http://koti.phnet.fi/petripaavola/DaVincikoodinsanoma.html
Mielenkiintoinen kirjoitus. Sivulla tekstiä muun muassa näin:
Miten Uusi Testamentti syntyi? Brown sanoi Konstantinuksen koonneen nykyisen Raamatun. Alkuseurakunta luki jo olemassa olevia kirjoituksia, joista tietysti ensimmäisenä oli Vanhan Testamentin kirjat. Sen jälkeen seurakuntaan levisi UT:n tekstit, joista viimeisin oli valmis vuonna 96 jKr. Raamattu kertoo apostoleiden kirjeiden kiertäneen seurakunnissa, joka merkitsee sitä että jo hyvin varhain heidän kirjeensä olivat Jumalan seurakuntien luettavissa. Paavali tiesi Pietarin kirjeiden olemassaolosta ja samoin Pietari tiesi Paavalin kirjeiden olemassaolosta. Jo paljon ennen Rooman katolisen kirkon syntymistä kaanon oli siis kuitenkin valmis ja seurakunnan käytössä. Rooman katolinen kirkko ei synnyttänyt kaanonia, vaan otti käyttöönsä jo olemassa olevat ja muiden tunnustamat kirjat ja kirjeet, jotka olivat alkuseurakunnalla kokonaisuudessaan käytössä. Apostoli Pietari kirjoitti kirjeensä Vähä-Aasiassa ja Aasiassa oleville uskoville. Pietarin kirjoituksesta käy ilmi, että Paavalin kirjeitä luettiin Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa. Eli niin Paavalin kuin Pietarin kirjeitä luettiin Vähä-Aasian ja Aasian seurakunnissa. Myös Johanneksen ilmestyskirjaa luettiin Aasian seitsemässä seurakunnassa sen jälkeen, kun se valmistui vuonna 96 jKr. Edellä olevista jakeista käy ilmi, että apostolien kirjeitä kopioitiin ja lähetettiin olemassa oleviin seurakuntiin. Paavali kertoi kolossalaisille, että hänen kirjeensä tuli toimittaa luettavaksi Laodikean seurakuntaan. Apostolien kirjeet siis levitettiin olemassa oleviin Jumalan seurakuntiin ja pikku hiljaa ne tietenkin levisivät kaikkialle, missä oli Jumalan seurakuntia. Esimerkiksi Kleemens Aleksandrialainen (n. 150-n. 215 jKr.) tunsi kaikki Uuden Testamentin tekstit ja piti niitä Jumalan sanana. Jumalan sana ja sen opetus on siis ollut koko ajan Jumalan seurakunnan käytössä kautta sen historian. Rooman katolinen kirkko kanonisoi Raamatun ja antaa sen kuvan, että se on antanut Raamatun ihmiskunnalle, koska tämän kautta se pitäisi monopoli asemaa Raamatun tulkinnassa ja sen opetuksessa. Rooman kirkko ei ole antanut meille UT:n kaanonia, vaan Jumala sen antoi UT:n kirjoittajien kautta. Rooman kirkko kanonisoi siis jo olemassa olevat kirjat seurakunnassa olevien kirjeiden perusteella. UT:n kanonisoinnilla kirkko haluaa sinetöidä sen valheen, jota he "totuutena" markkinoivat ihmiskunnalle.
Markion, jonka sanottiin olevan gnostilainen harhaoppinen (eli n. 85-160 jKr.) teki oman Uuden Testamentin kanonisoinnin. Markion hyväksyi kaanoniinsa vain Luukkaan evankeliumin ja kymmenen Paavalin kirjettä. Totean tähän, että meillä on aika yksipuolinen "kirkkohistoria", sillä Rooman katolinen kirkko tappoi vastustajiaan sekä hävitti heidän teoksiaan sekä on antanut sen leiman vastustajilleen, jota saamme historiasta lukea. Rooman katolisen kirkon historian todistuksia voidaan siis pitää puolueellisina, koska se on hävittänyt aikoinaan olemassa olevia tekstejä. Katolisen kirkon toimenpiteet ja sen historian todistuksia ei voi siis kaikilta osin pitää luotettavina. En kuitenkaan ota kantaa Markioniin hyvässä enkä pahassa, mutta sen sanon, että gnostilaisuus on harhaopetusta. Markionin epätäydellinen kaanon oli kuitenkin eräs voimakkaimmista tekijöistä, joka johti myöhemmin kirkon kaanonin virallistamiseen. Markionin epätäydellinen kaanon sekä harhaoppisuus oli se lähtölaukaus, joka sai Rooman katolisen kirkon virallisesti kanonisoimaan Uuden Testamentin tekstit. Rooman katolinen kirkko nousi vastustamaan harhaoppeja ja siksi se virallisti kaanonin, mutta kuitenkin itse samaan aikaan ennen ja jälkeen kaanonin virallistamisen Rooman katolinen kirkko opetti mm. näitä harhaoppeja:
375 jKr. aloitettiin enkelien ja kuolleitten pyhimysten palvonta.
378 jKr. roomalainen piispa Damascus peri keisarilta uskonnollisena johtajana Pontifex Maximum ja Vicarius Christi arvonimet. Näin Rooman paavin istuimesta tuli Baabelista alkaneen ylipappi kultin perillinen. Tästä lähtien kaikilla Rooman piispoilla(paaveilla) on ollut nämä arvonimet. Heti kun Damascuksesta oli tullut Pontifex Maximum tulivat Rooman katoliseen kirkkoon babylonialaiset seremoniat hallitsevaan asemaan ja myös muiden pakanauskontojen oppikäsityksiä alkoi tulla sisälle Rooman kirkkoon.
381 jKr. alkoivat epäviralliset rukoukset neitsyt Marialle Jumalan äidille ja taivaan kuningattarelle.
Noiden vuosilukujen jälkeen myös yhä useammat ja useammat pakanalliset opit siirtyivät katolisen kirkon opetuksiksi. Se mikä on huomattavaa, on se että vuonna 1546 Rooman katolinen kirkko kanonisoi apokryfikirjat, joita kirkkoisät pitivät harhaoppisina. Rooman kirkon raamattu pitää sisällään siis myös harhaoppisten teoksia.
Gnostilaiset evankeliumit
Niin sanotut Uuden Testamentin apokryfikirjat (gnostilaiset evankeliumit) eivät kuulu Raamatun kirjoihin ja suurin osa niistä (apokryfikirjoista) on kirjoitettu toisella vuosisadalla tai myöhemmin; eli ne ovat syntyneet paljon myöhemmin kuin UT:n kanoniset tekstit. Viimeisin kanoninen teksti Ilmestyskirja näki päivänvalon n, 96 jKr. Ilmestyskirja päätti Jumalallisten ilmoitusten ketjun; sen sanoma oli siihen hetkeen ja aina maanpäällisen ihmiskunnan historian loppuhetkeen asti, eikä näin enää tarvittu uusia ilmoituksia, sillä ilmoitus oli jo annettu koskemaan koko ihmiskunnan historiallista aikakautta. Ja sitä ennen oli jo kaikki muu oleellinen sanottu ja tuotu esiin. UT:n apokryfiset kirjat ovat syntyneet paljon myöhemmin kuin Ilmestyskirja, tämäkin kertoo että uudet ilmoitukset olivat ihmisestä lähtöisin, eivätkä omanneet Jumalallista arvovaltaa, sillä Jumalan Raamatullinen ilmoitushistoria päättyi Ilmestyskirjaan. UT:n apokryfikirjoilla on yksi yhteinen piirre, ne ovat gnostilaisvaikutteisia. Gnostilaisille teksteille on myös ominaista seuraavat piirteet; gnostilaisuus asetti itsensä korkeampaan asemaan kuin kristinusko sekä gnostilaisuus ei uskonut Jeesuksen olevan Jumala. Nuo edellä olevat seikat jo itsessään todistavat sen ettei gnostilaisapokryfisilla teksteillä voida todistaa Raamatun opetusta, sillä gnostilaisuus asetti itse itsensä kristinuskoa korkeammalle sekä uskominen Jeesukseen tavallisena ihmisenä teki heistä ihmisiä, joilla ei ollut halua Raamatulliseen uskoon, vaan pikemminkin he halusivat todistaa sen vääräksi korottamalla omaa uskoaan. Näin gnostilaisia tekstejä ei voida mitenkään pitää kristinuskon alkuperäisinä teksteinä tai kristinuskoon kuuluvina teoksina, sillä gnostilaiset pitivät kristinuskoa vihollisenaan ja gnostilaiset olivat "oikeaoppisia". Tosiasiassa gnostilaiset olivat samassa eksytyksen veneessä kuin kirkkolaitos, kumpaisellakin oli vain erilaiset opetukset, mutta opetuksen innoitus tuli samasta lähteestä, eli pimeyden päämajasta.
Alkuseurakunta ei pitänyt Raamatullisina Brownin mainitsemia Filippuksen- ja Magdalan Marian evankeliumeja, koska ne eivät olleet kanonisia. Marian evankeliumi näki päivänvalon 200-luvulla ja siitä ilmestyi hiukan toisenlainen versio 400-luvulla, jossa naisen asema opetuslapsena oli hiukan muuttunut, lisäksi Marian evankeliumi on gnostilais-egyptiläistä kristillisyyttä, joten sillä ei ole Raamatun arvovaltaa. Näin raukeaa tyhjiin myös Brownin väite muuttumattomista teksteistä. Marian evankeliumi on myös syntynyt yli sata vuotta sen jälkeen, kun viimeinen Raamatullinen teksti syntyi. Marian evankeliumi kuuluu UT:n apokryfikirjoihin eikä sillä ole Raamatullista arvovaltaa, joten sen sanoma on hylättävä, eikä sillä ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Filippuksen (on sama kuin Filippos) evankeliumin synty sijoitetaan varhaisintaan 180-250 jKr. joten sekin on syntynyt paljon myöhemmin kuin Raamatulliset tekstit. Filippuksen evankeliumi on täynnä gnostilaisia ajatuksia. Filippuksen evankeliumissa vaimosta käytetään sanaa sime, mutta Brownin esiin ottamassa kohdassa sana koinonos, joka esiintyy kreik. UT:ssa yhdeksän kertaa, ei yhdessäkään kohtaa tarkoita vaimoa, vaan toveria ja kalastuskumppania. Kaiken edellä esitetyn valossa Da Vinci antaa jälleen kerran väärän lausunnon, sana kumppani ei tarkoita vaimoa, eikä Maria ollut Jeesuksen vaimo. Dan Brown sysää Jeesuksen vähäiseen sivurooliin ja asettaa Magdalan Marian ja pyhän naiseuden kirjan sankaruudeksi.
Gnostilaisuudessa oli monenlaista vaikutusta esim. jotkut gnostilaiset opettivat, että jumalallisuus saavutetaan miehen ja naisen ykseydellä. Tämä ajatus johti myös jotkut gnostikot tavoittelemaan jumaluutta miehen ja naisen seksiaktin kautta. Mutta oli myös olemassa gnostilaisia, jotka pidättäytyivät sukupuolisuhteista. Kun tiedämme sen tosiasian, että gnostilaiset pitivät kristittyjä vihollisinaan sekä he pitivät itseään kristittyjä parempina ja he halusivat kaikella tavalla osoittaa kristinuskon vääräksi, niin sen tähden syntyivät ns. gnostilaiset evankeliumit, joiden tarkoituksena oli mustamaalata ja vääristää oikea evankeliumi. Gnostilaiset menivät niin pitkälle tässä, että he kirjoittivat evankeliumit "uusiksi" väärentämällä ne; joissa he kuvasivat Jeesuksen tavalliseksi mieheksi, joka yhtyi jumalallisuuteen Maria Madgaleenan kautta. Tuo gnostilainen väite, että Maria Madgaleena oli Jeesuksen vaimo sopi gnostilaisille, koska sillä tavalla he pyrkivät väittämään oman oppinsa oikeaksi ja saivat tukea ajatuksilleen. Ajatus Jeesuksen naimisissa olosta (yhtyminen jumalallisuuteen naisen kanssa) on gnostilaista evankeliumia. Samoin myös tuo toinen seksuaalikielteinen ryhmä sai lisää vettä myllyynsä väittäen "uusien" evankeliumien kautta, että Jeesus vietti synnillistä ja paheellista seksielämää. Näin nuo molemmat ryhmittymät saivat itselleen "uusista evankeliumeistaan" oivia puhemiehiä, joilla he hyökkäsivät kristittyjä ja Raamatun sanomaa vastaan. Se oli ovela juoni toisten mustamaalaamiseksi, mutta onneksi tiedämme sen, että näiden gnostilaisten tekstien innoituksen lähde on ollut pimeyden päämajassa, ja että Raamatussa on totuus siitä kuinka asiat ovat. Raamattu ei kerro Jeesuksen olleen naimisissa, eikä Hän ollutkaan naimisissa, koska Hän ei syntynyt maailmaan naimisiinmenoa varten, vaan siksi, että kuolisi syntiuhrina maailman synnin tähden.
Mielenkiintoinen kirjoitus. Sivulla tekstiä muun muassa näin:
Miten Uusi Testamentti syntyi? Brown sanoi Konstantinuksen koonneen nykyisen Raamatun. Alkuseurakunta luki jo olemassa olevia kirjoituksia, joista tietysti ensimmäisenä oli Vanhan Testamentin kirjat. Sen jälkeen seurakuntaan levisi UT:n tekstit, joista viimeisin oli valmis vuonna 96 jKr. Raamattu kertoo apostoleiden kirjeiden kiertäneen seurakunnissa, joka merkitsee sitä että jo hyvin varhain heidän kirjeensä olivat Jumalan seurakuntien luettavissa. Paavali tiesi Pietarin kirjeiden olemassaolosta ja samoin Pietari tiesi Paavalin kirjeiden olemassaolosta. Jo paljon ennen Rooman katolisen kirkon syntymistä kaanon oli siis kuitenkin valmis ja seurakunnan käytössä. Rooman katolinen kirkko ei synnyttänyt kaanonia, vaan otti käyttöönsä jo olemassa olevat ja muiden tunnustamat kirjat ja kirjeet, jotka olivat alkuseurakunnalla kokonaisuudessaan käytössä. Apostoli Pietari kirjoitti kirjeensä Vähä-Aasiassa ja Aasiassa oleville uskoville. Pietarin kirjoituksesta käy ilmi, että Paavalin kirjeitä luettiin Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa. Eli niin Paavalin kuin Pietarin kirjeitä luettiin Vähä-Aasian ja Aasian seurakunnissa. Myös Johanneksen ilmestyskirjaa luettiin Aasian seitsemässä seurakunnassa sen jälkeen, kun se valmistui vuonna 96 jKr. Edellä olevista jakeista käy ilmi, että apostolien kirjeitä kopioitiin ja lähetettiin olemassa oleviin seurakuntiin. Paavali kertoi kolossalaisille, että hänen kirjeensä tuli toimittaa luettavaksi Laodikean seurakuntaan. Apostolien kirjeet siis levitettiin olemassa oleviin Jumalan seurakuntiin ja pikku hiljaa ne tietenkin levisivät kaikkialle, missä oli Jumalan seurakuntia. Esimerkiksi Kleemens Aleksandrialainen (n. 150-n. 215 jKr.) tunsi kaikki Uuden Testamentin tekstit ja piti niitä Jumalan sanana. Jumalan sana ja sen opetus on siis ollut koko ajan Jumalan seurakunnan käytössä kautta sen historian. Rooman katolinen kirkko kanonisoi Raamatun ja antaa sen kuvan, että se on antanut Raamatun ihmiskunnalle, koska tämän kautta se pitäisi monopoli asemaa Raamatun tulkinnassa ja sen opetuksessa. Rooman kirkko ei ole antanut meille UT:n kaanonia, vaan Jumala sen antoi UT:n kirjoittajien kautta. Rooman kirkko kanonisoi siis jo olemassa olevat kirjat seurakunnassa olevien kirjeiden perusteella. UT:n kanonisoinnilla kirkko haluaa sinetöidä sen valheen, jota he "totuutena" markkinoivat ihmiskunnalle.
Markion, jonka sanottiin olevan gnostilainen harhaoppinen (eli n. 85-160 jKr.) teki oman Uuden Testamentin kanonisoinnin. Markion hyväksyi kaanoniinsa vain Luukkaan evankeliumin ja kymmenen Paavalin kirjettä. Totean tähän, että meillä on aika yksipuolinen "kirkkohistoria", sillä Rooman katolinen kirkko tappoi vastustajiaan sekä hävitti heidän teoksiaan sekä on antanut sen leiman vastustajilleen, jota saamme historiasta lukea. Rooman katolisen kirkon historian todistuksia voidaan siis pitää puolueellisina, koska se on hävittänyt aikoinaan olemassa olevia tekstejä. Katolisen kirkon toimenpiteet ja sen historian todistuksia ei voi siis kaikilta osin pitää luotettavina. En kuitenkaan ota kantaa Markioniin hyvässä enkä pahassa, mutta sen sanon, että gnostilaisuus on harhaopetusta. Markionin epätäydellinen kaanon oli kuitenkin eräs voimakkaimmista tekijöistä, joka johti myöhemmin kirkon kaanonin virallistamiseen. Markionin epätäydellinen kaanon sekä harhaoppisuus oli se lähtölaukaus, joka sai Rooman katolisen kirkon virallisesti kanonisoimaan Uuden Testamentin tekstit. Rooman katolinen kirkko nousi vastustamaan harhaoppeja ja siksi se virallisti kaanonin, mutta kuitenkin itse samaan aikaan ennen ja jälkeen kaanonin virallistamisen Rooman katolinen kirkko opetti mm. näitä harhaoppeja:
375 jKr. aloitettiin enkelien ja kuolleitten pyhimysten palvonta.
378 jKr. roomalainen piispa Damascus peri keisarilta uskonnollisena johtajana Pontifex Maximum ja Vicarius Christi arvonimet. Näin Rooman paavin istuimesta tuli Baabelista alkaneen ylipappi kultin perillinen. Tästä lähtien kaikilla Rooman piispoilla(paaveilla) on ollut nämä arvonimet. Heti kun Damascuksesta oli tullut Pontifex Maximum tulivat Rooman katoliseen kirkkoon babylonialaiset seremoniat hallitsevaan asemaan ja myös muiden pakanauskontojen oppikäsityksiä alkoi tulla sisälle Rooman kirkkoon.
381 jKr. alkoivat epäviralliset rukoukset neitsyt Marialle Jumalan äidille ja taivaan kuningattarelle.
Noiden vuosilukujen jälkeen myös yhä useammat ja useammat pakanalliset opit siirtyivät katolisen kirkon opetuksiksi. Se mikä on huomattavaa, on se että vuonna 1546 Rooman katolinen kirkko kanonisoi apokryfikirjat, joita kirkkoisät pitivät harhaoppisina. Rooman kirkon raamattu pitää sisällään siis myös harhaoppisten teoksia.
Gnostilaiset evankeliumit
Niin sanotut Uuden Testamentin apokryfikirjat (gnostilaiset evankeliumit) eivät kuulu Raamatun kirjoihin ja suurin osa niistä (apokryfikirjoista) on kirjoitettu toisella vuosisadalla tai myöhemmin; eli ne ovat syntyneet paljon myöhemmin kuin UT:n kanoniset tekstit. Viimeisin kanoninen teksti Ilmestyskirja näki päivänvalon n, 96 jKr. Ilmestyskirja päätti Jumalallisten ilmoitusten ketjun; sen sanoma oli siihen hetkeen ja aina maanpäällisen ihmiskunnan historian loppuhetkeen asti, eikä näin enää tarvittu uusia ilmoituksia, sillä ilmoitus oli jo annettu koskemaan koko ihmiskunnan historiallista aikakautta. Ja sitä ennen oli jo kaikki muu oleellinen sanottu ja tuotu esiin. UT:n apokryfiset kirjat ovat syntyneet paljon myöhemmin kuin Ilmestyskirja, tämäkin kertoo että uudet ilmoitukset olivat ihmisestä lähtöisin, eivätkä omanneet Jumalallista arvovaltaa, sillä Jumalan Raamatullinen ilmoitushistoria päättyi Ilmestyskirjaan. UT:n apokryfikirjoilla on yksi yhteinen piirre, ne ovat gnostilaisvaikutteisia. Gnostilaisille teksteille on myös ominaista seuraavat piirteet; gnostilaisuus asetti itsensä korkeampaan asemaan kuin kristinusko sekä gnostilaisuus ei uskonut Jeesuksen olevan Jumala. Nuo edellä olevat seikat jo itsessään todistavat sen ettei gnostilaisapokryfisilla teksteillä voida todistaa Raamatun opetusta, sillä gnostilaisuus asetti itse itsensä kristinuskoa korkeammalle sekä uskominen Jeesukseen tavallisena ihmisenä teki heistä ihmisiä, joilla ei ollut halua Raamatulliseen uskoon, vaan pikemminkin he halusivat todistaa sen vääräksi korottamalla omaa uskoaan. Näin gnostilaisia tekstejä ei voida mitenkään pitää kristinuskon alkuperäisinä teksteinä tai kristinuskoon kuuluvina teoksina, sillä gnostilaiset pitivät kristinuskoa vihollisenaan ja gnostilaiset olivat "oikeaoppisia". Tosiasiassa gnostilaiset olivat samassa eksytyksen veneessä kuin kirkkolaitos, kumpaisellakin oli vain erilaiset opetukset, mutta opetuksen innoitus tuli samasta lähteestä, eli pimeyden päämajasta.
Alkuseurakunta ei pitänyt Raamatullisina Brownin mainitsemia Filippuksen- ja Magdalan Marian evankeliumeja, koska ne eivät olleet kanonisia. Marian evankeliumi näki päivänvalon 200-luvulla ja siitä ilmestyi hiukan toisenlainen versio 400-luvulla, jossa naisen asema opetuslapsena oli hiukan muuttunut, lisäksi Marian evankeliumi on gnostilais-egyptiläistä kristillisyyttä, joten sillä ei ole Raamatun arvovaltaa. Näin raukeaa tyhjiin myös Brownin väite muuttumattomista teksteistä. Marian evankeliumi on myös syntynyt yli sata vuotta sen jälkeen, kun viimeinen Raamatullinen teksti syntyi. Marian evankeliumi kuuluu UT:n apokryfikirjoihin eikä sillä ole Raamatullista arvovaltaa, joten sen sanoma on hylättävä, eikä sillä ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Filippuksen (on sama kuin Filippos) evankeliumin synty sijoitetaan varhaisintaan 180-250 jKr. joten sekin on syntynyt paljon myöhemmin kuin Raamatulliset tekstit. Filippuksen evankeliumi on täynnä gnostilaisia ajatuksia. Filippuksen evankeliumissa vaimosta käytetään sanaa sime, mutta Brownin esiin ottamassa kohdassa sana koinonos, joka esiintyy kreik. UT:ssa yhdeksän kertaa, ei yhdessäkään kohtaa tarkoita vaimoa, vaan toveria ja kalastuskumppania. Kaiken edellä esitetyn valossa Da Vinci antaa jälleen kerran väärän lausunnon, sana kumppani ei tarkoita vaimoa, eikä Maria ollut Jeesuksen vaimo. Dan Brown sysää Jeesuksen vähäiseen sivurooliin ja asettaa Magdalan Marian ja pyhän naiseuden kirjan sankaruudeksi.
Gnostilaisuudessa oli monenlaista vaikutusta esim. jotkut gnostilaiset opettivat, että jumalallisuus saavutetaan miehen ja naisen ykseydellä. Tämä ajatus johti myös jotkut gnostikot tavoittelemaan jumaluutta miehen ja naisen seksiaktin kautta. Mutta oli myös olemassa gnostilaisia, jotka pidättäytyivät sukupuolisuhteista. Kun tiedämme sen tosiasian, että gnostilaiset pitivät kristittyjä vihollisinaan sekä he pitivät itseään kristittyjä parempina ja he halusivat kaikella tavalla osoittaa kristinuskon vääräksi, niin sen tähden syntyivät ns. gnostilaiset evankeliumit, joiden tarkoituksena oli mustamaalata ja vääristää oikea evankeliumi. Gnostilaiset menivät niin pitkälle tässä, että he kirjoittivat evankeliumit "uusiksi" väärentämällä ne; joissa he kuvasivat Jeesuksen tavalliseksi mieheksi, joka yhtyi jumalallisuuteen Maria Madgaleenan kautta. Tuo gnostilainen väite, että Maria Madgaleena oli Jeesuksen vaimo sopi gnostilaisille, koska sillä tavalla he pyrkivät väittämään oman oppinsa oikeaksi ja saivat tukea ajatuksilleen. Ajatus Jeesuksen naimisissa olosta (yhtyminen jumalallisuuteen naisen kanssa) on gnostilaista evankeliumia. Samoin myös tuo toinen seksuaalikielteinen ryhmä sai lisää vettä myllyynsä väittäen "uusien" evankeliumien kautta, että Jeesus vietti synnillistä ja paheellista seksielämää. Näin nuo molemmat ryhmittymät saivat itselleen "uusista evankeliumeistaan" oivia puhemiehiä, joilla he hyökkäsivät kristittyjä ja Raamatun sanomaa vastaan. Se oli ovela juoni toisten mustamaalaamiseksi, mutta onneksi tiedämme sen, että näiden gnostilaisten tekstien innoituksen lähde on ollut pimeyden päämajassa, ja että Raamatussa on totuus siitä kuinka asiat ovat. Raamattu ei kerro Jeesuksen olleen naimisissa, eikä Hän ollutkaan naimisissa, koska Hän ei syntynyt maailmaan naimisiinmenoa varten, vaan siksi, että kuolisi syntiuhrina maailman synnin tähden.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.