max-life

max-life

Lokerointi yritys olisi turhan karkea määritelmä hänen tarinaniskijä taidoistaan, nimittäin tämä kirjoitustaidon apostoli on niin monipuolinen, että siinä syntyy jännitystä, huumoria ja vähän vakavampaakin tekstiä. Hänen maineensa tuskin tulee kiirimään S24 etusivua pidemmälle, mutta hänen luokseen löytävät nimenomaan he, jotka haluavat ajatonta ja osuvaa kerrontaa
Tarinat eivät ole pelkästään helmiä hänen rikkaan tuotannon helminauhassa. Vaan ne ovat klassikoiksi muuttuvia, ajattomia kirjoituksia, - sellaisia joiden ylle pöly ei ikinä laskeudu.

En ole koskaan jaksanut olla ihmettelemättä, kuinka Maxi saa loihdittua näppäimistöllään niinkin loistokasta tekstiä, sellaista tarinan kuljetusta -joissa päähenkilöt alkavat kerta toisensa jälkeen elämään - aivan kuin itsestään. Parhaimmillaan novellit saavat ylimääräisen piilotajuntaan läväyttävän ulottuvuuden, ja viimeistään silloin näemme että, aidon tunteellisuuden ja pinnallisen siirapin välissä on veteen piirretty viiva.

Ei ihme että lukija vaistoaa hänen olevan tosissaan, sillä hänen novellinsa pysäyttävät. Maxin kirjoitukset ovat yhdistelmä arkirealismia ja ikiomaa mielikuvitusmaailmaa. Yhteinen nimittäjä hänen kirjoituksissaan on ajattomuus.

Kuten hän kerran osuvasti minulle ilmaisi: kirjoitukseni aina kumpuavat omista kokemuksistani, sillä se on ainoa tapa jolla voin tavoittaa lukijan. En ihmettele yhtään, että hänen vankka Briggs & Sratton moottoreiden pura ja kasaa - kokemus inspiroi häntä luomaan sellaisen novelliensa timantin kuin Harley ja minä. Se on nimittäin yksi allekirjoittaneen suosikki, nyt ja aina.

Minulle hän on aina ollut niitä hakkuupalstan alkuperäisiä legendoja joista olen aina syystäkin ollut ylpeä. Kaiken tämän suitsuttamani ansion keskellä häneltä itseltään on, ikävä kyllä, useimmiten unohtunut oman hännän nostaminen, sillä siihen hänen vaatimaton persoonansa on liian väritön.

Ehdotankin että jonakin aurinkoisena arkiaamuna, kun palsta huutaa tyhjyyttään - niin kuppi kuumaa nescafeta pöydälle ja siihen viereen maksamakkaravoileipä, sen jälkeen klikkaus Maxin novellisivuille. Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, niin juuri ehkä nämä ainekset yhdessä luovat sammaloitumattoman aikamatkan - niihin paljon puhuttuihin hyviin vanhoihin aikoihin.

Takaan että lukemiskokemuksen jälkeen allekirjoitatte saman kuin minäkin, hänen novellinsa ovat eräänlaista palstakansallisomaisuutta, siitä ei pääse mihinkään.



Äärettömällä kunnioituksella


Waffen