Kun ihminen leikkii Jumalaa… toukokuu 30, 2007
Posted by Kullervo Kalervonpoika in Me ja muut, Kaikuja ajasta, Politiikasta ja vallasta. trackback , edit post
Kantasolututkimus ja ihmisen geneettinen ohjailu pomppasivat taustakohinasta tänään taas esiin. Päivän uutisvuo kertoo, että Ruotsissa on annettu lupa sikiön valikointiin. Ruotsin viranomaiset myönsivät luvan toimenpiteeseen maanantaina, kertoo Göteborgs-Posten.
Ruotsalainen nelivuotias Felix sairastaa vakavaa perinnöllistä tautia, johon hän menehtyy ellei saa hoitoa. Hänet aiotaan parantaa valikoimalla hänelle geneettisesti sopivin sisarus ja hoitamalla sitten Felixiä sisaruksen kantasoluilla, Ruotsin tiedotusvälineet kertovat. Felixin vanhemmat ovat saaneet luvan keinohedelmöitykseen, jossa tuotetaan mahdollisimman monta alkiota. Niistä valitaan sairaan Felixin parantamiseen geneettisesti sopivin alkio.
Annettu lupa sallii sen, että (keino)hedelmöitetyt munasolut voidaan tutkia ja valita niistä geneettisesti sopivin sijoitettavaksi Felixin äidin kohtuun.Uuden lapsen synnytyksen aikana napanuorasta irrotetaan kantasoluja, jotka siirretään Felixiin toivossa, että tämä paranee.
Eli tässä ollaan menossa.
En tunne kovin hyvin perinnöllisyystiedettä enkä ihmisen genomia - en kliinisesti enkä teknisesti - enkä ymmärrä kantasolututkimuksesta kuin sen toimintaperiaatteet. Itse asiassa kaverini - joka tekee päivittäistä työtään tutkimalla geeniteknologiaa ja siihen liittyvää regulointia - on onnistunut selittämään minulle mistä tässä asiassa on noin suurin piirtein teknisesti kyse (kiitos ), mutta tämä ei kuitenkaan estä minua ajattelemasta asiaa eettiseltä kannalta.
Kantasolututkimuksen periaatteena on yleisesti julistettu sitä, että soluista ei pyritä kasvattamaan sikiöitä, kantasolu ei ole “pieni ihminen”, eikä se voi sellaiseksi laboratoriossa kehittyä. Tästä on kirjoittanut esimerkiksi Leena Palotie.
Kun ihmisen alkioita viljellään laboratorio-olosuhteissa ja niistä valitaan sopivin, kuljetaan - mielestäni - tämän periaatteen kannalta kovin liukkaalla ja kaltevalla pinnalla. Tärkein moraalinen kysymys tässä on se, missä vaiheessa ihminen on ihminen. Onko ihminen jo ihminen alkio- vai sikiövaiheessa vai onko ihminen sitten ihminen vasta synnyttyään. Tästä seuraa välitön viittaus päivän ruotsalaiseen uutiseen; onko eettisesti oikein viljellä ihmisalkioita? Onko se oikein jos tarkoituksena on pelastaa jo syntyneen ihmisen elämä?
Vaikeita kysymyksiä.
Varsinkin tässä tilanteessa. Olisi ehkä hyvä käydä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, missä kulkee ihmisen suorittaman toiminnan eettinen rajapinta. Nämä ovat - edelleen minun mielestäni - niitä asioita joissa ei voi olla harmaata vyöhykettä. Näissä kysymyksissä on olemassa vain musta ja valkoinen - väärä ja oikea.
Ymmärrän hyvin varsinaisen kantasolututkimuksen tarkoituksen ja hyväksyn sen tieteenä jolla pyritään hyvään. Hyvä näin. Ymmärrän raskaudenkeskeyttämisen lapsen odotettavissa olevan monivammaisuuden tai äidille aiheutuvan terveydellisen riskin vuoksi. Hyvä niinkin.
Älkää ymmärtäkö väärin - minä pidän lapsista ja omani ovat minulle maailman valo ja koko olemiseni tarkoitus. Omassa elämässäni on ollut hyviä ja huonoja aikoja - mutta myös ikäviä ja syvää harkintaa vaativia valintatilanteita. Toivon vain, että olen osannut menneisyydessäni valita oikein. Toivon todellakin sydämestäni. Kaikki valinnat eivät ole yksinkertaisia tai helppoja.
Haluan kuitenkin esittää tässä vielä yhden vaikean eettisen kysymyksen: Kun maailmassa on jo olemassa oleva valtava liikakansoitus - sellainen todellinen väestöräjähdys joka tuhoaa planeetan ja ihmisen sen mukana - miksi etsimme keinoja kaikkein heikoimpienkin yksilöiden elämän ylläpitämiseen ja jatkamiseen? Mahdollisesti toisen ihmisen elämän kustannuksella?
Minulla ei ole tähän kysymykseen vastausta - mielipide on muodostumassa. Tämä on olevainen totuus. Sellainen jonka edessä mykistyn ja ihmettelen etsien olennaista.
Lisää aiheesta ja lähteet tekstissä:
http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/2007/05/30/kun-ihminen-leikkii-jumalaa/
Posted by Kullervo Kalervonpoika in Me ja muut, Kaikuja ajasta, Politiikasta ja vallasta. trackback , edit post
Kantasolututkimus ja ihmisen geneettinen ohjailu pomppasivat taustakohinasta tänään taas esiin. Päivän uutisvuo kertoo, että Ruotsissa on annettu lupa sikiön valikointiin. Ruotsin viranomaiset myönsivät luvan toimenpiteeseen maanantaina, kertoo Göteborgs-Posten.
Ruotsalainen nelivuotias Felix sairastaa vakavaa perinnöllistä tautia, johon hän menehtyy ellei saa hoitoa. Hänet aiotaan parantaa valikoimalla hänelle geneettisesti sopivin sisarus ja hoitamalla sitten Felixiä sisaruksen kantasoluilla, Ruotsin tiedotusvälineet kertovat. Felixin vanhemmat ovat saaneet luvan keinohedelmöitykseen, jossa tuotetaan mahdollisimman monta alkiota. Niistä valitaan sairaan Felixin parantamiseen geneettisesti sopivin alkio.
Annettu lupa sallii sen, että (keino)hedelmöitetyt munasolut voidaan tutkia ja valita niistä geneettisesti sopivin sijoitettavaksi Felixin äidin kohtuun.Uuden lapsen synnytyksen aikana napanuorasta irrotetaan kantasoluja, jotka siirretään Felixiin toivossa, että tämä paranee.
Eli tässä ollaan menossa.
En tunne kovin hyvin perinnöllisyystiedettä enkä ihmisen genomia - en kliinisesti enkä teknisesti - enkä ymmärrä kantasolututkimuksesta kuin sen toimintaperiaatteet. Itse asiassa kaverini - joka tekee päivittäistä työtään tutkimalla geeniteknologiaa ja siihen liittyvää regulointia - on onnistunut selittämään minulle mistä tässä asiassa on noin suurin piirtein teknisesti kyse (kiitos ), mutta tämä ei kuitenkaan estä minua ajattelemasta asiaa eettiseltä kannalta.
Kantasolututkimuksen periaatteena on yleisesti julistettu sitä, että soluista ei pyritä kasvattamaan sikiöitä, kantasolu ei ole “pieni ihminen”, eikä se voi sellaiseksi laboratoriossa kehittyä. Tästä on kirjoittanut esimerkiksi Leena Palotie.
Kun ihmisen alkioita viljellään laboratorio-olosuhteissa ja niistä valitaan sopivin, kuljetaan - mielestäni - tämän periaatteen kannalta kovin liukkaalla ja kaltevalla pinnalla. Tärkein moraalinen kysymys tässä on se, missä vaiheessa ihminen on ihminen. Onko ihminen jo ihminen alkio- vai sikiövaiheessa vai onko ihminen sitten ihminen vasta synnyttyään. Tästä seuraa välitön viittaus päivän ruotsalaiseen uutiseen; onko eettisesti oikein viljellä ihmisalkioita? Onko se oikein jos tarkoituksena on pelastaa jo syntyneen ihmisen elämä?
Vaikeita kysymyksiä.
Varsinkin tässä tilanteessa. Olisi ehkä hyvä käydä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, missä kulkee ihmisen suorittaman toiminnan eettinen rajapinta. Nämä ovat - edelleen minun mielestäni - niitä asioita joissa ei voi olla harmaata vyöhykettä. Näissä kysymyksissä on olemassa vain musta ja valkoinen - väärä ja oikea.
Ymmärrän hyvin varsinaisen kantasolututkimuksen tarkoituksen ja hyväksyn sen tieteenä jolla pyritään hyvään. Hyvä näin. Ymmärrän raskaudenkeskeyttämisen lapsen odotettavissa olevan monivammaisuuden tai äidille aiheutuvan terveydellisen riskin vuoksi. Hyvä niinkin.
Älkää ymmärtäkö väärin - minä pidän lapsista ja omani ovat minulle maailman valo ja koko olemiseni tarkoitus. Omassa elämässäni on ollut hyviä ja huonoja aikoja - mutta myös ikäviä ja syvää harkintaa vaativia valintatilanteita. Toivon vain, että olen osannut menneisyydessäni valita oikein. Toivon todellakin sydämestäni. Kaikki valinnat eivät ole yksinkertaisia tai helppoja.
Haluan kuitenkin esittää tässä vielä yhden vaikean eettisen kysymyksen: Kun maailmassa on jo olemassa oleva valtava liikakansoitus - sellainen todellinen väestöräjähdys joka tuhoaa planeetan ja ihmisen sen mukana - miksi etsimme keinoja kaikkein heikoimpienkin yksilöiden elämän ylläpitämiseen ja jatkamiseen? Mahdollisesti toisen ihmisen elämän kustannuksella?
Minulla ei ole tähän kysymykseen vastausta - mielipide on muodostumassa. Tämä on olevainen totuus. Sellainen jonka edessä mykistyn ja ihmettelen etsien olennaista.
Lisää aiheesta ja lähteet tekstissä:
http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/2007/05/30/kun-ihminen-leikkii-jumalaa/
Vastaukset 4
Vanhimmat
lapsia siitetään?
Johonkin tarkoitukseen.
Siittämisen vietti on lajin säilymiseen ja jatkumiseen tarkoitettu.
Myös omien geenien jatkuvuuteen.
Näin ajattelen ilman aiheeseen liittyvää syvällisempää tietoa.
viestin aloittaja ajoi takaa?
Lasten hankkimiselle on AINA olemassa joku funktio.
AINA.
Minusta tuossa tilanteessa toimitaan aivan oikein, koska sillä on mahdollisuus parantaa jo olemassa oleva lapsi (muita hoitokeinoja ei ole), eikä tuo tuota mitään haittaa myöskään syntyvälle lapselle.