Uskonpuhdistuksen evankeliumi ja

"Vakaumuksemme mukaan lapset on kastettava, sillä hekin kuuluvat luvatun ja Kristuksen kautta toteutuneen lunastuksen piiriin. Kirkon tulee tehdä heidät osallisiksi kasteesta ja lunastuksesta".

Lasten siunaamista ei Uudessa testamentissa ole asetettu, kuten helluntailaiset ovat tavan jostain omaksuneet. Kaste asetettiin välineeksi, joka vie kastettavan Jumalan nimen sisälle (Matt. 28:19: eis to onoma). Lisäksi sanoihin: "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" sisältyy ajatus siitä, että kun kaste tehdään tässä esiintyvän nimen mukaisesti, niin se on kastamista Jumalan käskystä ja se toimitetaan Hänen sijaisenaan – tällöin Jumala itse toimii kastajana.

Erillistä käskyä ei ole annettu siitä, että lapsi tulisi sisälle Jumalan valtakuntaan siunaamisen kautta tai yleisen sovituksen nojalla, niin kuin muutamat hairahtuneet opettavat. Jumalan valtakuntaan tullaan sisälle niiden armonvälikappaleiden kautta, jotka Jumala itse on asettanut ja säätänyt meille ihmisille autuudeksemme.

Siunaaminen on kyllä hyvä ja hyödyllinen, silloin kun sitä käytetään Raamatun mukaisesti ja annetaan oikea paikka sille. Silloin siunaamisella ei tehdä mitään pahaa siinä mielessä, että se riistäisi kasteen paikan ja epäisi sen lapsilta. Kuitenkaan siunaaminen ei ole se väline, jonka kautta tullaan seurakunnan yhteyteen ja osalliseksi lunastuksesta tai sitten se väline, jolla väärin perustein asetetaan virkaan henkilöitä, niin kuin lahkohenget Raamatun vastaisesti opettavat ja näin tuhoavat Jumalan sanan ilmoituksen vääntäen kastekäskyn ja Jumalan sanan opetukset vääräksi. Siunaamista voidaan käyttää niin hyviin kuin vääriinkin tarkoituksiin. Hyviä ovat mm. kun rukoillaan sairastavien puolesta jne. Vääriä kun siunauksesta tehdään väline, jonka perusteella kaste hylätään tai väärin perustein asetetaan, joku virkaan tms.