Vaimoni oli jutellet työpaikallaan "henkeviä" rukoillut jne...Nyt on kuulema uskossa. Ostelee kaikenlaista kirjallisuutta ja gosbelilevyjä, rahat menee jonnin joutavaan. Tuohan on minun kiusaamista, oikeeta uskonnollista terroria!
Millä tuon saisi järkkiinsä?
Millä tuon saisi järkkiinsä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos kyse on kristinuskosta (esim. ev.lut, helluntai, baptismi, metodismi, katolilaisuus, ortodoksisuus ym.), niin anna vaimosi nauttia siitä, että on tullut uskoon! Kysehän on ennen kaikkea varsin iloisesta asiasta, josta voi seurata paljon hyvää myös vaimosi lähipiirissä.
Sitä paitsi tuskin se vaimosi sitä kirjallisuutta ja gospelia ainakaan aivan tolkuttomasti ostelee vuodesta toiseen... Varmaan ostotahti on pienempää vaikkapa parin vuoden päästä. Nyt vaan haluaa nauttia tuosta uudesta löydöstä elämässään. Parin vuoden päästä tai vaikkapa viiden vuoden päästä varmaan pääasiassa mm. kuuntelee niitä samoja levyjä, jotka jo nyt on ostanut.
Mutta kaikkea hyvää teille joka tapauksessa... Minusta kokonaisuudessa tuo uutinen kuulosti ihan iloiselta uutiselta.
uutinen yhtä iloinen, jos vaimo puhuisikin Buddhasta?
Mitäs siinä tapauksessa, jos ei enään kiinnosta kotitöiden tekeminen. Ovat niin maallisia asioita.
Etsi Raamatusta se kohta, jossa kerrotaan kuka on perheenpää! Hieman joudut itsekin kunnioittamaan jne. mutta muuten sulla koitti juhla-aika. Viinat voit juoda pääsääntöisesti itse, raha-asiat kuuluu sulle.
10 hyvää ja 8 kaunista asiaa tulee ovesta sisään. Ulos menee sitten vastaavasti....aika sulle näyttää.
että vaimosi tuli uskoon! On nimittäin siirtynyt kuolemasta elämään, pimeydestä valkeuteen, saatanan vallasta Jumalan valtakuntaan. Vaimollasi on omakin elämä josta hän on vastuussa, joten ei hänen tarvitse antaa sielunsa mennä kadotukseen vain siksi että muut ei siitä tykkää että on uskossa. On vaan niin hieno asia usko Jeesukseen että muiden mielipiteet on sen rinnalla ihan toisarvoinen asia. Kummassa muuten menee enemmän rahat hukkaan, ryypätä ne kurkusta alas vai ostaa hengellisiä levyjä ja kirjallisuutta?
Onko siis saanut ikuisen elämän kun alkoi Muslimiksi?
Todella hienoa että esittelit subjektiivisen maailmankatsomuksesi. Se ei kuitenkaan ole yhtään sen kummempi kuin kenenkään muunkaan.
Mun mielestä on parempi ryypätä kun saastuttaa aivonsa jollain kirkon propagandaroskalla. Ryyppääminen ei sentään eristä ihmistä omasta intuitiosta eikä tarjoa keinoja pakoilla vastuuta, kuten uskonto tekee. Ja känniläiset ovat vähemmän ilkeitä kuin uskikset.
Uskoontuloa voisi verrata hienoisesti psykoosiin..se on aivokemiallinen häiriötila ja on muuten parannettavissa jopa lääkitykselläkin nykyään. Taitaa olla vielä hiukan lapsen kengissä tuo hihhulismin lääkitseminen vielä, mutta suosittelen silti.
Vaimosi tarvitsee kaiketi lisäannoksen serotoniinia.
On varmasti aika kamalaa katsoa, kun ihminen jonka on tuntenut vuosikausia (?) muuttuu yhtäkkiä toiseksi.
Itselleni on ollut aina selvyys, että kumppanini EI ole uskovainen, eikä mielellään kuulu edes kirkkoon. Se nyt ei kai vielä suojele miltään, mutta saan ainakin käsityksen, että asiaa on mietitty ja suunta ymmärretty.
Pakko sanoa, että olisin kyllä kiitettävästi kusessa, jos nykyinen puolisoni ampaisisi uskooon nyt; yhteiselämä taitaisi olla liki mahdotonta ja miten järkätä kaikki muut yhteiset asiat..kamalaa ajatellakin.
Itse olen antanut luvan kiikuttaa minut hoitoon, jos alan hourailemaan jumalista yms potaskaa.
Täytyy tarkistaa mieheni kanta asiaan vielä uudestaan..
Puhu vaimollesi järkeä ja jos vaikuttaa VAKAVASTI siltä, että ote todellisuuteen on karannut, niin keksi kikka millä viedä saamaan apua ammattilaiselta.
Onnea yrityksille!
Ps. Onko se sitten loppuviimeksi parempi, että eukko ei ole uskovainen ja tekee kiltisti kotityöt kuin ennenkin...vaiko että hurahtaa uskoon ja tajuaa olevansa muutakin kuin tiskikone ja ravintolan pitäjä niin...
Feministiseltä kannalta mietittynä on ihan pirun kinkkinen tilanne.. Tilanne saisi herätellä sinuakin ajattelemaan vaimosi roolia suhteessanne. Ja asioiden tärkeysjärjestystä. Onko puhtaat rättisi tärkeämpiä kuin vaimosi olot ja tunteet? Jotain korviketta hän etsii, se on ihan selvää. Ja sinun on pakko selvittää miksi ja mille, jos aiot saada suhteenne vielä toimivaksi.
Oletko miettinyt, voisko osaltaan olla vikaa sinussakin, kun vaimosi on alkanut hakeutumaan ko. piireihin saamaan jotain...sitä jotain, mitä tavalla tai toisella kotoa/teidän suhteesta puuttuu?
Minullekin tuli ap:n veististä ensimmäisenä mieleen "feministinen" näkökulma, eli se, että vaimo on tylsistynyt avioliitossa, jossa mies pitää häntä itsestäänselvyytenä. Ja tässä suhteessa tuo uskoontulo voi olla herattelevä asia, jonka on tarkoituskin muuttaa asioita ja ihmissuhdetta.
Muutoin on kyllä hankala tilanne, etenkin jos itse on ateisti; vaikka kuvittelee, että usko ei tule ihmisten välisiin suhteisiin, niin kyllä se vain tulee, ja etenkin kun taustalla vaikuttaa hyvin voimakkaasti se kirkko/lahko, johon uskoontullut on liittynyt. Tämä kirkko vie voiton ihmissuhteesta.
Olen omakohtaisesti kokenut tämän mieheni uskoontulon myötä, ja siinä tilanteessa minä, mieheni mielestä fiksu nainen, olenkin hänelle ja hänen uskolleen uhka. Keskustelut tulevat mahdottomiksi, koska uskoontuloa hallitsee lähinnä pelon tunteet. Ikävintä tässä on se, että muiden ihmisten tunteilla ei ylipäänsä ole merkitystä. Eli sekään ei auta, että vetoaa suhteen hyviin puoliin ja yhteisiin hyviin asioihin.
Eli olen kanssani samaa mieltä; on parempi valita sellainen kumppani, jolla on sama elämänkatsomus; koska vaikka itse olisi kuinka suvaitsevainen ja ymmärtäväinen, se toinen osapuoli ei välttämättä ole ollenkaan.
..ainakin käsityksen, että ap on vanhempi henkilö...ja vaimo myös. Nykypäivänä niin harvoin enää kuulee tuosta suoraan ja kangertelematta kenenkään miehen suusta, että naisen kuuluu tehdä kotityöt yms ärsyttävää.
Jos vaimo on tosiaan ollut miehelleen vain kotiorja ja ilman arvostusta, en ihmettele, että hakeekin elämäänsä sisältöä. On vain eksynyt nyt ihan väärään seuraan hakemaan sisältöä millekään.
Olen usein kuullut myös samaa; uskoontulo ajaa ohi kaikista ihmissuhteistakin. Ei-uskonnollinen aviopuoliso jää kakkoseksi väistämättä. Ainakin saa tehdä ihan hiivatisti töitä sen eteen, että saa "vanhan kumppaninsa" takaisin. Lähtötilanne kun kuulostaa olleen vaimon osalta aika onneton.
Lahko mihin on liittynyt, painostaa taatusti omalta osaltaan niin pitkälle, että vaimo tullee asettamaan miehenkin jossain vaiheessa sienää vasten.
>>>koska vaikka itse olisi kuinka suvaitsevainen ja ymmärtäväinen, se toinen osapuoli ei välttämättä ole ollenkaan.
Puhutte molemmat viimeisen päälle asiaa. Saman kotiorjanäkökulman huomasin, saman johtopäätöksenkin tein. Tiedä sitten mikä on todellisuus.
Tuo suvaitsemattomuus ja aivopesu... Mä rupesin nimenomaan sen takia inhoamaan kirkkoa (johon mut on kastettu, siis luterilainen, ja porukat aika uskonnollisia) jo siis joskus ala-asteen alkuluokilla, eikä se mielipide uskonnoista ole siitä mihinkään muuttunut, ehkä tarkentunut vaan. Tunnen syvää sympatiaa Miliania ja tämän ketjun aloittajaa ja muita kohtaan, joiden elämään rysähtää tommonen odottamattomuus ihan yhtäkkiä. Koska, kuten sanottu, siinä ei meikäläisten suvaitsevaisuus auta. Uskonto ei armoa anna.
Oikea usko on sydämessä, eikä rekvisiitassa ja jatkuvan henevän hönkäilyssä ...