Raamis; Jaakob 2:1-13

LÄHIMMÄISENRAKKAUS EI VALIKOI
Jaakob 2:1-13
---
2:1 Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön.
2:2 Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä,
2:3 ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: "Seiso sinä tuossa", tahi: "Istu tähän jalkajakkarani viereen",
2:4 niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?
2:5 Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?
2:6 Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen?
2:7 Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?
2:8 Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette;
2:9 mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia.
2:10 Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.
2:11 Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja.
2:12 Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva.
2:13 Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.
--
Varsinkin työni puitteissa olen joutunut kohtaamaan erilaisia ns. normaali-ihmisistä poikkeavia henkilöitä eli kehitysvammaisia. Usein heidän ulkonäkönsä jo karkoittaa monet heidän läheltään puhumattakaan heidän käyttäytymisestään.

Jaakob sanoo tekstissämme, ettei tule katsoa henkilöön (1); lähimmäisenrakkaus ei valikoi. Olkoon rikas tai köyhä, terve tai sairas, kaikki olemme yhtä arvokkaita Jumalan silmissä.

Jaakobin ajan seurakuntakokous oli avoin kaikille. Uusista tulokkaista oltiin tietysti kiinnostuneita ja silloin langettiin helposti henkilöön katsomiseen (2-7).
Rikas henkilö saattoi tuoda seurakuntaan vaikutusvaltaa ja aineellista tukea ja köyhän aloittelevan seurakunnan oli vaikea kieltäytyä kiusaukselta. Tästä on pahat seuraukset.
Jos väheksymme lähimmäistämme, se on samaa kuin pilkkaisimme ”sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu meidän ylitsemme” (7)?
Kristuksen jalo nimi, joka uskovan ylle on kasteessa lausuttu, joutuu rienattavaksi. Seurakunnan rikkaat käyttäytymisellään häpäisevät köyhän, jolle ei löydy tuomioistuimissakaan puolustajia (6).

Köyhien on helpompi rakastaa Herraa (5), koska heillä ei ole mammona esteenä (Mark. 10:17-27). Kun Jumala kutsuu, niin moni laittaa esteitä ja hylkää kutsun. Jeesus kertoo vertauksen suurista illallisista(Lk. 14:16-24), jonne eräs mies oli kutsunut monia henkilöitä. (j.16)
Kun palvelijat menivät kutsumaan näitä henkilöitä, estelivät nämä kuka mistäkin syystä.

Tämän vertauksen suurista illallisista Jeesus osoittaa lainoppineille ja fariseuksille (j.3)., kun hän on aterioitsemassa erään fariseusten johtomiehen talossa.
Suurten illallisten isäntä suuttui kovasti (j. 21, kun sai kuulla, että ”omat” kieltäytyivät tulemasta illallisille.
Niinpä hän lähettää palvelijat kutsumaan kaupungin kaduilta ja kujilta köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat ja tuomaan sisälle juhliin.
Ja kun tilaa jäi, niin kutsuttiin vielä teillä ja aitovierilläkin olevia sisään.

Kun Jeesus kutsuu sinuakin uskontielle, niin älä laiminlyö kutsua- ota se vastaan.
Älä anna minkään olla esteenä.
--
1. Jo vääryys vallan saapi
se huutaa taivaaseen,
se turmaa ennustaapi
vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta
nyt täällä julistaa,
ja ken vanhurskautta
nyt tahtois puolustaa?

2. Nyt viekas vilppi täällä
on noussut kunniaan,
on valhe vallan päällä
ja vääryys voimissaan.
Ei kuulla kurjan ääntä
ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää
vääryyttä puoltamaan.

3. Kas, köyhän leivän syövät
nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät
ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi
kuin käärme kiukussa,
korvansa tukkeaapi
tuon raukan huudoilta.

4. He armotonna veivät
osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät,
on Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa
vääryydentekijät,
rankaisee ansiosta
nuo viekkaat ryöstäjät.

5. Vaan voitonpäivän kerran
vaivaiset näkevät,
vanhurskaus kun Herran
lyö väärät, väkevät.
Oi Herra, voimas näytä,
kansaasi armahda

(Vanhan virsikirjan virsi 440)