Suomalaisissa on kovin syvään juurtunut taipumus uskoa ehdottomiin auktoriteetteihin. Napisemme kansanedustajista ja heidän edesottamuksistaan, mutta viime kädessä nielemmä kaiken mitä hallitus meille määrää.
Kaipaamme myös vahvaa presidenttiä takaisin. Voitaneen vain ihmetellä miksi ihmeessä näin, vahva presidenttiyshän on vallan keskittämistä, jonka muissa maissa ilmeneviä muotoja olemme kyllä muutoin tuomitsemassa. Esim. Putinin Venäjällä tai Bushin Yhdysvalloissa.
Poliisin toimia emme maassamme kyseenalaista juuri koskaan ja kaikki mahdolliset kansalaisjärjestöt tuomitaan epämääräiseksi, rikollisuuden rahamailla liikkuvaksi haahuiluksi. Jopa niitä tuntematta.
Mielenosoitus, joka on ihan käytännön tason perustavanlaatuista demokratian toteuttamista tuskin on yhdessäkään muussa länsimaassa niin huonossa huudossa kuin Suomessa. Mielenosoitukset nähdäänkin täällä akselin naurettava-vaarallinen jommassa kummassa päässä. Kyseessähän on kuitenkin kansalaisten julkinen mielenilmaus, ruohonjuuritason demokratiaa.
Alamaisuutemme aste on siinä määrin huolestuttava, että meidän ei todellakaan olisi vaikea sopeutua Putinin alamaisiksi tai Saddamin komentoon. Ai miksikö? -Koska emme kansakuntana, alkaen yksilötasolta, koskaan kyseenalaista mitään.
Voimme kirota määräyksiä, mutta rakenteita emme uskalla horjuttaa. Silti demokratiassa on kyse vuoropuhelusta ja kiistoistakin. Ei sopeutumisesta kulloisenkin ajan "isä aurinkoisen" käskyihin. Oli se isä sitten "taludelliset välttämättömyydet", kapitalismi, neuvostoliitto/Venäjä, EU, globalisaatio tai Ukko Ylijumala.
Isänmaallisuus on kykyä kyseenalaistaa valtaapitävien motiivit, vallan rakenteet ja epäterveet kehityssuunnat. Se on todellista patriotismia. Ei sabotaasia tai epäisänmaallisuutta.
Kaipaamme myös vahvaa presidenttiä takaisin. Voitaneen vain ihmetellä miksi ihmeessä näin, vahva presidenttiyshän on vallan keskittämistä, jonka muissa maissa ilmeneviä muotoja olemme kyllä muutoin tuomitsemassa. Esim. Putinin Venäjällä tai Bushin Yhdysvalloissa.
Poliisin toimia emme maassamme kyseenalaista juuri koskaan ja kaikki mahdolliset kansalaisjärjestöt tuomitaan epämääräiseksi, rikollisuuden rahamailla liikkuvaksi haahuiluksi. Jopa niitä tuntematta.
Mielenosoitus, joka on ihan käytännön tason perustavanlaatuista demokratian toteuttamista tuskin on yhdessäkään muussa länsimaassa niin huonossa huudossa kuin Suomessa. Mielenosoitukset nähdäänkin täällä akselin naurettava-vaarallinen jommassa kummassa päässä. Kyseessähän on kuitenkin kansalaisten julkinen mielenilmaus, ruohonjuuritason demokratiaa.
Alamaisuutemme aste on siinä määrin huolestuttava, että meidän ei todellakaan olisi vaikea sopeutua Putinin alamaisiksi tai Saddamin komentoon. Ai miksikö? -Koska emme kansakuntana, alkaen yksilötasolta, koskaan kyseenalaista mitään.
Voimme kirota määräyksiä, mutta rakenteita emme uskalla horjuttaa. Silti demokratiassa on kyse vuoropuhelusta ja kiistoistakin. Ei sopeutumisesta kulloisenkin ajan "isä aurinkoisen" käskyihin. Oli se isä sitten "taludelliset välttämättömyydet", kapitalismi, neuvostoliitto/Venäjä, EU, globalisaatio tai Ukko Ylijumala.
Isänmaallisuus on kykyä kyseenalaistaa valtaapitävien motiivit, vallan rakenteet ja epäterveet kehityssuunnat. Se on todellista patriotismia. Ei sabotaasia tai epäisänmaallisuutta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Putinilla ei ole munaa yhtään mihinkään. Jos alkaa pullistelee, niin Kiina nappaa sen öljykentät ja EU ei auta jos Venäjä aukoo meille liikaa päätänsä.