Onko suomalaisilla mitään historiallista velvoitetta kantaa ns. valkoisen miehen taakkaa?
Pitääkö meidän tuntea syyllisyyttä esim. mustan afrikan orjakaupasta amerikkaan.
Pitääkö meidän tuntea syyllisyyttä esim. mustan afrikan orjakaupasta amerikkaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vielä sata vuotta sitten Suomi oli pääosin riistetty raaka-aineen tuottaja. Raaka-aineista saaduista tuloista valtaosa meni ulkomaisten kauppiaiden taskuun. Lisäksi torppareiden, pientilallisten ja työväestön asema ei ollut ollenkaan kadehdittava, ehkä hieman orjia parempi.
Näistä syytä minä en tunne pienintäkään syyllisyyttä orjakaupasta. Paremminkin tunnen olevani riistetyn osapuolen jälkeläinen täällä Suomessa.
Suomessa ei ole tehty päätöksiä kolmannen maailman hyväksikäytöstä, eivätkä suomalaiset ole hyväksikäytöstä taloudellisesti hyötyneet.
Silti on oltu hyväksikäytössä siivellä; on saatu siirtomaatavaroita, kahvia ja sokeria, nyttemmin hyvin monenlaisia tuotteita. Mutta sellaista markkinatalous on. Se jolla menee huonosti, se voi vielä huonommin, jolleivat tuotteet mene kaupaksi millään hinnalla.
Suomessa on luonnonvaroja metsät. Minua on ruvennut ihmetyttämään, miksi täällä ei 1800-luvulla kehittynyt plantaashimetsätaloutta, josta hyödyt olisivat menneet ulkomaisille pääomasijoittajille. Onko puiden kaato ja kuljettaminen niin rankkaa homaa, että se on ollut parasta jättää alkuasukkaiden huolehdittavaksi ja metsien omistus alkuasukkaille. Metsätyötä on maaseudulla aina pidetty hyväpalkkaisena. Tästä on seurannut, että kauppaa tavaralla on käyty markkinatalouden lakien mukaan. Tietysti puun hinta on joustanut alaspäinkin, mutta silloin on tarjonta supistunut, metsää ei ole kannattanut myydä eikä sitä ole ollut pakko myydä.
Olen ollut huomaavinani, että ruotsalaisten taholta Suomi saa tuon tuostakin huomautuksia aktiivisuuden puutteesta kolmannen maailman asioissa. Aikanaann Ruotsi sorti suomalaisia oman historiakirjoituksensa mukaan kuin alistettua maata (Todellinen mielipiteeni on: Tuskin Ruotsi, so. Tukholma, sorti Suomea sen enempää kuin muitakaan syrjäseutujaan mukaanlukien mm. Skåne). Sen sijaan että pyytäisi nöyrästi anteeksi ja tarjoaisi hyvitystä Ruotsi yrittää nyt säilyttää henkisen yliotteensa työntämällä omat syntinsä suomalaisten niskoille.
Suomalaiset ovat koko historiansa olleet päähänpotkitun ja alistetun asemassa. Suomalaisilla ei siis ole minkäänlaista velvollisuutta ottaa mitään valkoisen miehen taakkaa harteilleen.
Noin 90% Mustan Afrikan orjakaupasta käytiin joko Afrikan sisällä tai suuntautui islamilaiseen maailmaan. Vain pieni osa orjista meni Amerikkaan.
Islamilaiset orjanmetsästäjät puolestaan ryöstivät Euroopasta miljoonittain kristittyjä orjia islamilaiseen maailmaan ja arabimaihin. Moni suomalainenkin merimies päätti elämänsä raatamassa arabin orjana menneinä vuosisatoina. Tämä orjanmetsästys ja orjakauppa lakkasi vasta USA:n merijalkaväen valloitettua Tripolin 1815, kun tripolitania-nimisen barbareskivaltion merirosvot olivat ryöstäneet amerikkalaisia orjiksi ja siitä oli syttynyt sota USA:n ja Tripolitanian välillä. Tästä on peräisin USA:n merijalkaväen marssi "From the halls of Montezuma to the shores of Tripoli". Lopun Eurooppaan suuntautuneesta orjanryöstöstä teki Ranskan kuningas Ludvig XVIII hyökkäämällä Algeriaan 1830 ja tekemällä Pohjois-Afrikasta Ranskan siirtomaan.
Historian valossa suomalaisilla on kaikki oikeus ottaa historiallisen uhrin viitta harteilleen ja syyllistää siitä ruotsalaiset ja venäläiset. Suomalaisilla ei ole mitään velvoitetta kantaa mitään valkoisen miehen taakkaa.