on saanut monet kyselemään :jokos te olette kihloissa ja milloin häät pidetään. Olen kokenut hyvin loukkaavana painostuksen. Seurusteluaika kuuluu parisuhteen alkuun, eikä pidä hyökätä lihanhimoissaan häävuoteeseen lyhyen seurustelun jälkeen. Mitä ihmeen, anteeks vaan PILLUPOLIISEJA te uskovat oikein olette , kun pitää kytätä toisten tekemisiä. Eikös siinä omassakin vaelluksessa riitä seuraamista. Kerran meille sanottiin ,että ette ole tervetulleita ennen kuin olette kihloissa.Tää on hengellistä väkivaltaa, mikä saa pahanmielen monelle.Kertokaa kokemuksistanne.
uskovien
seurustelu
7323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsekin sain seurakunnasta tarpeekseni seurusteluaikoihin 10 vuotta sitten mutta Jumalasta en koskaan. Näinä vuosina kun olin "omilla teilläni" Taivaan Isä opetti omasta olemuksestaan, uskollisuudestaan ja rakkaudestaa sellaista, että vihdoin päätin lopettaa tuon monivuotisen "kapinan". Jotenkin pystyy vihdoin käsittään, että seurakunta muodostuu hyvin inhimillisistä ihmisistä, ja useasti myös vielä tavallista särjetymmistä sellaisista. Ja niissä puitteissa loukataan ja loukkaannutaan, vaikka ei tahdottaisi. Koitahan jaksaa kanssasisariasi ja veljiäsi. Tiedät itse missä menet ja Jumala näkee kyllä sinun sydämesi, aina! :)
taisi tulla viisudensanat oikeaan paikkaan ja aikaan!
Kerrankin ollaan samaa mieltä.
Ei tosiaan kannata välittää sekopäiden seurakuntalaisten pilkasta ja juoruilusta vaan on uskallettava kulkea omia polkuja.
Niin, olisikohan tuossa alkukirjoituksessa 70% luulemista ja loput väärinkäsitystä.
Sina puhua rumia, jos sinusta vaan tuntu sille, etta sinua vainotaan!
Muista parempi naida kun pala!
naimisiin tyttöystäväni kanssa tai jättämään hänet. Oli helvetillä pelottelua jne. Kriisihän siinä tuli.
Toisen ihmisen painostaminen tai syyllistäminen ---siitä, että seurustelee--- uskonnon kautta on henkistä väkivaltaa.
Hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun toiset ihmiset yrittävät määräillä elämääsi tai parisuhdettasi uskonnon kautta.
Nimittäin: eikö jokaisella ole oman vaelluksensa kanssa tarpeeksi tekemistä!
,että kärsikää toisianne ja sitä hommaa kyllä riittää.Kellä onni on se onnen kätkeköön, sanotaan.Mutta Kristukseen rakastumista ei voi salata.