jo olevani ihan yksin miehen kanssa, joka ei tunnu haluavan seksiä. Elämä on. En vaan tiiä, et miten kauan tällaista jaksaa.
Kyllähän sen tietää, että suhde muuttuu, kun vuodet vierii, mut kuitenkin. Alle kolmekymppisiä ja yhteistä tulevaisuutta eessä vielä toivottavasti pitkään. Ei vaan muutama kerta kuukaudessa tunnu ihan normaalille.
Kyllähän sen tietää, että suhde muuttuu, kun vuodet vierii, mut kuitenkin. Alle kolmekymppisiä ja yhteistä tulevaisuutta eessä vielä toivottavasti pitkään. Ei vaan muutama kerta kuukaudessa tunnu ihan normaalille.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mä en saa seksiä mieheltäni monesti viikkokausiin. Ois pitäny valita viriilimpi mies, mut eipä tätä arvannu, ku ensimmäisenä kesänä ei muuta juuri tehtykään ku sitä... Muutama vuosi ollaan yhdessä oltu. Monesti pyörii mielessä rakastajan ottaminen, ois se ihanaa kiihkee seksi edes pari kertaa viikossa -tai mieluummin tietty pari kertaa päivässä... Ei tälle tilanteelle oikeen muutakaan voi, ku ei mieheen tehoo viettely, ei vonkaus, pakko lainata jostain muualta pian...
vaan jotenkin huonommaksi. Tai mistä se sitten ikinä johtuukin, ettei enää omaa miestään kiinnostakaan. Ja sehän siinä vielä, et kun ottajia olis...
ku on ihan ookoo tyyppejä tarjolla, mut oma mies ei ikinä huomaa, huomioi, arvosta, puhumattakaan et koskettais tai haluis. Tuntuu et oon kaksin yksin. Yksin yksin ois ainaki moraalisesti vapaa hakeen lohtua jostain. Kyl mä ainaki tarvin suhteessa sitä tunnetta et mies arvostaa mua, rakastaa mua, ja lisäks ihan villinä himoitsee mua! Tuumaan täs enää hankkiako rakastaja vaiko rakastajatar...;)
Samassa veneessä ollaan... alku oli vähintäänkin lupaava, mutta kaikki muuttui hyvin pian. Ei kosketuksia, ei suukkoja, ei seksiä, ei edes kauniita sanoja... Viimeisen lähes vuoden sisään taitaa olla 2 kertaa ja nekin aika onnettomia (mies sai ja nopeasti, minun fiiliksillä ei sitten kai niin väliä ollutkaan...). Ja ottajiahan olisi (yhden kanssa olen tilaisuuteen tarttunutkin), mutta kun ei kuitenkaan oikein omatunto antaisi myöden... Eli senkin pari kertaa kun olen lipsahtanut (yhden ja saman hlön kanssa), omatunto pilaa nautinnon.
Mun mielestä se on samanlaista puolison pettämistä, jos alun jälkeen ei seksi enää avioliitossa kiinnosta. Vaimoni sanoi, että alussa antoi vaikka ei haluttanutkaan aina. Luulin tottakai, että saan aina kun haluan, mutta kun avioliittolupaus saatiin, niin seksielämä väheni draamaattisesti=vaimo petti mut täysin.
Itse olen aina tehnyt naisille selväksi ettei tarvitse antaa jos ei halua (aika usein kyllä alkaa haluamaan kun vähän lämmittää). Parempi niin päin, kuin että sitten myöhemmin pettyy, tms.
Yleensä se on toisinpäin eli mies elää puutteessa.
Minusta on todella hienoa lukea naisten halukkuudesta.
Meillä olen ratkaissuta asian jo vuosia sitten päätymällä ottamaan rakastajattaren. Koskttelua, suukottelua, villiä seksiä, järkevää keskustelua jne. sitä on riittänyt ja kotona vaimokin tyytyväinen kun en ole koko ajan kimpussa seksiä haluamassa.
voidaan kirjoitella asiasta sähköposteilla eikä täällä julkisesti: [email protected]
masentunut? Itse olin ihan kliinisesti (eli lääkärin toteamana depressio) eikä silloin edes seksi kiinnostanut, vaikka tyttökaveri ois sitä mielellään tarjonnut. Sitten sain Peratsin ja Efexor -lääkkeet, jotka autto mielialaan mut ei seisokkiin. Siihen autto sit luontaistuotekaupan KP2000.
kuhan vaan tekee minun elämästä vaikeeta. Ja helpommallahan minä pääsisin, kun ottaisin jonkun salaheilan (vaikka nyt sit helluntaiksi) - mut kiinnijäämisen pelko on liian suuri- En tiedä milloin houkutus tulee tuosta suuremmaksi.
Mikä hitto siinä on niin vaikeeta joskus halata tai sanoa jotain kivaa - niinku jos edes kerran vuoteen...
vaan valitettavasti, vähintään kerran päivässä täytyy tämänikäisten rakastella, onko jätkät niin höperöitä, että vetävät ittensä niin kuiviin vieraissa, että tärkeimmät kotihommat kärsii.Ite käyn vieraissa, mutta sitä paremmin saa vaimo kotona vaikka olisin lämmin vielä entisen jäljiltä.
vaimoasi ihan yhtäpaljon kuin rakastajatartasi?
Uskon, että miesten on helppo olla kenen kanssa
vaan, kunhan seksiä on luvassa. Eli tunteet pysyvät siellä kotona, ja seksi vieraissa on vain
seksiä, siihen ei liity tunteita?
Itselläni kova pala, josta en tiedä yrittääkö niellä alas vai antaa olla.
Molemmat nuoria, 20 ja 29. Parasta vielä sekin, että suhdetta takana vasta vajaa 2v. Mieheltä tasaiseen seksihalut vähenemään päin, viimeset 6kk erityisesti. Hellyys ja lämpö alkoivat hävitä ensin. En muista edes koska meillä olisi ollut erityisen mukavaa yhdessä. Onhan niitä kivoja hetkiä ollut, mutta niistäkin välittyy enemmän toverillinen meininki kuin rakastavan pariskunnan.
Seksin suhteen olen yrittänyt kaikenlaista; puhua, vongata, ehdotella... Mutta kun hän ei halua niin siinä ei auta edes yrittää, hänet pitää silloin jättää rauhaan. Ei ole edes mahdollisuutta, että saisin hänen mielensä muuttamaan. Kun olen asiasta yrittänyt puhua niin vastaukseksi on tullut, että siitä välittyy hänelle tunne, että aivan kuin vaatisin häneltä seksiä ja se vain vähentää hänen intressejään entisestään. Pitää siis olla aivan vaiti asiasta ja nieleskellä itsekseen kun toinen ei kestä/halua kuunnella tai yrittää puhua asiasta. Suhteemme on vähitellen muuttunut yhä enemmän platoniseksi, hän tuntuu jo enemmän ystävältä kuin poikaystävältä.
Mitä tästä kaikesta on seurannut - minä olen lakannut yrittämästä. Minä en tee enää lähestymisyrityksiä, lukuunottamatta paria poikkeusta, koska olen saanut pettyä niin monta kertaa ja se pettymys on vaikea sietää. Minustakin on tullut kylmempi ja välinpitämättömänpi. Oma halukkuutenikin on kovassa laskusuunnassa. Seksi vielä kiinnostaa, mutta ei enää niinkään hänen kanssaan. Pettäminenkin on mielessä ajatuksena käynyt, mutta sille tielle en todellakaan halua lähteä. Seksiä vain joko hänen kanssaan, tai muutoin kokonaan ilman niin kauan kuin olemme yhdessä.
Ja iloinen noidankehä on valmis.
Ulos astuu sitten kun pää ei enää kestä. En vain halua heti luovuttaa, päässä takoo ajatus, että ehkä aika korjaa ja muuttaa asioita. Malta odottaa. En vain tiedä kuinka kauan..?
No pakko avautua sen verran että ainakin meillä juhlistettiin 10 vuotishääpäivää 4 kertaa ja viikon aikana 9 kertaa. Että kyllä hyvässä suhteessa voi olla toisinkin. Ikää molemilla 40 enkä tarvinnut edes kuohujuomaa kummempää piristettä ;) Eli ei tommonen ole oikein tervettä.
samanlaista. Olenkin kettuillut avokilleni, että olemme kuin kämppikset, sillä erotuksella vain, että nukutaan parisängyssä. Muuten tämä elo menis ihan ku asuis vaan jonkun parhaan kaverinsa kanssa.
Ja tällaistako tämän pitäis olla seuraavat 40 vuotta? Ohhoh, sama kai se on rakentaa omakotitaloon jo valmiiks molemmille omat makkarit..
Itse en kyllä aio jäädä seuraamaan tilannetta älyttömän pitkäksi aikaa jos laskusuunta vain pysyy eikä muutosta näy kuukausien sisällä.
Harmittaa kyllä älyttömästi tämä. Kun todella halusi panostaa suhteeseen, saada sen kestämään, ja nyt alkaakin näyttää siltä ettei pinna kestä ja haluaa itse laittaa poikki. En osannut odottaa. Vielä en kyllä halua luovuttaa, vaikka todella pahalta näyttää.
Ei varmaan normaalia niin, onneksi tosiaan on noita hyviä ja toimiviakin suhteita (jotka kestävätkin muutamaa kuukautta, vuotta pidempään).
Muutama kerta kuukaudessa..no täällä harrastetaan 2-4 kuukauden VÄLEIN..Onko tuo edes selibaattia sekään?
Olen nainen, enkä kaipaa seksiä sen useammin. Mies sanoo ainakin samaa. Kaippa olemme jotain aseksuaaleja tai jotain..