Viimeiset Simolat:
"Kirkon jäsenet, ja melkein kaikki muutkin suomalaiset, pitävät huolta myös siitä, että heidän omaisensa saatetaan viimeiselle matkalle kristillisin menoin."
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?deptid=1039
No niinhän se on. Miten sen voisi käytännössä välttää?
-Kaste: olin liian nuori sitä vastustamaan.
-Konfirmaatio: ikäluokan sosiaalisesta paineesta läpikävin. Vanhempani eivät olisi muuta hyväksyneet - "akkalupahan" oli saatava.
-Avioliittoon vihkiminen: olin jo eronnut kirkosta, mutta vaimo halusi kirkollisen siunauksen polvistumisineen papin edessä "kun muutkin tekevät niin".
-Oman lapsen kaste: en olisi itse välittänyt, mutta turha pullikoida, sillä lain mukaan lapsen uskonnosta päättää lapsen äiti.
-Omat hautajaiset: tähän liittyy ainoa toiveeni - jospa edes sen saisi järkättyä ilman pakkokristillisyyttä! Vaikka en usko onnistuvani edes siinä. Suvussani on liian monta pappia ja ihmistä jotka haluavat tehdä "kaiken niin kuin ennenkin".
Olen esittänyt tämän ennenkin: Paras ateisti kirkon kannalta on kuollut ateisti, sillä hän kuoltuaan palautuu kirkon omasuudeksi eli kristityksi.
Kirkkomme ymmärtää toki, että kuollut muslimi on edelleen muslimi, mutta kuolleen ateistin se ymmärtää vain harhateillä olleeksi kristityksi, joka kuollessaan palasi kotikirkkonsa helmaan.
"Kirkon jäsenet, ja melkein kaikki muutkin suomalaiset, pitävät huolta myös siitä, että heidän omaisensa saatetaan viimeiselle matkalle kristillisin menoin."
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?deptid=1039
No niinhän se on. Miten sen voisi käytännössä välttää?
-Kaste: olin liian nuori sitä vastustamaan.
-Konfirmaatio: ikäluokan sosiaalisesta paineesta läpikävin. Vanhempani eivät olisi muuta hyväksyneet - "akkalupahan" oli saatava.
-Avioliittoon vihkiminen: olin jo eronnut kirkosta, mutta vaimo halusi kirkollisen siunauksen polvistumisineen papin edessä "kun muutkin tekevät niin".
-Oman lapsen kaste: en olisi itse välittänyt, mutta turha pullikoida, sillä lain mukaan lapsen uskonnosta päättää lapsen äiti.
-Omat hautajaiset: tähän liittyy ainoa toiveeni - jospa edes sen saisi järkättyä ilman pakkokristillisyyttä! Vaikka en usko onnistuvani edes siinä. Suvussani on liian monta pappia ja ihmistä jotka haluavat tehdä "kaiken niin kuin ennenkin".
Olen esittänyt tämän ennenkin: Paras ateisti kirkon kannalta on kuollut ateisti, sillä hän kuoltuaan palautuu kirkon omasuudeksi eli kristityksi.
Kirkkomme ymmärtää toki, että kuollut muslimi on edelleen muslimi, mutta kuolleen ateistin se ymmärtää vain harhateillä olleeksi kristityksi, joka kuollessaan palasi kotikirkkonsa helmaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Oman lapsen kaste: en olisi itse välittänyt, mutta turha pullikoida, sillä lain mukaan lapsen uskonnosta päättää lapsen äiti."
Eihän tämä liity mitenkään ateismiisi, paitsi jos pidät lastasi osana itseäsi. Ja noista vältettävistä vain kaste on sellainen, jota et voinut välttää.
Uskoakseni konfirmaatio ei ole pakollinen tai ainakaan minua ei haettu aikanaan väkipakolla. Avioliittoa ei ole pakko solmia. Näistä kumpikaan ei ole ollut pakko, vaan ainoastaan sosiaalisista syistä tehtyä. Siinä on ero.
Hautajaiset? En tiedä käytännöstä tarkasti, mutta voit testamentata ruumisi yliopistolle tutkimuskappaleeksi ja saat kaupan päälle polttohautauksen.
ei todellakaan ole pakko solmia, mutta tarkoititko yleensä vai kirkollisesti? Jotkut ihmettelevät vieläkin saako lapsi ollenkaan nimeä, jos sitä ei kasteta, tai miten voi mennä vihille jos ei kuulu kirkkoon, tai mitä sitten tapahtuu kun kuolee. Ihmetellään hautaako joku ylipäätään. Uskonto on niin kauan kuulunut Suomen lainsäädäntöön ja kikolliset piirit pitävät valta-asemastaan kynsin hampain kiinni, joten ihmiset eivät oikein kykene ajattelemaan että kirkolliset toimitukset ovat vain vaihtoehtoja eivät pakollisia.