Olen lukenut tässä näitä juttuja ja miettinyt miten ihmiset ovat päätyneet yrittäjiksi. Erityisesti minua kiinnostaa millainen koulutustaso ja tietämys yrittäjillä on ylipäänsä yrittämisestä. Sen verran pienyrittämiseen olen tutustunut, että monella yrittäjällä ei ole riittävästi tietotaitoa ryhtyä yrittäjäksi. Se ei vaan yksinkertaisesti rfiitä, että on ahkera ja oman alansa ammattilainen vaan pitää olla myös liikkeenjohdollista taitoa. erikoisliikkeitä pitävien yrittäjien ongelma on useasti, ettei asiakkaita ole riittävästi, koska valittu bisnesalue on liian suppea. Tämän vuoksi monet pikkuyritykset kuolevat. Mutta kertokaapa muutamia tarinoita
miten päädyitte yrittäjäksi...
kertokaa
71210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koulutus, luon.kand. Erikoistumissuunta: talousmaantieto.
Ryhdyin yrittäjäksi, koska huomasin, että se on paras vaihtoehto elättää koko perhe. Tiedän riskit, mutta silti parempi vaihtoehto, kuin jatkuvasti olla "tilivelvollinen" kelalle. Tarkoitan tällä tietysti sitä, että rasittavaa joka kuukausi täyttää työttömyyslomaketta.
Kaikki voi tietysti mennä pieleen, mutta elämässä, tilanteessa kuin tilanteessa, voi mennä asiat pieleen.
Tämä on yksi tapa elättää perhe. Ei sovi tietysti kaikille.. mutta suosittelen..
perusasioiden ymmärtämiseen kummoistakaan koulutusta vaadita. Pitää vain tajuta, että oma tuote on ratkaisu asiakkaan ongelmaan, sen sijaan että pitää asiakasta ratkaisuna omiin toimentulo-ongelmiinsa.
Muistelen joskus lukeneeni sellaisen jutun Fortune 500 -firmoista, että jostakin sijalta parikymmentä löytyi ensimmäinen, jossa oli kauppatieteellisen koulutuksen saanut johtaja. Muut olivat taustoiltaan pitkälti teknisen koulutuksen saaneita.
edellisessä "johtaja" viittaa tietysti pääpomoon.
Koulutus löytyy, minkä voi nimimerkistä päätellä, sen jälkeen perustin perheen ja kävin pari tyhjänpäiväistä työllisyys kurssia. Sitten päätin ryhtyä yrittäjäksi, kun alan töitä ei Suomesta löydy, vähän pakko pullaa kyllä. Yrittäjä kurssin kävin ja starttiraha hakemus oli jo täytettävänä, kun mulle tarjottiinkin yllättäen oman alan töitä. Otin sitten työpaikan vastaan, pari vuotta olin siellä, ihan p...a paikka, palkat aina myöhässä, muutenkin v...umaista touhua. Pomo oli kyllä mukava, mutta ainoa "lapsellisena" työntekijänä sain aina kuulla lasten sairastuessa, muutenkin homma ei vaan toimi. 5 kk lomautettuna talvella ja sitten sanoin itseni irti ja perustin oman firman! Päivääkään en ole vielä, parin kuukauden jälkeen, katunut, olen paljon onnellisempi ja iloisempi nyt. Se vähä raha minkä tästä saa, tulee ainakin omaksi hyväkseni, työajat olen laatinut lasten aikatauluihin sopivaksi. Kaiken kaikkiaan tässä elämän tilanteessa oikea ratkaisu. Jos olisin silloin pari vuotta sitten aloittanuy, tuskin olisin yhtä tyytyväinen, silloin olisi ollut olosuhteiden vaatimaa, nyt oma ratkaisu!
Pari akateemista loppututkintoa, tosi rautainen ammattitaito.
Yrittäjäksi vuonna 1984, hyvin meni, tein kolmen ihmisen työt eikä edes harmittanut.
Kun verotus koko ajan kiristyi, vuonna 1998 päätin että on parempi laittaa firma lihoiksi kun osinkojen tuplaverotus kävi ilmeiseksi.
Mitä tässä sossujen eteen raatamaan, menkööt itse töihin jos rahaa haluavat.
ryhdyimme sistustus alan yrittäjäksi.koska minä olin saman alan perhe yrityksessä jo aiemmin töissä.mieheni tuli sinne töihin sen jälkeen ,kun tapasimme ja 10 myöhemmin perustimme saman alan yrityksen yhdessä.mieheni kävi yrittäjä kursiin.minulla mielestäni oli riitävää kokemusta jo 4 polven yrittäjänä.nyt on 4 vuotta täynnä.kovaa on ollut hankkia asiakkaita.mutta nyt pyyhkii hyvin on isoja asiakkaita pari ja yksityiset.enempää emme kaksin jaksa enää tehdä.mies tekee sesonki aikana nyt noin 60h viikoja.minä hoidan töiden lisäki lapset ja huushollin.melkein 4 vuotta kesti päästä ylös ja saada yritys kasvamaan.mutta sitkeä työja odotus kannatti.kunhan vaan pitää jalat maassa,jos se laman poikanen iskee.eli rahaa säästöön hyvänä aikana.meillä lapset käyvät kesä töissä meillä jo.oppivat mistä raha tulee.ja tulot eivät ole olleet hääppöisiä mutta toimeen tullaan.
Itse perustin yrityksen 2 vuotta sitten.
Syy oli vapaus ja työrauha.
Olen aina työskennellyt isoissa konserneissa ja väsynyt turhiin aikaa vieviin palavereihin, työkavereiden valittamisiinn ja tyhjiin lässytykseen.
Olen IT-alan nainen. Päätän nyt itse työaikani,viihdyn upeassa toimistossani, jonka itse olen saanut sisustaa omalla maullani.Saan keskittyä rauhassa olennaiseen, eli työntekoon. Vapaa-aikana saan seurustella ystävieni ja perheeni kanssa ihan tarpeeksi ja työssäni asiakkaideni kanssa. Tilan takuuvuokrat, kalusteet, ja laitteet maksoin amexilla, joten en pankkiin mennyt.
Tämä järjestely sopii minulle hyvin ja työskentelen vain ns. virka-aikana. Teen muutenkin työtä vain mahdollistaakseni laadukkaan vapaa-aikani.
Jos saisin lottovoiton lopettasin saman tien ;-)
Ihan samat riskit saattavat olla vieraidenkin töissä. Työpaikkoja menee alta koko ajan joka alalta. Sitten kun tulee seinä vastaa vaihdan tuotetta.
Niin kaunan kuin omaa positiivisen luonteen,uskoo itseensä ja pysyy terveenä. Pärjää aina.
Kaikkeaa hyvää itse kullekkin valitsemalleen tiette.
Ps. Tunnen yhden " remonttikaverin" joka pani toiminimen pystyyn, koska on käsistään kätevä.
Toimii samaalla periaatteella, kuin nämä ns. vuokra-aviomiehet. Lainaa ei ottanut penniäkään. Itsellä oli työkaluja sen verran että pääsi alkuun. Nyt toiminut vuoden ja nyt hukkuu töihin.
Ilmoitti netissä hommastaan,kävi muutamassa paikassa, joka poiki lisäkeikkaa ja sana lähti kiertämään.