niin paljon kun tänään.Minun mummi oli vielä 3kk sitten kotona,nyt sairaalassa "hoidossa",olen 3 pienen lapsen äiti ja meillä on ollut kamala infektiokierre joten en ole 3 viikkoon päässyt mummia katsomaan ja hoitamaan.Tänään kun menin oli järkytys viedä hengen,mummi on täysin vuodepotilas;katetri,vaipat täysin syötettävä ja tämä 3 viikossa!!!!Aivan uskomatonta,vanhus parat makavat suu auki ja huutavat äitiä,ehkä joku käy katsomas jos ehtivät parin tunnin välein.Toivottavasti joku muutos tulee äkkiä,muuten ollaan tosi pulassa kohta.
En ole eläessäni itkenyt
surusilmä
294122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mitä haluaisit tehdä mummosi kanssa? Ottaisitko kotiin. Millä yhteiskunnalla olisi vahtia jokaista joka hetki? Mistä ne rahat otetaan? Antaisitko lisää veroihin? Antaisko mummosi lisää hintaa?. Hoitajat hoitavat, mutta sosiaalin puolen pitää omaisten hoitaa.Jos on suu auki, ei se ole vaarallista. Kun proteesit puuttuvat mummoltasi, se ei ole sairaalan vika. Olisi pitänyt hoitaa ajoissa. Monella on nenä tukossa, onhan jotain kautta pakko hengittää. Kun on halvaantunut, on hyväkin, että heki kulkee edes suun kautta. Kaikki me kulta pieni vanhenemme. sinäkin.
Näinhän vanhuksille käy:
omalle äidilleni ihan sama juttu, kun hän joutui sairaalaan oli ihan normaali, kävelevä joka kävi itse vessassa, huolehti hygieniastaan, söi mm.
mutta:
oltuaan 3 viikkoa sairaalassa " hoidossa " ei häneen enää saanut kontaktia, syötettiin tai sitten ei syötetty, kuihtui ihan silmissä, alkoi puhua sekavia,
hänellä oli levinnyt syöpä, jota ei lähdetty hoitamaan koska hoidot olisivat olleet 80 vuotiaalle liian rankkoja - mutta tuo yleiskunnon täydellinen romahtaminen - ihan käsittämätöntä.
muuttuminen huonompaan suuntaa ikäihmisellä on todella tyypillistä silloin, kun hän joutuu sairaalaan, esim jonkin murtuman tms johdosta.
Ihminen on ennen sairautta liikkunut omissa koti-oloissaan normaalisti, mutta joutuessaan uuteen ympäristöön voi sananmukaisesti seota - kyseessä psyykkinen reagointi muuttuneeseen tilanteeseen.
Oman isäni kohdalla kävi noin ja muistan työajoiltani lukuisia saman kohtalon kokeneita. Osa vanhuksista palautui normaalitilaan - psyykkisesti, mutta osa ei ja esim lonkkamurtuma tms aiheutti sen, että vanhus jäi pysyvästi liikuntakyvyttömäksi ja jatkohoitopaikka järjestettiin kroonikko-osastolle tai vanhainkodin sairasosastolle tms.
Nuorikin ihminen taantuu hyvin äkkiä huonoon kuntoon jos jää ns sängynpohjalle, niin ei tarvitse ihmetellä miten sitten vanhus. Esim akuutilla vuode-osastolla( jossa oli esh:na, eläkkeellä jo vuosia) ei ollut resursseja kuntouttaa, kävelyttää paljon (heitä jotka kykenivät)ym ja yhtään parempi tilanne ei ollut, eikä liene edelleenkään myös millään kroonikko-osastolla.
Niin se vaan menee ja keinot, joilla voisi olosuhteet parantaa ovat rajalliset. Henkilökuntaa pitäisi olla paljon enemmän ja se ei tule toteutumaan. Se on jo nähty.
Minäkin olen ollut akuuttiosastolla töissä, ja siellä oikein tyypillinen potilas oli vanhus 70-100v jolla yhtäkkiä yleistila laskenut kotona asuessaan. Jalat pettää/ei muista mitään... Niin vain saattaa käydä. Olisi se ollut hienoa, jos niitä vanhuksia olisi kerennyt kuntouttaa enemmän. Esim kävelyttää, ja monet siellä oli selvästi yksinäisiä, hyvä olisi jos seuraa kerkeäis pitämään. Kyllähän osastolla oli päivittäin fysioterapeutti, mutta eipä hänelläkään paljoa aikaa ollut.
Lääkitys syöpään ja vuodehoito. Pitkäaikainen makoilu vie muutenkin kunnon terveeltäkin.
Ei äidin levinnyttä syöpää lääkitty - kipulääkitys tuli kun olin tarpeeksi valittanut osastonlääkärille.
omaisille ei edes kerrottu, että äidillä on syöpä - erän venäjänkielinen hoitaja lipsautti sen kerran vahingossa että voj voj teidän äiti nyt paha, paha syöpä!
aha, minä sanoin, ja missä?
nå voj voj ihan joka paikka joka pakka kyllä kualee.
että simmosta vuorovaikutusta!!!
Kipulääkkeet voivat viedä "terveenkin" ihmisen tolkuttomaan kuntoon. Osasyy? Kun kerran syöpä oli pahasti levinnyt, niin kipulääkityksen pitäisi olla sen mukaista. Ja sen kyllä voi huomata.
Miksi ihmeessä äitisi sitten joutui sairaalaan, jos kerran "oli ihan normaali, kävelevä joka kävi itse vessassa, huolehti hygieniastaan, söi"? Kyllä sairaaloihin on nykyään sen verran tunkua, että harvemmin sinne ihan "normaaleita ja terveitä" ihmisiä otetaan.
Olen minäkin ollut sairaalassa, kerrankin toista kuukautta, vaikka ihan normaalisti kävelin, söin, huolehdin hygieniastani jne. Enkä ollut edes silmä- tai korvaosastolla, enkä psykiatrisella, joilla voi olla hyvinkin sairaita, mutta fyysisesti hyväkuntoisia.
Todella hämmästyttävää, jos joku hoitaja ei ole koskaan näin hyväkuntoisia potilaita sairaaloissa nähnyt. Olet vissin teho-osastolla ollut koko työurasi ajan? On olemassa paljon pikaista hoitoa vaativia, jotka tulevat itse kävellen ensiapupolille ja menevät siellä jonon ohi. Sitä minä vaan en tiedä, mitä sellaiset vaivat ovat, mutta tuntitolkulla silmin nähden sairaana siellä jonottaville näin kerrotaan.
ettäkö mummin täytyisi elää ikinuorena ja terveenä aina ja iänkaikkisesti. Jospa ottaisit selvää, että mikä ALUNPERERIN on mummin sairaalaan vienyt. Ja hyväksyisit asian! Ehkä on käynyt aivohalvaus tms.. Ei lääkäritkään jumalia ole.
juu ei ole jumalia ei ja ilkeät alalle sopimattomat hoitajat vielä vähemmän - ei alkuperäinen kirjoittaja tarkoittanut että mummon pitäisi elää ikuisesti - miksi täytyy aina vastata niin helvetin ilkeästi?
jos hoitajan omaatuntoa kolkuttaa niin voi voi mutta älä hyökkää surullisen omaisen kimppuun sillä:_
TOSIASIA ON ETTÄ VANHUKSET JÄRJESTÄÄN NE HYVÄKUNTOISET JA KÄVELEVÄTKIN MENEVÄT AINA HUONOON KUNTOON SAIRAALASSA MISSÄ PITÄISI HOITAA JA KUNTOUTTAA JA JOO KYLLÄ KUNTOUTETAAN = HAUTUUMALLE!
tajuta elämän realiteetteja. Vanhan ihmisen fysiikka ja psyyke ei aina ole (useinkaan ole) niin hyvä ja nuoremman tasolla, että vanhus kestää sairaalahoidon... Varsin usein vanhus nimenomaan haluaakin taantua vuodepotilaaksi, eikä häntä saa millään konstilla liikkumaan.
Siitä on kokemuksia minulla kuin kolleegoilla.
Varsinkin sellainen vanhus, joka ei ole juuri tarvinnut sairaalahoitoa, niin hänelle ympäristön muutos on rankka asia. Kun taas vanhus, joka on joutunut elämänsä aikana olemaan usein sairaalahoidossa, hän sopeutuu ja kuntoutuu paremmin. Vuosien varrella tuli nuo koettua ja huomioitua. Muistan erään iäkkään mummon, joka joutuessaan sairaalaan oli ehdottomasti sitä mieltä, että sairaalassa juuri pitääkin olla tiukasti vuoteessa ja siihen hänellä on oikeus, eikä häntä saa sieltä komentaa ylös ja liikkeelle.
Mummoa ei saanut liikkeelle millään konstilla ja houkuttimella. Niinpä eräs hoitaja leikillisesti tokaisi, että oppisikohan "Miina" vielä tupakanpolton, niin se laittaisi nousemaan vuoteesta...? Kun oli nähty ja koettu, ettei kukaan ollut niin kipeä, etteikö päässyt kampeamaan itsensä tupakalle...
" että vanhus kestää sairaalahoidon... "
tästähän on kyse:
pitää olla helvetin terve että uskaltaa mennä sairaalaan " PARANEMAAN"...
Kuinkahan aika moni hyväkuntoinen ja kävelevä vanhus pääsee pois sairaalasta, kun vaiva jonka takia he sairaalaan joutuvat saadaan sellaiseen kuntoon, että he pärjäävät kotona tai muussa hoitoyksikössä? Veikkaan melko suurta lukua.
Ymmärrän hyvin surevan omaisen turhautumisen, mutta turha provoaminen on asiatonta, eikä johda ainakaan hoidon laadun paranemiseen hoitajien ja lääkärien syyllistämisen kautta.
Samanlaista voipi olla myös palvelukodeissa. Nimi kun on jo itsestään hyvin harhaanjohtava. Kun on palvelukodissa, niin sitten palvellaan eikä itse tarvitse tehdä mitään.
Eli yhdyn näkemykseesi.
Kerronpa tarinan joka valitettavasti on totta:
iäkkäällä äidillä oli tapana ( palvelutalossa) voivotella - kuten monet vanhukset tekevät:
ai ai sattuu sattuu niin kamalasti -
no, hoitaja siihen: ainahin sitä voi sattua.
asia jätettiin siihen.
äidin kivut yltyivät, tytär yritti kauniisti puhua hoitajille että saisko äiti jotain kipua lieventävää - hoitaja siihen:
no, ei sillä ole mitään vikaa, kunhan teeskentelee.
jahas.
joutus äiti sitten sairaalaan hengenahdistuksen vuoksi ja koska oli syanoottinen - kun kysyin, että mitä nyt on tapahtunut - hoitajat palvelutalossa sanoivat että:
no, ei sillä varmaan mitään ole,lähetetettin se sairaalaan jos ne siellä katsoo.
kyllä ne katsoi.
äidillä havaittiin levinnyt syöpä
yli 80 v ihmistä ei alettu kiusaa rankoilla syöpähoidoilla jotka eivät kuitenkaan olisi antaneet lisäaikaa kuin jonkun viikon.
äiti ei syövästään tiennyt.
lääkeistä johtuen hän oli ajoittain sekava.
äidille määrättiin " varmuuden vuoksi " serenasea - kysyin että miksi -
no, no. vanhuksilla nyt on näitä harhoja vastatiin.
se vaan, ettei äidillä ollut mitään harhoja ENNEN Serenasea.
sairaalassa hoitajat sanoivat, joka kerta kun kävin tai soitin että:
kyllä me tämä mamma kuntoutetaan
( hänellä oli kyllä nimikin eikä se ollut mamma!)
mutta
eräänä aamupäivänä soitettiin sairaalasta että
" se " taitaa nyt kuolla - mutta - jatkoi hoitajat eihän sitä tiedä jos se vielä virkistyy.
no "se " virkistyi, eli vielä muutaman päivän.
joutui olemaan täysin ala-arvoisessa vanhassa varastokoppina olleessa huoneessa jonne raikuivat naapurihuoneen äijien riidat ja telkkarin kova meteli.
osaston lääkäri oli sympaattinen nuori nainen, kerroin hoitajan tokaisusta että " se " taitaa kuolla - lääkäri oli aivan kauhuissaan - pyyteli kovasti anteeksi mutta:
eihän se ole lääkärin syy, jos hoitaja ei ole tehtäviensä tasalla.
kyselimme ylemmältä johdolta myös ruokailusta -
ruoka tuotiin sängyn viereen, mutta kun äiti ei kivuiltaan pystynyt EDES ottamaan vesimukia pöydältä - kun oli kulunut jonkin aikaa sama yli-lihava nainen tuli hakemaan tarjottimet pois ja tokaisi kovin iloisena että:
jahas jahas tänäänkö ei maistunut rouville?
ei taatusti maistunut - kun yksikään heistä ei ollut siinä kunnossa että olisivat raukat pystyneet itse syömään!
ketään ei siinä huoneessa autettu syömään.
äidilläni oli asiat hyvin: lähisukulainen joka asui kivenheiton päässä sairaalasta kävi häntä syöttämässä joka päivä - muuten olisi äitiKIN ollut nälkäinen koko ajan.
aina jaaritetaan resurssipulasta - se on täyttä puppua.
asenteista se on kiinni, kyllä minä ymmärrän että äitini oli hoitajile vain yksi kitisevä sairas vanhus eikä hän hoitajille voinut mitään merkitä - mutta hän oli meidän lähiomaisemme ja rakastimme häntä.
aina, kun kävi osastolla oli jokin hoitajasuma kansliassa - ovet - luukut tiukasti kiinne ettei vaan voinut häiritä - ei heillä aina voinut olla palavereita tai muuta oikeata asiaa - he vain istuivat ja katselivat tuskaisia omaisia jotka joskus jonossa odotimme, että joku " ehtisi " puhua meidän kanssamme.
kerran, kun kotiin lähtiessäni kävelin kanslian ohi, kuulin, miten hoitajat nauroivat ja pilkkasivat omaista joka käveli edelläni että:
katso nyt mikä p...se silläkin on ja mitkä järkyt vaatteet ! ajatelkaa = ammmattitaitoiset hoitajat!!!
kun minä kävelin ohi, en jäänyt kuuntelemaan heidän arvosteluaan.
äiti pääsi sitten rauhaan - kivuiltaan ja säryiltään taivaan isän luokse.
minusta se on järkyttävää, ettei hän palvelutalossa saanut kipulääkettä - he tiesivät syövästä - mutta me omaiset emme kuin ihan viimeiset viikot. meille ei kerrottu ja äiti sanoi vain - kun kysyi miten hän voi että:
no, sattuu ja sattuu ja mua väsyttää.
Tämä kuulostaa jo hoitajavastaisen ihmisen propagandalta tai jonkinlaiselta fiktiolta.
Ja niin muuten, mitä hoitajan ruumiinrakenne tähän kuuluu? Seuraava lause kertonee sinusta melko paljon.
"kun oli kulunut jonkin aikaa sama yli-lihava nainen"
On se luojan lykky kun olet tehnyt valituksen esim. potilasasiamiehelle (ai niin, eihän niitä ole... taruolentoja!) tai vaikka hoitanut äitisi toiseen hoitopaikkaan (niin, samanlaisia ali-ihmisiä ne hoitajat sielläkin ovat)
On se niin ihmeellistä kun monet vanhukset elävät laitoksissakin hyvää elämää...
On se jännä juttu, että sairaalaan tuodaan aina sairaita potilaita. Jännä juttu kyllä. On se jännä, kun ei terveitä potilaita tuoda koskaan, jotka kävelisivät itsenäisesti, kävisivät kantiinista hakemassa pullaa ja keskustelivat toisten kanssa. Aina perjantaisin sitten nämä menisivät keskenään lähipubiin ja sieltä takaisin sairaalaan. Todellakin, jännä juttu, että kaikki potilaat on aina sairaita. Mihin tämä yhteiskunta on menossa, kun terveitä ei hoideta. Jännä juttu tämä yhteiskuntakin.
On eri syitä, joiden vuoksi sairaalaan joudutaan. Moni tulee kävellen, mutta lähtiessä joudutaan vähintään taluttamaan, toisinaan jopa työntämään tuolissa. Eikö sairaalassaolon tarkoitus ole parantaa potilasta, ellei tauti sitten ole kuolemaksi?
Mistä mahtaa johtua tämä: jos sairaalaanmenon syy oli vaikkapa silmätulehdus ja potilas menee hoitoon kävellen, hän tuleekin pois taluttaen? Varsinainen sairaus on ehkä parantunut ja näkökin tallessa, mutta jalat oudosti huonontuneet. Tai kotona täysin liikuntakykyinen dementiapotilas menee viikoksi intervallihoitoon omaishoitajan loman ajaksi, ja palatessaan hänen kävelykykynsä onkin huomattavan heikko? Miksi hyvin usein hoidossa kunto kovasti huononee, jos sairaus kuitenkin paranee?
On se jännä juttu, kun sairaudet etenee. Jännä juttu tämä kyllä, jännä juttu myös, että ihminen vanhennuttua sairastuu. Se on kyllä jännä juttu, varmaan yhteiskunnan vika. Jännä juttu tämä sairaus ylipäätänsä.
Kotona aina terve 80-vuotiaaksi, sitten joku jännä juttu, minkä seurauksena jännästi sairaalaan joutunut. Siellä jännästi laitettu letkuja pitämään elintoimintoa yllä, jännästi kiduttavat, varmasti sairaalan vika, jännästi hoitajat eivät hoida, jännä juttu tämä kuoleman enkelit.
On se jännä juttu, että ihminen kuolee. Jännä se on.
Vaikea sanoa mitkä kaikki asiat vaikuttavat tilanteeseen, mutta tulee mieleen ainakin nuo edellä mainitut.
Ympäristön muutos voi olla rankka ikäihmiselle ja ehkä masentavakin. Toiseksi on ihan tutkittu juttu, että vanhan ihmisen ei tarvitse olla kun pari päivää vuoteen omana, niin lihasmassa pienee jo hurjaa vauhtia, aivan eritavalla kuin nuoremmilla ihmisillä. Palautuminen ei ole enään yhtä nopeaa. Mieleen tuli myös voisiko jossain tapauksissa ehkä uudet määrätyt vahvat lääkkeetkin viedä jalat alta?
Varmaa kuitenkin on ettei nyt kukaan henkilökunnasta lähde tahallaan "auttamaan vanhusta huonompaan kuntoon".
juu ja jännittävämmksi sen tekee vielä se, että saa arvata millaisen hoitajan saa tänään vastaansa:
joku ihan tympiinyt ihan v-mäinen
joku ihan tollo
ammattitaidoton
joku joka on riidellyt äijänsä kaa.....
Joku tuossa aikasemmin kirjoitti miten jännä juttu se on kun sairaalaan viedään vain sairaita ihmisiä! Miksi ei terveitä ollenkaan? Itse olen ollut myös sairaalassa töissä ja olen nähnyt muutaman potilaan, joilla yleistila laskenut sairaalassa ollessaan. Esim on joutunut alkaa syöttämään, ei pysty kävelemään, ei osaa enää pukea tai wc:ssä ei selviä yksin... Ne joita itse olen kohdannut, niin heillä ainakin pitkä sairastelu on vienyt voimat. Ja kyllähän vanhus äkkiä "laitostuu" sairaalassa.
Itse olen vielä nuori ja alalle vasta kohta valmistuva, ja olen huomannut että joillain, varsinkin vanhemmilla hoitajilla on tämä "kuntouttava työote" aivan hukassa. Eli ne tekee potilaan eteen kaiken. Pukee heidät, pyyhkii takapuolen... jos joka aamu auttaa ihan liikaa vanhusta, ei anna sen itse tehdä mitään niin äkkiä vanhus unohtaa miten vaatteet vaihdetaan. Tai monet auttavat (lähinnä nostavat) vanhuksen ylös sängystä vaikka he pääsisivät itse ylös. Itse sängystä nouseminen on kuitenkin hyvää kuntoutusta. Olen jopa kuullut että joidenkin hoitajien mielestä se kaiken puolesta tekeminen on sitä hyvää hoitoa.
Olipa kerran tuttu ihminen - en " mummottele" ketään vaikka onkin vanha, no:
hän asui vanhassa puutalossa, kantoi vedet puut, laittoi ruuat, siivosi - ikää oli reippaat 92.
sitten:
kunta/omaiset/ yhdessä päättivät että kyllä nyt äidin pitää päästä jo helpoimmille päiville -
pakotettiin muuttamaan kirkonkylään ja kas:
tämä vanha, reipas ihminen eli siellä kirkonkylän yksiössä tasan 3 kk.
ei " tarvinnut " enää tehdä mitään, ei hakata puita, ei lämmittää saunaa - kaikki tuotiin nenän alle ja ihminen kuihtui kuoli pois.
mikä on tarinan opetus?
että vain ja ainoastaan fyysisellä aktiviteetillä ihminen pysyy kunnossa ja Luoja armahtakoon - ettei ikinä joudu sairaalaan - edes umpparin takia kun se tiedetään - miten nopeasti ihmisen yleiskunto rapisee olemattomiin.
ja sairaalassa KEHTAAVAT väittää silmät suurina että juuu`u kyllä me se teidän " MAMMA" kuntoon saadaan - saadaan mitä saadaan - useimmiten hautausurakoitsija on se viimeinen kuntouttaja.
huolimatta siitä, että suomessa on hyvää osaamista ja tietämistä, on koulutettuja " hoitajia" ja lääkäreitä mutta kas:
EI NÄHDÄ SITÄ PIENTÄ VAIVAA AIHEUTTAVA IHMINEN SIINÄ KAIKEN LOISTON SEASSA - ihminen, joka tarvitsee apua tautiin - ei kukaan halua/ tarvitse apua makaamiseen!
Kukaan ei varmasti "auta" vanhusta huonompaan kuntoon, mutta helpostihan se vahingossakin käy, kun uskotaan vanhusta joka väittää ettei pysty tekemään mitään. Monet ovat hyviä "esiintymään".
Ja näin jos huonosti käy, niin sitten saatetaan olla sängyn pohjalla hoitojakso.
Sehän tässä on niin selvästi jo ymmärretty, että jännästi vaan ei kukaan terve sairaalaan mene. jos ei ole mennessään tarpeeksi sairas, niin johan se vaan jännästi järjestyy, moni on vaan ihmeellisesti sairaalasta tullessaan huonommassa kunnossa kuin sinne mennessään. Moni on kyllä kotiinsakin kuollut.
Eivät kaikki sairaalaan joutuvat ikäihmiset suinkaan sinne saattohoitoon mene. Hoitajien työtä vaan sattuu olemaan hoitaminen, ei missään tapauksessa kuntouttaminen. Eivät he oivalla sitä, että jopa kävely on hoitamista silloin, kun on tarpeen pitää yllä kotihoitoon palaavan potilaan liikuntakykyä.
Kertoisitko nyt, Surusilmä, minkä vuoksi mummisi sairaalaan joutui? Jos kyseessä on vakava sairaus, heikkeneminen on täysin ymmärrettävää. Ihmeellisesti sitä kunnon huononemista tapahtuu silloinkin, kun ikään ja olosuhteisiin katsoen hyväkuntoinen menee laitokseen vaikkapa omaishoitajan loman ajaksi, eikä lainkaan oman kuntonsa vuoksi.
summa se kunnon huononeminen on myös vanhuksella.
Jos vanhus on ikänsä ollut vireä ja liikkuva niin toipuminen sairauden kohdatessa voi olla nopeampaa, eikä tule taantumaa.
Olin itse suuressa leikkauksessa keski-ikäisenä ja tahdonvoimalla kuntoutin itseni operaation jälkeen, vaikka oli tosi heikko olo.
Piti oikein päättää, että alan liikkumaan ja hammasta purren etenin. On varmaa, että kuntoutuminen ei olisi onnistunut niin nopeaan, jos ei olisi ollut omaa vahvaa tahtoa ja halua.
Henkilökunnan resurssit auttaa olivat rajalliset ja sen näin ja tajusin.
Silloin kun vanha ihminen joutuu akuutin sairastumisen vuoksi sairaalaan, siellä hoidetaan ensisijaisesti se akuuttia hoitoa vaativa sairaus. Ns kuntoutus on oma luokkansa ja siihen on käsittääkseni omat hoitolaitokset tai osastot. Ei akuuttipuolella, esim kir.osastolla ole hoitajalla aikaa jäädä kävelyttämään, taluttamaan ym ja sitä varten on kuntohoitajat ja heillä on omat rajatut ajat varattu kullekin potilaalle. Minimaaliset resurssit kuitenkin.
Itse ainakin töissä lähihoitajana kyllä kävelytän jokaista vanhusta ketä yksin voi ja uskaltaa kävelyttää. Kyllä se kävely tekisi monella hyvää, mutta se seisominenkin jo saattaa olla niin huteraa, ettei sitä muuten voi kävelyttää kuin että kaksi hoitajaa pitää kummaltakin puolelta kiinni ja yksi työntää pyörätuolia kokoajan takana. Aamutkin ovat niin kiireisiä joka hoitopaikassa ettei paljon aikaa tälläiseen ole... ei varmasti joka päivä kerkeä.
Yksin kun lähtee kävelyttämään vanhusta, jolla jalat todella heikosti kantaa niin siinä vaarantaa potilaan terveyden ja oman selkänsä vain...
Nestevajaus aiheuttaa hyvin nopeasti sekavuutta ja kunnon heikkenemistä. Pitäkää huoli nesteen ja toki ruoankin saamisesta.
Lihaskuntoa voisi pitää yllä sängyssäkin opettamalla vanhus tekemään lihasjännityksiä, nilkkojen pumppausta, reisi- ja pakaralihasten jännittämistä jne. Eikä unohdeta käsien liikuttamista.