Olen ollut töissä sekä vanhusten laitos- että kotihoidossa. Ihmettelen erästä asiaa;
Miksi hoitajien täytyy hoidon lisäksi olla vastuussa mm. kotihoidossa vanhusten kanssa seurustelusta, virikkeiden antamisesta ja ulkoilusta? Näistähän on jouduttu lähes kokonaan luopumaan tosin viime vuosina.
Eikö seurustelun ja keskustelun tulisi olla ystävien ja omaisten puuhaa? Hoitajahan käy vanhuksn kotona siitä syystä, että vanhus tarvitsee apua perushoitoonsa, sairauden hoitoonsa ja muuhun huolenpitoon. Vanhus siis pestään, puetaan, annetaan ruokaa ja lääkkeitä, mitataan verenpainetta, otetaan näytteitä laboratorioon ja sänky pedataan, pyykit pestään ja lattia lakaistaan.
Miksi vielä seurustelun, viriketoiminnan ja ulkoilun tulisi kuulua palveluun? Toki hoitajat työtehtäviensä aikana juttelevat vanhuksen kanssa, se onkin eri asia.
Miksi hoitajien täytyy hoidon lisäksi olla vastuussa mm. kotihoidossa vanhusten kanssa seurustelusta, virikkeiden antamisesta ja ulkoilusta? Näistähän on jouduttu lähes kokonaan luopumaan tosin viime vuosina.
Eikö seurustelun ja keskustelun tulisi olla ystävien ja omaisten puuhaa? Hoitajahan käy vanhuksn kotona siitä syystä, että vanhus tarvitsee apua perushoitoonsa, sairauden hoitoonsa ja muuhun huolenpitoon. Vanhus siis pestään, puetaan, annetaan ruokaa ja lääkkeitä, mitataan verenpainetta, otetaan näytteitä laboratorioon ja sänky pedataan, pyykit pestään ja lattia lakaistaan.
Miksi vielä seurustelun, viriketoiminnan ja ulkoilun tulisi kuulua palveluun? Toki hoitajat työtehtäviensä aikana juttelevat vanhuksen kanssa, se onkin eri asia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Haluaisin tarkennusta mieltäsi askarruttavaana asiaan. Tarkoitatko siis, että hoitajien ei pitäi kuin hoitaa asiakas niin, että käytännön temput tehdään ja juttelu jätetään muille? Vai tarkoitatko siis että esimerkiksi ulkoilutus voisi olla jonkin muun ryhmän työ?
Minä en ainakaan tuota juttelua halua pois jättää työstäni, minua kiinnostaa mitä asiakkaalle kuuluu. Useat haluavatkin kertoa, jos on esimerkiksi murheita. Mutta täytyy sanoa että ei näillä resursseilla mitään ulkoiluja tehdäkään, sen hoitaa jotkin muut.
Enkä minä hoida pelkästään potilaan/asiakkaan sairautta vaan häntä itseään. Se käsittää muutakin kuin hänen perussairautensa.
sitä, että kaikki vanhusten sosiaalinen elämä virikkeineen jätetään hoitajien vastuulle ja hoitajan aikapulan vuoksi joutuvat tuntemaan syyllisyttä, koska eivät voi täyttää tätä "tehtävää" ja vanhukset sairastuvat masennukseen yksinäisyyden takia.
Missä omaiset? Ystävät?
Kuolleet tai samassa jamassa kuin itsekkin on, sepä se ongelma onkin. päivät yksin eikä minnekkään pääse.
Viriketoimintahan on erikseen mutta se ei ihan kaikkien kohdalle sovi.
Se mitä minä olen sairaala elämää päässyt seuraamaan ja kotisairaanhoitoa jne. Niin ei siellä potilaiden kanssa ylimääräisiä kovin paljoa jutustellakkaan. Kuulumiset toki kuuluu asiaan mutta noin muuten ei sellaiseen käytetä erikseen aikaa. Sairaalassa on erilaisia hoitajia jos useamman kanssa on tekemisissä niin kyllähän juttelua silloin syntyy, huono puoli jos ei kehenkään pääse tutustumaan vaan kaikki on työntekijöitä ja kaukana ystävän roolista.
Päättäjien tahdostahan asia myös lähtee kuten esimeriksi päivätoimintaan kykenevä ei pääse kuin kerran viikossa. Tarve voisi olla paljon enemmänkin koska muina aikoina sitten viikolla ei ole kuin kotona olemista niillä ketkä ei ulos pääse.
Aika vähän näkee omaisia joilla aikaa ja viitsimistä välittää omaisesta joka on sairaalassa pitkiä aikoja. Että viettäisi aikaa omaisensa kanssa. Jaksamisestahan se on myös kiinni että minkälainen se oma elämä on että jaksaako joka päivä käydä katsomassa ja kerkiääkö edes.
Elämä on..
Pitäisikö hoito ja muu työ tehdä täysin hiljaa? Useimmat naiset pystyvät varsin sujuvasti sekä juttelemaan että tekemään työtä jopa avokonttorissa, miksi ei sitten hoito- ja taloustyötä toisen kodissa kotipalvelun työntekijänä?
"Eikö seurustelun ja keskustelun tulisi olla ystävien ja omaisten puuhaa? "
Etkö ole huomannut,että siinä keskustellessa voi tulla esiin jotain todella tärkeää, joka täytyy ottaa hoidossa huomioon: ruoka ei ole nyt oikein viime aikoina maistunut, vessassa piti viime yönäkin käydä ainakin seitsemän kertaa, pitää taas ostaa pari limsapulloa kun yhtenään janottaa jne... Mitä tämä kertoo ammattitaitoiselle hoitajalle asiakkaan terveydestä?
Missäkö ystävät ja omaiset? Useimmat haudassa, ja jos omia lapsia ja sisaruksia ei ole koskaan ollutkaan, ei sellaisia juuri enää vanhoilla päivillä saa hankituksi. Useimmat työikäiset omaiset joutuvat hankkimaan elantoa tavalla tai toisella, huolehtimaan perheestään ym.
Eivätkö hoitajat todellakaan ymmärrä, että liikunta, ulkoilu ja virikkeet ovat sitä toimintakykyä ylläpitävää hoitoa, joka voi vähentää muun palvelun tarvetta?
Ulkoilun pitäisi kuulua palveluun siksi, että tutkimuksissa on todettu jopa niinkin vaatimattoman liikunnan kuin 2 kertaa viikossa puoli tuntia parantavan sekä mielialaa että fyysistä kuntoa.