Monissa seurakunnissa on ns. kiipijöitä, jotka aina uuden papin tultua pyrkivät seurakunnan tehtäviin ja alkavat järjestellä asioita. Seuraus on, että pappi pistää hanttiin ja palauttaa järjestyksen. Kiipijä suuttuu, jättää seurakunnan omiin oloihinsa, ei käy enää kirkossa ennenkuin uusi pappi on seurakunnassa. Taas sitten yrittää vallata asemaa papilta. Näin jatkuu aina.
Kiipijät
seurakunnassa
171138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä käy sääliksi teitä luterialaisia kun on tuollaista menoa seurakunnissa.
Tätä tapahtuu tasan tarkkaan myös ort.seurakunnissa. Olen itse seurannut näitä kuvioita, joten tiedän kyllä mistä puhun.
Näitköhän kuitenkaan asian oikein luterilaisena. Moni asia näyttää luterilaiselle erilaiselta kuin se oikeasti on ortodoksille.
kirjoittaja vaan ketjun kolmas. Ja olen ortodoksi. Joten voin puhua aivan omasta kokemuksesta ortodoksisesta seurakunnasta.
enkä tiedä luterilaisten kiipijöistä mitään. Kai heilläkin on.
onko muka muita kiipijöitä ort. seurakunnissa kuin minä? Minähän en sitä suvaitse. Minä olen täydellisin.
Jk. Kyllä teitä arvuuttelijoita riittää pilvin pimein. Olette kaikki selkärangattomia ressukoita. Tosipaikan tullen yksikään teistä ei rohkene nostaa kissaa pöydälle.
olen ihmetellyt kiipeilyhalujani Turun ort.sseurakunnassa. Välillä hypin seinille ja säntäilen ulos. päivänselvää kiipeilijyyttä. Isä-Petrin aikaan en kiipeillyt, olin kiltisti. Nyt tekee mieli anarkiaa. Hopoti hop. Hopoti kop. Taidan kiipiä seurakunnasdta pois! kopotikopotikoponen
No nyt selvisi sitten tuo sinun jumalasikin. Me kun ensi luultiin, että se on ihan oikea Jumala. Mene vain pois.
minähän en mihinkään mene. Minun Jumalani on Jumala. mikä te olette sanomaan kenellekään kirkosta pois menemistä. Häpeä!
sillä moni lahjakas jää, tai jätetään syrjään seurakunnassa. Minusta on väärin että neuvostoissa ja valtuustoissa istuvat aina samat henkilöt. Pitäisi olla kierrätys systeemi. Korkeintaan kaksi kautta per jäsen. Näin vältytään monopoliasemilta.
Pahimmillaan henkilöityminen on silloin kun henkilö rupeaa pitämään kirkkoa omanaan. Ei pitäisi ruveta lajittelemaan kuka saa käydä kirkossa ja kuka ei.
Jos vastaan, että totta puhut, näinhän minä juuri toiminkin. Minkäs minä sille mahdan kun satun olemaan täydellinen (toiset vain eivät sitä hoksaa). Minunko vika se sitten on kun uudelle papille ei mene jakeluun se, kuka osaa jotain, kuka hommat hallitsee. Minähän en ruikuta niitten perään, jotka minun viisauttani eivät ymmärrä. Tulee vielä uusi pappi, sitten......................................
Rauhoitu ramisko ja menepäs nyt ottamaan kiltisti lääkkeesi.
Sokeat tarvitsevat lääkettä - nähdäkseen.
"...pyrkivät seurakunnan tehtäviin ja alkavat järjestellä asioita. Seuraus on, että pappi pistää hanttiin ja palauttaa järjestyksen."
Vaikuttaa kovasti 30-luvun elokuvajuonelta. Uusi pappi tulee ja miehenkipeät naiset alkavat järjestelemään itselleen ja papille yhteistä tulevaisuutta. Ortodoksinen pappi on aika harvinainen avioliittomarkkinoilla :-)
Ilmeisesti kirjoittaja ei tunne asioita. Monissa seurakunnissa pappi vaihtuu harvoin. Jos et ole mukana seurakunnan toiminnassa, paha sinun on mennä järjestelemään asioita. Jos joku haluaa mukaan toimintaa, pappi ei pane hanttiin. Muuten ansiokas keskustelun avaus.
"Näin jatkuu aina."
Niin täälläkin jatkuu aina: provoa seuraa provo.
>Niin täälläkin jatkuu aina: provoa seuraa provo. <
Ei kaikki provoa, vaikka siltä näyttää.
on? En kyllä ymmärrä. papit tulee, papit menee v.........t seurakuntalaiset jää!
Erotiikan kaipuutako siihen pappiin kohdistetaankin?
Hölynpölyn! Ort.papit ovat tällaisen yläpuolella. Luterilaisista en tiedä.
innokkaita ideoijia riittää. Ilmaiseksihan ort. seurakuntalaiset työtään tekee ja ahkeroi. Kiipiminen on hankalaa, kun ei tiedä miksi kiipisin.
Jos tarkoitat luottamustoimia, niin sinne ei ole tunkua. Minä en syöksy uutta, enkä vanhaa pappia kiusaamaan. Ideoita voi toteuttaa muuallakin.