Paavali oli usein täysin riippuvainen Jeesukseta julistaessaan pakana-alkuisille evankeliumia. Jopa hänen työtoverinsa lankesivat ulkokultaisuuteen juutalaisten, lain alla jatkavien edessä.
Nämä lain alle jääneet, jotka eivät olleet ottaneet Jeesuksen Uhria vastaan, pyrkivät käännyttämään heidät, jotka sen uskon kautta olivat vapautetut lain teoista, takaisin niihin tekoihin, ypärileikkauksiin ja uhrauksiin ja aikoihin perustuviin tekohin.
Välillä Paavali itkien ja huutaen joutui taistelemaan yksin, tai ei yksin, vaan Jeesuksen kanssa, kaikkia vastaan, siis aivan kaikkia, sillä hän yksin oli valittu raskaaseen tehtävään, tuoda pakana-alkuisille vapautta ja ilosanomaa. Muut apostolit tekivät työtä juutalaisten keskuudessa ja hekin vakuuttivat juutalaisille, että laki on muuttunut, pappeuden muutoksen takia ja he kertoivat, että lihaan ei enää tehdä käsin ympärileikkauksia, sillä ne eivät merkitse mitään Jumalan silmissä, sillä nyt on armo niin suureksi tullut, että Jumala Itse suorittaa sydämen ympärileikkauksen.
Kuitenkin niin vajavaisia nämä suuret apostolit olivat, että hekin lankesivat toisinaan ulkokultaisuuteen ja jättivät Paavalin taistelemaan ilman apuaan juutalaisia vastaan, eli eivät puuttuneet siihen, kun ypärileikatut pyrkivät saamaan pakana-alkuisiakin ympärileikkaukseen.
Paavali ei koskaan taistele Jumalan käskyjä vastaan, eikä hyviä tekoja vastaan, jotka syntyvät Jumalan Hengestä, vaan hän taistelee juutalaisten lakia ja perinnäissäännöksiä vastaan.
Silti monet vetoavat juuri tähän galatalaiskirjeeseen, kun tyrmäävä puheet hyvistä teoista ja Jumalan käskyissä pysymisestä.
Paavali opettaa käskyjen mukaan, eli efolaiskirjeessä hän käskee lasten kunnioittaa vanhempiaan ja kertoo siitä teosta seuraavan lupausen pitkästä iästä ja hyvästä ja menestyvästä elämästä.
Paavali ahkeroitsee köyhien auttamiseksi ja osoittaa laupeutta ja rakkautta jokaiselle, vaikka ankarasti välillä nuhteleekin.
Nuhdehan onkin suurinta rakkautta, sillä kuinka helppoa olisikaan olla kaikkien kanssa samanmielinen ja saada näin väärällä teolla (väärällä mammonalla) ystäviä, mutta Jeesus ei niin tee, emmekä tee mekään, vaikka jäisimme elämään ilman ystäviä tässä ajassa, mutta ystävänä kaikkein suurin ystävä, Jeesus Kristus, Jumala.
Ja onhan meillä yksi seurakunta jo täällä, johon kuulumme, vaikka se onkin vielä hajallaan, mutta jota Jeesus nyt kokoaa. (Täältäkin omiaan johdattaa yhteyteensä ja seurakuntaansa.)
Galatalaiskirje on vapauden ja rakkauden kirje.
Galatalaiskirje 3
1 Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.
2 Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.
3 Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.
4 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.
6 Ja nuo, joita jonakin pidettiin-millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön-nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään,
7 vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille-
8 sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa-
9 ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.
10 Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä.
11 Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.
12 Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,
13 ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.
14 Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"
15 Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä;
16 mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
17 Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!
18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Nämä lain alle jääneet, jotka eivät olleet ottaneet Jeesuksen Uhria vastaan, pyrkivät käännyttämään heidät, jotka sen uskon kautta olivat vapautetut lain teoista, takaisin niihin tekoihin, ypärileikkauksiin ja uhrauksiin ja aikoihin perustuviin tekohin.
Välillä Paavali itkien ja huutaen joutui taistelemaan yksin, tai ei yksin, vaan Jeesuksen kanssa, kaikkia vastaan, siis aivan kaikkia, sillä hän yksin oli valittu raskaaseen tehtävään, tuoda pakana-alkuisille vapautta ja ilosanomaa. Muut apostolit tekivät työtä juutalaisten keskuudessa ja hekin vakuuttivat juutalaisille, että laki on muuttunut, pappeuden muutoksen takia ja he kertoivat, että lihaan ei enää tehdä käsin ympärileikkauksia, sillä ne eivät merkitse mitään Jumalan silmissä, sillä nyt on armo niin suureksi tullut, että Jumala Itse suorittaa sydämen ympärileikkauksen.
Kuitenkin niin vajavaisia nämä suuret apostolit olivat, että hekin lankesivat toisinaan ulkokultaisuuteen ja jättivät Paavalin taistelemaan ilman apuaan juutalaisia vastaan, eli eivät puuttuneet siihen, kun ypärileikatut pyrkivät saamaan pakana-alkuisiakin ympärileikkaukseen.
Paavali ei koskaan taistele Jumalan käskyjä vastaan, eikä hyviä tekoja vastaan, jotka syntyvät Jumalan Hengestä, vaan hän taistelee juutalaisten lakia ja perinnäissäännöksiä vastaan.
Silti monet vetoavat juuri tähän galatalaiskirjeeseen, kun tyrmäävä puheet hyvistä teoista ja Jumalan käskyissä pysymisestä.
Paavali opettaa käskyjen mukaan, eli efolaiskirjeessä hän käskee lasten kunnioittaa vanhempiaan ja kertoo siitä teosta seuraavan lupausen pitkästä iästä ja hyvästä ja menestyvästä elämästä.
Paavali ahkeroitsee köyhien auttamiseksi ja osoittaa laupeutta ja rakkautta jokaiselle, vaikka ankarasti välillä nuhteleekin.
Nuhdehan onkin suurinta rakkautta, sillä kuinka helppoa olisikaan olla kaikkien kanssa samanmielinen ja saada näin väärällä teolla (väärällä mammonalla) ystäviä, mutta Jeesus ei niin tee, emmekä tee mekään, vaikka jäisimme elämään ilman ystäviä tässä ajassa, mutta ystävänä kaikkein suurin ystävä, Jeesus Kristus, Jumala.
Ja onhan meillä yksi seurakunta jo täällä, johon kuulumme, vaikka se onkin vielä hajallaan, mutta jota Jeesus nyt kokoaa. (Täältäkin omiaan johdattaa yhteyteensä ja seurakuntaansa.)
Galatalaiskirje on vapauden ja rakkauden kirje.
Galatalaiskirje 3
1 Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.
2 Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.
3 Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.
4 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.
6 Ja nuo, joita jonakin pidettiin-millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön-nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään,
7 vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille-
8 sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa-
9 ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.
10 Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä.
11 Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.
12 Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,
13 ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.
14 Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"
15 Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä;
16 mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
17 Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!
18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
että armo tarkoittaa sitä, että on pelastunut armosta, vaikka ei näkisi eikä kuulisi, mitä Jumala Sanoo ja puhuu, eli siis sokeat uskovat uskovansa.