Ollaanko helvetissä ikuisuus vai tarkottaako se ihan lopullista häviämistä? Tästähän on monenlaisia versioita.Voisi ajatella että kadotus hävittää ihmisen lopullisesti.
Kadotus
Lauri79
561916
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
ken sen tyhjentävästi uskaltaa selittää??
Kadotus
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kadotus on joidenkin uskomusten tai uskontulkintojen mukaan kohtalo pahalle tai vääräuskoiselle henkilölle. Kadotuksella voidaan tarkoittaa helvettiä, mutta myös täydellistä katoamista, joutumista vaeltamaan maailmassa tai tyhjyydessä iäti — tällainen maailmassa vaeltava sielu on kadonnut sielu tai kummitus. Yleisin kadonneista sieluista kerrottu asia on, että ne valittavat. Raamatussa sana kadotus esiintyy Vanhassa testamentissa vain kerran Jesajan kirjassa. Uudessa testamentissa se on käännetty kreikan kielen sanoista 'apoleia' tai 'olethros', joiden kummankin kantasana on verbi 'ollymi' = tappaa, tuhota. Sana 'apoleia' koostuu vahvistavasta alkuliitteestä 'apo' ja verbistä 'ollymi', joten se olisi parhaiten käännettävissä: (perinpohjainen) tuho. Sana esiintyy myös ilmestyskirjan tuhonenkelin nimessä, joka on kreikaksi Apollyon.
-Kyllä voisi ajatella lopullistakin tuhoa, mutta sanotaanhan sielusta,että se on kuolematon?
>>mutta myös täydellistä katoamista
Kysymyksesi lähtee ilmeisesti kiristinuskon näkökulmasta. Se on vain yksi tulkinta joka on osottautunut vääräksi.
Helvetti ja kadotus ovat mielen olotiloja, eivät paikkoja. Länsimainen kristillisyys ymmärtää asiat hyvin pintapuolisesti ja "materiaalisesti"
Niin siis tämä maailma on se helvetti!
>>tämä maailma on se helvetti!
Kuolemakokemusten perusteella "kadotus" tarkoittaa yksinkertaisesti eroa Jumalasta. Ei mitään sen oudompaa eikä vakavampaa.
Jumalasta eroon joutumiseksi täytyy todella tehdä töitä - ei riitä, että on vain maallistunut tavis, vaan täytyy olla todella paha ja itsekäs ihminen, jotta järjestää itsensä eroon Jumalasta. Negatiiviset kuolemakokemukset ovat hyvin harvinaisia - niitä on vain noin 16% kaikista.
Kuolemakokemuksissa on tyypitelty negatiiviset neljään luokkaan:
Tyyppi I - kuten positiivinen, mutta kokija kokee Jumalan läsnäolon, loppuraportin tai Taivaan pelottavana tai ahdistavana: omani olisi osaltaan voinut edustaa tätä, sillä minua pelotti loppuraportti.
Tyyppi II - Tyhjö. Tässä kokemuksessa kokija on absurdissa, harmaassa tyhjössä, Limbuksessa, jossa hänellä on kanssaan pelkkä olemassaolo eikä mitään muuta. Kokija on kaksin oman alitajuntansa kanssa, erossa Jumalasta. Tämä on yleinen kokemus ateisteilla: he eivät usko Jumalaan eivätkä oleta kohtaavansa Häntä ja pääsevänsä Hänen luokseen, ja koska olemme hengessä paljon vahvempia kuin ikinä materiassa, ajatukset toteutuvat. Tämä kokemus - Tyhjö eli Limbus - on negatiivisista kaikkein yleisin.
Tyyppi III - Helvetti. Tämä on perinteinen helvettikokemus, joka voi olla se klassinen terästehdas, tai sitten täynnä vastenmielisiä, ilkeitä olentoja, ahdistava miljöö, taistelukenttä jne. Noin 2% kaikista kuolemakokemuksista on helvetillisiä, ja ne ovat yleisempiä uskovaisilla kuin ateisteilla. Jälleen kerran kykenemme luomaan täsmälleen sellaisen käyttöliittymän tuonpuoleiseen kuin haluamme, ja jos olemme järjestäneet itsemme eroon Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan, ja jos uskomme joutuvamme kadotukseen ja Helvettiin, silloin myös joudumme - luomme itsellemme juuri sellaisen Helvetin kuin mitä pahimmissa painajaisissamme kykenemme kuvittelemaan. Tästä aiheesta kannattaa lukea Tiibetin Kuolleiden Kirja eli Bardö Thödol.
Tyyppi IV - Hylätyksi Tuleminen Elämän Koulussa. Tämä on kuten tyyppi I, mutta loppuraportissa kokija kokee tulleensa täysin epäonnistuneeksi, hylätyksi tai reputtaneensa ja kokee itsensä täysin onnettomaksi ja arvottomaksi. Tämä on kaikkein harvinaisin, noin 1% kaikista.
On muistettava jälleen, että Jumala ei halua kenenkään joutuvan itsestään eroon, ja siksi usko on niin tärkeä - se vie meidät takaisin Jumalan yhteyteen. Jokainen helvettikokemus päättyy välittömästi, kun huudamme Jumalaa avuksemme. Tämä tematiikka tulee monissa kuolemakokemuksissa esiin, tärkeimpinä Howard Stormin ja George Ritchien kokemukset.
Ehkä itsekin vältyin joutumasta Tyhjöön siinä, että kun tajusin olevani kuollut, totesin että voi ei - koska pystyn yhä ajattelemaan vaikka olen kuollut, ne jutut Jumalasta ja Taivaasta olivatkin tosia - ja ajattelemalla Jumalaa Hänen rakkautensa veti minut välittömästi luokseen. Mikän ei voi adottaa eikä hävittää meitä, koska olemme jokainen pieni pisara Jumalaa itseään.
Helvetti on henkinen olotila, jossa ahdistaa ja on tuskaisaa ja koet olevasi yksin ongelmiesi kanssa.
Siellä ollaan yleensä niin kauan, kunnes ihminen päättää VAPAUTTAA itsensä tuosta saatanallisesta olotilasta rakkauden avulla. (= antaa rakkauden tulla itseensä)
http://helisreal.tripod.com/
tuota kräppiä! Mistä se johtuu, että kristittyjen "kuolemankokemukset" vaikuttavat aina niin kovin keksityiltä ja tekaistuilta, kun taas muut tuntuvat niiltä oikeilta ja luonnollisen järkeviltä ja loogisilta?
kun sanomat ovat jollain tapaa pelottavia tai käskeviä tietää että ne tulevat vääränlaisista lähteistä. Ne voivat kutsua itseään Jeesukseksi tai Jumalaksi mutta eivät kuitenkaan ole.
Baxterin kuolemakokemusta epäillään vahvasti meikatuksi. Baxter on ollut kliinisesti kuollut, mutta hänen kokemusraporttinsa on niin patologisen fundamentalistinen, että epäilen hänen panevan siihen mukaan aika paljon omiaan. En väitä sitä väärennetyksi, mutta väitän että siinä on agenda mukana ja sitä on vääristelty.
Aitoja kristittyjen kuolemakokemuksia löytää kosolti mm. NDERFin arkistosta (http://www.nderf.org) - ja ne eivät ole lainkaan Baxterin tapauksen kaltaisia.
Ihmisen järki ei aina ymmärrä Jumalan säätämyksiä ja sotii helposti niitä vastaan. Voimme kuitenkin ottaa Paavalin asenteen kadotuksen suhteen.
Hän myönsi, ettei Jumalan tuomioita voinut loppuun asti tutkia, so. ymmärtää, mutta hyväksyi ne uskon kautta. Miksi? Koska maailmankaikkeuden luoneen Jumalan suuruus ja ylivertaisuus on aivan toista luokkaa kuin ihmisen:
Room 11:33. Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!
34. Kuka on tuntenut Herran mielen? Kuka on ollut hänen neuvonantajansa?
35. Kuka on ensin antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?
36. Sillä hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänelle kunnia iankaikkisesti!
Ikuisen rangaistuksen ilmoitus on varsin yhdenmukainen läpi Raamatun - kaikista meidän filosofoinneistamme ja pehmentelyistämme huolimatta:
Ps 71:1 Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun JOUTUA HÄPEÄÄN IANKAIKKISESTI.
Ps 83:18 Joutukoot [jumalattomat] häpeään ja KAUHISTUKOOT IKUISESTI, tulkoot häpeään ja hukkukoot.
Ps 81:16 Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän KOHTALONSA KESTÄISI IANKAIKKISESTI.
Ps 92:8 Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän IKUISEKSI HÄVIÖKSENSÄ.
Dan 12:2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, TOISET HÄPEÄÄN JA IANKAIKKISEEN KAUHISTUKSEEN.
Mt 25:41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen IANKAIKKISEEN TULEEN, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. ...
46 Ja nämä menevät pois IANKAIKKISEEN RANGAISTUKSEEN, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Mk 9:43 ...Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, JOUDUT HELVETTIIN, SAMMUMATTOMAAN TULEEN
2.Tess 1:9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi IANKAIKKINEN KADOTUS Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta
Hepr 6:2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja IANKAIKKISESTA TUOMIOSTA.
Juuda 1:7 samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään IANKAIKKISEN TULEN RANGAISTUSTA.
Juuda 1:12 He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät.. 13 He ovat.. rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys IKUISIKSI AJOIKSI ON VARATTU.
Ilm 14:11 Ja heidän VAIVANSA SAVU on nouseva AINA JA IANKAIKKISESTI, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.
Ilm 20:10 Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja HEITÄ VAIVATAAN YÖT PÄIVÄT, AINA JA IANKAIKKISESTI.
Voisimme vielä viritellä perusteellisen keskustelun em. jakeiden alkukielten (kreikka, heprea)ikuisuussanoista, mutta lopputulos ei siitä miksikään muutu: ikuisuuksiksi käännetyt kohdat viittaavat todellisesti ikuisuuteen alan parhaiden sanakirjojen mukaan.
sinun jumalasi?
Minun Jumalani on pelkkää rakkautta.
Minun Jumalani:
Joh 3:16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. ...
18. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen.
Tämä kohta kertoo kaksi asiaa...
Jumala on rakkaus, eli Hän on järjestänyt ihmiskunnalle pelastuksen tien ja uuden maailman ikuista elämää varten. Tämä kaikki Jeesuksen uhrikuoleman ja ylösnousemuksen kautta.
Jumala on myös oikeudenmukainen ja pyhä, eli synnille ja siihen jääville on varattu täysin oikeudenmukainen rangaistus (jota vastaan meidän vajavainen ymmärryksemme kapinoi).
Sinun Jumalasi ei ole oikeudenmukainen vaan mielivaltainen.
Naurisvarkaan hirttäminen ei ole oikeudenmukaisuutta vaan overkill.
Jos rangaistus on täysin suhteeton rikkomukseen nähden, kyse ei ole oikeudenmukaisuudesta vaan mielivallasta ja tyranniasta.
Sinun jumalasi on julma kostaja. Hän rakastaa vain niitä jotka tottelevat häntä sokeasti. Jos rakastaa. Oikeastaan jumalasi rakastaa vain itseään. Ja ihmiset hän loi että saisi leikkiä heillä niin kuin lapset nukeilla.
Luulen että olet käsittänyt raamatun tekstin täysin väärin. Enkä vain luule vaan tiedän.
Riippuu siitä mihin lähteisiin ja kenen käsityksiin nojaudut. Jos nojaudut vain ihmisten keskiverto mutu-ajatuksiin, kadotus näyttää hullutukselta, mutta jos nojaudut Hänen ilmoitukseensa, Raamattuun, ihmiskunnalle, kuva on aivan toinen.
Ihminen on monin tavoin rajoittunut ja synnin rikkoma eikä pysty näkemään maailmankaikkuden kokonaisuutta ja sen lainalaisuuksia kuten kaiken Luoja.
Kysymys on uskon valinnasta: ketä uskot?
Raamatun tekstit ovat kovin selkeitä näillä alueilla:
Dan 12:2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.
12:3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.
Ja Jeesuksen sanoja:
Mt 25:41. Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu Paholaista ja hänen enkeleitään varten. ...
46. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen mutta vanhurskaat
iankaikkiseen elämään.”
Mt 7:13. ”Menkää sisään ahtaasta portista, sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monet menevät siitä portista sisään.
14. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään..
Jos minun Jumalani on 'mielivaltainen', joudut luokittelemaan Raamatun ilmoituksen kuolemanjälkeisistä tiloista 'mielivaltaiseksi'. Silloin olet tehnyt oman uskonvalintasi, jossa ihmisjärjellä mitätöidään Kirjoitukset.
Ihmisjärjellä on tulkattu raamatun tekstit. Sen tähden on kristinuskokin mitä on.
Jos kerran väität että jumalasi on rakkautta niin miksi ihmeessä perustelet sen näyttämällä jumalastasi ne kaikkein huonoimmat puolet jotka eivät tosiaankaan ole rakkautta.
Raamatussa on eräs kohta, Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille luku 13, joka kuvaa Jumalaa. Ei lainkaan sen oloinen kuin sinä kuvasit.
myös vastattava tuohon kysymykseen. Se on aika tärkeä.
Uskon siihen Jumalaan joka on vain rakkautta. Kuten jossain muualla tällä palstalla on kirjoitettu niin Jumalaa voisi myös kuvailla sanalla Elämä. Ikuinen rakkaus ja elämä. Ja sitä olemme myös me.
No, jotkut tahtovat tulkita omista lähtökohdistaan Raamatun kadotuskohdat olemattomiksi (vertauskuviksi yms.). Itse teksti- ja asiayhteyksistä tämä linja ei kuitenkaan saa tukea. Jeesus opetti käytännönläheisistä ja todellisista asioista, kuten Jumalan ikuisesta uudesta valtakunnasta mutta myös ikuisesta tuomiosta.
Aritta: "..miksi ihmeessä perustelet sen näyttämällä jumalastasi ne kaikkein huonoimmat puolet jotka eivät tosiaankaan ole rakkautta."
Jumalan pyhyys ja oikeudenmukaisuus syntiä kohtaan ei tietenkään sulje pois Hänen rakkauttaan.
Ihmisen vajavainen (ja usein tunteisiin ankkuroituva) ymmärrys näkee helposti vain 'pään silittelyn' rakkautena.
Me näemme maailman asioita yleensä kapeasta makaroniputkesta. Emme pysty tajuamaan, että Jumalan olemukseen kuuluu erilaisia ulottuvuuksia, jotka Raamatun mukaan muodostavat täydellisen kokonaisuuden.
Se mikä meistä tuntuu ristiriitaiselta onkin eheä kokonaisuus. Mutta me vain jäämme kauhistelemaan synnistä tulevaa rangaistusta. Harvemmin kukaan näistä kauhistelijoista kauhistelee itse ihmisten syntejä, Jumalan oikeustoimia kylläkin.
Ei niin, että maailman kauhistelua tulisi paisuttaa, mutta koko asetelma paljastaa vain sen, että me vaistomaisesti aliarvioimme synnin vakavuutta. Raamattu antaa tälle vielä hyvän selityksen: olemme itse enemmän tai vähemmän syntien sitomia.
Miten tällainen sidottu, Jumalasta erosta oleva ihminen voisikaan nähdä totuutta itsestään ja maailmasta kovin hyvin/puolueettomasti.
Jospa onkin niin, että meidän ihmisten rikkomukset ovat niin suuri majesteettirikos ikuista Jumalaa kohtaan, että niistä voi seurata vain ikuinen rangaistus. Tämä vain eräänä näkökulmana synnin vakavuuteen..
Aritta: "Raamatussa on eräs kohta, Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille luku 13, joka kuvaa Jumalaa. Ei lainkaan sen oloinen kuin sinä kuvasit."
Toki, toki tästä löytyy tämä helposti sulatettava Jumalan olemuspuoli, mutta Jumala on samaan aikaan muutakin. Jumalan viha syntiä kohtaan tulee kovin selkeästi esille läpi Raamatun: synnintekijät ovat tuomion alaisia, jos eivät tule armon ja anteeksiantamuksen alaisuuteen, esim.
Hepr 10:26. Jos me tahallamme jatkamme synnin tekemistä päästyämme tuntemaan
totuuden, ei ole enää uhria meidän syntiemme tähden
27. vaan kauhea tuomion odotus...
31. Kauhistuttavaa on langeta elävän Jumalan käsiin.
Kun ihmettelet sitä, miksi esittelen Jumalani 'ikävimpiä' puolia, niin tähän on helppo vastata: totuus velvoittaa kertomaan koko kuvaa Jumalasta ja siitä maailmasta, missä elämme. Raamattu ei siloittele elämämme tärkeitä asioita niinkuin me teemme usein.
Kyse ei ole todellisesti ikävästä tai julmasta Jumalasta, vaikka se ihmisjärjelle siltä voikin vaikuttaa.
Jumalan sanan kautta voi löytää eväitä paljon laajemmalle näkymälle. Maailman tunnetuin Raamatun jakso, jota pidetään rakkauden Jumalan osoittimena, puhuu samaan aikaan myös tuomion Jumalasta:
Joh 3:16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaavaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan.
18. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen.
Melko suoraa puhetta Jumalan suunnitelmasta, ja zoomi kääntyy tämän jälkeen meihin..
19. Ja tämä on tuomio: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja.
Nykyisen ajan ihmisinä meidän on helppo löytää lähisukupolvet jakeesta 19: maailmansodat, rikostilastot, perheväkivalta jne. jne.
Olemme todellakin rakastaneet enemmän 'pimeyttä kuin valoa'.. ja hylänneet Kristuksen kutsun tulla hänen luokseen ja parannattaviksi.
Jeesus tiivistää koko Joh. evankeliumin 3. luvun näin:
36. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä. Mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen
päällään.”
Tämä puhuu aivan samasta rakkauden Jumalasta kuin 1. Kor 13. luku. Kuvakulma on nyt vain laajempi.
uskonnoissa ja raamatussa mutta onko yhdenkään uskonnon sanomana ollut ahdasmielisyys, suvaitsemattomuus, pakolla käännyttäminen, muiden jotka ei usko niin kuin kristityt tuomitseminen? Ja eikö se jumala luonutkin ihmisen omaksi kuvakseen? Jos vastauksia haluaa niin eikö silloin pitäisi katsoa itseensä? Toimiiko itse aina oikein? Onko itsellä oikeutta saarnata muille synneistä? Olenko itse synnitön? Olenko sitä pelosta tai olenko siksi, että haluan olla mitä olen? Olisinko synnitön ilman raamattua? Ihan vaan elämän opettamana. Eikö ensiksi pitäisi saada parannettua itsensä, ennen kuin voi edes ajatella muiden parantamista? Jos haluaa itsensä parantaa, haluaa todella parantaa itsensä, silloin ei enää muiden käännyttämiseen jää aikaa. Silloin ymmärtää sen mahdottomuuden. Silloin ymmärtää, ettei ole muita sairaaksi saanut, eikä siten voi muita parantaakkaan. Se on jokin mitä jokaisen on tehtävä itse. Ihmismielellä on monta puolta. Heikko ja pimeä puoli ja sitten se valoisampi puoli. Ja kun löytää sen kolmannen puolen, silloin ne valoisa ja pimeä lakkaa olemasta. Silloin yhdistyy yhdeksi se mikä oli ennen monta. Silloin mieli saa herran ja ihminen lakkaa olemasta mielen vietävissä. Ihmisestä alkaa tulla oman itsensä herra. Silloin kun siihen tullaan sitä kapeampaa polkua, se asia pysyy ihmisen hallussa ja sitä hulluutta mitä kuvailit ei ihminen päästä enää irti. Ei päästä koska on lakannut uskomasta ja on saanut tietää. Silloin ihminen ymmärtää, että tunteet mitkä sillä on, on annettu hänen hallittavaksi, eikä niin, että tunteet häntä hallitsisi. Mieli mikä ihmisellä on, on siksi, että ihminen mieltä hallitsisi, eikä siksi, että mieli ihmistä ohjaisi. Niin kuin opitaan ensiksi seisomaan, sitten kävelemään, myöhemmin juoksemaan, myös kaikki muukin on opettelua. Myös mieli, sielu, kehomme... Jos ei tietoisia itsestämme olla, niin kauas itsestämme, jotka ollaan luotu luojamme näköiseksi, ajaudumme. Niin kauas, ettei välttämättä takaisin itseensä tulla. Vaikea se tie on jos muita yrittää opettaa ennen kuin itsekään osaa...
Tuo ei ole Jumala.
Minun on kohta muututtava myös Calvin Jeaniksi. :-)
Siis joko Jumala on vain rakkautta ja silloin hän ei tuomitse ketään tai sitten Jumala ei ole rakkautta vaan ihan tavallinen ihminen niin kuin mekin joka haluaa "maksun" siitä että on luonut ihmiset.
Jumala on ainoa mitä on. Se tarkoittaa että mekin olemme Jumalasta. Siis henkinä. Jumalassa ei ole syntiä. Mikä tarkoittaa että meissäkään ei ole syntiä. Jumala on iankaikkinen rakkaus ja elämä. Ja niin mekin olemme sitä.
Siis kaikki puhe ihmisten synneistä ja ikuisesta kadotuksesta on vain väärinymmärrystä ja/tai kirkon alkuperäistä opetusta ihmisille pitääkseen vallan.
Paavali on eräs syy, ehkäpä se ensimmäinen, siihen että raamattu on väärin ymmärretty. Hänen kirjoituksensa ovat aika tulikiven katkuisia ja vaikka hän osasi kirjoittaa rakkaudesta niin hienosti niin hän vaikuttaa olleen aikamoinen kiihkoilija. Minä en usko jokaiseen sanaan minkä hän on kirjoittanut.
Jeesus ei myöskään kuollut ihmisten syntien takia. Hänet tapettiin koska hän väitti että olemme Jumalasta. Hän oli eräs opettajista tällä maapallolla, mutta ei ainoa.
Kun hän sanoi että hän on tie, totuus ja elämä hän tarkoitti että me kaikki olemme sitä. Tämä ymmärrys ei mennyt sen ajan ihmisille perille kuin ihan muutamille. Tänä päivänä useammat heräävät ymmärtämään hänen sanojaan.
Kristinusko on ristiriitainen. Jumala ei voi vihata ja tuomita jos hän on rakkaus.
Eckhard Tolle sanoi ihmisestä että kun sanomme minä, minulle jne niin silloin puhuu ego. Ja me emme ole egoja oikeasti. Me emme ole ihmisiäkään. Se mitä olemme on siis: Minä olen mitä minä olen. :-)
Descartes sanoi: Ajattelen, siis olen. Jean Paul Sartre taas filosofoi siitä mikä se on joka tietää että ajattelen.
Ja jos nyt kukaan ei tajua sanaakaan tästä niin tarkoitan sitä että me olemme muuta kuin fyysinen ruumis. Meissä on tietoisuus joka ei ole fyysistä.
Siis:
Jumalasi siis ensin luo tietoisia ja älyllisiä olentoja, sen jälkeen järjestää heille ansan, ja tämän jälkeen rankaisee heitä tähän ansaan narahtamisesta rangaistuksella, joka on täysin suhteeton itse rikokseen verrattuna. Jumala kaupan päälle on niin pitkävihainen kaveri, että hän rankaisee myös näiden poloisten lapsia aina maailman tapista maailman toiseen tappiin saakka, rikoksesta jota he eivät ole tehneet. Samalla tämä Jumala rankaisee näitten olentojen ainoaa kaveria, puhuvaa käärmettä, joka vain kertoi totuuden siitä, mitä Jumala heille sanoi.
Ergo: tällainen Jumala on täysi mulkero, joka vihaa omia lapsiaan, ja jos hän olisi mikä tahansa maallinen isä, hänen lapsensa otettaisiin häneltä välittömästi huostaan.
Verrattuna juutalaiseen käsitykseen Jumalasta, kristillinen käsitys on suoraansanoen sairas. Siksi pidän itseäni enemmässä määrin juutalaisena kuin kristittynä.
Mitä taas itse argumenttiisi tulee, siinä yhdistyy argumentum ad ignoramum yhdistyneenä argumentum ad hominem circumstantiaeen sekä argumentum ad auctoritatemiin. Eli vetoat toisaalta tietämättömyyteen ja väität minun olevan (koska olen ihminen) vielä kykenemätön edes tietämään, ja vetoat Raamattuun. Kolme virhepäätelmää yhdessä kappaleessa - aika hyvä saavutus.
Eli kokeilepa jotain muuta. Kyse ei ole siitä, ketä uskon, vaan siitä, mikä selitysmalli on todennäköisimmin tosi.
Käydäänpä jälleen läpi sinänsä ihan mielenkiintoisia väitteitä..
Aritta: "Paavali on eräs syy, ehkäpä se ensimmäinen, siihen että raamattu on väärin ymmärretty. Hänen kirjoituksensa ovat aika tulikiven katkuisia ja vaikka hän osasi kirjoittaa rakkaudesta niin hienosti niin hän vaikuttaa olleen aikamoinen kiihkoilija."
Hmmm, tämä on kyllä vanhaa taktiikkaa: Raamatusta yritetään erottaa 'jalompi aines' (lue: se mikä loksahtaa omaan arvomaailmaani) ja 'epäkelvompi aines' (so. ikävämpi info, mikä ei syystä tai toisesta miellytä).
Tämän jälkeen tuosta 'hankalasta' materiaalista ei tarvitse välittää, koska se on 'tulikiven katkuista', 'epätasa-arvoista', 'epähumanistista' tai muuten vaan 'käsittämätöntä'. Näin on kautta aikojen yritetty tehdä Raamatusta salonkikelpoista, sliipattua, ihmisen ajatusmaailmaann paremmin istuvaa jne.
-----------------------------------
Aritta: " (1)Jeesus ei myöskään kuollut ihmisten syntien takia. (2)Hänet tapettiin koska hän väitti että olemme Jumalasta. (3)Hän oli eräs opettajista tällä maapallolla, mutta ei ainoa."
1. Kyllä kuoli kaikkien ihmisten syntien edestä:
Room 5:6 Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
5:8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
2. Kristusta ei kyllä missään syytetty siitä, että Hän olisi sanonut meidän olleen Jumalasta. Häntä syytettiin siitä, että Hän sanoi olevansa Jumalan Poika, so. Jumalan veroinen:
- Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika? Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika." (Mk 14:60-61, Mt 26:62)
- Jeesus sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit, olen. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä."
Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa.” Niin he kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan. (Mt 26:64-65, Mk 14:62-63)
3. New Age-piireissä Jeesusta pidetään kyllä tunnetusti yhtenä monista 'laatuopettajista', mutta Raamatun mukaan hänen asemansa on ainutlaatuinen, koska Hän on Jumaluuden persoona:
Joh 14:10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
11 Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.
Kol 2:9 Sillä hänessä [Kristuksessa] asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
--------------------
Aritta: "Kun hän sanoi että hän on tie, totuus ja elämä hän tarkoitti että me kaikki olemme sitä."
Kohta menee näin:
Joh 14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Ei siis puhetta, että me olisimme teitä Jumalan luo/yhteyteen. Voimme toki auttaa muita löytämään tuon tien kertomalla evankeliumista, mutta emme itse voi pelastaa ketään Jumalan yhteyteen.
----------------------------
Aritta: "Kristinusko on ristiriitainen. Jumala ei voi vihata ja tuomita jos hän on rakkaus."
Varmasti, jos järkeilemme näitä asioita vain erillään Raamatusta. Rakkauden ja tuomion/vihan Jumalaa on vaikea sovittaa yhteen silloin, kun mielessä on inhimilliset lähtökohdat vihasta ja rakkaudesta.
Tämä näennäisongelma syntyy, kun ihminen mieltää asiaa ihmiselämän ilmiöistä käsin. Raamattu ilmoittaa kuitenkin selvästi, että jumalan viha EI ole inhimillistä, kohtuutonta tai mielivaltaista vaan oikeudenmukaista.
Kyse on Jumalan oikeustoimista maailmankaikkeuden rikosvyyhden selvittämiseksi: pimeyden enkeliolennot ja ihmiset joutuvat tilille eksyttävästä/rikollisesta toiminnastaan.
Jumala ei voi luistaa oikeudenmukaisuusperiaatteista eikä rakkaudestaan, ja siksi ne kulkevat käsi kädessä.
Tuomiot synnistä eivät tee tyhjäksi Jumalan suuria rakkaudentekoja, joilla Hän on valmistanut meille ikuisen elämän.
Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan ei myöskään voi mitätöidä Jumalan oikeudenmukaista tuomioistuinta ja kerran langetettavia tuomioita.
ovat äärimmäisen huonoja argumentoijia.
He tuntevat täsmälleen kaksi argumenttia, ja ne ovat auktoriteettiin vetoaminen (argumentum ad auctoritatem), yleensä kontekstistaan irrallisten raamatunlauseiden heittelyä ja kehäpäätelmä (petitio principii) eli väitteiden perustelu niiden premisseille.
Kristityillä ei pääsääntöisesti ole hajuakaan sellaisista asioista kuin dogmihierarkia, logiikka, asioiden tarkastelu kokonaisuuksina (yksittäisten, kontekstistaan irroitettujen lauseiden sijaan) ja suhteellisuudentaju. Samoin he eivät osaa perustella yhtään mitään Raamatun ulkopuolisilla lähteillä tai referensseillä.
Olen omakohtaisesti kokenut, että Jumala on Rakkaus.
Ja kaikki muu on joko törkeää valehtelua, väärintulkittua tekstiä, oman aikansa ajattelua tai tarkoitushakuista vääristelyä.
Descartesia. Päivitetään. "Tunnen, siis olen. Ajattelen, jotta ymmärtäisin miksi." Mulla on muuten ehdotus. Tehdään sovinto. Kristityt saa uskoa mitä haluaa. Me ollaan taas sitä mieltä mitä me ollaan. Ei ole mieltä riidellä siitä, että kumpi on oikeassa tai kumpi väärässä. Uskon, että sinä Aritta ainakin ymmärrät kun sanon, että oikea ja vääräkin on mielikuvitusta. Tässä asiassa on kyse loppujen lopuksi siitä, että jotkut pelkää ja toiset ei. Me edustamme ei pelkääviä.
Jos puhutaan ihmisistä niin jotkut ovat ihmisen tasolla, jotkut ovat eläimen ja jotkut ovat alittaneet eläimenkin tason. Ikävä kyllä mutta totta. En osoita ketään sormella. Kukin tehköön omat johtopäätöksensä. Nietzschekin taisi tokaista aika hyvin, että "Maailmassa on ollut vain yksi kristitty ja hän kuoli ristillä". Ja olen sinun kanssa samaa mieltä, että Jeesus murhattiin tai teloitettiin. Ihan miten päin vaan. Kuka mielenrauhassa elävä haluaa kuolla syntien puolesta mitä hän ei ole tehnyt? Ja varmaan olisi kuollutkin jos olisi ollut varma, että hänet edes silloin ymmärretään oikein. Jos ei olisi niin nuorena ristillä kuollut, kyllä monet opetukset peruuttanut olisi. Ei aivan näin tarkoittanut hän omia sanoja ymmärrettäväksi. Mutta raamattuakin on ollut koostamassa monta eri ihmistä. Monta pelokasta ja vallan sokaisemaa...
Niin paljon kristityille täällä. Tietääkseni tämä on kuitenkin toistaiseksi vielä keskustelupalsta. Eikö ne saarnat kuulu papeille sinne kirkkoon? Hyvinhän on kokonainen tiedekin kehitetty. Opettaa nyt papeille uskonnollisuutta. Hulluutta mielestäni. Yhtä hyvin voisi opettaa kouluissa mikä on rakkaus, mikä on ystävyys, mikä on ymmärrys, mikä on luottamus, mikä on pettymys, mikä on kateellisuus, mikä on onnellisuus, mikä onnettomana olo... Mutta silti. Jokainen omalla tavalla. Kuin aika koittaa niin eiköhän saada se totuuskin asiasta tietää. Koko totuus on kuitenkin yksi. Ja siellä se meitä jokaista odottaa. Minä en pelkää kohdata sitä. Miten on kristittyjen laita?
että Jumala on rakkaus. Ja se rakkaus ei oikein sovi yhteen kristinuskon kanssa.
jumalasi ei ole rakkauden Jumala. On ihan sama mitä löydät raamatusta, se ei ole niin kuin sen tulkitset.
Ja oli mikä taktiikka hyvänsä niin Paavali oli kiivas mies. En oikein tajua mitä tarkoitat taktiikalla. Minulla ei ole tapana taktikoida. Kerron vain mielipiteeni. Ja mielipiteeni Paavalista on että hän perusti kristinuskon jota uskovaiset nyt seuraavat ja tällä kristinuskolla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen sanoman kanssa.
En myöskään usko evangeliumeihin.
En oikeastaan usko että raamatussa on niin kauhean paljon totuuksia, vain ihmisten mielipiteitä. Toiset hyviä, toiset erittäin huonoja.
Vanha testamentti on aika mielenkiintoinen, mutta ei kylläkään uskovaisten tavalla. Luomiskertomus esim on vertauskuvallinen. Puhuvia käärmeitä ei näet ole. Luultavasti tämä käärme kuvasi kundalinivoimaa joka on meissä ihmisissä.
#Joh 14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.#
Ja mitä tarkoittaa Isän tykö? Isä on meissä kaikissa, mutta meidän on se löydettävä. Olemme itse tie, totuus ja elämä kunhan vain ymmärrämme että Jumala on meissä.
"Varmasti, jos järkeilemme näitä asioita vain erillään Raamatusta. Rakkauden ja tuomion/vihan Jumalaa on vaikea sovittaa yhteen silloin, kun mielessä on inhimilliset lähtökohdat vihasta ja rakkaudesta."
Jos Jumala on rakkaus ei hän samalla voi olla rakkauden vastakohta. Että Jumala vihaisi jotain on ristiriita raamatussa. Vain ego vihaa ja ego on illuusio. Todellisuus, siis Jumala on vain rakkautta eikä siihen sovi pelko ja viha.
"Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa?"
Aivan. Ihan niin kuin mekin olemme Jumalassa ja Jumala on meissä.
Jeesuksen sanat on ymmärrettävä oikein.
Mutta olet oikeassa siinä että kristityt saavat uskoa mitä haluavat. Minulla ei tosiaankaan ole mitään sitä vastaan.
Haluan myös kristittyjen tajuavan että minä en koskaan enää ajattele samalla tavalla kuin he. Se on ollutta ja mennyttä.
No, jos he eivät tajua niin eihän se tietenkään minua liikauta. Asiat ovat niin kuin ovat. Ja niin kuin kirjoitit niin oikeaa ja väärää ei ole. Kaikki vain on.
Oikeastaan olen vähän kyllästynyt antamaan egoni hillua täällä kinaamassa. Sitä voi tehdä elämässään järkevämpiäkin asioita. Eikä välttämättä järkevämpiä mutta erilaisia.
Ollaan sovinnossa kaikkien kanssa. :-)
Aritta: "En oikeastaan usko että raamatussa on niin kauhean paljon totuuksia, vain ihmisten mielipiteitä. Toiset hyviä, toiset erittäin huonoja."
No, siinäpä se. Minä perustaudun Raamattuun, koska sen lupaamia asioita on toteutunut omassa elämässäni. Sinulla on omat lähteesi, joten jumalakuvamme ovat väistämättä erilaiset.
Aritta: "Luultavasti tämä käärme kuvasi kundalinivoimaa joka on meissä ihmisissä."
Lähteesi ovat muualla kuin Raamatussa, jooga ym. filosofioissa, joissa puhutaan chakroista ja kundaliinivoimasta.. Eli, jos Raamattua lähdetään tulkitsemaan muilla lähteillä, voidaan saada mitä tahansa oppeja: esim. mormonismi, jossa Raamattua tulkitaan mormonien omilla lisäkirjoilla.
Raamattua tulisi tulkita sen omista lähtökohdista käsin, muuten sen sisällölle tehdään väistämättä väkivaltaa ja saadaan aikaiseksi oppikummallisuuksia.
Aritta: "Joh 14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."
Ja mitä tarkoittaa Isän tykö? Isä on meissä kaikissa, mutta meidän on se löydettävä."
Tämä on tyypillinen näkemys jooga- ym. New Age-piireissä. Mutta mihin lähteeseen se perustuu?
Jos lainailet Raamattua kuten Joh 14. lukua, miksi et tulkitsisi sitä tekstiyhteydestä käsin?
Siinä Jeesus kertoo menevänsä Isän Jumalan luo (ylösnousemuksensa jälkeen), ja keskustelu opetuslasten kanssa viriää siitä, mitä se tarkoittaa.
Silloin Jeesus sanoo nuo tunnetut sanansa: muutkin pääsisivät HÄNEN KAUTTAAN taivasten valtakuntaan, saman Isän Jumalan luo. Luontaisesti/synnynnäisesti ei Isä Jumala (tai Jeesus tai Pyhä Henki) ole ihmisessä, mutta Jumaluus voi tulla mukaan ihmisen elämään ja sisimpään: uudestisyntyminen Pyhän Hengen kautta, syntien anteeksisaaminen, uskoontuleminen... kaikki nämä kuvaavat samaa mullistavaa tapahtumaa, jossa ihminen löytää todellisen yhteyden Jumalaan.
Kun itse aikoinaan joogasin ja harrastin TM-meditaatiota elämäni perusongelmat (tyhjyys, riippuvuudet jne.) pysyivät enkä voi sanoa löytäneeni Jumalaa itsestäni, jos rehellinen olen.
Nytkään en ole löytänyt Jumalaa itsestäni, mutta voin kyllä sanoa, että Jumala on tullut todellisesti elämääni mukaan: sisäisen puhtauden ja vapauden antajaksi, johdattajaksi ja voiman antajaksi elämän tilanteisiin jne.
Aiemmin en tuntenut Häntä ja suljin Hänet pois elämästäni omilla ratkaisuillani.
"Raamattua tulisi tulkita sen omista lähtökohdista käsin, muuten sen sisällölle tehdään väistämättä väkivaltaa ja saadaan aikaiseksi oppikummallisuuksia."
Mitkä ovat raamatun lähtökohdat? Sanopa se.
Ehkäpä ne ovat juuri samat kuin new-age-liikkeissä. Minä kallistun buddhalaisuuden puoleen koska uskon että se on lähimpänä totuutta kuin kristinusko. Jeesuksen sanomakin on buddhalaisuuden kaltainen.
Oppikummallisuuksia?
Niin että käärmeet puhuvat?
"Siinä Jeesus kertoo menevänsä Isän Jumalan luo (ylösnousemuksensa jälkeen), ja keskustelu opetuslasten kanssa viriää siitä, mitä se tarkoittaa."
Niinhän me kaikki teemme. Meilläkin on ylösnousemus. Kun ymmärrämme että Jumala on itsessämme olemme tehneet tuon ylösnousemuksen.
Oma lähteeni on se ainoa mitä on, Jumalaksi kutsuttu. Mitään muuta ei elämässäni ole.
Silloin kun olin kristitty en ymmärtänyt mitä Jumala on muuta kuin että jos ei usko niin silloin elämän täyttää hirveä pelko. Nyt on asiat toisin. En voi väittää ymmärtäväni Jumalaa vieläkään täysin, mutta kuitenkin enemmän kuin silloin uskossa ollessani. Ja nyt ei elämääni kuulu pelkoa ollenkaan. Ymmärrän myös miten kanssaluominen ja ajatusten voima toimii. Sitä ei kristinusko minulle opettanut koska kristinusko ei usko Jumalaan joka on ihmisissä.
>>Hmmm, tämä on kyllä vanhaa taktiikkaa: Raamatusta yritetään erottaa 'jalompi aines' (lue: se mikä loksahtaa omaan arvomaailmaani) ja 'epäkelvompi aines' (so. ikävämpi info, mikä ei syystä tai toisesta miellytä).>Tämän jälkeen tuosta 'hankalasta' materiaalista ei tarvitse välittää, koska se on 'tulikiven katkuista', 'epätasa-arvoista', 'epähumanistista' tai muuten vaan 'käsittämätöntä'. Näin on kautta aikojen yritetty tehdä Raamatusta salonkikelpoista, sliipattua, ihmisen ajatusmaailmaann paremmin istuvaa jne.>Aritta: " (1)Jeesus ei myöskään kuollut ihmisten syntien takia. (2)Hänet tapettiin koska hän väitti että olemme Jumalasta. (3)Hän oli eräs opettajista tällä maapallolla, mutta ei ainoa."
1. Kyllä kuoli kaikkien ihmisten syntien edestä:
Room 5:6 Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.>2. Kristusta ei kyllä missään syytetty siitä, että Hän olisi sanonut meidän olleen Jumalasta. Häntä syytettiin siitä, että Hän sanoi olevansa Jumalan Poika, so. Jumalan veroinen:
- Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika? Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika." (Mk 14:60-61, Mt 26:62)
- Jeesus sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit, olen. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä."
Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa.” Niin he kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan. (Mt 26:64-65, Mk 14:62-63)>3. New Age-piireissä Jeesusta pidetään kyllä tunnetusti yhtenä monista 'laatuopettajista', mutta Raamatun mukaan hänen asemansa on ainutlaatuinen, koska Hän on Jumaluuden persoona:>Aritta: "Kun hän sanoi että hän on tie, totuus ja elämä hän tarkoitti että me kaikki olemme sitä."
Kohta menee näin:
Joh 14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.>Aritta: "Kristinusko on ristiriitainen. Jumala ei voi vihata ja tuomita jos hän on rakkaus."
Varmasti, jos järkeilemme näitä asioita vain erillään Raamatusta. Rakkauden ja tuomion/vihan Jumalaa on vaikea sovittaa yhteen silloin, kun mielessä on inhimilliset lähtökohdat vihasta ja rakkaudesta.>Tämä näennäisongelma syntyy, kun ihminen mieltää asiaa ihmiselämän ilmiöistä käsin. Raamattu ilmoittaa kuitenkin selvästi, että jumalan viha EI ole inhimillistä, kohtuutonta tai mielivaltaista vaan oikeudenmukaista.>Kyse on Jumalan oikeustoimista maailmankaikkeuden rikosvyyhden selvittämiseksi: pimeyden enkeliolennot ja ihmiset joutuvat tilille eksyttävästä/rikollisesta toiminnastaan.>Jumala ei voi luistaa oikeudenmukaisuusperiaatteista eikä rakkaudestaan, ja siksi ne kulkevat käsi kädessä.>Tuomiot synnistä eivät tee tyhjäksi Jumalan suuria rakkaudentekoja, joilla Hän on valmistanut meille ikuisen elämän.
Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan ei myöskään voi mitätöidä Jumalan oikeudenmukaista tuomioistuinta ja kerran langetettavia tuomioita.
Paavali puhuu "vanhan Aatamin ristiinnaulitsemisesta" ja "vanhan minän kuolettamisesta", ja tässä hän on oikeilla jäljillä.
Omakohtainen kokemukseni on, että:
- Täällä maailmassa olemme egomme vankeja. Yksi tehtäviämme täällä on voittaa egomme ja päästä siitä irti.
- Ego kuolee ruumiin kuollessa.
- Kun itse olin kuollut, minulla oli selkeästi oma identiteetti, mutta ei egoa. Tämä on juuri se, mitä buddhalaisuudessa puhutaan anatta-periaattella: egottomuus. Olin osa valtavaa kokonaisuutta ja pieni osa Jumalaa itseään. Kristityt mystikot tuntevat tämän käsitteellä "unio mystica" ja buddhalaisuudessa se vastaa nirvanaa - egon sammuminen ja kuolema sekä yhtyminen suureen kokonaisuuteen.
- Se, mitä kutsumme New Ageksi, on suurimmalta osaltaan hyvin vanhaa juutalaisuutta, ja suuri määrä New Agen opeista löytyy jo Zoharista, joka on osa Kabbalaa.
- On olemassa paljon varhaiskristillisiä tekstejä, jotka ovat todennäköisesti aitoja, mutta joita ei ole otettu mukaan Raamatun kaanoniin, ja yksi minulle tärkeä on Tuomaksen evankeliumi. Siinä on paljon Raamatun ulkopuolisia Jeesuksen sanomia, ja juuri siitä selviää paljon sellaista, mitä itse koin.
Ego on toisaalta tärkeä täällä koska se auttaa meitä pysymään hengissä. Ilman sitä emme älyäisi edes syödä, mutta se apu on oikeastaan vain siksi ettei se itse kuole. :-)
Vanhat opit ovat mielestäni erittäin mielenkiintoisia. Mitä uskovaiset eivät ole huomanneet on se että kristinusko ei ole mikään oma usko vaan siinä on kaikenlaisten oppien sekasotku. Mm new-age tietenkin vaikka sitä nimeä ei ennen käytettykään.
Minäkin olen lukenut Tuomaksen evankeliumia.
Paavalista vielä että olihan hänellä viisaitakin ajatuksia mutta paljon myös väärää ja se mikä minusta on pahinta on se että kristinusko seuraa Paavalin oppia enemmän kuin Jeesuksen. Luultavasti se on peräisin Lutherista. Olikohan se ihan hyvä että Lutherin takia katoliset vähenivät pohjoismaissa? Vaikka en tiedä onko katolisuus sen parempi. :-(
Aritta: "Jeesuksen sanomakin on buddhalaisuuden kaltainen."
Eikö olisi hyvä uskoa juuri Jeesuksen sanomaan? Lähimmäisen rakkaus taitaa olla ainoa yhdistävä linkki Raamatun sanomalla ja buddhalaisuudella. Buddhalaisuus ei kuitenkaan tunne persoonallista, rakastavaa Jumalaa. Joten jo lähtökohdiltaan budhalaisuus ja kristinusko ovat erilaisia.
Ratkaiseva ero on tietysti myös se, että budhalaisuudessa ihminen itse yrittää jalostaa itseään (irti oletetusta jälleensyntymien kehästä).
Jeesuksen viesti meille on se, että kaikki on valmistettua: sinun tehtäväsi on ottaa vastaan Hänen armonsa ja pysyä siinä.
Aritta: "Oppikummallisuuksia? Niin että käärmeet puhuvat?"
Raamatussa on monia tilanteita, joissa tapahtumien takana ovat henkiolennot: Bileamille puhunut aasi, ensimmäisille ihmisille puhunut käärme jne. Eläimet eivät todellakaan puhu itsestään, mutta henkivallat ovat määrätyissä tilanteissa voineet puhua ikäänkuin eläimen kautta.
Kyse on yliluonnollisista ilmiöistä, joita ei tiede tunne, kuten ei tunne olettamaasi kundaliinivoimaakaan.
Aritta: "Silloin kun olin kristitty en ymmärtänyt mitä Jumala on muuta kuin että jos ei usko niin silloin elämän täyttää hirveä pelko. Nyt on asiat toisin."
okei, sinulla on käynyt päinvastoin kuin minulle. Jokin tekijä on estänyt sinua löytämästä näitä:
1Joh 4:18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
Siinä on Raamatun lupaus Jumalan omille, kuten tässäkin:
Room 8:14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
8:15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
8:16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
Asioita, jotka on varattu Jumalan lapsille.. Vaikka olen tietoinen tulevista synkeistä ajoista, joista Ilmestyskirja kertoo, en pelkää, koska Hän on luvannut varjella omiaan. Ne ovat vain väistyvä historiajakso, ja tulossa on paljon suurempia asioita: Jeesus itse tulee hallitsemaan nykyisen maan päälle, jonka jälkeen alkaa vielä ikuinen elämä uudessa maailmankaikkeudessa.
Mitä tulee noihin erilaisiin oppeihin ja evankeliumeita vanhempiin apokryfikirjoitelmiin, ne voivat toki olla mielenkiintoisia. Niissä ei vain ole todellista ptkua elämälle.Kun aikoinaan lueskelin zenbudhalaisia, teosofisia ja parapsykologisia opuksia, ne kiehtoivat kyllä aikansa.
Mutta aikaa myöten vain huomasi, että näiden 'mielenkiintoisten' ajatusten päänupissa pyörittämisessä ei ollut todellista elämää muuttavaa voimaa. Ne jäivät teoriaksi, mutta eivät tulleet todelliseksi elämäksi.
>>Eikö olisi hyvä uskoa juuri Jeesuksen sanomaan? Lähimmäisen rakkaus taitaa olla ainoa yhdistävä linkki Raamatun sanomalla ja buddhalaisuudella. Buddhalaisuus ei kuitenkaan tunne persoonallista, rakastavaa Jumalaa.>Ratkaiseva ero on tietysti myös se, että budhalaisuudessa ihminen itse yrittää jalostaa itseään (irti oletetusta jälleensyntymien kehästä).
Jeesuksen viesti meille on se, että kaikki on valmistettua: sinun tehtäväsi on ottaa vastaan Hänen armonsa ja pysyä siinä.>okei, sinulla on käynyt päinvastoin kuin minulle. Jokin tekijä on estänyt sinua löytämästä näitä:
1Joh 4:18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.>Mitä tulee noihin erilaisiin oppeihin ja evankeliumeita vanhempiin apokryfikirjoitelmiin, ne voivat toki olla mielenkiintoisia. Niissä ei vain ole todellista ptkua elämälle.Kun aikoinaan lueskelin zenbudhalaisia, teosofisia ja parapsykologisia opuksia, ne kiehtoivat kyllä aikansa.
Ollaan keskusteltu Sinun kanssa täällä aikaisemminkin. Olen se joka sanoi Elämä. Olen vaan mieluiten aina ilman mitään nimimerkkiä. Olen aina mieluiten ei kukaan. Elämä on helpompi niin.
Ehkä joskus moni muukin oppii keskustelemaan. Sen kun vielä silmäni näkisi ja korvani kuulisi... Usein tuntuu, että suurin osa ihmisistä ei osaa keskustella. Oli he sitten kristittyjä, kommunisteja, porvareita, työläisiä... Ahdasmielisyydellä kun ei ole rajoja. Ei se ole kristittyjen yksinoikeus. Liian moni sortuu siihen. Sen tietää aika nopeasti kun joku aloittaa keskustelun sanoilla "minä tiedän, minä olen oikeassa" jne. Silloin on ihminen kuin ihminen jo huomaamatta rajoittanut mielensä ja sellaisen kanssa joutuu aina väittelemään. Ja väittelemään sortuu aina tietämätön. Tietävät keskustelee. Ja jos tietävät ei tiedä, he yrittävät keskustelemalla ottaa asiasta selvää. Jos selvyyttä ei löydy niin tietävät ei uskottele toisilleen tietävän. Vaan myöntää rehdisti, että ei tiedä...
Joo, minäkin olen aloittanut varmaan monta keskustelua sanoilla minä tiedän. :-) Sattuu muuten olemaan yksi tuolla alimpana.
Mutta olen ottanut ihan oikeasti sen tavan koska jotkut asiat ovat itselläni tietoisuutena vaikka eivät olisikaan absoluuttinen totuus. Siis miksi sanoa "minä uskon" kun asian tietää? Hm, vähän hankala selittää taas ymmärrettävästi. :-( Ensin se on usko ja sitten siitä tulee tietoisuus. Suunnilleen.
Ja väittelemäänhän tässä on jouduttu vaikka yritän välttää sitä hammasta purren. Yksi hammas jo mennyt rikkikin.
Yhden hyvän asian olen kuitenkin huomannut näissä keskusteluissa, sen että opin näkemään omat ajatukseni!
"Eikö olisi hyvä uskoa juuri Jeesuksen sanomaan?"
Kyllä, nimenomaan sitä juuri tässä tehdäänkin.
"Joten jo lähtökohdiltaan budhalaisuus ja kristinusko ovat erilaisia."
Mikään ei kuitenkaan sano että kristinusko olisi se oikea uskonto ja buddhalaisuus väärä.
"Jeesuksen viesti meille on se, että kaikki on valmistettua: sinun tehtäväsi on ottaa vastaan Hänen armonsa ja pysyä siinä."
No eihän se ole.
"Raamatussa on monia tilanteita, joissa tapahtumien takana ovat henkiolennot"
Tai sitten ei.
"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa."
Juuri sen löysinkin.
"Vaikka olen tietoinen tulevista synkeistä ajoista, joista Ilmestyskirja kertoo, en pelkää, koska Hän on luvannut varjella omiaan. Ne ovat vain väistyvä historiajakso, ja tulossa on paljon suurempia asioita"
En minäkään pelkää. Mitään hirveää ei tule tapahtumaan.
"Mitä tulee noihin erilaisiin oppeihin ja evankeliumeita vanhempiin apokryfikirjoitelmiin, ne voivat toki olla mielenkiintoisia. Niissä ei vain ole todellista ptkua elämälle.Kun aikoinaan lueskelin zenbudhalaisia, teosofisia ja parapsykologisia opuksia, ne kiehtoivat kyllä aikansa."
Ehkä et tiedä että kristinusko on kaikkien näitten vanhojen oppien sekoitus.
"Mutta aikaa myöten vain huomasi, että näiden 'mielenkiintoisten' ajatusten päänupissa pyörittämisessä ei ollut todellista elämää muuttavaa voimaa. Ne jäivät teoriaksi, mutta eivät tulleet todelliseksi elämäksi."
Et siis koskaan perehtynyt niihin tosissasi. No, en minäkään ole. En tiedä buddhismistakaan paljon mitään. Minä kuuntelen vain intuituutiotani (tulikohan oikein kirjoitettua?).
tuntuu. Olin aika hyökkäävä itsekin sen jälkeen kun oman ahaa- elämykseni koin. Silloin egoni oli lähes hallitsematon. Ei ole mahdollista todistaa jollekin sanoilla mikä on rakkaus, jos ei henkilö ole sitä kokenut. Ei ole mahdollista kertoa jollekin mikä on päänsärky ellei joku ole kokenut sitä. Ei ole mahdollista kertoa jollekin mikä on suru, ellei joku ole kokenut sitä... Jäljelle jää vertauskuvat. Tai sitten voi yrittää keksiä uusia sanoja, mitkä vie vielä kauemmas siitä mikä on. Mitä herkempi ihminen on, sen helpompi sen on ymmärtää. Sen helpommin se kokee monia asioita.
Ajatukset on kauneimmillaan silloin kun näkee. Nähdäkin voi monella eri tavalla. Silmät ei ole ainoa väline. Kirjoittaminen se minullakin auttoi saamaan ajatukseni järjestykseen. Kirjoittaminen itselleni.
että siitä on jo vuosia kun jätin uskonnot ja aloitin tämän henkisen elämän. Oikeastaan olen jo elänyt sen suurimman hyökkäysajan ja nyt kirjoittelen aikani kuluksi vaikka tiedän että se oikeastaan on ihan turhaa. Oletpa muuten sinäkin täällä. :-)
Ensin en kyllä ollut hyökkäävä vaan naiivi. Huomasin että olin löytänyt jotain arvokasta ja tärkeää ja kirjoitin sitten eräälle maranata-uskosivulle. Luulin että tyypit siellä eivät olleet löytäneet tätä ihmeuutista ja tunsin että minun tehtäväni oli valistaa heitä. Kyllähän sain raamatusta kallooni ja perusteellisesti. Olin ihan ällikällä lyöty. Sen jälkeen tuntui että nyt kristityt saatte takaisin ja kunnolla ja niin sitten aika meni siinä taistellessa. Kirjoittelin kaikenlaisilla sivuilla. Kunnes tajusin vihdoinkin että se on idioottimaista. Ja lopetin. Olin aika kauan kirjoittamatta ja ihan uteliaisuuttani tulin tänne katselemaan ja niinhän se on että jos on jostain riippuvainen niin sitä on sitten koko ikänsä. Joten here we go again. Vaikka en olekaan niin hyökkäävä kuin ennen.
No, olen kyllä jo tunnistanut että se on egoni joka kirjoittaa, en se mikä minä olen. :-)
Ja jos en olisi täällä niin et olisi sinäkään kirjoittanut minulle noita viisaita lauseita. Kaikella on tarkoituksensa.
Mitään muuta en oikein osaakkaan itsestäni enää kertoa. Sattumista niin paljon, että etsivä löytää. Parhaiten silloin kun ei tiedä mitä etsii. Silloin löytää varmasti sen mitä etsii. Minun täällä oloonikin on syy. Kai se on tapani paeta yksinäisyyttäni. Yksinäisyyttäni mikä on kuitenkin väistämätöntä. En usko, että loppupelissä on mitään muuta tietä. Mutta sydäntäni lämmittää silti tieto, etten kuitenkaan ole ainoa joka on ymmärtänyt jotain...
Oliko se kiinalaisilla se sananlasku kostosta, että "... kaivaa kaksi hautaa..."? Joskus tuntui niin järjettömältä sekin. Eipä tunnu enää kun ymmärtää mitä sillä tarkoitettiin.
Minä en ole itse ikinä ollut kovin uskonnollinen tai muuta sellaista. En ole kuulunut kirkkoon, mihinkään lahkoon yms. En ole varsinaisesti etsinyt mitään. Olen vaan elänyt ja kokenut kaikenlaista. Tehnyt paljon typeryyksiä. Eipä se nykyinen elämäni ole mitenkään erikoinen. Teen vähemmän typeryyksiä ja olen alkanut ymmärtää ihmisiä. Miksi ne on mitä ne on. Ymmärrystä olin ehkä aina etsinyt. Kysymällä aina miksi. En tiedä voiko ymmärrystä saada tulematta ymmärrykseksi? Se on taas asia mikä vaatii paljon rohkeutta. Se on jotain mikä monelta puuttuu. Se on jotain mitä todella moni pelkää...
Lähimmäisen rakkaus on hyvä tavoite, mutta ongelma on siinä, että se ei keskimäärin onnistu kehoituksesta tai valistuksesta käsin. Ongelmana on syntisen ihmisen itsekäs perusluonne, joka on muodossa tai toisessa ominaista kaikille (olemme eri elämänalueilla itsekkäitä riippuen luonteistamme ja elämänhistoriastamme).
Täytyy löytää voima, joka on suurempi kuin itsekkyytemme, jolloin jaksamme rakastaa muitakin kuin samoinajattelevia ja ihastuksemme kohteita. Oman kokemukseni mukaan ratkaisu on tässä:
Rm 5:5. … Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Eli, Jumalan lapsille annettu Pyhä Henki voi antaa jumalallisen rakkauden, joka on epäitsekäs ja riittävän voimakas voittamaan itsekkään perusluonteemme:
Gal 5:16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
Silloin voi toteutua se mitä Jeesus opetti rakkaudesta:
Mt 5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
5:45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa…
5:46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
5:47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
Ei siis suoritettua rakkautta inhimillisin sielunvoimin vaan Jumalan Hengen kautta… mutta silloinhan Jumalan Hengen on ensin tultava ihmiselämään kuten Jeesus opetti:
Joh 3:3. Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.”
4. Nikodemos kysyi: ”Kuinka ihminen voi vanhana syntyä? Ei kai hän voi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä uudestaan?”
5. Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
-----------------------------
…: ”Miksi oletat, että Jumala ilmoitti itsensä Minä Olen Se Joka On?”
Jumala ilmoitti Moosekselle itsensä tuon kaltaisella nimellä, mutta meille kaikille kansoille Hän on ilmoittanut itsensä Jeesuksen kautta:
Joh 14:7. Jos te tunnette minut, tulette tuntemaan myös minun Isäni. Tästä lähtien te tunnette hänet ja olette nähneet hänet.”
8. Filippos sanoi hänelle: ”Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme siihen.”
9. Jeesus vastasi: ”Näin kauan aikaa olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippos! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka sinä voit sanoa: ’Näytä meille Isä’?
10. Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Niitä sanoja, joita minä puhun teille, en puhu omasta aloitteestani. Isä asuu minussa, ja teot ovat hänen tekojaan.
11. Uskokaa minua, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Jos ette muuten usko, uskokaa itse tekojen tähden.
”Eikö olisi hyvä uskoa juuri Jeesuksen sanomaan?"
Aritta: ”Kyllä, nimenomaan sitä juuri tässä tehdäänkin.
Eli, hyväksyt hänen opetuksensa Jumalan valtakunnasta ja miten sen sisälle tullaan?
Aritta: ”Ehkä et tiedä että kristinusko on kaikkien näitten vanhojen oppien sekoitus.”
Hmmm, tuskinpa vain. Monet opit ovat kristinuskoa nuorempia, ja vanhojen idän uskontojen peruslähtökohta on kristinuskolle vieras: ’ihmisen tulee itse vapauttaa itsensä jälleensyntymien kierrosta’. Tätä ei hakemallakaan löydy Raamatusta.
Aritta: ”Et siis koskaan perehtynyt niihin [idän oppeihin] tosissasi.”
Tätä et voi tietää. Sen tiedän itse parhaiten: useiden vuosien sinnikäs etsintä.
et ole yksin. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat.
Typeryyksiä tekemällä oppii. Sitä varten me olemme täällä. Mielestäni olet oppinut paljon.
Sitä kiinalaista sananlaskua en ole kuullut. :-)
"Eli, hyväksyt hänen opetuksensa Jumalan valtakunnasta ja miten sen sisälle tullaan?"
Aivan. Jeesus sanoi että Jumalan valtakunta on sisällämme. Sieltä sen löytää kun ymmärtää kuunnella.
"Hmmm, tuskinpa vain. Monet opit ovat kristinuskoa nuorempia, ja vanhojen idän uskontojen peruslähtökohta on kristinuskolle vieras: ’ihmisen tulee itse vapauttaa itsensä jälleensyntymien kierrosta’. Tätä ei hakemallakaan löydy Raamatusta."
Kristinusko kuuluu niihin nuorimpiin uskoihin. Ja jälleensyntymisoppikin on raamatussa ollut vaikka uskovaisten on sitä vaikea tajuta.
"Tätä et voi tietää. Sen tiedän itse parhaiten: useiden vuosien sinnikäs etsintä."
Enpä tosiaan voi tietää. Niin kuin kerroin niin itse en ole erikoisemmin etsinyt mitään sinnikkäästi. Kaikki on tullut eteeni kuin tarjottimella. Se on se ajatuksen voima.
niin. "Ennen kuin alat kostamaan, kaivaa valmiiksi kaksi hautaa". Jokaista kiihkeästi todistelevaa ihmistä satuttaa eniten välinpitämättömyys. Eipä hitlerkään tekosiaan olisi tehnyt jos ihmiset olisivat olleet välinpitämättömiä sitä kohtaan.
Hyvä sananlasku. Kiinalaiset ovat viisaita. Ainakin olleet - joskus - jotkut. :-)
Taas syyllistyt kehäpäätelmään - alat perustelemaan Raamattuun liittyviä argumentteja Raamatulla itsellään. Kehäpäätelmä (petitio principii) puolestaan on jo keskiajalta asti tunnettu argumentointivirhe.
Mutta kristityt eivät osaakaan mitään muita argumentointitekniikoita kuin auktoriteettiin vetoamisen ja kehäpäätelmän.
Eli olemme takaisin ruudussa 1.
Ovatko buddhalaisuus ja kristinusko toisensa poissulkevia?
Minun mielestäni eivät, ja molempien ydinkohta on aivan täsmälleen sama, eli kultainen sääntö.
Mitä uskontoihin ja oppeihin tulee, oman kuolemani jälkeen ymmärsin, että kaikki maailman uskonnot ovat vain pelkästään keinotekoisia konstruktioita yrittää ymmärtää tätä maailmaa ja sen olemusta.
Tässäpä oma filosofiani:
Me olemme kaikki täällä vapaaehtoisina. Siispä me kaikki olemme jo oletusarvoisesti pelastettuja, ja palaamme takaisin Taivaan Kotiin, ellemme todella yritä järjestää itseämme eroon Jumalasta. Hyvä. Siis koska olemme jo valmiiksi pelastettuja, niin miksi emme yrittäisi sitten elää mahdollisimman hyvää ja mielekästä elämää - toteuttaa sekä rakkauden kaksoiskäskyä että kultaista sääntöä - mahdollisimman hyvin, että kotiin palattuamme voimme hymyillä loppuraportissamme ja todeta: elämän koulu suoritettu hyväksytyllä arvosanalla.
---
Kuinka monta kertaa pitää sanoa, että idän uskonnot ovat - kokemani mukaan - menneet totaalisesti pieleen jälleensyntymän kanssa? Jälleensyntymä ei ole mikään piina eikä rangaistus eikä öykkäröivän, mielivaltaisen ja ilkeän jumaluuden tapa rankaista ihmisiä (vrt. kristinuskon helvettikäsitys) vaan asia, jota on erikseen anottava ja johon on saatava lupa, ja joka pikemminkin on mahdollisuus kuin rangaistus.
Juutalaisuuteen nimittäin kuuluu myös metempsykoosin (sielunkierron) käsitys, ja kokemukseni mukaan Zoharissa esitelty gilgul ha-neshamot on kaikkein lähimpänä totuutta. Mallia jälleensyntymälle ei siis tarvitse etsiä hindulaisuudesta eikä buddhalaisuudesta eikä jainalaisuudesta (joissa kaikissa se on käsitetty aivan väärin) vaan paljon lähempää, juutalaisuudesta - ja eikö jo olisi aika hylätä se viikingeiltä peräisin oleva kaksijakoisen loppusijoituspaikan (joko Valhalla tai Helvete) käsitys?
Kuinka hyvin ylipäänsä tunnet juutalaisuutta lainkaan?
ne saarnajat niin kiihkeästi saarnaa taivaasta ja helvetistä. Jos oikeasti tavalliset uskovaiset ihmiset ymmärtäisivät mistä on kyse niin saarnajat ja moni kirkko jo seurakunta muuttuisi tarpeettomaksi. Heidän valta murenisi. Ja kun ihminen on joskus päässyt vallan makuun... Vallan mukana tulee vallanhimo. Ja ihmismieli on edelleen heikko ja muuttaa sen vallanhimon omassa verbaalisessa ajattelussa toisenlaiseksi kuin se todella on. Sen vallanhimoisen mieli alkaa uskotella itselle, että hän levittää jumalan sanaa. Ja uskottelee niin kauan, niin vakuuttavasti, että jossain vaiheessa unohtaa sen totuuden itsestä ja uskoo tosiaan olevan jumalan asialla. Sellaisen ihmisen ainoa keino olla jotakin, pysyä vallassa on aloittaa pelottelu. Saada muut pelkäämään enemmän kuin pelkää itse. Ja eihän pappeja sovi epäillä. Nehän on käynyt koulut ja kaikki... Eihän kokeneita politiikkoja sovi epäillä. Heilläkin on pitkä kokemus "vaativasta" eduskuntatyöstä. Sama ilmiö toistuu monessa paikassa. On pelottelijoita ja on pelkääviä. Pelkääviä koska ovat mieleltään johdateltavissa. Ovat mieleltään heikkoja.
Ja nyt tulee se minkä kiistää jokainen uskovainen. Tässä fyysisessä maailmassa, fyysisessä kehossa missä eletään ei ole ihmisessä erillisiä osia. Ei tässä fyysisessä elämässä. Tässä elämässä ei ole keho, sielu ja mieli erillisiä osia. Ne ovat niin tiiviisti yhteydessä toisiinsa, että ne on yksi. Rationaalisuudesta pitäävä mieli on erottanut ne toisistaan. Kun kehomme voi huonosti, ei meidän mieli ja sielummekaan hyvin voi. Kun mieli voi huonosti ei kukaan silloin kehoakaan hyvin kohtele. Kun sielu voi pahoin, ei kohdella mieltä ja kehoakaan hyvin. Ja ne kaikki pahoinvoinnit tulee aina saman aikaisesti. Ne kaikki pahoinvoinnit on omiaan ruokkimaan vihaa, katkeruutta, tietämättömyyttä, pelkoa... Jos voi pahoin niin ei ole mieltä yrittää korjata kaikkea kerrallaan. Sehän on todella vaikeaa. Aloittaa pitäisi siitä mikä on helpointa korjata. Korjaa yhden, kuuntelee itseään ja sen jälkeen ollesssaan kärsivällinen vastaukset tulee kuin itsestään. Silloin ei tarvitse enää lukea raamattua, lääkärikirjoja, käydä terapiassa. Mutta sitä ennen on saatava mielensä uskomaan, että se on sairas. On oltava itse tietoinen sairaudesta eikä uskotella itselle olevan terve. Me kaikki ollaan jollain tavalla sairaita. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Kysytään vaikka, minkälainen on terve ihminen? Sairastuuko terve ihminen? Ihminen tulee terveeksi silloin kun se ei enää sairastu. Silloin ihminen saavuttaa kukoistuksen ihmisenä ja on valmis ottamaan seuraavan askeleen...
Sori tämä vuodatus. Vähän alkoi itseäkin häiritsemään ne raamatulla heilujat. Tunnistat varmaan kuka...
Ja vuodatus oli ihan asiallista. Noin minäkin ajattelen. Ainakin melkein.
Ajattelin että sellaisen terveen ihmisen ei enää välttämättä tarvitse tulla tänne kokemaan yhtään mitään. Ehkä opettamaan muita.
Ja siitä vallasta. Melkein kaikki ihmiset "lankeavat" kun pääsevät valtaan. Kaikki pitävät Hitleria niin pahana mutta luulen että monesta voisi tulla hänen kaltaisensa oikeissa (väärissä) olosuhteissa.
> Ollaanko helvetissä ikuisuus vai tarkottaako se ihan lopullista häviämistä? Tästähän on monenlaisia versioita. Voisi ajatella että kadotus hävittää ihmisen lopullisesti. <
Aikoinaan Ramana Maharshilta kyseltiin tätä asiaa ja Maharshi vastasi:
`` "Minä"-ajatus on ego ja se kadotetaan. Todellinen "Minä" on "Minä olen se, joka Minä olen". ´´
http://84.34.130.162/Scripts/Intro2.dll?formid=docis&previd=fulls&sesid=1180755425&celi=107803&doci=34783
http://www.bookplus.fi/search.php?Textfield=Ramana Maharshi&mode=book
Noinhan se on.