Kristuksen asetus poljettu tomuun
Raamatun selvimpiä tosiasioita on, että luotuaan maailman kuudessa päivässä Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä siunaten ja pyhittäen sen ihmisen pyhäksi lepopäiväksi. Kun kristikunnan enemmistö viettää viikon ensimmäistä päivää, on johdonmukaista kysyä, kuka on muuttanut lepopäivän seitsemänneltä ensimmäiselle.
Jumala vakuuttaa: Ps. 89:34
(89:35) En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.
Jumalan laki on lähtenyt Jumalan huulilta. Kun hän omalla suullaan on sanonut: ”seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti”, niin Hän ei muuta näitä sanoja. Jumala ei ole muuttanut sapattia. Hän on selvästi kieltänyt käskyjensä muuttamisen: ”Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois” 5.Moos.4:2.
Ei Kristuskaan voinut tehdä lakiin pienintäkään muutosta. Hän ei olisi voinut muuttaa lepopäivää ja kuitenkin sanoa: ” Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää” Luul.16:17. Yksikään apostoli ei mainitse mitään lepopäivämuutoksesta, koska Jeesus ei voinut tehdä siveyslakiin mitään muutosta. Päinvastoin hän kehotti heitä rukoilemaan, ettei heidän pakonsa Jerusalemista sen hävityksessä tapahtuisi sapattina. Matt 24:20. Ja Jerusalem hävitettiin n.40 vuotta hänen ylösnousemuksensa jälkeen uuden liiton aikakaudella.
Apostolit tunnustivat sapatin lepopäiväkseen. Luukas kirjoitti apostolien teot kristillisen seurakunnan ohjeiksi, hän olisi varmasti maininnut jos lepopäivä olisi muutettu ensimmäiselle päivälle. Kokonaisen kaupungin väki kokoontui kuulemaan evankeliumina sapattina. Apostoleita pyydettiin julistamaan sanaa tulevinakin sapatteina. (Apt.13:14,42,44; 15:21; 16:13; 17:1-3; 18:4).
Historian kulku osoittaa, ettei katolinen kirkko ainoastaan tunnusta muuttaneensa Jumalan lakia sapattikäskyn kohdalla, vaan jopa kerskaa, että sillä on jumalallinen valta tehdä niin. Antaa kirkon puhua: ”Kysymys: Miksi me pyhitämme sunnuntain lauantain asemasta? Vastaus: koska katolinen kirkko Laodikean kirkolliskokouksessa (v.336) siirsi juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille.” (Convert´s Catechism of Catholic Doctrine s.50) Tämä painos sai paavilta apostolisen siunauksen 25.1.1910.
”katolinen kirkko muutettuaan lepopäivän juutalaiselta sapatinpäivältä eli viikon seitsemänneltä päivältä ensimmäiselle päivälle alkoi soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaita tarkoittavaksi ja määräsi, että sitä päivää tulee pitää pyhänä kuten Herran päivää.” – Catholic Encyclopedia, Vol 4, s.153.
Emme voi muuta kuin ihmetellä, miten tarkoin katolinen kirkko näillä toimenpiteillään täyttää Danielin 7. luvussa lausutun ennustuksen: ” Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” jae 25.
Ainoa Jumalan laissa mainittu aika on ”seitsemäs päivä”. Ajan muuttaminen tarkoittaa sapatin muuttamista.
Raamatun selvimpiä tosiasioita on, että luotuaan maailman kuudessa päivässä Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä siunaten ja pyhittäen sen ihmisen pyhäksi lepopäiväksi. Kun kristikunnan enemmistö viettää viikon ensimmäistä päivää, on johdonmukaista kysyä, kuka on muuttanut lepopäivän seitsemänneltä ensimmäiselle.
Jumala vakuuttaa: Ps. 89:34
(89:35) En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.
Jumalan laki on lähtenyt Jumalan huulilta. Kun hän omalla suullaan on sanonut: ”seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti”, niin Hän ei muuta näitä sanoja. Jumala ei ole muuttanut sapattia. Hän on selvästi kieltänyt käskyjensä muuttamisen: ”Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois” 5.Moos.4:2.
Ei Kristuskaan voinut tehdä lakiin pienintäkään muutosta. Hän ei olisi voinut muuttaa lepopäivää ja kuitenkin sanoa: ” Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää” Luul.16:17. Yksikään apostoli ei mainitse mitään lepopäivämuutoksesta, koska Jeesus ei voinut tehdä siveyslakiin mitään muutosta. Päinvastoin hän kehotti heitä rukoilemaan, ettei heidän pakonsa Jerusalemista sen hävityksessä tapahtuisi sapattina. Matt 24:20. Ja Jerusalem hävitettiin n.40 vuotta hänen ylösnousemuksensa jälkeen uuden liiton aikakaudella.
Apostolit tunnustivat sapatin lepopäiväkseen. Luukas kirjoitti apostolien teot kristillisen seurakunnan ohjeiksi, hän olisi varmasti maininnut jos lepopäivä olisi muutettu ensimmäiselle päivälle. Kokonaisen kaupungin väki kokoontui kuulemaan evankeliumina sapattina. Apostoleita pyydettiin julistamaan sanaa tulevinakin sapatteina. (Apt.13:14,42,44; 15:21; 16:13; 17:1-3; 18:4).
Historian kulku osoittaa, ettei katolinen kirkko ainoastaan tunnusta muuttaneensa Jumalan lakia sapattikäskyn kohdalla, vaan jopa kerskaa, että sillä on jumalallinen valta tehdä niin. Antaa kirkon puhua: ”Kysymys: Miksi me pyhitämme sunnuntain lauantain asemasta? Vastaus: koska katolinen kirkko Laodikean kirkolliskokouksessa (v.336) siirsi juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille.” (Convert´s Catechism of Catholic Doctrine s.50) Tämä painos sai paavilta apostolisen siunauksen 25.1.1910.
”katolinen kirkko muutettuaan lepopäivän juutalaiselta sapatinpäivältä eli viikon seitsemänneltä päivältä ensimmäiselle päivälle alkoi soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaita tarkoittavaksi ja määräsi, että sitä päivää tulee pitää pyhänä kuten Herran päivää.” – Catholic Encyclopedia, Vol 4, s.153.
Emme voi muuta kuin ihmetellä, miten tarkoin katolinen kirkko näillä toimenpiteillään täyttää Danielin 7. luvussa lausutun ennustuksen: ” Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” jae 25.
Ainoa Jumalan laissa mainittu aika on ”seitsemäs päivä”. Ajan muuttaminen tarkoittaa sapatin muuttamista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jeesus ei pyhittänyt sapattia, vaan rikkoi sen. Hän sanoi olevansa sapatin Herra, eikä tarvitse sapattisäädöksiä. Siksi teki töitä sapattina ja siksi fariseukset alkoivat tavoitella Häntä tappaakseen hänet. Fariseuket kiihkoilivat sapatin vuoksi Jeesusta vastaan. He eivät suinkaan halunneet seurata Jeesusta ja uskoa häneen, vaan ajaa omaa sapattioppiaan.
Evankeliumit ovat varoitus tästä uskonnollisuudesta.
Jeesus ei rikkonut sapattikäskyä vastaan vaan hän rikkoi juutalaisten oppineiden sapatin lisukkeiksi asettamia ihmisasetuksia vastaan, jotka olivat Jumalan tahdon vastaisia.
Jeesus palautti sapatin sen alkuperäiseen puhtauteensa, ilon ja vapauden päiväksi, jolloin ihminen sai lakata omista teoistaan ja hiljentyä tutkimaan Jumalan tekoja.
Jos Jeesus tosiaan olisi rikkonut lepopäiväkäskyä vastaan eli näin Jumalan pyhää lakia vastaan, olisi hän tehnyt siinä syntiä ja se taas olisi mitätöinyt täysin koko hänen lunastustyönsä, jonka saattoi toteuttaa vain täysin synnitön, jumalallinen Persoona.
Jeesuksen sapatin pyhittäminen paljastuu myös Luuk. 4:16, joka ilmoittaa hänellä olleen tavan mennä joka sapatti synagoogaan.
Luukkaan evankeliumi:
4:31 Ja hän meni alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja opetti kansaa sapattina.
6:1 Niin tapahtui eräänä sapattina, että hän kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät.
6:2 Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: "Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?"
6:6 Ja toisena sapattina hän meni synagoogaan ja opetti; ja siellä oli mies, jonka oikea käsi oli kuivettunut.
6:7 Ja keksiäkseen jotakin, mistä häntä syyttäisivät, kirjanoppineet ja fariseukset pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän sapattina.
6:9 Niin Jeesus sanoi heille: "Minä kysyn teiltä: kumpi on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä, vai tehdä pahaa, pelastaako henki, vai hukuttaa?"
13:10 Ja hän oli opettamassa eräässä synagoogassa sapattina.
13:14 Mutta synagoogan esimies, joka närkästyi siitä, että Jeesus paransi sapattina, rupesi puhumaan ja sanoi kansalle: "Kuusi päivää on, joina tulee työtä tehdä; tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä."
13:15 Mutta Herra vastasi hänelle ja sanoi: "Te ulkokullatut, eikö jokainen teistä sapattina päästä härkäänsä tai aasiansa seimestä ja vie sitä juomaan?
14:1 Ja kun hän sapattina tuli erään fariseusten johtomiehen taloon aterialle, pitivät he häntä silmällä.
14:3 Niin Jeesus rupesi puhumaan lainoppineille ja fariseuksille ja sanoi: "Onko luvallista parantaa sapattina, vai eikö?" Mutta he olivat vaiti.
mitä nuo juutalaisten oppineiden sapatin ihmisasetukset mahtoivat olla? Antoihan Jumalakin säädökset sapatista, ja ne olivat todella jyrkät.
Jos otamme vielä huomioon, ettei Jeesus ollut vielä kuollut tuona sapattina, niin ei myöskään uusi liitto ollut vielä voimassa.
2. Moos. 16:29
Katsokaa, Herra on antanut teille sapatin; sentähden hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän. Olkoon jokainen alallaan, älköönkä kukaan lähtekö paikaltansa seitsemäntenä päivänä."
2. Moos. 31:16
Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona.
2. Moos. 35:3
Älkää sytyttäkö tulta sapatin päivänä, missä asuttekin."
Eli Jeesus ei noudattanut esim. näitäkään lakeja, vaikka ne olivat vielä voimassa. Hän siis osoitti olevansa sapatin Herra, koska ei niitä noudattanut. Tuo lakihan kielsi mm. ketään liikkumasta mihinkään sapattina, ja Jeesus oli liikkeellä opetuslapsineen.
Tiedän kyllä että Jumala (joka muuten oli itse Kristus jumaluudessaan, vrt. 1. Kor. 10:4) oli antanut omat säädöksensä sapatin noudattamiseksi.
Jeesus ei todellakaan rikkonut niitä vastaan.
Jeesus kyllä paransi sapattina, mikä on täysin sapatin oikean luonteen mukaista.
2. Moos. 16:29 pitää ymmärtää asiayhteydessään eli kun Jumala oli kieltänyt lähtemään hakemaan sapattina mannaa, niin sitä piti totella. Muuten kyllä sapattina sai vapaasti liikkua - kyse oli vain Jumalan tahdon vastaisessa tarkoituksessa liikkumisesta.
Tuo kaiken liikkumisen kieltäminen sapattina kuulostaa kovin samanlaiselta Jumalan käskyn valheelliselta yleistykseltä, kuin minkä Saatana esitti Eevalle paratiisissa kysyessään; "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö KAIKISTA paratiisin puista'?" 1.Moos. 3:1. Kuitenkin Jumala oli kieltänyt syömästä vain yhdestä puusta - hyvän ja pahan tiedon puusta!
Jeesus ja opetuslapset eivät siis rikkoneet mitenkään sapattia vastaan, vaikka liikkuivat paljonkin sapattina ja vaikka maistelivat muutamia viljanjyviä pellolta.
Jeesus oli Esikuvamme kaikessa jo ennen ristinkuolemaansa - myös sapatin oikeanlaisessa viettämisessä, joka ei tehnyt tuosta päivästä mitään orjuuttavaa taakkaa vaan ilon ja vapauden päivän Jumalan luomistyön muistoksi - sittemmin myös Jumalan eli Kristuksen lunastustyön muistoksi.
Kaikki nuo Jeesuksen tekemiset sapattina olivat täysin sen alkuperäisen Herran sapatin hengen mukaisia tekoja.
Juutalaisten oppineiden ihmissäädösten naurettavuus tulee esiin juuri tuossa hyvin, että viljan tähkäpäiden hiertäminen käsissä sapattina katsottiin työn tekemiseksi, mitä se ei suinkaan ollut vaan liittyi Jumalan luomistekojen tutkimiseen luonnossa.
Parantaminen ja Jumalan Sanan julistaminen olivat erityisesti sapattiin sopivia, sillä parantaminen ja jonkun hengen pelastaminen antoi iloa ja kiitollisuutta Luojaa kohtaan ja Jumalan Sanan julistaminen on aivan sapatin tärkein asia!
Jeesus halusi puhdistaa jumaluudessaan Luojan asemassa asettamansa lepopäivän sitä saastuttavista ihmisasetuksista, jotka olivat sielunvihollisen tahdon mukaisia.
Jesaja:
58:13 Jos sinä PIDÄTÄT JALKASI SAPATTIA RIKKOMASTA , niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,
Tuo Jesajan 58:13 on Jumalan Sanaa ja on pyhää totuutta.
Se pitää sisällään jumalallisen ohjeen pyhittää sapattia oikealla, Jumalan tahdon mukaisella asenteella.
Tätäkään ohjetta vastaan Jeesus ei koskaan maallisen vaelluksensa aikana rikkonut vaan päinvastoin pyrki parantamis- ja muulla toiminnallaan juuri palauttamaan sapatin ilopäiväksi, kunnioitettavaksi Herran pyhäpäiväksi.
Voi, voi kun sapatti asetettiin VAIN israelilaisille. Pakanoilla ei ole lakia koskaan ollut, kristityille sapatti ei kuulu Jeesuksen mukaan.
PAATUNUT TEKOPYHÄ
Seuraava korulause omistettu aiheen aloittajalle.
1. Tim 4:2 (1-5).
He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki.
Sillä jo Sanakin opettaa, että tuollaiset valheveljet ovat Jumalaa uhittelevia, eivätkä jää palkkaansa vaille. Vaikka olisivatkin advariopettajia, sillä Kristuksessa Jumala ei katso henkilön asemaan. (Lue Apt 15. luku rukoillen).
Apt 15:10
Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? [Luuk. 11:46; Gal. 3:10]
Mutta jos pidät 2.Ms.35:3 ja 4.Ms.15:32, voit hyvillä mielin pitää itseäsi sapatin pyhittäjänä.
Sana ja Herra näkevät silti lainnoudattamisen varsin petollisena asiana.
Gal. 3:10
Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee." [5. Moos. 27:26]
Luuk. 18:9
Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
LAINNOUDATTAJA JA SYNTINEN
Luuk 18:10-14 :
Fariseus ja publikaani
9 Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: [Sananl. 30:12]
10 "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. [Ap. t. 3:1]
11 Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. [Jes. 58:2; Luuk. 16:15; Ilm. 3:17]
12 Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' [Matt. 9:14 | Matt. 23:23 ]
13 Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' [Esra 9:6; Ps. 51:3]
14 "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.* Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." [Voidaan kääntää myös: "hän lähti kotiinsa hurskaampana kuin tuo toinen."] [Matt. 21:31 | Matt. 23:12 ]
Kumpi on sinun tapasi rukoilla - kumpaisenlainen sinun hedelmäsi on? Luotatko lakiin vai onko Armonruhtinas saanut SINUT siirtää synnin lain alta lunastettujen joukkoon?
mitään lepopäivän muutoksesta lauantaista sunnuntaille, esität. Miksi sitten ihmeessä olisikaan kirjoittanut. Eihän asialla ollut mitään merkitystä muille kristityille kuin niille juutalaiskristityille, jotka yrittivät pitää kiinni kynsin hampain juutalaisista tavoista vaatien pakanakristittyjäkin noudattamaan juutalaisia tapoja ympärileikkauksineen, päivineen.