tietää tarpeemme, jo ennen kuin niitä anommekaan - ja näinhän Raamattu kertoo - niin miksi ihmeessä sitten pitää rukoilla? Senkö vuoksi, että näyttäisi fariseusten tavoin hurskaalta toisten uskovien silmissä? Vai siksikö, että Jumala haluaa näyttää valtaansa nöyryyttämällä ihmistä lähettämään yhä uudelleen ja uudelleen "rukousanomuksen", anomuksen, jonka sisällön Hän jo etukäteen varsin hyvin tietää. Ei erkoisen rationaaliselta toiminnalta tunnu! Vai täytyykö ihmisen rukoilla siksi, ettei hän oikein itsekään tiedä eikä tunne omia tarpeitaan mutta rukouksia ja anomuksia värkätessään tulee niistä paremmin tietoiseksi?
Mikä on siis se rukouksen tarkoituksen pääpointti tilanteessa, jossa anomuksen vastaanottaja tietää tarpeemme ja anomuksen sisällön jo ennen anomuksen lähettämistä?
Mikä on siis se rukouksen tarkoituksen pääpointti tilanteessa, jossa anomuksen vastaanottaja tietää tarpeemme ja anomuksen sisällön jo ennen anomuksen lähettämistä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tokihan Jumala tietää meidän tarpeemme. Hän on myös Isämme, joka halua että keskustelemme hänen kanssaan. Kun joku ihminen on meille läheinen, niin haluamme keskustella ja kuulla hänen ajatuksiaan ääneenkin, vaikka jo tietäisimmekin toisinaan hänen ajatuksensa ennen kuin hän en ääneen lausuu. Sama on Jumalan kanssa.
Raamatussa sanotaan, että pyydä, niin paljon saat. Kun pyytää ääneen, niin äänemme kuullaan. Jopa hiljaiset kuiskaukset.
En ole moneen vuoteen päässyt kokoontumaan muiden uskovien kanssa yhteen ja rukoilemaan heidän kanssaan. Rukoilen yksin Isäni edessä. Silti ei ole väärin rukoilla yhdessä muiden kanssakaan tai pyytää esirukousta jonkun asian puolesta. Kukin rukoilee tavallaan.
Joskus vastaus ei ole että kylläkyllä ja vastausta saattaa joutua odottamaan. On monessakin asiassa hyvä osata odottaa. Kärsivällisyys on mielestäni aliarvioitu hyve. Itse odotin miestäni monta vuotta. Lopulta hänet sain. Kannatti odottaa. Kirjoitan lisää kun ukkonen menee ohitse...
vain ja yksinomaan Jeesuksen kautta. Meidän ja Hänen välissään on lukuisa demonien ja henkivaltojen armeijat häiritsemässä yhteytää Jeesukseen, joka välittää anomuksemme Isälle.
-Raamattu sanoo, että "meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan taivaan avaruuksissa olevia henkivaltoja voimia ja hallituksia vastaan. Siksikin meidän tulee rukoilla, sillä vain totinen ja harras sukous voi voittaa nuo esteet henkivalloissa.
-Ja muutenkin, onhan hyvä notkistaa polvet Mestarimme Jeesuksen edessä, joka sentään alistui valtaviin nöyryytyksiin ja lopuksi kuolemaan tähetemme.
-Onko siis paljon pyydetty, jos annamme hetken ajastamme Hänelle joka antoi koko elämänsä puolestamme.
sairas. Ei kukaan enää nykyisin usko henkimaailman olentoihin. Ne kuuluvat kaukaiseen, pimeään ja taikauskoiseen menneisyyteemme.
nähnyt demonin.
Olin nukkumassa ja heräsin siihen, että olin tukehtumaisillani. Avasin silmäni ja silmänräpäyksen ajan näin rintani päällä istuvan demonin, joka kuristi minua kurkusta. Se nauroi ilkeästi ja hävisi saman tien.
Silloin en ollut vielä uskossa enkä sinun laillasi uskonut henkivaltoihin.
ateisteina ja saatanan kätyreinä, en voi olla vastaamatta.
Tieteellisissä tutkimuksissa on todettu, ettei rukous vaikuta esimerkiksi paranemiseen yhtikäs mitään.
Jos sairas ei tiedä, että hänen puolestaan rukoillaan, ei mitään vaikutusta ole.
Toki sairaan läsnäolevalla rukoilijalla on vaikutusta, mutta täysin saman kaltainen vaikutus on ateistin tuella ateistipotilaalle, joten kyse ei ole Jumalan vaikutuksesta.
ainakin varmaan 3,5....
Promilleja nolla
Tietoisuus unihalvauksen aikana
Unihalvauksena tunnettu häiriö ilmaantuu, kun aivot aktivoituvat normaaliin täysin hereillä olevaan tilaan REM-unesta, mutta kehon halvaustila on edelleen voimassa. Tämä aiheuttaa tilan, jossa henkilö on täysin tietoinen ympäristöstään, muttei pysty liikkumaan. Lisäksi unihalvaukseen yhdistyy usein hallusinaatioita. Tila kestää harvoin muutamaa minuuttia kauempaa, vaikka kokijan mielestä se usein tuntuu kestävän huomattavasti pitempään. Kohtaus loppuu kuitenkin välittömästi, jos joku henkilö koskettaa tai puhuttelee kokijaa. Unihalvauskohtaus säilyy myös muistissa. Unihalvausta voi kuitenkin välttää nukkumalla vatsallaan.
Arviolta puolet terveistä ihmisistä kokee unihalvauksen jossain vaiheessa elämäänsä, yleensä nuoruusiässä.
[muokkaa] Hallusinaatiot unihalvauksessa
Unihalvaukseen liittyy usein hallusinaatioita, jotka saattavat olla näkö-, kuulo-, tai kosketusharhoja. Usein hallusinaatiot liittyvät samanaikaisesti useampaankin aistiin. Harhojen yksityiskohdat vaihtelevat yksilöiden välillä, mutta jotkin ovat selvästi yleisempiä kuin toiset:
Yleisimmät
Valoharhat
Pelko
Yleisiä
Olennon läsnäolon aistiminen (usein pahansuopa)
Painetta tai painoa vartalon päällä (usein rinnalla)
Kuolemanpelko
Melko yleisiä
Ääniharhat (usein askelia, epäselvää puhetta tai sysäyksittäistä melua)
Näköharhoja kuten ihmisiä tai varjoja liikkumassa huoneessa (tämä liittyy melko usein tunteeseen pahan läsnäolosta)
Vähemmän yleisiä
Leijumisen tunne (joskus yhdistetään ruumiistapoistumiskokemukseen)
Näennäisesti aukoton siirtyminen täysiin hallusinaatioihin tai unennäkemiseen
Tuntoharhat (kosketukset)
Harvinaisia
Putoamisen tunne
Jatkuvasti voimistuva korkea ääni
Tärinä
Erilaiset voimakkaatkin kivut (esim. kivuliasta säkenöintiä koko kehossa)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Unihalvaus
Sanaan "hallusinaatio" turvautuvat usein ne, jotka eivät usko eivätkä haluakaan uskoa mihinkään yliluonnolliseen.
Minulla on kyllä muitakin kokemuksia yliluonnollisesta todellisuudesta kuin tämä näkemäni demoni.
Uudestisyntymiseni jälkeen nämä kokemukset ovat olleet ihania Pyhän hengen vaikuttamia kohtaamisia näkymättömän todellisuuden kanssa.
syntyvät pääsi sisällä.
Ihmisaivot ovat todella mielenkiintoiset.
Useimpia hallusinaatioista kärsiviä voidaan nykyisin auttaa. On olemassa todella hyviä lääkkeitä estämään/vähentämään hallusinaatiota.
on luonnollista. Eikö kaikki ole luonnollista?
Taidat vain kutsua asioita joita et tunne yliluonnollisiksi..
sairaudet
Hallusinaatiot koetaan nimensä mukaisesti aistinelinten kautta tulevina kokemuksina, vaikka aistinelimet eivät niitä välttämättä tuotakaan, vaan aivot. Hallusinaatioita ovat esimerkiksi näkö-, tunto-, maku-, haju-, ja kuuloharhat. Yleisimpiä hallusinaatioita ovat näkö- ja kuuloharhat. Ulkomaailmasta peräisin olevat "harhanäyt", kuten esimerkiksi optiset harhat ja kangastukset, tai aistinelinten viat, kuten irrotetun jäsenen "aavekipu", eivät ole tässä mielessä hallusinaatioita (vrt. illuusio).
Hallusinaatiot liittyvät psykooseihin eli mielisairauksiin, kuten skitsofreniaan, mutta niitä esiintyy myös terveillä ihmisillä. Hallusinaatioita esiintyy eniten puoliunessa, humalassa, tiettyjen huumausaineiden vaikutuksen alaisena tai erittäin väsyneenä. Hallusinaatioiden kokeminen sinänsä ei ole vaarallista eikä sairasta. Itse asiassa unet ovat tavallaan hallusinaatioita. Myös jotkut päihteet aiheuttavat hallusinaatiota. Toisin kuin yleensä luullaan, huumeiksi kutsutut päihteet eivät kuitenkaan aiheuta voimakkaita hallusinaatioita, kuten olemattomien ihmisten, eläinten tai esineiden näkemistä. Sen sijaan jotkut huumeet aiheuttavat lieviä hallusinaatioita, kuten näkökentän huojuntaa tai välkkymistä. Alkoholi ei voimakkaan humalatilan aiheuttaessaankaan aiheuta hallusinaatioita, paitsi jos runsas käyttö johtaa juoppohulluudeksi kutsuttuun tilaan, jolloin alkoholin käyttäjä näkee usein voimakkaita hallusinaatioita, kuten olemattomia eläimiä.
Hallusinaatio syntyy samaan tapaan kuin unien kokemukset. Tietoisuus tuottaa itse itselleen kokemusmaailmaa jokseenkin vastaavia kokemuksia, joita se pitää todellisina. Tämän mahdollistaa jonkinlainen aistien tuoman tiedon ja mielikuvituksen välisen erottelun unohtaminen, tietynlainen passiivisuus suhteessa kokemusten lähteeseen.
Hallusinaatioita kokiessa on mielen havainnointikyvyn virkeys yleensä jotenkin laskenut, ja mikäli se nousee, hallusinaatio katoaa. Hallusinaatiot ovat lähes aina suhteellisen lyhytaikaisia ja yksiulotteisia. Niitä ei voi esimerkiksi yhtä aikaa tunnustella, kuunnella ja katsella eri puolilta. Yleensä hallusinaatioita kokevat eivät edes tunne uteliaisuutta tehdä näin. Tästä on joskus ajateltu, että koettu "yliluonnollinen" ilmiö jotenkin lamauttaa kokijansa. Todellisuudessa tämä uteliaisuuden puute on lähinnä hallusinaatioden edellytys, ei sen seuraus.
Joskus hallusinaatiot, etenkin psykooseissa, ovat ahdistavia ja niistä pyritään pääsemään eroon. Psykoottisella ihmisellä voi joskus olla jatkuvia harha-aistimuksia, joita hän kokee koko elämänsä ajan. Psykoottinen ihminen ei usein ymmärrä hallusinaatioiden olevan harhoja, vaan pitää esimerkiksi outoja näkemiään asioita todellisina.
Hallusinaation synnyn syytä ei tarkoin tiedetä. Viime aikoina on tehty mielenkiintoisia tutkimuksia myös siitä, että harha-aistimukset eivät olisikaan ainoastaan aivojen tuottamia kokemuksia, vaan esimerkiksi kuuloharhassa myös korvan sisällä tapahtuisi jotakin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hallusinaatio
Eiks pienet lapsetkin pyydä sellaista, mitä jo vanhemmat tietävät heidän tarvitsevan?
Eikö siis meidän taivaallinen isämme tiedä ja toki Häneltä kannattaa pyytää.
ei ole olemassa kuin teidän uskovien sairaissa mielissä.
Ei ole Jumalaa, eikä tuonpuoleista elämää. Kannattaisi keskittyä siihen, minkä näkee ja kokee: elämään täällä. Mitään muuta ei meillä ole.
aikaisemmin, mutta sitten rupesin mietimään asioita ilman ennakkoasenteita ja tulin siihen tulokseen että on suorastaan typerää uskoa että elämää ei olisi muualla kuin tällä pienellä maapallolla ja vielä typerämpää olisi ajatella että ihminen olisi kaiken kehityksen huippu.. tai että se elämänmuoto mikä on täällä olisi ainoa mahdollinen. Avaruus on rajaton (ilman alkua ja loppua) ja sisältää ties mitä ja kaikki mitä yleensäkään on, on avaruudessa, myös kaikki elämä - missä muodossa tai kuinka kehittynyttä tai kehittymätöntä se sitten onkin. Elämällä on siis ollut "aikaa" kehittyä vaikkapa aina ikuiseen elämään asti. Joten uskon että Jumala on todella olemassa - raamattu sanoo että Jumalasta esimerkiksi että Jumalan alkujuuret ovat ikuisuudessa, Jumala on ikuinen ja Luoja (mikä tarkoittaa että Jumala luo uutta elämää joskus ikuista joskus ajallista). Ajallinen elämä kestää vain aikansa koska siitä puuttuvat ikuiseen elämään tarvittavat ominaisuudet kun taas ikuisen elämän täytyy monessa suhteessa olla samanlaista kuin ikuisen Jumalan. Siis omata samanlaisia ikuiseen elämään tarvittavia ominaisuuksia. Yksi asia on mielestäni varmaa - mikään elämä mikä ei omaa ikuiseen elämään tarvittavaa eheyttä ei voi olla ikuista - eihän mikään risainen ole pysyvää..
suhteen ole, etteikö olisi olemassa jokin meitä korkeampi sivilisaatio ja joka olisi edesauttanut jotenkin elämän istuttamista maapallolle.
Mutta sellaisen jumalan olemassaolo, joka vahtii jokaisen ihmisen edesottamuksia, vaatii palvomista tietyin, tarkkaan määritellyin menoin, on täysin pois suljettu. Älytön mikä älytön.
kukin käsittää jumalkäsitteen vähän erilailla.
Tuo mitä sinä kutsuit korkeampi sivilisaatio on monen mielestä Jumalan valtakunta jossa voi vain elää jos omaksuu siihen tarvittavat ominaisuudet. Eihän kalakaan kuivalla maalla pysty elämään. Siitä minun mielestäni on kysymys.
psykologisista syistä.
>Mikä on siis se rukouksen tarkoituksen pääpointti tilanteessa, jossa anomuksen vastaanottaja tietää tarpeemme ja anomuksen sisällön jo ennen anomuksen lähettämistä?<
Sanotaan, vaikka Jumala tietää tarpeemme niin ihan varmuudeksi rukoillaan. Sanotaan, että se rauhoittaa mielenmyrskyjä, ahdistusta. Rukous on mielen keskittymistä itsensä ulkopuolelle ja se helpottaa. Uskovat uskovat, että silloin Jumala kuulee ja auttaa. Rukouksen jälkeen mieli on tyyni ja helpottunut ja toki sitä sitten kerrotaan muille: Jumala auttoi, usko sinäkin.
Rukousta voi olla monenlaista. Markkinajumalanpalveluksissa kuten Suomessa Nokia Missio tai suuremmat hell.herätyksen kokoukset tuovat hyvin esille ihmisen uskonnollisen käyttäytymisen joukossa. Vetäjänä eli saarnaajana toimii vain tarpeeksi karismaattinen ihminen, joka julistaa tuhatpäiselle yleisölle, Pyhä Henki on nyt täällä läsnä ja kiihdyttää puhetta siihen malliin, että ihmiset alkavat olla otollisia avaamaan mielensä Pyhälle Hengelle. Seurauksena on
ihmeparantumiset sekä kielillä puhumiset. Se, että tuleeko nämä em. ihmeet Jumalasta, voi jokainen miettiä itse.
Toinen rukoilemistapa on hiljaisempi. Se on kahden kesken keskustelua Jumalan kanssa, siinäkin tilassa voi ihminen alkaa puhua kielillä. Uskova tietysti olettaa, että sen on antanut Jumala. Nämä ovat monelle ihmetyksen aiheita, mutta niin se vain on. Tuleeko em. jutut sitten Jumalasta vai ihmisen psyykkisestä olemuksesta, sen voi jokainen päätellä itse.
Ihminen rukoilee varmuuden vuoksi, niin heikkoja olemme.
pätee että "sydämmen kyllyydestä suu puhuu".
tai " sydämen tyhjyydestä suu puhuu" taitaa olla sama asia.
>> ALKUSANAT
Rukoileminen on lapsellista. Sellaisen odottamista, joka ei milloinkaan tule. Yhä uudestaan sellaisen pyytämistä mitä ei ole.
Jos on olemassa Jumala, joka rakastaa ihmisiä, hän puhukoon NYT!
Tragediassaan Thyestes roomalainen runoilija Seneca panee kuoron suuhun tällaiset sanat.
Minä haluaisin jatkaa: Jos Jumala on tässä, minua lähellä, hän vastatkoon minulle - NYT!
Ei vastausta. Eteeni ei kohoa ketään, ja ehkä niin onkin parasta.
Rukoileminen on yksitoikkoista. Aina samoja sanoja, aina muunnelmia samasta aiheesta: armahda meitä, ole meille armollinen. Jokainen laulu ja koko maailmankirjallisuus on yhden ainoan teeman muuntelua: rakkauden, kuoleman ja armahduksen. Niin vähän meillä on sanomista ja ajattelemista. Ja kuitenkin meillä on kyky loputtomasti toistaa ja muunnella tätä yhtä ainoata aihetta. "Tahdotko kuulla rakkaudesta ja kuolemasta?" alkoi keskiaikainen romaani Tristanista ja Isoldesta. Yhä vielä me kyselemme samaa, yhä uusin äänenpainoin. Myös rukoileminen on tämän tutun aiheen muuntelua: ole armollinen, ole meitä lähellä, mikä on nimesi?
Ihmiset rukoilevat toinen toistaan. Toinen sanoo toiselle: sinä. Kunnioittavasti, luottamuksella, epätoivoisena. Täynnä sitä odotusta, toivoa ja hellittämätöntä voimaa, joka voi sisältyä sinä-sanaan, etsimistä tai hellyyttä. Kenties se, että rukoilemme Jumalaa, on saanut alkunsa ihmisen puheesta toinen toiselleen.
Rukoilemisen alkuperästä emme tiedä mitään. Mistä me olemme oppineet sen? Miten ihmiskunta on päätynyt siihen? Rukoileminen on itsestään selvää, kaikkien uskontojen kaikissa pyhissä kirjoissa se yksinkertaisesti on läsnä: yhtäkkiä - tai kukaties alusta asti.
Rukous on itsestään selvänä läsnä Raamatussa. Niin itsestään selvänä, ettei israelilaisten kielessä ollut edes rukoilemista tarkoittavaa sanaa. Rukous oli huutamista, riemuitsemista, nauramista, itkemistä, soimaamista, kerjäämistä - tilanteen mukaan. Kiinteitä riittejä, pyhitettyjä rukouspaikkoja, tarkkaan määrättyjä rukousaikoja ei tarvittu Israelissa. Kaikkeen oli lupa - se on hallitsevin piirre tämän kansan seurustelussa Jumalansa kanssa. Ei ollut erityistä, pyhää ja ylevää rukouskieltä. Rukous on siellä mahdollista missä asennossa ja äänilajissa tahansa. Israelin Jumala on jotakin aivan toista kuin muut jumalat. Hän ei pakota, ei vaadi eikä velvoita, häntä ei tarvitse puhutella silmät maahan luotuina, kieli lyijynraskaana kaavamaisista sanakäänteistä, teennäisen yksinkertaisesti tai muodollisen kohteliaasti. Israelin Jumala on itse avaruus ja vapaus, hänen edessään mikä tahansa on mahdollista, hänelle ei yksikään sana ole liian kömpelö eikä liian välitön. Hän on se Jumala, jonka kanssa Aabraham, tämän kansan kantaisä, kävi kauppaa Sodomasta ja Gomorrasta.
Tälle Jumalalle on lupa puhua niin kuin Job puhui: sisukkaasti ja kiivaasti, epätoivon ja lähes epäuskon vallassa: "Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä miusta sen vartaa, että saan sylkeni nielaistuksi?
Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija?
Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?
Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani?
Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun,
ja jos etsit minua,
niin ei minua enää ole" (Job 7:19-21).
Tässä Aabrahamin ja Jobin Jumalan avarassa tilassa eli Jeesus Nasaretilainen.
Kristittyjen on syytä yhä uudestaan palata Jeesus Nasaretilaisen sanoihin, kun he kyselevät mitä he saavat rukoilla.
Miten Jeesus rukoili? Evankeliumi kertoo, että ihmiset alkoivat epäillä omaa rukoilemistaan, kun he näkivät Jeesuksen rukoilevan. "Opeta meitä rukoilemaan", he sanoivat. Vastaus kuului: "Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi..." Toisessa paikassa kerrotaan Jeesuksen rukoilleen psalmien sanoin: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?"
Psalmit puhuvat kaikesta, mitä ihmisessä on. Kaikki mahdolliset tunteet tungeksivat ja törmäävät siellä toisiinsa. Lakkaamaton heiluri Jumalan ja ei-Jumalan välillä:
"Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,
tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?"
- - -