Todistus uudestisyntymisen ihmeestä
(Lähimmäinen-lehdestä 3/2000)
Olen saanut kokea uudestisyntymisen ihanuuden ja siitä tahdon teille kertoa.
Olen 36-vuotisen elämäni aikana kokenut monenlaista; etupäässä miinusmerkkisiä asioita. Pahimmat arvet elämäni alkutaipaleella sain vanhempieni menettämisestä. Olin 11-vuotiaana täysorpo ja jouduin asumaan sisareni "uusperheeseen", jossa lähimmäisenrakkaus kohdistui lähinnä lemmikkieläimiin, eikä ihmisiin. Tästä kylmästä kaudesta sain sellaiset haavat sieluuni, ettei aikuisena elämästä tullut suoraan sanottuna yhtään mitään.
20-vuotiaasta saakka olen kärsinyt hirvittävistä depressiokausista, jotka toistuivat säännöllisesti kestäen puolesta vuodesta pahimmillaan puoleentoista vuoteen. Se joka on kokenut täysin invalidisoivan masennuksen, voi kuvitella millaisia helvettejä olen käynyt läpi. Kuitenkin nyt koen, että Jumala on vetänyt minua puoleensa koko ikäni. Ja samallahan hän on varjellut minua läpi näiden masennuskausienkin. Itsemurhayritykset eivät onneksi onnistuneet!
Alkoholin käyttö oli aina runsaampaa masennuksien yhteydessä ja lisääntyi lisääntymistään vuosi vuodelta. Tänä keväänä olin siinä pisteessä, että patologista juopottelua (masennus oli tietenkin pontimena ryyppäämiselle) kesti parisen kuukautta. Siinä oli parisuhdekin lujilla.
Jumala oli alkanut puhua minulle tosissaan jo viime syksynä. Olin silloinkin tietysti masentunut enkä tehnyt muuta kuin ryyppäsin. Erään puhelinrukouksen aikana viinanhimo yhtä äkkiä katosi ja noin viikon kuluessa siitä, masennuskin hävisi. Silloin tulin "Jumalauskoon". Tämän kevään vaikeudet ovat paljastaneet minulle Jeesuksen merkityksen syntien sovittajana ja olen todella saanut juurtua Kristukseen.
Kuvaava tilanne tältä keväältä oli se, kun uikutin eräänä aamuna sängyn pohjalla Jumalalle, että "anna minun kuolla, anna minun kuolla... Sinä pystyt tekemään ihmeitä, pysäytät vain sydämeni ja peli on selvä". Jumalapa vastasi tähän rukoukseen, mutta ei kuitenkaan fyysisesti, vaan hengellisesti. Sen maanantaipäivän vielä join, mutta illalla Jumala johdatti minut uskovan ystäväni luo, jossa otettiin KAN-asia esille. Siitä lähti toipumiseni. Lopetin ryyppäämiseni jo ennen KAN:lle pääsyä. Sain valtavasti toivoa, kun tiesin ennen pitkää pääseväni Munsalan KAN-kotiin.
Jälkeenpäin voin todeta, että itse asiassa Jumala antoi minussa kuolla sen vanhan Pirkon ja sain uudestisyntyä Jeesukseen Kristukseen. En totisesti kaipaa enää entistä maailmallista elämääni. Jeesus on kaikkeni.
Vietin kaksi viikkoa Munsalan Solhemissä ja ne olivat ehdottomasti elämäni parhaimmat ja rakkauden täyteisimmät viikot. Jumala todella hoitaa ihmisen sielua, jos vain annamme Hänelle siihen mahdollisuuden.
Olen saanut Jumalasta mahtavan rakastavan Isän, jonka sylissä olen todella turvassa. Toivon, että sinäkin, joka et vielä ole kokenut uskoon tulon ihanuutta voit sen jossain elämäsi vaiheessa kokea.
Rakkain kesäterveisin
Pirkko P.
(HUOM ! Vielä nytkin, (3/2001) vuoden päästä, Pirkko on vapaa masennuksesta ja iloitsee uskostaan.)
(Lähimmäinen-lehdestä 3/2000)
Olen saanut kokea uudestisyntymisen ihanuuden ja siitä tahdon teille kertoa.
Olen 36-vuotisen elämäni aikana kokenut monenlaista; etupäässä miinusmerkkisiä asioita. Pahimmat arvet elämäni alkutaipaleella sain vanhempieni menettämisestä. Olin 11-vuotiaana täysorpo ja jouduin asumaan sisareni "uusperheeseen", jossa lähimmäisenrakkaus kohdistui lähinnä lemmikkieläimiin, eikä ihmisiin. Tästä kylmästä kaudesta sain sellaiset haavat sieluuni, ettei aikuisena elämästä tullut suoraan sanottuna yhtään mitään.
20-vuotiaasta saakka olen kärsinyt hirvittävistä depressiokausista, jotka toistuivat säännöllisesti kestäen puolesta vuodesta pahimmillaan puoleentoista vuoteen. Se joka on kokenut täysin invalidisoivan masennuksen, voi kuvitella millaisia helvettejä olen käynyt läpi. Kuitenkin nyt koen, että Jumala on vetänyt minua puoleensa koko ikäni. Ja samallahan hän on varjellut minua läpi näiden masennuskausienkin. Itsemurhayritykset eivät onneksi onnistuneet!
Alkoholin käyttö oli aina runsaampaa masennuksien yhteydessä ja lisääntyi lisääntymistään vuosi vuodelta. Tänä keväänä olin siinä pisteessä, että patologista juopottelua (masennus oli tietenkin pontimena ryyppäämiselle) kesti parisen kuukautta. Siinä oli parisuhdekin lujilla.
Jumala oli alkanut puhua minulle tosissaan jo viime syksynä. Olin silloinkin tietysti masentunut enkä tehnyt muuta kuin ryyppäsin. Erään puhelinrukouksen aikana viinanhimo yhtä äkkiä katosi ja noin viikon kuluessa siitä, masennuskin hävisi. Silloin tulin "Jumalauskoon". Tämän kevään vaikeudet ovat paljastaneet minulle Jeesuksen merkityksen syntien sovittajana ja olen todella saanut juurtua Kristukseen.
Kuvaava tilanne tältä keväältä oli se, kun uikutin eräänä aamuna sängyn pohjalla Jumalalle, että "anna minun kuolla, anna minun kuolla... Sinä pystyt tekemään ihmeitä, pysäytät vain sydämeni ja peli on selvä". Jumalapa vastasi tähän rukoukseen, mutta ei kuitenkaan fyysisesti, vaan hengellisesti. Sen maanantaipäivän vielä join, mutta illalla Jumala johdatti minut uskovan ystäväni luo, jossa otettiin KAN-asia esille. Siitä lähti toipumiseni. Lopetin ryyppäämiseni jo ennen KAN:lle pääsyä. Sain valtavasti toivoa, kun tiesin ennen pitkää pääseväni Munsalan KAN-kotiin.
Jälkeenpäin voin todeta, että itse asiassa Jumala antoi minussa kuolla sen vanhan Pirkon ja sain uudestisyntyä Jeesukseen Kristukseen. En totisesti kaipaa enää entistä maailmallista elämääni. Jeesus on kaikkeni.
Vietin kaksi viikkoa Munsalan Solhemissä ja ne olivat ehdottomasti elämäni parhaimmat ja rakkauden täyteisimmät viikot. Jumala todella hoitaa ihmisen sielua, jos vain annamme Hänelle siihen mahdollisuuden.
Olen saanut Jumalasta mahtavan rakastavan Isän, jonka sylissä olen todella turvassa. Toivon, että sinäkin, joka et vielä ole kokenut uskoon tulon ihanuutta voit sen jossain elämäsi vaiheessa kokea.
Rakkain kesäterveisin
Pirkko P.
(HUOM ! Vielä nytkin, (3/2001) vuoden päästä, Pirkko on vapaa masennuksesta ja iloitsee uskostaan.)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tällainen rehellinen omakohtainen todistus siitä mitä Jumala tekee ihmiselle on virkistävän raikas henkäys ja valon pilkahdus kaikkien näitten turhien väittelyiden ja ahdistavien kinastelujen keskellä. Jollekin Jumalaa etsivälle tämä voi olla se tärkeä pysähdys ja kehotus joka vie hänet Jeesuksen ristin juurelle jos hän ei osaa tai halua muualta etsiä. Jumalan tiet ovat ihmeelliset.
Siunausta Sinulle ja kaikille jotka todistuksesi lukevat!
Parasta saalista uskonnon tuputtajille ovat nimenomaan masentuneet, traumoja kokeneet, alkoholistit ja moniongelmaiset ihmiset, joilla elämä on hieman "hukassa". Toisinaan enemmänkin.
On surullista, miten sekavaa mielenterveyttä käytetään hyväksi tuputtaen sinne satuja jumalista ja valheita ikuisista elämistä, taivaista...KOSKAAN, ei kertaakaan anneta edes ymmärtää, että uskomisella ja uskonnoilla, uskonnollisuudella, on myös KAKSI PUOLTA. Ihmiselle syötetään positiivista uskonto-huttua niin isolla kauhalla, ettei edes ymmärrä tutkia asiaa molemmilta kanteilta ennen päätöksien tekoa.
Mikä tahansa muu yhdistys on kyseessä, on moraalisesti oikein katsoa ja yleisesti ottaen tuo toteutetaankin, että uusi potentiaalinen jäsen on kaikissa voimissaan, sekä mielenterveydellisesti että fyysisesti.
Uskonnolliset ryhmät edustavat täyttä vastakohtaa; mitä heikommassa kunnossa on, sitä varmemmin takerrutaan kiinni ja hukutetaan uskontopotaskaan.
Niin surullista ja alhaista.
Vai on sinun mielestäsi surullista tarjota masentuneelle elämä? Aika outoa. Eli kuolkoon pois tai hoitakoon ensin yksin ITSE itsensä kuntoon ja sitten vasta saakoon apua? Eihän sitten enää ihminen tarvitse apua, jos kerran yksinkin niin hyvin pärjää. Jeesus ei toimi näin. Vaan juuri sinne, missä on särjettyjä ihmisiä, sinne hän kulkee. Eikä lasku tule perässä. Siis hän ei myy armoaan, vaan antaa sen lahjaksi. Tuntuu hiukan oudolta lukea suuttumuksestasi siitä, että tuo ihminen armoon luottaen pääsi kiinni elämäänsä. Eihän se ole sinulta pois. Eikä keneltäkään muultakaan.
>>>Vai on sinun mielestäsi surullista tarjota masentuneelle elämä?>Eli kuolkoon pois tai hoitakoon ensin yksin ITSE itsensä kuntoon ja sitten vasta saakoon apua?>Eihän sitten enää ihminen tarvitse apua, jos kerran yksinkin niin hyvin pärjää.>Jeesus ei toimi näin.>Vaan juuri sinne, missä on särjettyjä ihmisiä, sinne hän kulkee. Eikä lasku tule perässä. >Siis hän ei myy armoaan, vaan antaa sen lahjaksi.>Tuntuu hiukan oudolta lukea suuttumuksestasi siitä,>Eihän se ole sinulta pois. Eikä keneltäkään muultakaan.
sitä, mutta aloittaja ei vaikuta sellaiselta, hän näyttäisi löytäneen todellisen avun sieluleen, nimittäin Jeesuksen. Häneen ei tarvitse koskaan pettyä, uskontoihin voi kylläkin pettyä.
Ajattelkaapa sitä!
Jeesus lienee ollut olemassa oikeasti, ollen tavallista hanakampi mies ilmaisemaan mielipiteensä asioista. Jumaluus on ihmisten keksintöä, eikä sillä ole minkäänlaista todellisuusarvoa olemassa.
>>>Häneen ei tarvitse koskaan pettyä,>uskontoihin voi kylläkin pettyä. >Ajattelkaapa sitä!