En ole koskaan ymmärtänyt miksi miesten ja naisten seksuaaliset tarpeet ovat muka niin erillaisia. Tarinat Marsista ja Venuksesta eivät ole koskaan menneet mulle jakeluun, enkä missään tapauksessa usko, että miehet ajattelisivat pelkästään aivoillaan ja naiset puolestaan vain sydämellä. Asian ydintä valaistakseni kerron pienen tarinan tosielämästä.
Eräänä päivänä, parivuotta sitten, vaimoni ja minä koskettelimme toisiamme peittojen alla. Vähitellen kierrokset nousivat ja tilanne kävi aina vain kuumemmaksi. Ja juuri sillä hetkellä, kun kuvittelin että päästäisiin asiaan, vaimoni sopertaa korvaani:
- Kuule... en haluaisi raksastella juuri nyt, tahtoisin vaan että rutistaisit minut syliisi ja pitäisit hyvänä...
Täysin pöllämystyneenä hänen jokseenkin ristiriitaisesta viestinnästään tokaisin:
- Mitä!
Koska vaimoni ei ollut eilisen teeren tyttöjä, hänellä oli tähänkin vastaus valmiina:
- Kulta, et nyt osaa riittävästi huomioida henkisiä tarpeitani naisena...!
No totta kai huokasin syvään, luovuin perin fyysiseksi käyneistä tarpeistani ja rupesin nukkuumaan.
Seuraavana päivänä menimme ostoksille suureen kauppakeskukseen. Seurasin häntä kiltisti hänen sovittaessaan kolmea kaunista, todella kallista asua. Ja kun hän ei osannut päättää minkä ostaisi... Ehdotin että hän ottaisi saman tien kaikki kolme. Täysin liikuttuneena asioiden saamasta uudesta käänteestä hän mutisee vielä varovaisesti tarvitsevansa myös uudet kengät...(Jotka muuten maksoivat 300€). Myönnyin kärsivin ilmein tähänkin...
Hetken päästä ohitamme koruosaston, jossa myydään uusinta huutoa olevia timanttisia design-rannerenkaita. Vaimoni katseli niitäkin niin liikutuksen vallassa, että kehotin häntä rauhassa valitsemaan mieleisensä. Huomasin hänen hetken katsovan minua syrjäkarein kuin heikkopäistä, mutta ihan rehellisesti sanottuna, asia ei tuntunut kuitenkaan vaivaavan häntä kovinkaan pitkään. Ihan vaan kokeillakseen onnen kantamoista, hän keksi koriste-esineosastolta mielipuolisen kalliin kiinalaisen maljakon, joka sopisi takan reunalle kuin nenä päähän. Hän oli todella lähellä pyörtyä, kun nyökyttelin vakavana ja myönsin hänen olevan oikeassa. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä!
Tässä vaiheessa hän oli jo todella kiihottuneessa tilassa. Itse asiassa hän hymyili onnellisenpana kuin hääkuvassamme, sujautti kätensä kainalooni ja liversi:
- Otahhan esiin luottokorttisi kultaseni, niin mennään kassan kautta kotiin!
Oli todella vaikea pitää pokkaa ja lausua hänelle nämä ikimuistoiset sanat:
- Ei rakkaani, en juuri nyt haluaisi maksaa tätä kaikkea, haluaisin vain että rutistaisit minut syliisi ja vain pitäisit mua hyvänä....!!!
Juuri kun hänen kasvonsa alkoivat muistuttaa kotimaisen tomaatin rusottavaa kylkeä ja vääntyä julmemmaksi raivosta kuin aamuäreällä mureenalla, heitin kehiin''punch linen'' kaikella maailman tyyneydellä:
- Rakas, et nyt taida riittävästi huomioida taloudellisia tarpeitani miehenä.
Eräänä päivänä, parivuotta sitten, vaimoni ja minä koskettelimme toisiamme peittojen alla. Vähitellen kierrokset nousivat ja tilanne kävi aina vain kuumemmaksi. Ja juuri sillä hetkellä, kun kuvittelin että päästäisiin asiaan, vaimoni sopertaa korvaani:
- Kuule... en haluaisi raksastella juuri nyt, tahtoisin vaan että rutistaisit minut syliisi ja pitäisit hyvänä...
Täysin pöllämystyneenä hänen jokseenkin ristiriitaisesta viestinnästään tokaisin:
- Mitä!
Koska vaimoni ei ollut eilisen teeren tyttöjä, hänellä oli tähänkin vastaus valmiina:
- Kulta, et nyt osaa riittävästi huomioida henkisiä tarpeitani naisena...!
No totta kai huokasin syvään, luovuin perin fyysiseksi käyneistä tarpeistani ja rupesin nukkuumaan.
Seuraavana päivänä menimme ostoksille suureen kauppakeskukseen. Seurasin häntä kiltisti hänen sovittaessaan kolmea kaunista, todella kallista asua. Ja kun hän ei osannut päättää minkä ostaisi... Ehdotin että hän ottaisi saman tien kaikki kolme. Täysin liikuttuneena asioiden saamasta uudesta käänteestä hän mutisee vielä varovaisesti tarvitsevansa myös uudet kengät...(Jotka muuten maksoivat 300€). Myönnyin kärsivin ilmein tähänkin...
Hetken päästä ohitamme koruosaston, jossa myydään uusinta huutoa olevia timanttisia design-rannerenkaita. Vaimoni katseli niitäkin niin liikutuksen vallassa, että kehotin häntä rauhassa valitsemaan mieleisensä. Huomasin hänen hetken katsovan minua syrjäkarein kuin heikkopäistä, mutta ihan rehellisesti sanottuna, asia ei tuntunut kuitenkaan vaivaavan häntä kovinkaan pitkään. Ihan vaan kokeillakseen onnen kantamoista, hän keksi koriste-esineosastolta mielipuolisen kalliin kiinalaisen maljakon, joka sopisi takan reunalle kuin nenä päähän. Hän oli todella lähellä pyörtyä, kun nyökyttelin vakavana ja myönsin hänen olevan oikeassa. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä!
Tässä vaiheessa hän oli jo todella kiihottuneessa tilassa. Itse asiassa hän hymyili onnellisenpana kuin hääkuvassamme, sujautti kätensä kainalooni ja liversi:
- Otahhan esiin luottokorttisi kultaseni, niin mennään kassan kautta kotiin!
Oli todella vaikea pitää pokkaa ja lausua hänelle nämä ikimuistoiset sanat:
- Ei rakkaani, en juuri nyt haluaisi maksaa tätä kaikkea, haluaisin vain että rutistaisit minut syliisi ja vain pitäisit mua hyvänä....!!!
Juuri kun hänen kasvonsa alkoivat muistuttaa kotimaisen tomaatin rusottavaa kylkeä ja vääntyä julmemmaksi raivosta kuin aamuäreällä mureenalla, heitin kehiin''punch linen'' kaikella maailman tyyneydellä:
- Rakas, et nyt taida riittävästi huomioida taloudellisia tarpeitani miehenä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kengät maksavat 400€.
se versio.. Tämä on mun tarinani ja sen olen kertonut netissä vain kaverilleni, Laittaisin kirjoittajan edesvastuuseen kopioinnista.
http://www.kypalvelu.fi/forums/viewtopic.php?p=2373&sid=765a25d4aed2cdd659b0ab0945925ea1
voin suoraan sanoa että vituttaa.! Taisi olla viimeinen kertomukseni tänne. Kun niitä nämä jotkut saatanat kopioi ja laittaa sivuilleen..!
Olkoot jätkä vielä limoissaan mut jos vielä kopioi niin saatana varmaan tulee seurauksia.
on!
Ei ne Naiset usko tuollasta, ne on senverran fiksuja olentoja!
oikeessa...ainakin mitä fiksuuteen tulee:)
Tuo on koettu. Sanoiksi en itse saisi. Samanlaista, kuin Venäjältä löytyneen nettiystävän käynti täällä. Ei halausta eikä pusua, mutta paikallisen tavaratalon meinasi tyhjentää lahjaksi sukulaisille minun piikkiini. Suhde hiipui, kun aseosastolta ei löytynyt kuin Sakon haulikoita ja sain sanottua, että riittääköhän oma luottokorttisi. Minä en noita krääsiä maksa.
Jos sallit, laittelenpa tarinasi mailina russiaan.