Mitä mieltä olette sellaisen uskon hyödyllisyydestä, joka saa uskojan tuntemaan itsensä arvottomaksi ja pelkäämään kuolemaa ja helvettiä?
Olen juuri katsellut isäni sairastamista. Hän pystyy tuskin puhumaan enää, mutta toistaa sanaa 'Jeesus' ja 'ai-jai-jai'. Emme tiedä, onko se fyysistä kipua vai henkistä. Hän sanoi muutama viikko sitten, että hän on 'täydellisesti epäonnistunut elämässään'. Sitä on niin surullista ajatella. Muiden silmissä hän on hyvä, eettinen ihminen, joka on aina tehnyt hyvää, eikä koskaan sanonut pahaa sanaa kenestäkään. Miksei hänen Jeesus-uskonsa anna turvan tunnetta nyt, kun hän sitä todella tarvitsee? Olisi hyvä, jos hän voisi lähteä rauhallisin mielin. Miksi katua ja pelätä?
Olen juuri katsellut isäni sairastamista. Hän pystyy tuskin puhumaan enää, mutta toistaa sanaa 'Jeesus' ja 'ai-jai-jai'. Emme tiedä, onko se fyysistä kipua vai henkistä. Hän sanoi muutama viikko sitten, että hän on 'täydellisesti epäonnistunut elämässään'. Sitä on niin surullista ajatella. Muiden silmissä hän on hyvä, eettinen ihminen, joka on aina tehnyt hyvää, eikä koskaan sanonut pahaa sanaa kenestäkään. Miksei hänen Jeesus-uskonsa anna turvan tunnetta nyt, kun hän sitä todella tarvitsee? Olisi hyvä, jos hän voisi lähteä rauhallisin mielin. Miksi katua ja pelätä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun on ikänsä elänyt "aralla tunnolla" suhteessa Jumalaan, on sitä varmasti kuoleman hetkeä odottaessaankin. Jumalan seurassa kun ei kuljeta varmuudella eli kun on hyviä tekoja tehnyt ja muutenkin elänyt sievästi.
Oikean kristityn tunnistaakin juuri arasta tunnosta, vailla itsevarmuutta ja omahyväisyyttä. Toisille sen tulkitseminen voi olla hämmennystä herättävää.
Toisaalta voi olla niin, että hän kantaa mielessään omaa raadollisuuttaan, tekemiään virheitä, joita ei ole uskaltanut uskoa anteeksiannetuksi. En tosiaan tiedä, kun en tunne isääsi. Jospa hän lähestyykin kohtaamaan Jeesustaan syvässä nöyryyden tilassa, vailla omia ansioitaan.
Tärkeintä olisi tukea häntä löytämään rauha itsensä ja Jumalan kanssa, vapautus raadollisuutemme taakasta, joka meitä jokaista ihmistä seuraa kuolemaamme asti. Siinä sinulla on tehtävä, kunnes kuolema teidät erottaa.
Pyydä sairaalapappia käymään isäsi luona,
ja antamaan ehtoollisen hänelle, ja juttelemaan.
Hän osaa varmaan auttaa isääsi.
kerro isukille mistä kaikesta olet hänelle kiitollinen. Kerro kaikki hyvät asiat ja jos hän pelkää ole hänen tukenaan. Pidä kädestä ja koita viettää aikaa hänen kanssaan.
Jos et toimi näin, kadut loppuikäsi kaikkea sitä mikä jäi sanomatta.