Tuo "rakas" sana on mielestäni kärsinyt melkoisen =(totaalisen)-inflaation käytännön puhekielessä!
Sitä viljellään ihan miten sattuu ja/tai sylki suuhun tuo. Sen todellinen merkitys on pahasti hämärtynyt, kenties ehkä siksikin kun suomenkielessä ei ole "rakkauden" sanan eri asteita olemassa, niin kuin esim, kreikan kielessä on.
Raamatussa on monta sanaa, jotka on käännetty suomen kielelle sanalla - RAKKAUS!
Yksi niistä on kreikan kielen sana -(epithumia.) Sen merkitys on voimakasta - HALUA, joka voi merkitä hyvää tai pahaa.!
Kielteisessä merkityksessä se on käännetty usein - HIMO,ksi! ja myönteisessä mielessä käytettynä - HALU,ksi!
Avioliitossa mies ja vaimo voivat tuntevat toisiaan kohtaan myös fyysistä HALUA ! =(epithumia), joka saa ilmaisunsa iloa tuottavassa seksuaalisessa kanssakäymisessä. Vaikka sukupuolielämä ei olekaan aviosuhteen kaikkein tärkein asia, siihen heijastuu suhteen toimivuus.
Rakkauden sitäkään puolta, joka ilmenee fyysisenä haluna/himona ,ei tule avioliitossa tietenkään laiminlyödä. Raamattu sanoo monin paikoin, että seksuaalinen "rakkaus" = (epithumia)- miehen ja naisen välillä kuuluu Jumalan suunnitelmaan.!
Raamattu ei todellakaan kiellä seksuaalista iloa/halua!. Ja kummallakin puolisolla on velvollisuus miellyttää toista ja vapaus saada itse tulla miellytetyksi.
Raamattu ei ainoastaan kehota vaan jopa käskee meitä täyttämään puolisomme seksuaaliset tarpeet.!
(1. Kor 7:3-5) - Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon.
Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen...!
Toinen "RAKKAUS" sana kreikankielessä on -(eros), . Siihen liittyy romantiikan ajatus.
Se ei tarkoita yksinomaan lihallista ”erotiikkaa”. Eros ei aina ole aistillista, vaan siinä on mukana myös kaipaus yhteen liittymisestä rakastetun kanssa ja hänen omistamisestaan. Se on kiihkeää,- romanttista ja tunteisiin vetoavaa.! Se on usein lähtökohtana avioliitolle.. Sitä sanotaan myös -(hurmioksi.) Eros-rakkaudessa on eräs heikkous!. Se on muuttuvaa = (tunteitten mukaan muuntautuvaa). EROS lupaa herkästi, että suhde kestää loppuelämän!, mutta tätä lupausta se ei omin avuin pysty toteuttamaan.
Kuitenkin Jumala on luonut (eros)-rakkauden lahjaksi ,-aistillisuudeksi aviolliseen yhteyteen, ja se voi tuoda juhlaa "harmaankin" arjen keskelle.
"Rakastumisen tunne" liittyy läheisesti (eros)-rakkauteen.
Mutta voivatko avioliitossa puolisot olla rakastuneita toisiinsa? Kyllä,tottakai!!
Kolmatta "RAKKAUDEN" sanaa kutsutaan kreikankielen termillä-(storge.) Storge-rakkaudessa yhtyy -(kiintymys) ja keskinäisen (yhteenkuuluvuuden) tunne. Uudessa testamentissa mainitaan muutaman kerran -(storge)-rakkaus. Sitä tuntevat esimerkiksi perheenjäsenet toisiaan kohtaan. Avioliitossa storge-rakkaus luo (turvallisen) ilmapiirin, jonka suojassa myös muut neljä rakkauden lajia voivat kukoistaa.
(Room 12:10)- kehottaa storge-rakkauteen: ”Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.” Sekä ( 2.Tim 3:3,)- jossa kerrotaan kuinka viimeisinä päivinä ihmiset ovat rakkaudettomia,ja käsittelee juuri storge-rakkauden -PUUTETTA. Avioliitossa tämä rakkauden laji on usien niin arkinen ja epädramaattinen, että sen merkitystä helposti aliarvioidaan. Mutta storge-rakkaus on tärkeää avio-onnelle. Se luo- (yhteenkuuluvuutta), keskinäistä luottamusta ja (tuttua turvallisuutta) perhe-elämään, yksinkertaisesti sanottuna -siinä on hyvä olla yhdessä.!
Neljäs "RAKKAUS"sana kreikan kielessä on -(phileo)=(filos)- Phileo-rakkaus vaalii/hoivaa rakastettuaan ja on voimakkaasti kiintynyt häneen, MUTTA !- (phileo)- rakkaus vaatii aina vastakaikua/huomiota. Se korostaa toveruutta ja ystävyyttä. Se on (valikoivaa) rakkautta, joka ottaa huomioon vain toisen ihailtavat ominaisuudet.
Siinä missä (eros) sai aikaan rakastavaisia, (phileo)- saa aikaan "kiinynyttä ystävyyttä".
Apostoli Pietari tunsi phileo-rakkautta Jeesusta kohtaan sanoessan: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas."
Viides "RAKKAUS" on rakkauden suurin ja jaloin muoto,(Agape)-rakkaus, joka käsitetään yleensä vain Jumalan suunnasta tulevaksi rakkaudeksi!
Se on täysin pyyteetön ja epäitsekästä,joka ei odota saavansa vastakaikua.!
Kun nuo muut rakkauden lajit vaalii , nauttii, ja pyytää huomiota, niin Jumalallinen-(Agape)-rakkaus ,arvostaa ja palvelee.
Uudessa testamentissa puhutaan paljon (Agape)-rakkaudesta. Ja juuri se sai Kristuksen tulemaan ihmiseksi maailmaan meidän tähtemme. Jumala rakastaa koko ihmiskuntaa (Agape)-rakkaudellaan.
(Agape)-rakkaudessa on kyse tekemisen tahtomisesta, ei niinkään "tunteilla" pelaamisesta.
Agape on mielen asenne,! joka perustuu tahdonalaiseen päätökseen.!
Avioliitto, jossa Jumalallinen agape-rakkaus vallitsee, on erittäin vakaalla pohjalla,
se kestää mitä tahansa. Kun muunlainen rakkaus horjuu, niin agape-rakkaus pitää liiton koossa. Agape-rakkaudelle on ominaista, että se rakastaa pyyteettömästi niitäkin jotka eivät ansaitse rakkautta !- eivät anna vastarakkautta tai ovat tylyjä.
Ihmisestä itsestään tuleva "rakkaus" ei luonnostaan voi kohdistua tyhjään ja pahaan/huonoon, mutta Jumalan rakkaus on toisenlaista. Se ei tavoittele hyvää kohteestaan!- vaan vuodattaa ja jakaa siihen hyvää.!!! Jumalalta tuleva "rakkauden syy" ei ole rakkauden kohteen arvokas ominaisuus, vaan Rakkauden itsensä = (Jumalan)- puhdas, lahjaksi antava - HYVYYS. !
Sitä viljellään ihan miten sattuu ja/tai sylki suuhun tuo. Sen todellinen merkitys on pahasti hämärtynyt, kenties ehkä siksikin kun suomenkielessä ei ole "rakkauden" sanan eri asteita olemassa, niin kuin esim, kreikan kielessä on.
Raamatussa on monta sanaa, jotka on käännetty suomen kielelle sanalla - RAKKAUS!
Yksi niistä on kreikan kielen sana -(epithumia.) Sen merkitys on voimakasta - HALUA, joka voi merkitä hyvää tai pahaa.!
Kielteisessä merkityksessä se on käännetty usein - HIMO,ksi! ja myönteisessä mielessä käytettynä - HALU,ksi!
Avioliitossa mies ja vaimo voivat tuntevat toisiaan kohtaan myös fyysistä HALUA ! =(epithumia), joka saa ilmaisunsa iloa tuottavassa seksuaalisessa kanssakäymisessä. Vaikka sukupuolielämä ei olekaan aviosuhteen kaikkein tärkein asia, siihen heijastuu suhteen toimivuus.
Rakkauden sitäkään puolta, joka ilmenee fyysisenä haluna/himona ,ei tule avioliitossa tietenkään laiminlyödä. Raamattu sanoo monin paikoin, että seksuaalinen "rakkaus" = (epithumia)- miehen ja naisen välillä kuuluu Jumalan suunnitelmaan.!
Raamattu ei todellakaan kiellä seksuaalista iloa/halua!. Ja kummallakin puolisolla on velvollisuus miellyttää toista ja vapaus saada itse tulla miellytetyksi.
Raamattu ei ainoastaan kehota vaan jopa käskee meitä täyttämään puolisomme seksuaaliset tarpeet.!
(1. Kor 7:3-5) - Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon.
Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen...!
Toinen "RAKKAUS" sana kreikankielessä on -(eros), . Siihen liittyy romantiikan ajatus.
Se ei tarkoita yksinomaan lihallista ”erotiikkaa”. Eros ei aina ole aistillista, vaan siinä on mukana myös kaipaus yhteen liittymisestä rakastetun kanssa ja hänen omistamisestaan. Se on kiihkeää,- romanttista ja tunteisiin vetoavaa.! Se on usein lähtökohtana avioliitolle.. Sitä sanotaan myös -(hurmioksi.) Eros-rakkaudessa on eräs heikkous!. Se on muuttuvaa = (tunteitten mukaan muuntautuvaa). EROS lupaa herkästi, että suhde kestää loppuelämän!, mutta tätä lupausta se ei omin avuin pysty toteuttamaan.
Kuitenkin Jumala on luonut (eros)-rakkauden lahjaksi ,-aistillisuudeksi aviolliseen yhteyteen, ja se voi tuoda juhlaa "harmaankin" arjen keskelle.
"Rakastumisen tunne" liittyy läheisesti (eros)-rakkauteen.
Mutta voivatko avioliitossa puolisot olla rakastuneita toisiinsa? Kyllä,tottakai!!
Kolmatta "RAKKAUDEN" sanaa kutsutaan kreikankielen termillä-(storge.) Storge-rakkaudessa yhtyy -(kiintymys) ja keskinäisen (yhteenkuuluvuuden) tunne. Uudessa testamentissa mainitaan muutaman kerran -(storge)-rakkaus. Sitä tuntevat esimerkiksi perheenjäsenet toisiaan kohtaan. Avioliitossa storge-rakkaus luo (turvallisen) ilmapiirin, jonka suojassa myös muut neljä rakkauden lajia voivat kukoistaa.
(Room 12:10)- kehottaa storge-rakkauteen: ”Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.” Sekä ( 2.Tim 3:3,)- jossa kerrotaan kuinka viimeisinä päivinä ihmiset ovat rakkaudettomia,ja käsittelee juuri storge-rakkauden -PUUTETTA. Avioliitossa tämä rakkauden laji on usien niin arkinen ja epädramaattinen, että sen merkitystä helposti aliarvioidaan. Mutta storge-rakkaus on tärkeää avio-onnelle. Se luo- (yhteenkuuluvuutta), keskinäistä luottamusta ja (tuttua turvallisuutta) perhe-elämään, yksinkertaisesti sanottuna -siinä on hyvä olla yhdessä.!
Neljäs "RAKKAUS"sana kreikan kielessä on -(phileo)=(filos)- Phileo-rakkaus vaalii/hoivaa rakastettuaan ja on voimakkaasti kiintynyt häneen, MUTTA !- (phileo)- rakkaus vaatii aina vastakaikua/huomiota. Se korostaa toveruutta ja ystävyyttä. Se on (valikoivaa) rakkautta, joka ottaa huomioon vain toisen ihailtavat ominaisuudet.
Siinä missä (eros) sai aikaan rakastavaisia, (phileo)- saa aikaan "kiinynyttä ystävyyttä".
Apostoli Pietari tunsi phileo-rakkautta Jeesusta kohtaan sanoessan: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas."
Viides "RAKKAUS" on rakkauden suurin ja jaloin muoto,(Agape)-rakkaus, joka käsitetään yleensä vain Jumalan suunnasta tulevaksi rakkaudeksi!
Se on täysin pyyteetön ja epäitsekästä,joka ei odota saavansa vastakaikua.!
Kun nuo muut rakkauden lajit vaalii , nauttii, ja pyytää huomiota, niin Jumalallinen-(Agape)-rakkaus ,arvostaa ja palvelee.
Uudessa testamentissa puhutaan paljon (Agape)-rakkaudesta. Ja juuri se sai Kristuksen tulemaan ihmiseksi maailmaan meidän tähtemme. Jumala rakastaa koko ihmiskuntaa (Agape)-rakkaudellaan.
(Agape)-rakkaudessa on kyse tekemisen tahtomisesta, ei niinkään "tunteilla" pelaamisesta.
Agape on mielen asenne,! joka perustuu tahdonalaiseen päätökseen.!
Avioliitto, jossa Jumalallinen agape-rakkaus vallitsee, on erittäin vakaalla pohjalla,
se kestää mitä tahansa. Kun muunlainen rakkaus horjuu, niin agape-rakkaus pitää liiton koossa. Agape-rakkaudelle on ominaista, että se rakastaa pyyteettömästi niitäkin jotka eivät ansaitse rakkautta !- eivät anna vastarakkautta tai ovat tylyjä.
Ihmisestä itsestään tuleva "rakkaus" ei luonnostaan voi kohdistua tyhjään ja pahaan/huonoon, mutta Jumalan rakkaus on toisenlaista. Se ei tavoittele hyvää kohteestaan!- vaan vuodattaa ja jakaa siihen hyvää.!!! Jumalalta tuleva "rakkauden syy" ei ole rakkauden kohteen arvokas ominaisuus, vaan Rakkauden itsensä = (Jumalan)- puhdas, lahjaksi antava - HYVYYS. !
Vastaukset 1
Vanhimmat
...puute,siis yksilötasolla,avainkysymys uskonnolliseen `rakkauden´ kaipuuseen joltain "isä/äiti-hahmolta" l. jumal-olennolta...?!?
Vaiko vain tiedon puute,vallitsevan maailmankaikkeuden olevaisuudesta ?!?
Ei kait vaan...kumpikohan olisi oikein,vai peräti molemmat jopa ?!?
lol
;^D