Mielestäni nykyaikainen mies-nainen jaotelma on aivan liian kapea.
Omien havaintojeni ja oppimani perusteella miehyys ja naiseus ovat tavallaan lineaarisella viivalla. Voi olla enemmän nainen tai enemmän mies. Voi myös olla sukupuoleltaan nainen, mutta olla "lähempänä miehisyyttä" kuin joku toinen nainen.
Toinen akseli voisi olla seksuaalisuuden "määrä". Toiset ovat enemmän seksuaalisia kuin toiset. Tämä ei välttämättä ole kytköksissä "oman sukupuolen" määrään. Tämän takia "miehinen" nainen, joka on hyvin mahdollisesti lesbo, voi olla hyvinkin seksuaalisesti aktiivinen. Toinen samassa sukupuolipisteessä oleva, myös mahdollisesti lesbo, ei taas ole kovinkaan seksuaalisesti aktiivinen.
Yhteiskunnassa tällä hetkellä arvostetaan melko miehisiä miehiä, ja erittäin miehisiä, seksuaalisesti aktiivisia, heteronaisia. Ääri naiselliset ja seksuaalisesti aktiiviset (esim. autotytöt) eivät ole arvostettuja. Eivät myöskään ääri miehiset Tony Halmeet. Seksuaalisuuden korostus on myös todella muodikasta.
Yleinen harhaluulo on, että homot ja lesbot ovat aina erittäin seksuaalisia. Seksuaalisuus ikäänkuin määrittää heidän ihmisyyttään. Uskon myös, että seksuaalinen suuntautuminen on jossain määrin opittu asia. Kaikki ovat pohjimmiltaan bi-seksuaaleja, enemmän tai vähemmän aktiivisia.
Näimpä tänään.. toivottavasti joku ymmärsi ajatuksen:)
Omien havaintojeni ja oppimani perusteella miehyys ja naiseus ovat tavallaan lineaarisella viivalla. Voi olla enemmän nainen tai enemmän mies. Voi myös olla sukupuoleltaan nainen, mutta olla "lähempänä miehisyyttä" kuin joku toinen nainen.
Toinen akseli voisi olla seksuaalisuuden "määrä". Toiset ovat enemmän seksuaalisia kuin toiset. Tämä ei välttämättä ole kytköksissä "oman sukupuolen" määrään. Tämän takia "miehinen" nainen, joka on hyvin mahdollisesti lesbo, voi olla hyvinkin seksuaalisesti aktiivinen. Toinen samassa sukupuolipisteessä oleva, myös mahdollisesti lesbo, ei taas ole kovinkaan seksuaalisesti aktiivinen.
Yhteiskunnassa tällä hetkellä arvostetaan melko miehisiä miehiä, ja erittäin miehisiä, seksuaalisesti aktiivisia, heteronaisia. Ääri naiselliset ja seksuaalisesti aktiiviset (esim. autotytöt) eivät ole arvostettuja. Eivät myöskään ääri miehiset Tony Halmeet. Seksuaalisuuden korostus on myös todella muodikasta.
Yleinen harhaluulo on, että homot ja lesbot ovat aina erittäin seksuaalisia. Seksuaalisuus ikäänkuin määrittää heidän ihmisyyttään. Uskon myös, että seksuaalinen suuntautuminen on jossain määrin opittu asia. Kaikki ovat pohjimmiltaan bi-seksuaaleja, enemmän tai vähemmän aktiivisia.
Näimpä tänään.. toivottavasti joku ymmärsi ajatuksen:)
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja ymmärrettävä oli ajatuksesi.
Arvaan, että muut tämän palstan vastaajat ovat tietysti eri mieltä.
että "kaikki on pohjimmiltaan bi-seksuaaleja" kuulostaa vähintäänkin naurettavalta. Olen homoseksuaali, miehinen mies eikä seurustelukumppanikaan ole siitä poikkeava. Naispuoliset ystäväni on suurimmaksi osaksi myös vähän poikatyttöjä, mutta ne ei kelpaa muutakuin korkeintaan hyviksi ystäviksi. Näistä muutamasta ystävästäni ei kukaan tunne itseään muuksi kuin naiseksi, mutta vain vähän vähemmän pinnalliseksi sellaiseksi, joka on minusta ihailtava piirre tänäpäivänä. Sukupuolet on minusta ihan jees ja minusta on hyvä jaotella ne, kuten nykyaikana, että mitä fyysisesti on, transsukupuoliset on tietenkin oma lukunsa. Useimmiten kuitenkin eroja on luonnostaan myös henkisellä puolella. Pari viikkoa sitten tuli muuten joku dokumentti tästä, siinä oli poika, joka oltiin laitettu pienenä ympärileikattavaksi, operaatio epäonnistui, hänelle tehtiin sukupuolenvaihdosleikkaus ja hänet kasvatettiin naisena. Koulussa pojat ei halunnut leikkiä hänen kanssaan koska hän oli tyttö, ja tytöt ei halunnut leikkiä häntä koska hän halusi leikkiä poikien (!!!) juttuja. Kuitenkin murrosikäisenä totuus valkeni hänelle ja hän meni uuteen leikkaukseen, jossa hänet vaihdettiin uudestaan mieheksi, mikä hän oli henkisesti, ja alunperin myös fyysisesti.
Katsoin itsekin tuon dokumentin. Siitä voisi päätellä, että suurin osa miehistä on selkeästi miehisiä ja naiset naisellisia. Ei kai näin selkeää jakoa olisi muuten koskaan syntynytkään. Jaottelu jos mikä helpottaa elämää kaiken sekavuuden keskellä. Pohdin vain, että voi olla mahdollista, että sukupuolihormonin tuotannon erilaisuus voi vaikuttaa ihmisiin.
Toinen asia on seksuaalinen suuntautuneisuus, joka ei ole mielestäni tekemisissä naiseuden ja mieheyden "määrän" kanssa. Bi-seksuaalisuuden yleisyydellä hain sitä, että seksuaalinen suuntautuneisuus voi olla myös sosiaalisesti vaikuttunutta. Jos homoseksuaalisuus olisi sosiaalisesti erittäin toivottavaa, uskoisin monen pysyvän suuntaamaan seksuaalisuutensa samaan sukupuoleen.
Toki seksuaalisen suuntautumisenkin voisi laittaa lineaarisesti viivalle. Näinhän nykyään yleensä tehdäänkin. homo/lesbo---bi---hetero.
Ajatukseni lähtivät siitä, kun ryhdyin pohtimaan lesbo ystäväni vaikeuksia. Hän tunsi olonsa ahdistuneeksi ihmisten kuvitellessa hänet erittäin seksuaaliseksi ihmiseksi vain lesbouden perusteella, vaikkei hän sitä luonnostaan korostakaan.
Nämä ovat vain pohdintoja. En ryhtyisi näitä ajatuksia täysiksi totuuksiksi vannomaan. Keskustelu aiheesta on toki toivottavaa.
omissa ajatuksissani aika paljon samoille linjoille.
Sekin merkkaa minun mielestäni paljon, miten ihminen tuo ilmi omia tunteitaan joita sisällään tuntee. Vähän aikaa sitten tulleessa sukupuolieroja käsitelleessä brittidokkarissa (jotka ovat muuten useasti aika yksipuolisesti tehtyjä) kuvattiin yhdessä vaiheessa miestä joka yltyi aika yllättäen kyyneliin kun tuli puhuneeksi tavastaan kokea erilaisia tunteita. Vielä hetki ennen sitä annettiin ymmärtää että tällä miehellä olisi siihen kokonaan erilaiset edellytykset.
Saman huomasin kun luin lyhyen katkelman yhdestä romanttisen sävellystaiteen tunnetusta miehestä. Tiedon mukaan hän ei pitänyt itseään romantikkona, ainakaan siis julkisesti, mutta ulkopuolisen silmin käytti hyödyksi työssään tavalla tai toisella tunteita. Miten niiden pohjalta pystyy tekemään niin paljon ja niin pitkään, jos ei tietäisi mitä niiden tunteiden tunteminen on?
Sanoisin että on aika vaarallista asettaa mitään tapaa tuntea yhteen muottiin ja sanoa että sen ulkopuolelle jäävät eivät tunne niitä samoja tunteita. Sitähän sensaatiohakuisuus mediassa aika paljon on. Yritetään keksiä yksinkertaisia selityksiä ainoastaan pohjautuen siihen miten joku asia nyt parhaillaan tapahtuu, tietäen samalla, että siihen tapahtumaan voi vaikuttaa tsiljoona erilaista asiaa joita ei siinä yhdessä arviossa pystytä mitenkään ottamaan huomioon. Asetetaan ihmisiä lokeroihin että elämä olisi järjellisempää ja ymmärrettävämpää.
Itse en näe asiaa noin. Olen varmaan useimpien ihmisten mittapuulla ns. poikatyttö tai miehinen nainen, mutta en koe olevani mitenkään vähemmän nainen kuin ns. naisellisemmat siskot. Tuntuu hassulta ajatella että olisin jollekin lineaariselle viivalle sijoitettuna ikään kuin "osittain mies".
Jo pieni lapsi oppii nopeasti lajittelemaan kaikki ihmiset joko miehiksi tai naisiksi. Tästä kehittyy jaottelu, joka tehdään aina heti ja automaattisesti kun uusi ihminen tavataan tai nähdään. Jokainen ihminen luokitellaan joko mieheksi tai naiseksi.
Se, onko ihminen naisellinen vai miehekäs ei merkitse mitään tämän mies-nainen perusjaottelun kannalta. Ihminen tulkitaan aina ensin mieheksi tai naiseksi, ja jos kyseessä on miehekäs nainen, hän on kuitenkin aina luokassa nainen. Tai naisellinen mies on aina mies, vaikka olisi kuinka naisellinen.
Nainen-sana vain muuttaa merkitystään, kuten mieskin.
Pitää tarkistella kaikkia naisia ja kaikkia miehiä joukkona. Ainoastaan näin voidaan määrittää sp:n välisiä eroavaisuuksia. Feminismi on siitä ristiriitainen ideologia, että toisaalta se ei myönnä sp:n välisiä eroavaisuuksia ja toisaalta se taas korostaa niitä sen mukaan, mikä kulloikin on naisen kannalta edullisinta.
Sukupuolisesti neutraali ihminen olisi mitä ilmeisemmin feministien mielestä optimi. Onneksi sentään käytännössä näin ei ole. Tuskin kovin moni nainen/mies aidosti haluaisi olla sukupuolisesti neutraali. Tuskin myöskään miehekäät naiset ovat sen arvostetumpia kuin naiselliset?
Miettikää itse.
Tilanne on työnhaku.
Kukkamekkonenn blondinainen meikit viimosen päälle laitettuna lanne keinuen.
Jakkupukuinen nainen hillytyllä meikillä ja käytöksellä.
Kumpi saa työpaikan?
Ei tarvitse vastata koska vastaus jo tiedetään kun se tulee sovakon suusta.
"Ei tarvitse vastata koska vastaus jo tiedetään kun se tulee sovakon suusta."
Kysymyksesi on hämärä. Ei siihen voi vastata. Kun suollatte tuota ajatuksen virtaa, lukekaa ne vielä vaikkapa kertaalleen ajatuksen kanssa lävitse.
Sitten vielä eräs tarkennus jos tuolla sovakolla minua tarkoitit. Olen sp:n tasa-arvon kannattaja, sp-separatismin vastustaja ja sen vuoksi fem-kriittinen.
Ei hillitty meikki ja jakkupuku minusta ole mitenkään miehekkäämpi kuin kukkamekko jne. Virallisempi ainoastaan.
Entä jos työnhakijoina olisi kaksi naista: toinen meikittömänä ja "miehekkäässä" puvussa, toinen siinä mainitussa jakkupuvussa hillitysti meikattuna. Kumpi saa paikan?
siitähän valitset.
Sinulla taitaa olla ihan itse keksimä määritelmä feminismistä..
olen opiskellut yliopistossa naistutkimusta. Tässä jo mainitsemani määritelmä:
" feminismistäkin on monenlaisia muotoja. Nykyään sanalla tarkoitetaan lähinnä tasa-arvoon pykimistä ja tavoitetta, jonka mukaan naiset saisivat halutessaan toimia myös miesten "kentällä" ja miehet naisten. Ihmisille siis annettaisiin enemmän mahdollisuuksia persoonallisuuden, ei sukupuolen mukaan. Myös naisten perinteisen kentän, kuten kodinhoidon arvostusta peräänkuulutetaan nykyfeminismissä.
"Äärifeminismi", jossa ajetaan vain naisten etuja, on sovinismia vastaava muoto. Se ei ole ollenkaan pätevä esim. yliopistollisen tutkimuksen kannalta.
Ihmiset ovat taipuvaisia suuntautumaan erilaisiin asioihin. Nykyään arvostetaan mielestäni turhan paljon perinteiseen "miesten maailmaan" kuuluvia aloja, kuten bisnestä. Toisaalta "naisellisilla" arvoilla olisi tilausta esimerkiksi maanpuolustuksellisella saralla."
pääasia, että avauksen kirjoittanut sai ainakin hetken aikaa tuntea itsensä tärkeäksi :)
jaa.. no olihan se ihan mukavaa, mutta en tiedä siitä tärkeilystä... tuo nyt vois päteä kaikkiin avauksen kirjottaneisiin.
Pohjaan ajatukset aika paljon yliopistossa oppimaani, ja monille tulee ehkä yllätyksenä, mutta monet ihmiset tutkii ja opettaa tällasia asioita työkseen päivittäin. se olis kyllä itseasiassa minunkin haaveammatti. itsestäänselvyydetkin kaipaa tarkastelua, että asiat voi joskus muuttua.