eli yllensä käy niin, että kun biisejä kuuntelee tarpeeksi usein niihin kyllästyy ja kaipaa välillä muuta. Arilla on kuitenkin kumma kyky koukuttaa ääneensä niin, että pakko sitten vaan jauhaa sen biisejä uudelleen ja uudelleen. Niistä saa jotain kummaa tyydytystä eli tulee riippuvuus.
Näin näkyy käyvän tän uuden levyn biisienkin kanssa. Tarpeeksen ei saa, ei sit millään.
Kyse ei siis ole biiseistä, jotka nyt on vaihtuneet eikä ole samaa eliittikamaa kuin idolsissa parhaimmar vedot vaan Arin äänestä.
Ei ole ehkä maailman paras ääni eikä monipuolisin, mut jotain helvetin ihmeellistä siinä on. Mitä muut on mielipuolta tästä? Olenko ainoa nyrjähtänyt?
Näin näkyy käyvän tän uuden levyn biisienkin kanssa. Tarpeeksen ei saa, ei sit millään.
Kyse ei siis ole biiseistä, jotka nyt on vaihtuneet eikä ole samaa eliittikamaa kuin idolsissa parhaimmar vedot vaan Arin äänestä.
Ei ole ehkä maailman paras ääni eikä monipuolisin, mut jotain helvetin ihmeellistä siinä on. Mitä muut on mielipuolta tästä? Olenko ainoa nyrjähtänyt?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Levy repeattina eilisestä lähtien. Et siis ole ainoa :)
Arin ääneen koukuttuu niin täydellisesti, ettei ole paluuta entiseen. Se voi laulaa ihan mitä vaan, ja aina kuulostaa hyvältä, koska se ääni on niin jumalainen. Noita Idols-vetoja on tullut veivattua sen tuhannen kertaa ja voin vaan kuvitella, kuinka tuun kuluttamaan puhki sen uuden levyn, kunhan käsiini saan. :D
Sen verran oon kuitenki eri mieltä, että mun mielestä Arilla on maailman paras ääni. Kerran aikasemmin oon ollu rakastunut nimenomaan ääneen, ja se ei ollut lähellekään näin hyvä kuin Arin. Mutta tämä on tietenki van mun henk.koht. mielipide, jos joku aikoi vetää herneen nenäänsä. ;)
rento ja cool laulutapa koukuttaa mut, vaikka kyse on korkeelta kovaa meiningistä. Mä jotenkin kuulen äänestä Arin että, okei "v**un hienoo vetää näitä biisejä, mutta on tässä elämässä muutakin", ehkä siinä on myös jotain joka muistuttaa haavoittavuudesta, kun siitä puuttuu yliäijäily, tai jotain. Tavallaan toi tapa laulaa on just toisesta ääripäästä kuin Ville Valon, joka taas hyperventiloi biisinsä korostetulla kiihkeydellä. Molemmat tavat tomivat, itselläni vaan kolahtaa enemmän tommonen coolimpi meininki.
En ole vielä biisin biisiä levyltä kuullut, mutta nythän tässä alkaa jo pelottaa, että uskaltaako sitä levyä ostaa lainkaan, kun porukat kaatuilee ja toisilta menee tolkku kuin Yli-Vainion helluntaikokouksissa 1970-luvulla. :D
Oikeasti tossa äänessä on jotain niin persoonallista että siihen jää täysin koukkuun. Tuntuu että olisi ihan sama, mitä laulaa, ku se kuulostaa kuitenkin hyvältä.
Mullakin on soinut repeatina toi levy eilisestä saakka...
Arin ääneen oon koukkuun jääny, ja en pois pääse :) enkä kyllä haluaisikaan.
nuorison ja vähän vanhempienkin keskuudessa. On tappavan addiktoivana sekä kotona että puutarhassa.
Muuten kiva riippuvuus eikä ole pahoja pitkäaikaiskäytöstäkään johtuvia seurauksia, mut musavehkeet ja Arin musaa on syytä kuljettaa kaikkialle mukana, että voi tankata kun tulee vieroitusoireita. Ilman jos jää päiväksikin niin ei ole takuita mitä tapahtuu. Ei voi korvata millään muulla musa-aineella ja paras käyttää puhdasta tavaraa eikä mitään kopsattua paskaa, jossa on epäpuhtauksia. Myös keikat elvyttävät vähäksi aikaa lisää mannaa janoavaa mieltämme ja sieluamme.
....kyllähän hän on paras,koska sellaista mittaria ei ole millä se mitataan.Ja kuka määrää miten laulu tulee laulaa,senhän saa laulaa niinkuin se hyvältä kuullostaa.Vaikka Ari laulaa luikauttaa miten,ja minkä tahansa sitä kuuntelee yhä ja yhä....
parasta ei ole, ihan mieltymyksistä riippuu.
Panen kuiteskin pääni pantiksi, että Ari ei ole maailman parhain laulaja millään mittarilla mitaten, mutta omaa tosiaan erikoisen kyvyn tehdä musasta kuin musasta ihan kuunneltavaa. Ei toki kaikille sitäkään. Makuja kun on monia. Ite tykkään äänestään kuin hullu puurosta ja kuuntelisin sitä vaikka maailman tappiin. Se nyt vaan jotenkin menee selkäytimeen kuin varkain ja siellä pysyy.
Arin ääni ja ei ole kyllästymistä näkyvissä.
Kenellä sitten olisi maailman paras ääni, sen tietääkseen, siis oman mielipiteensä siitä, täytyisi
voida kuunnella kaikkia laulajia.
biisit soi kokoajan, ja mitä enemmän kuuntelen, sitä enemmän tykkään.
Tunteet alkaa nousta pintaan, ja ajatus kulkee, sitä rataa et wau, miten upeita kappaleita, jotka paranee vanhetessaan.
voi muuta tehdä, kun soittaa Arin levyä, tähän jää niiin kiinni!! Miten voi toi ääni näin koukuttaa!!! Ja viel just se ilmiö, että kokoajan vaan paranee, kun enemmän kuulee!!
Eipä tohon voi muuta sanoa, levyä ei vielä ole mutta odotus on kyllä kova! Täällä niitä oireita sitten lievitellään...