Niin, mitä kummitukset on? Ihmisethän yäittää nähneensä kuolleiden ihmisten haamuja. Kirkkohan opettaa, että ihmiset joutuu helvetiin taikka paratiisiin, joko suoraan taikka kiirastulen kautta. Kuitenkin tällaisia kuolleiden ihmisten haamuja nähdään hyvin useasti, joten asiaa ei oikein voi ohittaa olan kohautuksella. Ilmaantuuhan kummituksia useammin kuin neitsyt Marian ilmestyksiä.
Mitä kummitukset on?
Fabrizio di Rivombriosa
6391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Marian ilmestykset ja muuta vastaavaa tuntuu olevan jo Raamatussa. Varsinaisista haamuista tai kummituksista ei kerrota raportteja. Olkoonkin, että opetuslapsetkin pelästyivät kerran Jeesusta luullen häntä haamuksi - se ei kerro mitään itse ilmiöstä, mutta kertoo sen että usko aaveisiin ainakin oli olemassa. Ja on edelleen.
Ensiksi, suuri osa kummitushavainnoista tai poltergaisteista voidaan selittää luonnollisesti. Ei-niin-kovin-kauan-sitten oli aika, jolloin vain kaikkia asioita ympärillämme ei ymmärretty tai syitä niille ei tiedetty. Näin siis suuri osa havainnoista on selitettävissä eivätkä ole kuolleiden henkiä.
Sitten toki voidaan lähteä siitä suorasta raamatullisesta oletuksesta, että osa ilmiöistä ja havainnoista onkin todella henkimaailman juttuja. Ehkä silti kyseessä ei ole kuolleiden henget vaan esimerkiksi demonit. Usko suojaa hyvin kummituksilta mun kokemuksen mukaan.
sitten voi olla. Demonitko sitten ottaisivat ihmishahmon?
Mutta toisaalta kaikki kummitukset eivät ole pahoja, ja miksi sitten joku demoni ottaisi aina saman ihmisen hahmon? Väitetäänhän monissa paikoissa nähdyn sama kummitus useita kertoja eri ihmisten toimesta.
Kuten totesin, todella hyvä kysymys. Ja toivonkin että joku minua tässä asiassa viisaampi vastaisi sinulle paremmin, koska itse en osaa sanoa aiheesta paljonkaan enempää.
on vaan joulupukki valeasussa,kun se käy vakoilemassa että onko kilttejä lapsia ja kannattaako antaa joululahjoja.
Ei. Ne on tonttuja!!
http://society.krishna.org/Articles/2000/11/00195.html