Yksi potentiaalinen uhka kansalaisoikeuksille on asevelvollisuuden laajentaminen koko maailmaa koskevaksi.
Jo tässä vaiheessa on selvää, ettei millään rahalla kyetä riittävästi aina ja joka tilanteessa saamaan varusmies- tai varusnaispalvelun suorittaneita henkilöitä kansainvälisiin tehtäviin.
Tämän vuoksi esimerkiksi Yhdysvaltain kokemuksista otetaan oppia ja ryhdytään luonnoksessa puolustusvoimalaiksi esittämään, että Suomen tasavalta voisi antaa virka-apua toisille valtioille, ja että tätä varten pitäisi voida lain voimalla velvoittaa varushenkilöt sekä reserviläiset palvelukseen tämän avun antamiseksi.
Näin heikkoihin ehtoisi ei edes Suomen suuriruhtinaskunta suostunut Bobrikovin aikana, koska 1901-1902 järjestettiin kutsuntalakkoja ja paettiin Yhdysvaltoihin siksi, että Venäjä alkoi velvoittamaan suomalaiset koko Venäjän keisarikunnan, ei pelkästää Suomen suuriruhtinaskunnan puolustamiseen.
Toinen ajankohta oli toisen maailmansodan aika, jolloin vain vapaaehtoisia lähetettiin Waffen-SS:ään 1941-1943. Tämäkään ei ollut velvollisuus eikä toiminta ollut Suomen puolustusministeriön toimintaa, vaan ulkoasiainministeriön.
Jotenkin tuntuu siltä, että asevelvollisten oikeuden ovat heikommissa kantimissa "kansainvälisen terrorin vastaisen taistelun" aikana kuin 1902 tai 1941, jolloin käsillä oli ensimmäisen maailmansodan uhka ja toinen maailmansota.
Jos tarkoituksena on se, että soveltuvimpien erikoiskoulutettavien, alipäällystön ja päällystön innostus laskee ja että parhaat valitsevat siviilipalveluksen, on tietenkin viesti selkeä: sanoudu irti jo ennakkoon.
Toinenkin ristiriitaisuus on olemassa. Siviilipalvelusmiehiä ollaan vapauttamassa myös sodanajan palveluksesta, mikä tarkoittaa, että heidän osaltaan asevelvollisuus lievenee entisestään.
Samaan aikaan kuuluu viestejä, että valtio suunnittelisi kireämpiä kriteerejä sille, miten Jehovan todistajiin suhtaudutaan.
Kaikesta päätellen perustuslakivaliokunta ei ole osoittanut suurtakaan kiinnostusta kansalaisoikeuksien toteutumiselle puolustusvoimalakia suunniteltaessa, vaan sitä suunnitellaan lähinnä samassa hengessä kuin jos jo oltaisiin jokin suurvalta, jonka on Venäjän kanssa pärjäämisen sijasta taisteltava öljytipoista yhdysvaltalaisten rinnalla - heitä heikommin kansalaisoikeuksin.
Yhdyvalloissahan asevelvollisuus on teoreettinen ilmoitusvelvollisuus, mutta siihen ei sisälly aseellista koulutusta eikä palvelusvelvollisuutta.
Jo tässä vaiheessa on selvää, ettei millään rahalla kyetä riittävästi aina ja joka tilanteessa saamaan varusmies- tai varusnaispalvelun suorittaneita henkilöitä kansainvälisiin tehtäviin.
Tämän vuoksi esimerkiksi Yhdysvaltain kokemuksista otetaan oppia ja ryhdytään luonnoksessa puolustusvoimalaiksi esittämään, että Suomen tasavalta voisi antaa virka-apua toisille valtioille, ja että tätä varten pitäisi voida lain voimalla velvoittaa varushenkilöt sekä reserviläiset palvelukseen tämän avun antamiseksi.
Näin heikkoihin ehtoisi ei edes Suomen suuriruhtinaskunta suostunut Bobrikovin aikana, koska 1901-1902 järjestettiin kutsuntalakkoja ja paettiin Yhdysvaltoihin siksi, että Venäjä alkoi velvoittamaan suomalaiset koko Venäjän keisarikunnan, ei pelkästää Suomen suuriruhtinaskunnan puolustamiseen.
Toinen ajankohta oli toisen maailmansodan aika, jolloin vain vapaaehtoisia lähetettiin Waffen-SS:ään 1941-1943. Tämäkään ei ollut velvollisuus eikä toiminta ollut Suomen puolustusministeriön toimintaa, vaan ulkoasiainministeriön.
Jotenkin tuntuu siltä, että asevelvollisten oikeuden ovat heikommissa kantimissa "kansainvälisen terrorin vastaisen taistelun" aikana kuin 1902 tai 1941, jolloin käsillä oli ensimmäisen maailmansodan uhka ja toinen maailmansota.
Jos tarkoituksena on se, että soveltuvimpien erikoiskoulutettavien, alipäällystön ja päällystön innostus laskee ja että parhaat valitsevat siviilipalveluksen, on tietenkin viesti selkeä: sanoudu irti jo ennakkoon.
Toinenkin ristiriitaisuus on olemassa. Siviilipalvelusmiehiä ollaan vapauttamassa myös sodanajan palveluksesta, mikä tarkoittaa, että heidän osaltaan asevelvollisuus lievenee entisestään.
Samaan aikaan kuuluu viestejä, että valtio suunnittelisi kireämpiä kriteerejä sille, miten Jehovan todistajiin suhtaudutaan.
Kaikesta päätellen perustuslakivaliokunta ei ole osoittanut suurtakaan kiinnostusta kansalaisoikeuksien toteutumiselle puolustusvoimalakia suunniteltaessa, vaan sitä suunnitellaan lähinnä samassa hengessä kuin jos jo oltaisiin jokin suurvalta, jonka on Venäjän kanssa pärjäämisen sijasta taisteltava öljytipoista yhdysvaltalaisten rinnalla - heitä heikommin kansalaisoikeuksin.
Yhdyvalloissahan asevelvollisuus on teoreettinen ilmoitusvelvollisuus, mutta siihen ei sisälly aseellista koulutusta eikä palvelusvelvollisuutta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oikeusministeriö on vain hyvin vähän kiinnostunut henkeen ja elämään liittyvästä tai sitä rajoittavasta asevelvollisuuden laajentamisesta maailmanlaajuiseksi.
Tämä näkyy siinä, ettei yllä olevaa kirjoitusta julkaista
http://www.otakantaa.fi/forum.cfm?group=340&area=192&id=57
palstalla, missä nimenomaan kannustetaan kansalaisvaikuttamiseen.
Tein tässä 19:54 toisen kerran kokeilun (24.5.2007).
Laittakaa te muut sama kirjoitus samaan paikkaan niin katsotaan, miten vakavalla asialla oikeusministeriön kansalaisvaikutusprojektilaiset oikein ovat.