Ihminen pärjää elämässä oikein hyvin ilman uskontojakin. Tieteellinen maailmankuva ja humanistiset järkevät arvot kantavat koko elämän eteenpäin. Ihmisen ei tarvitse pakosti elää ikuisesti ja helvetillä on halpamaista pelotella ketään. Helvetti on minusta jo looginenkin mahdottomuus eikä sovi mitenkään yhteen Jumalan rakkauden kanssa, mutta kylläkin vanhan ja keskiajan ihmisen maailmankuvaan ja pelkoihin.
Tärkeintä on elää ystävyydessä ja rakkaudessa. Se tuo sisältöä elämään. Elämän tarkoitusta on tehdä parhaansa omalla tontillaan sekä toteuttaa toiveitaan tai unelmiaan. Kun tuhlaa elämänsä uskonnolliseen väkivaltaan ja ahdasmielisyyteen elämä jää elämättä ja katkeruus voittaa vanhempana muiden tasapainoisten ihmisten elämäniloa ja rauhaa näkiessä.
Tyytyväisyys syntyy pienistä arjen asioista ja kanssakulkemisesta toisen ihmisen vierellä - vaikkei koskaan saavuttaisikaan rikkauksia tai "sitä ainoaa oikeaa". Ihmiset pettyvät vaatiessaan toisiltaan liikaa ja unohtamalla kulkea vain vieressä ja jakaa arkea. "Sitä ainoaa oikeaa" tuskin on edes olemassa, vaan on olemassa meitä lähempänä ja kaueampana olevia ihimisiä. Parisuhde on elämää arjessa ja ponnistelua yhteisen matkanteon eteen.
Tärkeintä on elää ystävyydessä ja rakkaudessa. Se tuo sisältöä elämään. Elämän tarkoitusta on tehdä parhaansa omalla tontillaan sekä toteuttaa toiveitaan tai unelmiaan. Kun tuhlaa elämänsä uskonnolliseen väkivaltaan ja ahdasmielisyyteen elämä jää elämättä ja katkeruus voittaa vanhempana muiden tasapainoisten ihmisten elämäniloa ja rauhaa näkiessä.
Tyytyväisyys syntyy pienistä arjen asioista ja kanssakulkemisesta toisen ihmisen vierellä - vaikkei koskaan saavuttaisikaan rikkauksia tai "sitä ainoaa oikeaa". Ihmiset pettyvät vaatiessaan toisiltaan liikaa ja unohtamalla kulkea vain vieressä ja jakaa arkea. "Sitä ainoaa oikeaa" tuskin on edes olemassa, vaan on olemassa meitä lähempänä ja kaueampana olevia ihimisiä. Parisuhde on elämää arjessa ja ponnistelua yhteisen matkanteon eteen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihminen pärjää elämässä oikein hyvin ilman uskontojakin.
elamassa voi parjata,mutta entas sen jalkeen?
meille onnetaan kuoleman jalkeen tasan 2 vaihtoehtoa.helvetissa [ei suosittu sana] ei tule olemaan muita kuin uskovaisia.tulivat vain uskoon liian myohaan.haluatko olla yksi heista?heista tulee tyytyvaisyys olemaan varsin kaukana.
Kristinuskon sisältämien asioiden suora ja perusteeton torjuminen ei mielestäni millään tavalla mukaile palstan aihetta, joka on keskustelu kristinuskosta. Aloitus siis kuuluu jollekin humanismia käsittelevälle palstalle, ei kristinusko keskusteluun.
Jos jollekin tulee helvetti käsitteestä mieleen Danten kuvaukset tai jotain muita keskiaikaisia kuvauksia, niin se ei ole käsitteen tai sen sisällön ongelma, vaan henkilön omaa ahdasmielisyyttä.
Kristillinen käsitys onnellisuudesta ei ole sidottu mihinkään ulkoisiin seikkoihin, kuten aloituksen kirjoittajan oma käsitys onnellisuudesta on.
Eettiset asiat, elämän tarkoitus tai onnellisuus kuuluvat kyllä myös kristilliseen uskoon minusta, joten niistä voidaan keskustella täälläkin minusta. Elämän suuret asiat eivät ole uskonnosta kiinni. Se oli pointtini. Uskon, että myös aika monella kristityllä elämän onni tai tyytväisyys kumpuaa esittämistäni asioista. Vai oletteko eri mieltä? Mikä saa sinut tyytyväiseksi tai onnelliseksi arjen keskellä?
tyytyvaiseksi,kun tiedan ,etta kavi miten kavi tassa elamassa.puhalsi sitten elaman myota-tai vastatuuli niin .....Job 19:25
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
Kristinuskon kannalta elämän suurista asioista puhuttaessa puhutaan ihmisen pelastumisesta ja siitä rauhasta, jonka tuo yhteys Jumalaan.
Koko maallinen elämä kaikkine tunnemyrskyineenkin on vain pintakuohuja sen syvän sisäisen rauhan rinnalla, jonka usko antaa. Nämä asiat täytyy erottaa toisistaan, tai muuten päätyy esittämään ne ikään kuin ne olisivat rinnasteisia, kuten teet.
Eettisyys on vain seurausta, ei syy. Syy on paljon syvemmällä silloin, kun eettisyyden lähteenä on elävän uskon avaama maailmakuva.
Eihän Jeesus tainnut julistaa, että tulisi tavoitella ennen kaikkea maallista mammonaa tai ystäviä tai elantoa tai mitään tähän aineelliseen maailmaan kuuluvaa. Hän sen sijaan sanoo, että tavoitelkaa ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa, niin kaikki tämä muukin teille annetaan.
Kaiketi, ikuinen kadotus on kyllä aivan relevantti mahdollisuus jokaisen elävän kohdalla ja osa reaalitodellisuutta, eikä erilaisten mahdollisuuksien esille tuominen ole suinkaan pelottelua, vaan informoimista.
Monella maailman edesmenneellä ja osin vielä nylyisilläkin johtajilla on ollut tarve luoda oma elämäntakoitus sekä elää omien unelmien mukaan. Ovatko he sitten osanneet elää onnellisina ja kyenneet nauttia arjen pienistä asioista, onkin
sangen mielenkiintoinen teema jo sinänsä. Mitä mieltä sinä olet heistä ja heidän humanismistaan?
Mikäli ihminen saa elää toivedensa ja unelmiensa mukaan, uskon hänen olevan onnellinen. Ellei ole, hänen toiveensa ja unelmansa ovat sairaita tai hän itse. Suurten poliittisten johtajien onnellisuutta en osaa arvioida. Suurenkin johtajan takana on pieni ihminen arkisine iloineen ja suruineen. Politiikka on roolipeliä. Mikäli nämä johtajat levittävät ja vaalivat vapautta, tasa-arvoa ja yhteisvastuuta sekä ihmisarvoista elämää, pidän heitä hyvinä johtajina. Jos viittaat Irakin sotaan, se oli turha. Maailma tarvitsee muutoksen tekijöitä. Jokainen muutos alkaa omasta itsestä.
Maailmalla elää tälläkin hetkellä satoja miljoonia ihmisiä, jotka ovat onnellisia siitä jotta saavat joko tappaa, ryöstellä, juopotella, syöpötellä ja paneskella tai sitten tuota kaikkea yhtaikaa ja kaikessa rauhassa, kenenkään sitä edeltäkäsin estämättä. Ja omia unelmia he usein vain toteuttavat, tosin varsin brutaalisti.
Voi olla, että tuo esittämäni arviopohjainen luku on liian pieni. ;)
Muutoksien aikaan saaminen siis tosiaankin vaatii osakseen tekoja ja monitasoista tietoa. Toki on ihmiselle hyväksi ajatella toisista hyvää uskoen, mutta se ei valitettavasti tuota toivottua tulosta
useinkaan.
Jo vanha kansa tiesi kertoa, jotta jota suurenpi johtaja sen suurenpi sika! Pitänee paikkansa vieläkin! Ovat vaan oppineet tekemään tekosensa
enemmän salassa kuin ennen.
Minusta suurin ongelma on ihmisten todellisuuteen perustumaton näkemys pyhistä teoksista.
Uskontojen kannattajilla on taipumus rakentaa omaa uskonnollista imperiumia ympäri maailmaa ja vaatia muita ajattelemaan samalla tavalla. Nämä samat ihmiset myös mielellään omivat uskonnollisen totuuden itselleen ja haluavat kaikin keinoin nähdä omat pyhät teoksensa Jumalan ilmoituksena, vaikka teokset polkisivat ihmisyyttä ja ihmisarvoa mennen tullen sivuillaan. Pyhien teosten historiallisista epäkohdista vaietaan mieluusti eri uskonnoissa. Kun taju pyhien teosten inhimillisestä ja historiallisesta luonteesta on kateissa, ihmisiä on helppo vaatia noudattamaan vanhentuneita ja järjenvastaisia opetuksia toisessakin kulttuurissa toisena ajankohtana niiden “jumalallisuuteen” vetoamalla.
Oma oikeassa olemisen varmuus ja ehdottomuus on suvaitsemattomuuden lähde nyt ja aina. Tähän liittyy kiinteästi helvetillä tai tuomiopäivällä pelottelu. Kukaan ei kuitenkaan pysty todistamaan omia uskonnollisia opetuksiaan tässä ajassa lopulliseksi totuudeksi, joten kaikilta luulisi löytyvän nöyryyttä kohdata myös toisella tavalla ajattelevia.
Kilpailutaloudessa vaurastuminen tapahtuu aina toisen kustannuksella. Kaikki eivät voi voittaa minusta kilpailutaloudessa. Olen aikoinani ehdottanut uutta sosiaalitalousmallia tämänkin yhteiskunnan päättäjille, mutta ei ole kelvannut. Kaikki ovat päiväkodista alkaen sisäistäneet, että vain kilpailu on ainoa vaihtoehto. Kaikki muu on kuvitelmaa. Kuitenkin kuvitelmia sallitaan jopa uskonnoissa, miksei myös muualla elämässä ja taloudessa.
Kuten viestistäni voi päätellä, en kannata vanhoja uskontoja ja kilpailutaloutta. Maailma tarvitsee muutosta tervehtyäkseen. Kompassi ja Marian tunnustus ovat ehdotukseni uskontojen päivittämiseen ja ne ovat vasta alkua.
Ihminen pärjää elämässä oikein hyvin ilman uskontojakin. Tieteellinen maailmankuva ja humanistiset järkevät arvot kantavat koko elämän eteenpäin. Ihmisen ei tarvitse pakosti elää ikuisesti ja helvetillä on halpamaista pelotella ketään. Helvetti on minusta jo looginenkin mahdottomuus eikä sovi mitenkään yhteen Jumalan rakkauden kanssa, mutta kylläkin vanhan ja keskiajan ihmisen maailmankuvaan ja pelkoihin.
Tärkeintä on elää ystävyydessä ja rakkaudessa. Se tuo sisältöä elämään. Elämän tarkoitusta on tehdä parhaansa omalla tontillaan sekä toteuttaa toiveitaan tai unelmiaan. Kun tuhlaa elämänsä uskonnolliseen väkivaltaan ja ahdasmielisyyteen elämä jää elämättä ja katkeruus voittaa vanhempana muiden tasapainoisten ihmisten elämäniloa ja rauhaa näkiessä.
Tyytyväisyys syntyy pienistä arjen asioista ja kanssakulkemisesta toisen ihmisen vierellä - vaikkei koskaan saavuttaisikaan rikkauksia tai "sitä ainoaa oikeaa". Ihmiset pettyvät vaatiessaan toisiltaan liikaa ja unohtamalla kulkea vain vieressä ja jakaa arkea. "Sitä ainoaa oikeaa" tuskin on edes olemassa, vaan on olemassa meitä lähempänä ja kaueampana olevia ihimisiä. Parisuhde on elämää arjessa ja ponnistelua yhteisen matkanteon eteen.
Samat elämänarvothan ovat uskonnossakin esillä. Se vaan antaa vielä varmuuden pelastuksesta kuoleman jälkeen. Ei uskossa elävä ja siitä elämän tarkoituksensa saava ihminen aina välttämättä ole ahdasmielinen ja suvaitsematon, usko on samalla rakkautta ja järkeä, ja Raamattu on paras ohjekirja elämälle. Usko on turvaa ja luottamusta Jeesukseen ja Jumalan tahdon mukaan elämistä. Itsekin ajattelin aiemmin, ettei ihminen muka tarvitse mitään muuta, jos vaan on luonteeltaan hyvä ja oikeudenmukainen. Mutta kyllä ihmiseltä puuttuu jotain oleellista, jos ei usko. Koko ihmisyys kun ei ole pelkästään se 80 vuotta, mikä täällä maan päällä eletään.
Oma elämä oli enemmän tai vähemmän sekaisin ennen uskoa, sisäisesti en saanut mitään rauhaa, en lyhyistä suhteista tai työpaikoista. Vain usko on tuonut minulle sisäistä rauhaa. Ehkä et ole vielä valmis vastaanottamaan Jumalan armoa, mutta toivon sydämestäni, että vielä tulisit sen näkemään. Vaikka eihän Jumala ketään pakota uskomaan, en minäkään. Se on jokaisen oma valinta.