Poikani pelaa ens kaudella D-junnuissa lätkää;ollut enimmäkseen mokkena,välillä (aiemmin enemmänkin) kenttäpelaajana. Pikkuseurassa ei paljo pelaajia ole,joten jos ei mokkevuoroa niin kentällä.Olen tykännyt tästä,ja poikani myös.Mielestäni kehittyy siten monipuolisesti,en tiedä onko näin..
Nyt ruennu miettiin kun joukkueessa moket vähenee pelien kovetessa että milloin pitää rueta erikoistumaan tiettyyn pelipaikkaan?POika on kyllä jo käynnyt mokkeharkoissakin,mutta onko tuosta kentällä olostakin haittaa?Kärsiikö kentällä olo jos siellä harvemmin pelaa?Valmentaja meinas että pitäis jo rueta erikoistumaan (poika kohta 12-v).Eli kannattaako jatkaa tätä mokke/puolustaja vuorovaihtoa?Vai olla vaan maalissa?
Nyt ruennu miettiin kun joukkueessa moket vähenee pelien kovetessa että milloin pitää rueta erikoistumaan tiettyyn pelipaikkaan?POika on kyllä jo käynnyt mokkeharkoissakin,mutta onko tuosta kentällä olostakin haittaa?Kärsiikö kentällä olo jos siellä harvemmin pelaa?Valmentaja meinas että pitäis jo rueta erikoistumaan (poika kohta 12-v).Eli kannattaako jatkaa tätä mokke/puolustaja vuorovaihtoa?Vai olla vaan maalissa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä tuo 12-vuoden ikä on ehdottomasti viimeisin vaihe "erikoistua", jos aikoo oikeasti pelata tavoitteellista kilpajääkiekkoa tulevaisuudessa. Jos taas tarkoitus on vain harrastaa matalammalla tasolla, voi jatkaa vuorottelua kentällä ja maalissa. Mutta voin ennustaa, että valmennus hylkää sellaisen maalivahdin ja myös puolustajan viimeistään 14-vanhana, joka ei ole "erikoistunut". Vaatimukset nimittäin kasvavat kovasti ja vain poikkeuksellinen lahjakkuus voisi selvitä molemmissa rooleissa pidempään. Yleensä 12-vuotiaina on jo selkeä jako puolustajiin ja hyökkääjiin. Ja maalivahdiksi synnytään. Sinällään monet hyvät puolustajat ovat all around pelaajia ja voivat pelata myös hyökkääjinä. Ja hyvä kenttäpelaaja (siis ihan kärki) voi pelata oikeasti hyökääjänä tai pakkina vielä C-junnuna,mutta kuitenkin kaikki erikoistuvat johonkin jo paljon aikaisemmin. On kuitenkin tapauksia, että SM-liigassa on siirretty joku pelaamaan pakkia tai hyökkääjää, vaikka rooli on siihen saakka ollut päinvastainen. Mutta ei koskaan kyllä maalivahdista pakiksi tai toisinpäin. Maalivahti varsinkin on sellainen erikoishemmo, että siihen pitää erikoistua varhain ja saada jo 12-vuotiaana erittäin tehokasta maalivahtivalmennusta. Liikeratojen oppiminen vie aikaa. Eli jos poika on syntynyt maalivahdiksi (=haluaa pelata maalissa), sinne nyt vain ainoastaan.
Taas saatiin lisää tietoa.Annan siis pojan olla vaan maalissa; siellä viihtyy ja hyvin pärjännyt.
Kannattaa harkita, mutta itsekin pelaan jääkiekkoa c-junioreissa ja tiedän pelaajan, joka on maalivahtina melkein maajoukkue pelaaja ja kenttäpelaajana keskitasoa. Mutta aina sanotaa, että maalivahdin pitäisi olla ''paras'' luistelija, joten kannattaa ainakin harkita, että onko maalilla vai kentällä, mutta kentällä olo auttaa maalivahtina luistelua... :D
jostakin ihmeen syystä valmentajilla on hirveä hinku "tehdä" penskoista joko molareita,pakkeja ja ties mitä liian aikaisin, sen sijaan että antaisivat heidän kehittyä monipuolisesti.
junnumme on nyt juniorimaajoukkueen molari ja hän pelasi aikoinaan myös hyökkääjänä n. 13-v asti.hänen luistelutaitonsa ovat nyt erinomaiset ja hän osaa lukea pelin paremmin kuin moni muu.muun lätkäilyn oheessa hän yleisurheilee ja rullaluistelee kesäisin, jota valmentajakin pikkuhiljaa alkaa hyväksymään,monen pitkän ja kivuliaan keskustelun jälkeen.
ei aina kannata kuunnella ns. asiantuntijoita,sillä yleensä "äiti tietää kaiken" ;-)