Sen pitäisi olla uskonnot ja uskomukset -palstalla. Ateismi ei nimittäin ole mitään tiedettä. Se on uskonto siinä missä muutkin.
Kaikki tieto perustuu uskoon:
- ateisti USKOO että Jumalaa ei ole olemassa,
- agnostikko USKOO että emme tiedä Jumalasta,
- kristitty USKOO että Jumala on olemassa ja voimme tietää Jumalasta.
Noita kolmea ei siis erota toisistaan usko tai uskon puute, vaan uskpn KOHDE. Kaikki ovat "uskovaisia".
Kaikki tieto perustuu uskoon:
- ateisti USKOO että Jumalaa ei ole olemassa,
- agnostikko USKOO että emme tiedä Jumalasta,
- kristitty USKOO että Jumala on olemassa ja voimme tietää Jumalasta.
Noita kolmea ei siis erota toisistaan usko tai uskon puute, vaan uskpn KOHDE. Kaikki ovat "uskovaisia".
Vastaukset 66
Vanhimmat
"Se on uskonto siinä missä muutkin. "
Ei se ole uskonto, mutta se on maailmankatsomus, jota ei voi tieteen keinoin oikeaksi todistaa. Ei todellakaan pitäisi olla tiede-palstalla.
Tälle palstalle pääsee sekä tiede- että uskonnot ja uskomukset-palstoilta. Puoliksi meni vituralleen tuo kitinäsi.
Ehkä sinä vaan uskot että sen on sillä palstalla. ;)
Mitäs jos uskoisit välissä että 2 2=5.
Ei kannattaisi uskoa kaikkea mitä lukion uskonnonkurssilla kerrottiin. Se kurssi kun on suunniteltu kirkon näkökulmasta, ei puolueettoman tieteen.
Uskonto on lisä ihmisen käsitykseen siitä, mitä on oikeasti olemassa. Jumala-uskovainen uskoo että todellisuuden lisäksi on olemassa jumala. Isoisän sielu jäniksesssä-shamaaniuskovainen uskoo että jäniksessä asuu henki eikä sitä saa siksi ampua.
Ateisti ei omaa kumpaakaan uskoa, ateistin käsitys todellisesta maailmasta ei sisällä yliluonollista ulottuvuutta. Siispä ateismi ei mitenkään voi olla uskonto.
että hänessä on henki, koska ei usko yliluonnolliseen, henki on jotain, jota ei voi tutkia! Siis ateistia ei ole olemassakaan?
ja kuuntele, vinkaiseeko henki vai sinun ruumiisi pikku kirpaisusta.
Joo, jokainen tietää, ettei ateistit usko Jumalaan, mutta ateismi on uskomus siinä kuin horoskooppeihin uskominen tai mustamn kissan pelkääminen.
Siksipä ateismi sopii hyvin uskomukset-palstalle, mutta sillä ei ole mitään rahtustakaan tekemistä tiede-palstalla.
Minusta silti saa olla missä lystää. Mitä se kenellekään kuuluu, vaikka olisi islam-palstalla. Sinne sopisi parhaiten, ainakin sotaisuutensa puolesta, jos käy Helsingin ateistien julistamilla sivuilla.
Yhtä lailla voidaan sanoa, että ateismi on uskonto siinä missä muutkin maailmankatsomukset.
Uskonnon määritteleminen on vaikeampaa, mitä annat ymmärtää. Tsekkaa vaikka, tiedät kyllä mistä.
Mikä on esimerkiksi yliluonnollista? Kaikki se, mitä nykyihminen ei tiedä "luonnolliseksi" ja materiaalisen maailman sääntöjä noudattavaksi? Eli kun opimme luonnosta jotain uutta, saattaa ennen yliluonnollinen muuttua luonnolliseksi? Jos tavallinen kansa uskoo johonkin ilmiöön, kuten vaikka pallosalamaan, ei se ole uskoa yliluonnolliseen, vaikka tieteessä aiemmin oltiin käsittääkseni taipuvaisia näin väittämään. Jos jokin tänä päivänä yliluonnollinen opitaan mittaamaan laitteiden avulla, siitä tulee luonnollinen?
Itse käsitän uskonnon uskona tietynlaiseen maailmankaikkeuteen. Jos se ei pidä sisällään nykytieteen mittaamattomissa ja tavallisen ihmisen kokemuksen ulkopuolella olevia asioita, se on uskoa sellaiseen maailmankatsomukseen, jossa moisia ilmiöitä ei ole. Tietoa se maailmankatsomus ei voi olla (rajoillaan ollessaan). On pakko valita jotain, vaikka "uskon, ettei yliluonnollista ole". Se on uskomista. Jos se sinun mielestäsi ei ole uskontoa, uskoa se on silti. Tiedoksi se muuttuu, kun tietää asian. Tosin tietäähän sitä emme me normaalit ihmiset voi, kun emme ymmärrä elämää riittävästi.
Voisin jopa väittää, että ateismi on järjestäytynyt uskonto, jonka maailmankatsomuksen puolesta skeptikkojärjestöt taistelevat.
Ateismin määrittely on erittäin helppoa. Ateismilta puuttuu usko. Siksi ateisti ei voi kutsua uskovaiseksi eikä ateismia uskonnoksi.
Onko todella ihan mahdotonta käsittää, että vaikka jotkut uskovat mihin sattuu, kaikki eivät usko mihinkään?
Ateismi ei voi olla uskomus, sillä ateisti ei usko mihinkään.
Onko sinulla uskomus, että Lentävää Spagettihirviötä ei ole olemassa? Tai ettei Allahia ole olemassa? Tai että jotkin hindujumalaa, josta et ole koskaan kuullutkaan, ei ole olemassa?
Jos ateismi on uskonto, niin silloin juoksematta oleminen on urheilulaji. Näin se nyt vaan on.
"Itse käsitän uskonnon uskona tietynlaiseen maailmankaikkeuteen."
Suosittelen kertaamaan käsitteet uskonto, maailmankuva ja maailmankatsomus. Ehkä sen jälkeen käsität sanat samoin kuin useimmat muutkin täällä olijat :)
Kaikki tieto perustuu uskoon, se nähdään jo tieteenfilosofian klassisessa tiedon määritelmässä: "tieto on hyvin perusteltu tosi USKOMUS".
Vain uskon kohde vaihtuu, ateisti uskoo että Jumala ei ole olemassa. Ateisti ei siis TIEDÄ sitä, vaan USKOO.
ateistit-järjestöä ei ole olemassa. Tarkista tietosi. Pääkaupunkiseudun Ateistit ry. sen sijaan toimii tarmokkaasti Kimmo Sundströmin johdolla kylvämällä eripuraa Vapaa-ajattelijoiden keskuuteen valheilla ja mustamaalauksella.
ateistilta puuttuu jumalauskomus, joka tarkoittaa esim. sitä ateisti ei usko, että joku lukee hänen ajatuksiaan.
Koska jos sanotaan, että ateisti uskoo jumalan olemassaolemattomuuteen, se tarkoittaa sitä, että ensin pitäisi olla jonkinlainen jumalakuva, jonka ominaisuuksista voidaan päätellä onko se olemassa vai ei.
Koska jumalakuvia on lukematon määrä, ei ole mieltä sanoa, että ateisti uskoo niiden kaikkien olemattomuuteen.
tuossa tarkoitetaan että muuttuessaan perustelujen kautta tiedoksi, uskomuksesta tulee tietoa?
Uskon kohde ei siis vaihdu, vaan usko korvautuu perustelulla. Vai oletko sitä mieltä, että saatuasi maitoa naamallesi, sinun pitäisi jotenkin uskoa että naamallasi on maitoa? Se olisi mahdollista vain siten, että olisit niin sekaisin että väittäisit peilissä näkemääsi valkoista nestettä tippuvaa naamaa uskomukseksi. Tokihan voit näin väittää :)
omaan päähänsä. Siihen he uskovat ja se onkin jo surullista se. Tänä Helluntaipäivänä soisi, että mahdollisimman monen ateistin päälle laskeutuisi Pyhä Henki, joka auttaisi uskoon. Se on Jumalan teko, siksi se voi tapahtua, haluaa ihminen sitä tai ei halua. Raamattu todistaa: Usko ei ole joka miehen.
"usko ei ole joka miehen"... ja mitäs meille uskottomille tapahtuu?
uskoa jonkun toisen päähän. Ei huvita alkaa Hamletiksi enää tällä vuosituhannella:).
Aivan turhaa sinäkin yrität ajatella toisten päällä:D
"Se on Jumalan teko, siksi se voi tapahtua, haluaa ihminen sitä tai ei halua. Raamattu todistaa: Usko ei ole joka miehen. "
Tämä typerä lauselma sisältää jo itsessään jyrkän loogisen ristiriidan kristinuskon peruskäsitteiden kanssa. Hihhuleiden mukaan on siis olemassa rakastava kaikkivaltias jumala, joka haluaisi pelastaa kaikki ihmiset. Kuitenkin raamattukin todistaa, että usko ei ole joka miehen? Eli jumala ei kuitenkaan halua pelastaa kaikkia, vaikka niin aina väitetään?
Kaikkivaltias voisi aina niin halutessaan pelastaa ihan kaikki, eihän mikään voi estää kaikkivaltiasta. Miksi ei siis halua? Ja tähän taas ei kelpaa vastaukseksi ihmisen vapaa tahto, sillä lause "Se on Jumalan teko, siksi se voi tapahtua, haluaa ihminen sitä tai ei halua" kumoaa tämän. Jumala siis voi pelastaa ihmisen tämän omasa halusta riippumatta.
Yhteenveto: Jos siis on ihan oikeasti olemassa rakastava ja kaikkivaltias jumala, joka tosiaan haluaa pelastaa kaikki ihmiset, niin sittenhän meillä ei ole mitään hätää. Kaikki ihmiset tulevat pelastumaan, koska mikään ei voi estää kaikkivaltiasta pelastamasta heitä. Paitsi tietenkin se, että kaikkivaltias ei itse halua tai pysty. Tällöin hän tosin ei olekaan rakastava eikä kaikkivaltias...
hell-und-die on lopunajan lahko, teidät itsekin.
Unohda kirkolliskokouksen äänestyspäätöksellä luoma Pyhä Henki, luovu ateismistasi islamin suhteen ja palvo aitoa Jumalaa, Allahia!
"Yhteenveto: Jos siis on ihan oikeasti olemassa rakastava ja kaikkivaltias jumala, joka tosiaan haluaa pelastaa kaikki ihmiset, niin sittenhän meillä ei ole mitään hätää. Kaikki ihmiset tulevat pelastumaan, koska mikään ei voi estää kaikkivaltiasta pelastamasta heitä. Paitsi tietenkin se, että kaikkivaltias ei itse halua tai pysty. Tällöin hän tosin ei olekaan rakastava eikä kaikkivaltias..."
Luultavasti Jumala, vaikka rakastaakin ihmistä ja haluaa jokaisen pelastuvan, ei halua pelastaa ketään väkisin, vaan ihmisen on itse otettava ratkaiseva askel.
Esimerkki, rakastelemaan voi pakottaa, mutta ei rakastamaan...
"ateisti USKOO että Jumalaa ei ole olemassa"
Väärin.
Ateisti EI USKO, että Jumala on olemassa.
Tässä on vissi ero.
Kuten jo sanoin, kaikki tieto perustuu uskoon. Tiedon klassinen määritelmä tuo tämän "paradoksin" esiin: "Tieto on filosofian tietoteorian klassisen määritelmän mukaan hyvin perusteltu tosi uskomus."
Tieto on aina uskomus, se perustuu uskoon. Ateismin epäilys Jumalan olemassaolosta on USKOA siihen, että Jumalaa ei ole. Ei se "tietoa" ole.
ettei nelikulmaista ympyrää ole olemassa. Mitäs siitä sanot?
Mutta se ei ole uskon asia, vaan logiikan. Väitteen tulee olla sisäisesti ristiriidaton.
Tähän loogiseen ristiriitaan sortuu nykyinen post-moderni moniarvoisuus. Monet väittävät, että "yhtä totuutta ei ole", esimerkiksi uskonnoista puhuessaan.
Samalla he tulevat väittäneeksi, että on TOTTA, että TOTUUTTA EI OLE. Se on sisäisesti ristiriitainen väite, eikä se voi olla totta.
Sama asia, kuin minä väittäisin selvällä suomen kielellä, että en puhu sanaakaan suomea. Puhuisinko silloin totta?
"on TOTTA, että TOTUUTTA EI OLE. Se on sisäisesti ristiriitainen väite, eikä se voi olla totta." .. "Tähän loogiseen ristiriitaan sortuu nykyinen post-moderni moniarvoisuus."
Mikäli joku tai usea "post-modernin" veivaaja ei tuota esimerkkilausettasi osaa merkitykseltään ristiriidattomaksi määrittelemään, niin se ei ole post-modernin ongelma :)
Täsmennetään vielä edellistä:
Postmonernisti siis väittää, että on olemassa YKSI TOTUUS, että ei ole olemassa YHTÄ TOTUUTTA.
Väite ei voi olla totta.
Jos väite kumoaa itsensä, se ei voi olla totta.
Onneksi meillä on käsitteitä pyöriteltävänä ja merkityksen esiin tuominen onnistuu "monilla" eritavoin.
Määrityksissä ei yleensäkkään VOIDA antaa kahta erimerkitystä(sisäisesti) samalle symbolille. Tai voi tietenkin antaa, mutta ristiriitaisuus on varma :)
Vertaa seuraavia lauseita:
- on totta että totuutta ei ole olemassa
- on totta että totuus on olemassa
Kumpi lauseista on totta?
Totuus on olemassa, siitä voidaan keskustella ja siihen kannattaa pyrkiä.
onkin sisäisesti ristiriitainen tyyppi.
vaihtoehdoista parhaimman tuossa; "Totuus on olemassa, siitä voidaan keskustella ja siihen kannattaa pyrkiä."
Tuo on se mitä totuus meille mielestäni voi parhaimmillaan tarjota.
jos minulla on uskomus, että jumalaa ei ole olemassa, minun tulisi yrittää osoittaa, että
se on totta. Mutta jos minä en usko sinun uskomuksesi totuuteen jumalan olemassaolosta, sinun tulee osoittaa uskomuksesi olevan totta.
Eikö siinä ole eroa?
Niihän se periaatteessa menee. Ensin on tosin tehtävä pari presuppositiota (ennakko-olettamusta).
Tieteen filosofiassa puhutaan ontologisista ja epistemologisista presuppositioista, eli pitää hyväksyä pari lähtökohta-oletusta ennen kuin keskustelua kannattaa edes aloittaa.
Ensiksikin on hyväksyttävä, että on mahdollista, että on olemassa hengellinen todellisuus (johon Jumala kuuluu, siis jos on olemassa).
Lisäksi on hyväksyttävä, että voimme jotenkin saada tietoa siitä todellisuudesta.
Näiden ontologisten ja epistemologisten presuppositioiden takia tiede ei edes keskustele Jumalasta. Tiede on luonteeltaan naturalistista, eli se olettaa, että vain luonnontieteellisesti (testaaminen) selitettävät asiat ovat olemassa.
Eli tiede on peruslähtökohdiltaa ateistinen.
Jos keskustelun aluksi ei hyväksytä sitä mahdollisuutta, että Jumala saattaa olla olemassa ja on mahdollista, että voimme saada hänestä jotain tietoa, silloin keskustelua on turha edes aloittaa.
Paljon viisaampaa on lähteä Esson baariin kahville.
todellisuus on, ja miksi Jumala ei voi kuulua muuhun kuin hengelliseen todellisuuteen jos on olemassa?
Kuuluiko Jeesuksen haudasta häipynyt ruumiskin hengelliseen todellisuuteen?
Hengellinen todellisuus on sellainen todellisuus, mitä tiedemies ei voi laittaa mikroskoopin alle.
Silti se on ihan yhtä totta kuin sekin, jota pystyy mikroskoopilla tutkimaan.
Jeesus ilmeisesti tallusti maan päällä fyysisessä todellisuudessa about 40 päivää vielä senkin jälkeen kun oli noussut kuolleista, ennenkuin siirtyi sinne mistä tulikin:
http://home.earthlink.net/~theoson/Alpha and Omega.htm
Mutta kuten juttelimme, sitä hengellistä todellisuutta ei voi laittaa mikroskoopin alle.
Miten siitä sitten voi saada tietoa, jos oletetaan että se kuitenkin saattaa olla olemassa?
Ajatellaampa, että halutaan tietää, onko metsässä kettuja. Ne penteleet on kuitenkin niin arkoja, että niitä ei juuri koskaan onnistu näkemään paljoan silmin. Mikä neuvoksi?
Voisimme yrittä etsiskellä lumesta ketun jälkiä, jos niitä näkyy, ehkä voimme uskoa, että metsässä saattaa olla kettuja...
Mitä jälkiä Jumalasta sitten voisimme nähdä, joiden perusteella voisi olettaa, että Jumala saattaa olla olemassa?
Jumala toimii tänäkin päivänä, esimerkiksi parantaa. Siitä on runsaasti "jälkiä lumessa":
http://www.rukousystavat.fi/mparan.html
joka hengellisestä todellisuudesta kertovan hihhulilehden mukaan ihmeparani astmasta.
Hän käyttää nykyäänkin astmalääkkeitä.
tsemppiä sille...
voidaan oikeuttaa. Aineellisen maailman olemassaolon voi kuka tahansa todentaa katsomalla ympärilleen. Harva sen olemassaoloa epäilee. Millä oikeutat hengellisen maailman olemassaolon?
Jos et voi sitä millään tavalla perustella etkä määritellä, niin minusta sinulla ei ole oikeutta uskoa siihen itsekään. Hengellisen maailman mahdollisesta olemassaolosta voidaan sanoa vielä vähemmän. Hatusta vedetty oikeuttamaton uskomus.
Kuten sanoin, jos ei hyväksytä sitä mahdollisuutta, että hengellinen todellisuus voi olla olemassa ja siitä voidaan saada tietoa, silloin on ihan järjetöntä keskustella siitä, onko Jumala olemassa vai ei. Paljon viisaampaa on lähteä Esson baariin kahville.
mutta kyse ei ole siitä, ettenkö minä hyväksyisi, vaan siitä, että sinulla ei ole esittää mitään syytä, miksi hyväksyä "hengellisen todellisuuden" mahdollisuus.
En minä etukäteen hylkää perustelujasi, mutta epäilen ettei sinullakaan ole mitään uutta tarjottavana tämän hengellisen todellisuuden suhteen.
Linkki:
http://www.markushirsila.com/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdf
Lue ja ihmettele.
>>Silti se on ihan yhtä totta kuin sekin, jota pystyy mikroskoopilla tutkimaan.>>
Miten me voimme tämän tietää jos asiaa ei voi mitenkään tutkia?
>>Jeesus ilmeisesti tallusti maan päällä fyysisessä todellisuudessa about 40 päivää vielä senkin jälkeen kun oli noussut kuolleista, ennenkuin siirtyi sinne mistä tulikin.>>
Tästä ei ole mitään näyttöä.
>>Mutta kuten juttelimme, sitä hengellistä todellisuutta ei voi laittaa mikroskoopin alle.>>
En tarkkaan tiedä, mitä tarkoitat mikroskoopin alle laittamisella, mutta jos sitä ei voi millään keinoilla havaita, ei siitä voi myöskään mielekkääsri puhua.
>>Voisimme yrittä etsiskellä lumesta ketun jälkiä, jos niitä näkyy, ehkä voimme uskoa, että metsässä saattaa olla kettuja...>>
Tässä analogiassa on yksi vakava virhe: me tiedämme, millaisia ketut ovat ja me tiedämme, millaisia jälkiä ne jättävät, koska meillä on aikaisempia havaintoja niistä. Jumalasta meillä ei ole minkäänlaista havaintoa eikä myöskään mitään pätevää perustelua otaksua, että hän jättäisi juuri tietynlaisia jälkiä. Meidän täytyy ensin tuntea jälkien jättäjä jos haluamme päätellä jälkien perusteella, että kyseinen olento on ne jossain tietyssä tilanteessa jättänyt.
>>Mitä jälkiä Jumalasta sitten voisimme nähdä, joiden perusteella voisi olettaa, että Jumala saattaa olla olemassa?>>
Ensin pitäisi tietää, millainen se jumala on, jotta voitaisiin päätellä, millaisia hänen jälkensä ovat. Toinen vaihtoehto on tietysti löytää jokin sellainen ilmiö, jota ei voi millään muulla tavalla selittää. Vaihtoehtoisten selitysmallien absoluuttinen poissulkeminen on kuitenkin miltei mahdotonta.
>>Jumala toimii tänäkin päivänä, esimerkiksi parantaa. Siitä on runsaasti "jälkiä lumessa":>>
Tässä on juuri mainitsemani ongelma. Meillä ei ole mitään varmuutta siitä, että jumala parantaa. Sinulla on presuppositio, että jumala on olemassa ja hän parantaa. Tämä on kuitenkin pelkkä arvaus. Et voi johtaa parantavan olennon olemassaoloa parantumisesta.
Tämä on ns. abduktiivista päättelyä eikä se ole yksisuuntaista samalla tavalla kuin deduktiivinen päättely, jossa todesta premissistä seuraa väistämättä tosi johtopäätös. Syyn päätteleminen ilmiöstä on aina epävarmaa ja vaatii tuekseen muuta evidenssiä.
Ajatellaan seuraavaa esimerkkiä:
menen metsään ja huomaan, että puu on kaatunut. Yritän päätellä, mikä sen olisi voinut kaataa. Syy on saattanut olla puuskittainen tuuli. Toisaalta se on voinut olla karhu, jotka saattavat kaataa ohuita puita. Puu on voinut kaatua itsekseen jne. Näiden vaihtoehtojen välille voidaan tehdä mielekäs ero ainostaan tutkimalla asiaa tarkemmin ja löytämällä evidenssiä, joka tukee jotain nimenomaista hypoteesia.
Parantumisten kanssa on samoin. Syy on toki voinut olla jumala, mutta yhtä lailla sairaus voi parantua itsekseen tai ihan normaalilla lääkityksellä. Jos tähän sovelletaan induktiivista katsantokantaa, lienee järkevintä otaksua, että parantumisten takana ovat luonnolliset syyt. Todistustaakka on joka tapauksessa sillä, joka väittää jotain muuta.
>>Näiden ontologisten ja epistemologisten presuppositioiden takia tiede ei edes keskustele Jumalasta.>>
Kyllä jumalasta on ainakin filosofiassa keskusteltu paljon. Tuossa toisessa ketjussa keskusteltiin mahdollisista tavoista falsifioida (tietyn) jumalan olemassaolo. Sinä olit kovasti tätä ajatusta vastaan ja sanoit, ettei sitä voi falsifioida. Miksi se pitäisi ottaa mukaan tieteelliseen keskusteluun jos se on lähtökohtaisesti falsifikaation tuolla puolen?
Jos jumalaa aletaan kohdella tieteellisenä hypoteesina, se tarkoittaa sitä, että jumalan olemassaolosta on oltava johdettavissa jotain empiirisesti havaittavia seurauksia. Tämä tarkoittaa, että hypoteesi voidaan joko hylätä tai ottaa jatkotutkimuksen kohteeksi riippuen siitä, missä määrin havainnot näitä ennusteita vastaavat.
>>Tiede on luonteeltaan naturalistista, eli se olettaa, että vain luonnontieteellisesti (testaaminen) selitettävät asiat ovat olemassa.>>
Tieteen ei tarvitse sitoutua metafyysiseen naturalismiin. Metodologisen naturalismin soveltamiseen taas on olemassa hyviä käytännön syitä.
Voidaan oikeastaan puhua epistemologisesta naturalismista. Meillä voi olla tietoa vain asioista, jotka ovat jotenkin koeteltavissa. Näin ollen, koska tieteen päämäärä on tieto, on järkevää pitää mielikuvitukselliset ja metafyysiset oliot poissa tieteen piiristä - ainakin ellei kyetä määrittelemään, miten niistä voitaisiin saada tietoa.
>>Eli tiede on peruslähtökohdiltaa ateistinen.>>
Ei ole.
>>Jos keskustelun aluksi ei hyväksytä sitä mahdollisuutta, että Jumala saattaa olla olemassa ja on mahdollista, että voimme saada hänestä jotain tietoa, silloin keskustelua on turha edes aloittaa.>>
Pelkkä mahdollisuus ei vielä riitä. tarvitaan jotain konkreettisempaa.
Joskus ihmisen persoonallisuustyyppejäkin uskottiin olevan vain muutama, vaikka jokainen ihminen on kuitenkin ainutlaatuinen yksilö.
Kannattaa muistaa, että maailmankuva tulee ihmisen sisäisestä kokemuksesta, jossa ulkopuolinen on aina sivullinen. Eli ei kannata uskoa tietävänsä niin hirveän paljon toisten ihmisten ajatuksista ja kokemuksista, varsinkaan niitä ei kannata alkaa niputtaa kauhakuormaajalla. Varmaan mainitsemiasikin ihmistyyppejäkin on olemassa. Minun kohdallani ainakin sattuu olemaan niin, että jumalusko ei ole koskaan istunut maailmankuvaani millään lailla, siis ei mene jakeluun. Saman suuntaista olen havainnut monen muunkin kohdalla. Ateisti sanankin koen jotenkin keinotekoiseksi ulkoapäin annetuksi ja ahtaaksi lokeroksi. Minua ei silti häiritse, jos jumalusko jonkun maailmaan kuuluu. Sitä vaan ihmettelen, kun uskikset aina luulevat tietävänsä kaiken ateistin mielestä. Oletteko ehkä saaneet jonkinlaisen selvänäön vuodatuksen.
Maailma on olemassa ja se on tietynlainen havainnoijasta riippumatta. Havainnoijan käsitys maailmasta saattaa vaidella, silloin puhutaan maailmakuvasta.
Esimerkki. Henkilö ja hänestä otettu passikuva ovat kaksi eri asiaa. Passikuvan voi olla tarkka, epäselvä tai jopa tärähtänyt. Kutenkin olisi hyvä, että passikuva muistuttaisi mahdollismman paljon kantajaansa.
Lue lisää aiheesta:
http://onkosetotta.net/index.php?id=16
http://www.uusitie.com/fin/etusivu/?id=20&selNews=748
Ympärillämme on ulkoinen maailma, ja ihmisen sisällä on myös oma maailmansa, itseasiassa aika isokin. Sisäinen ja ulkoinen maailma sekoittuvat keskenään, ja siinä seoksessa sitä sitten elellään. Maailmankuvassa ei kai sentään eletä.
Ei ulkoisen ja sisäisen maailman välistä rajaa tarvitse välttämättä niin tarkasti vahtia. Länsimaiselle ihmiselle on kuitenkin kai aika tärkeätä teitää mikä on nk. totta, mikä mielikuvitusta ja mikä tarinaa. Onko sen oltava niin? Olen lukenut jostain, että esim. kiinalaisilla mytologia ja todellisuus kietoutuvat yhteen, ja niiden erottelu toisistaan ei olisi niin tärkeätä, kuin meillä täällä länsimaisessa kulttuurissa.
Pään sisäinen maailma ja pään ulkoinen maailma ovat kaksi eri asiaa. Olisi hyvä jos pään sisäinen maailma olisi mahdollisimma lähellä totuutta.
Huom, totuus ei ole subjektiivinen, ts vaihtele ihmisestä toiseen. Jokin asia joko on totta tai ei ole riippumatta siitä keneltä kysyy.
Siis mikä nyt on totuus. Kulloinenkin totuus riippuu monesta tekijästä: ajasta, tulkitsijasta, tiedosta, ymmärryksestä, teknologiasta, arvoista... Joskus pidettiin totuutena, että maailma on litteä, niinkuin lettu. Näköhavaintoakin on syytä epäillä. Joku juttu näyttää minun silmissäni joltain, ja sama asia jonkun toisen silmissä joltain. Sovimme yhdessä, että se on vaikkapa oranssi. Toinen näkee kyseisen värin aina samana, eli oranssina. Samoin minä näen sen värin samana, kuin silloin, kun sovittiin, että se on oranssi. Mikään ei kuitenkaan takaa sitä, että näköhavaintomme ovat likikään toistemme kaltaiset.
Miksi muuten olisi mahdollisimman hyvä, jos sisäinen maailma olisi mahdollisimman lähellä sitä totuutta? Kukaanhan ei edes tiedä, mitä kaikkea totuus pitää sisällään vaikkapa 100 vuoden päästä. Tai miksi sisäisen maailman tulisi olla samanlainen, kuin ulkoinen maailma. Sisäinen maailmahan voi olla ikäänkuin vapaa-ajan asunto, jossa keijut lentelevät ja kissat puhuvat.
Jos jokin asia on totta, se on totta sinulle ja minulle ja nyt ja aina. Ongelma liittyy siihen, että ihminen ei aina tiedä totuutta. Se ei estä pyrkimästä siihen.
Tuo maapalljon litteys on aika hyvä juttu, kiitos kun otit esille. Jotkut väittävät, että Raamatun mukaan maapallo on littä. Se ei ole totta.
Raamatun mukaan maa on pallo:
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Jes. 40:22&rnd=1180002365500
joka roikkuu tyhjyydessä:
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Job 26:7&rnd=1180002156149
Minusta nuo kuvaukset eivät ole ristiriidassa nykyisen käsityksemme kanssa:
http://www.info.tampere.fi/l/hatanpaa/hyo9keo7/kemia/maapallo.jpg
Todellisuus voi olla rakenteeltaan jotain aivan erilaista, kuin nykytiedolla voi edes olettaa. Mielikuvitukseni ja tietämykseni eivät riitä kaikkiin mahdollisuuksiin. Vaikka putkiaivoiseksi moitittu tekniikan alan ihminen olenkin, en silti oleta asioiden oleva niin suoraviivaisia ja yksinkertaisia, kuin ensiajattelemalla luulisi. Siksi pidättäydyn helistelemästä sanalla totuus.
Kristityt ovat varmaankin vakuuttuneita, että heillä on totuus, joka koskee kaikkia, ja joka on arvokkaampi, kuin toisten totuudet. Itse ajattelen enemmänkin idän uskontojen ja filosofioiden tapaan, eli maailmoita on niin paljon, kuin on eläviä olentojakin, ja kukin voi olla oikeilla jäljillä omassa maailmassaan. Vain jäljillä siksi, että elämä on jatkuvaa kehittymistä. Kristityille vaan ei riitä tämän kaltainen tasa-arvo, aina pitäisi olla oikeassa ja parempi, kuin ne toiset.
Miten jokainen voi "olla oikeilla jäljillä omassa maailmassaan" jos henkilön käsitys maailmasta on täysin ristiriitainen naapurin käsityksen kanssa joka myös "on oikeilla jäljillä omassa maailmassaan".
Voisitko selittää?
Eihän naapurin kanssa tarvitse ajatella ja uskoa samoin. Eihän ihminen vahoingoita toista sillä, jos hänellä on erilainen maailmankatsomus, tai näkee asiat toisin. Niinhän tapahtuu jatkuvasti arkielämässäkin. Se on sitä yhteiselon taitoa. Esim. itse pidän lihan syöntiä melko barbaarisena puuhana, enkä ole itse syönyt sitä 25 vuoteen. Noin parikymmentä vuotta olen silti elänyt metsästäjän kanssa.
Nyt puhut kyllä ihan eri asiasta, kun ajattelet asiaa tuolla tasolla, puhut esim. lihan syömistä tai syömättä jättämistä.
Ajatellaampa näin, on erilaisia päätöksiä. Jotkut ovat tärkeämpiä ja jotkut vähemmän tärkeitä.
On suhteellisen yhdentekevää, pidätkö vanilja- tai mansikkajäätelöstä. Senkun vain valitset, kumman tahansa, sillä ei ole juurikaan merkitystä.
Mutta ajatellaanpa, että kyse on jostain tärkeämmästä asiasta. Ajatellaan, että olet sairas ja tarvitset lääkettä. Tarjolla on kaksi tablettia, päällisinpuolin ne näyttävän samalta, tuntuvat ja vielä haisevatkin samalta.
Toinen niistä on aspiriiniä ja toinen arsenikkia.
Silloin valinta ei enää ole yhdentekevä, vaan väärällä valinnalla on tuhoisat seuraukset. Väärään valintaan kuolee.
"Nyt puhut kyllä ihan eri asiasta, kun ajattelet asiaa tuolla tasolla, puhut esim. lihan syömistä tai syömättä jättämistä."
Et taida tietää, miten lihan syönti liittyy karmaan ja ahimsan periaatteeseen esimerkiksi buddhalaisuudessa.
Asperiini ja Arsenikki? Ei kai taas niitä sanaleikkkejä asian sijaan? Et kai yrittänyt vedättää vertauksella, jossa kristinusko auttaa, kuten asperiini, ja taas se toisin ajattelu johtaa kadotukseen, kuten arsenikki. Siinä tapauksessa vertaus ei toimi. Nimittäin, se mihin asperiini auttaa, ei yleensä edes tarvitse hoitoa, ja muita vaihtoehtojakin on. Ja antiikin Roomassa kai syötiin kaikenlaisia myrkkyjä toleranssin nostamiseksi mahdollisten murhayritysten varalle.
Juu, en tiedä, miten lihan syönti liittyy karmaan, mutta sinä ilmeisesti tiedät? Oletko buddhalainen?
Minusta on buddhalaisuuden vähättelyä, jos väittää olevansa buddhalainen länsimaisessa kulttuurissa eläneenä ja pelkästään kirjatietoon perehtyneenä. Olen kyllä 14 vuotiaasta asti buddhalaisuuden opetuksia ja hyveitä pohtinut. Ajan oloon olen jotain kai ymmärtänyt ja tielläni ehkä sen avulla kehittynytkin.
Lähden muuten kohtapuoliin pois palstalta ja palaan ehkä vasta maanantaina, joten en varmaankaan vastaile mihinkään viesteihin tässä välillä.
Voisitko sitten kertoa lyhyesti tiivistelmän, mikä on villakoiran ydin buddhalaisuudessa?
Pahoittelen tekstini pituutta. Yritin kyllä pelkistää ja tiivistää. Muistutan myös, etten ole mikään asiantuntija.
MAAILMA
Buddhalaisuudessa aika on spiraalimainen syklinen ilman luomista, alkua tai loppua. Toisaalta sykli voi sisältää useita alkuja ja loppuja. Ihmisen kuollessa persoonallisuus, minuus, mieli ja keho katoavat. Jotain kuitenkin jatkuu, mutta se on abstraktimpaa ja hienosyisempää, kuin sielu. Uuden olennon syntymä ja olosuhteet ovat aina seurausta jostain aikaisemmista teoista. Jokainen olento on osa loputonta spiraalin muotoista ketjua. Se jokin, mikä syntyy uudelleen voi syntyä n. 5-6 erilaiseen maailmaan, jotka voivat olla todella ikäviäkin paikkoja. Maailmoiden sisällössä näkyy mielestäni opin syntyhetken kulttuurinen viitekehys, ja jätän sen tässä väliin. Uudestisyntymistä aiheuttaa halu ja pyyde ja halu olla olemassa. Tavoite on kuitenkin vapauttaa se uudelleen syntyvä juttu loputtomasta kierrosta.
OIKEAOPPISUUDESTA
Buddha ei tarjonnut opissaan mitään ehdottomia muotoja, vaan kannusti ihmisiä itse näkemään sen, mikä on totuus, ja itse löytämään itselleen vapautuksen. Kalama Sutrassa sanotaan, että vasta, kun itse tietää, että opetukset ovat hyviä, eikä niistä aiheudu harmia, ne voi hyväksyä. Buddha kyllä kehotti noudattamaan omaa esimerkkiään, mutta totuuteen tulisi havahtua omalla ainutlaatuisella tavallaan. Jokaisella on syytä kehittyä omassa elämänvaiheessaan, joka tietyssä hetkessä on jokaisella omanlaisensa. Koska elämä on sykliä, ei lineaarista, vaiheita ei ole tarpeen vertailla keskenään, vaan jokaisen kehitystehtävä on tärkeä. Buddhalainen voi aivan hyvin pitää toisenlaista tietä kulkevaa, vaikkapa kristittyä uskonveljenään.
OPIN PERUSSISÄLTÖÄ
1.Elämä on kärsimystä.( onhan sitä ainakin joskus jokaisella)
2. Kärsimys johtuu elämän janosta, eli takertumisesta asioihin, joita erehdymme pitämään pysyvinä ja oleellisina, esim. persoonallisuus, keho, tavara, varallisuus, arvovalta, toiset ihmiset, nautinnot, kärsimyksen välttäminen, olemassaolo…Eli kärsimys johtuu harhan vallassa elämisestä.
3. Kärsimyksestä voi vapautua sammuttamalla (ei kieltämällä) elämän janon (eräänlaisen riippuvuuden).
4. Buddha esitti siihen keinoja, joita ovat mm. oikea oppi, oikea puhe, oikea ajatus, oikeat teot, oikea harjoitus jne. en muista ihan kaikkea. Sana oikea ei tarkoita dogmaattisesti oikeaa, vaan oikeanlaista hyviä asioita edistävää, kehoittihan Buddha arvioimaan itse mikä on hyvää. Esimerkiksi mikä tahansa työ, vaikkapa tiskaaminen, voi olla meditaatioharjoitusta, kun se tehdään oikeanlaisella asenteella. Ihminen voi em. keinojen avulla vapautua harhasta, joka estää häntä löytämästä todellista olemustaan ja viisauttaan. Buddhalaisen näkemyksen mukaan ihminen on pohjimmiltaan hyvä, ja harha saa ihmisen tekemään huonoja asioita. Kaikkia eläviä olentoja tulee kunnioittaa, ja niitä kohtaan tulee tuntea myötätuntoa. Näin ollen eläinten epäinhimillinen kohtelu, tappaminen tai ravinnoksi ja koristeeksi kasvattaminen ei edistä positiivista kehitystä ja karmaa.
Kiitos, kun vastasit, mikä on buddhalaisuuden ydin. Oletko itse miettinyt, miten perusteltuja/loogisia/tosia nuo buddhalaisuuden näkemykset ovat?
Kuten jo aikaisemmin juttelimme, aatteita ja ideologioita voi ja suorastaan pitää arvioida. Miten uskottavan selityksen maailmasta ja todellisuudesta buddhalaisuus antaa?
Ennen kaikkea, kysy itseltäsi, onko se totta?
että maailma on prosessi. Se sopii tosin buddhalaisuuteenkin. En allekirjoita mitään tuhansia vuosia vanhoja maailmanselityksiä. Tottakai kulttuurinen kehitysympäristö näkyy kaikenlaisessa tiedossa ja uskonnoissa. Elämänohjeet buddhalaisuudessa ovat hyviä, kuten useimmissa muissakin uskonnoissa. Jotkut buddhalaisuuden periaatteista ovat hieman vaikeita ymmärtää. Esimerkiksi se elämän janon aiheuttama kärsimys oli kyllä teinityttönä aika vaikea tajuta. Vuosien varrella juju on kyllä kirkastunut. Buddhalaisuudessa on se hyvä piirre, että se kannustaa pohtimaan ja arvioimaan.
"Ennen kaikkea, kysy itseltäsi, onko se totta?"
Älä setäile/täteile, osaan kyllä ihan itsekin kyseenalaistaa asioita. En yleensäkään pidä mitään varmana totuutena, enkä edes kaipaa mitään lopullista selitystä asioille. Siitä huolimatta olen kiinnostunut monista asioista, tai ehkäpä juuri siksi.
Maailma on prosessi. Se on alkanut ja tulee päättymään.
Alfa ja Omega on alku ja loppu:
http://home.earthlink.net/~theoson/Alpha and Omega.htm
PS. Kerroit, että et pidä mitään varmana totuutena. Se on varsin fiksu tapa ajatella. Ajatteletko kuitenkin, että varmaa totuutta ei ole olemassa? Koska jos ajattelet niin, ajatukseen liittyy looginen ristiriita (on varma totuus, että varmaa totuutta ei ole). Sisäisesti ristiriitainen ajatus ei voi olla totta.
Se että et pidä mitään varmana totuutena, ei tarkoita sitä, että varmaa totuutta ei olisi olemassa. Onnea sen etsintään. :)
teologian peruskurssi tekisi sinullekin hyvää. Saisit ainakin perusasiat kuntoon ja voisit lopettaa paskanpuhumisen.
Jumala haluaa että ateismi on tiedepalstallakin, ateismi on jumalan sana. Täts it.
-Jumala tietää ateismin olevan ainoa oikea tie totuuteen ja elämään.
Olet tässä: Suomi24 > Keskustelu > Uskonnot & uskomukset > Ateismi