Arkkienkeleistä

Käytä nettiä. Googlaa. Jos osaat kirjoittaa palstalle, niin osaat senkin.

Täällä on enkeleistä jotain ja kiva tuo
kohta ,josta voi lähettää enkelikortin
ystävälle.

http://www.kotimaa.fi/askel/

enkelit selviää, ei kannata Raamatunpaikkoja etsiä Raamatusta, on äkikiseltään liian suuri urakka.

Enkeli
(kreik. angelos, sanansaattaja). Raamattu opettaa, että e:t ovat henkiolentoja, «Hepr. 1:14», korkeampia kuin ihminen, «Hepr. 2:7»; «Ps. 8:5». Siksi, etteivät ne ole syntyneet, vaan luodut, niitä sanotaan Jumalan pojiksi, «Job 1:6»; «Ps. 89:7», ja 'pyhiksi', «Job 5:1»; «Ps. 89:8». Taivaassa on e. joukkoja, «Luuk. 2:13»; «Matt. 26:53»; «Dan. 7:10»; «Job 25:3», jotka ympäröivät Jumalan istuinta, «Ilm. 5:11»; «Ilm. 7:11», ja muodostavat taivaallisen pyhäkön kuoron, «Luuk. 2:13»; «Jes. 6:3»; «Ilm. 5:8»; «Ilm. 14:3»; «Ilm. 15:2-3».
Raamattu puhuu Herran sotajoukon päämiehestä, «Joos. 5:14», ja ruhtinaista, herrauksista, hallituksista ja valloista, «Kol. 1:16», sekä hyvien että pahojen e:ien kesken, «Ef. 1:21»; «Ef. 2:2»; «Ef. 3:10»; «Ef. 6:12»; «Room. 8:38»; «Kol. 2:15», erikseen myös e.-ruhtinaista, vieläpä mainitaan niiden nimiäkin, Gabriel, «Dan. 8:16»; «Dan. 9:21»; «Luuk. 1:19», «Luuk. 1:26», ja Miikael, «Dan. 10:13», «Dan. 10:21»; «Dan. 12:1»; «Juud. 9»; «Ilm. 12:7». Apokryfikirjoissa mainitaan lisäksi Raafael ja Uuriel. Ylienkeli mainitaan myös, «1. Tess. 4:16». Luonnonvoimatkin ovat Jumalan palvelijoita, «Ps. 104:4»; toisaalta taas mainitaan niiden olevan erityisten e:ien hoivissa ja puhutaan 'vesien e:stä', «Ilm. 16:5», 'e:stä, jolla oli tuli vallassaan', «Ilm. 14:18», ja 'syvyyden e:stä', «Ilm. 9:11», joka ilmeisesti on paha e.
E:t eivät kuitenkaan ole täydellisiä luonteeltaan, «Job 4:18»; «Job 15:15», eivätkä tiedoiltaan, «Matt. 24:36»; «Mark. 13:32»; «1. Piet. 1:12», vaikkakin tietävät paljon enemmän kuin ihmiset. Ulkonäöltään ne saattavat olla miehen tai nuorukaisen näköisiä, «1. Moos. 18:16»; «Tuom. 13:6»; «Mark. 16:5»; «Luuk. 24:4», niin että heidän taivaallista alkuperäänsä ei aina tunnettu, mutta usein heidän ympärillään loisti taivaallinen valo, «Luuk. 2:9»; «Matt. 28:3»; «Dan. 10:6»; «Hes. 1:13»; «Ilm. 1:14»; «Ilm. 19:12». E:eitä ei aina voitu nähdä ilman erityistä Jumalan voimaa, «4. Moos. 22:31»; «2. Kun. 6:17». Siivellisiksi kuvataan e:t vain «Ilm. 14:6»:ssa, paitsi kerubeja (ks. ). E:eillä ei ole määrättyä sukupuolta, «Matt. 22:30».
E:ien tehtävänä on toimia Jumalan sanansaattajina ihmisille ja toimittaa hänen tahtoansa. E:t ilmestyvät ihmisille unessa, «1. Moos. 28:12»; «Matt. 1:20», tai valveilla, «Luuk. 1:11», «Luuk. 1:26-38»; «Luuk. 2:9», «Luuk. 2:11». Ihmismuodossa e. ilmestyi Aabrahamille, Haagarille, Lootille, Moosekselle, Joosualle, Gideonille, Maanoahille, Elialle, Danielille, Sakarialle Pietarille ja Paavalille. E:t iloitsevat ihmisten pelastuksesta Jeesuksen syntyessä, «Luuk. 2:10», ja syntisen parannusta tehdessä, «Luuk. 15:10», sillä he tuntevat olevansa seurakunnan jäsenten palvelustovereita ja veljiä, «Ilm. 22:9». Jumala ryhtyikin ihmisiä pelastamaan, "että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon", «Ef. 3:10», niiden palvottavaksi ja ihailtavaksi.
E:t suojelevat Jumalaan turvaavia vaaroilta, «1. Moos. 24:7», ja ovat näkymättöminä heidän ympärillään, «Ps. 34:8»; «1. Moos. 28:12», «1. Moos. 48:16»; «2. Kun. 6:17»; «Jes. 63:9». Huomattavat ovat Jeesuksen sanat «Matt. 18:10»:ssä, jossa hän edellyttää suojelus-e:ien olemassaoloa ja rangaistusta niille, jotka pienokaisia halveksivat tai vahingoittavat. E:t toimeenpanevat rangaistuksia, «2. Kun. 19:35»; «2. Sam. 24:16»; «Ps. 35:5-6». Jeesukselle oli lohdutukseksi jo se tieto, että hän voisi saada avukseen e. joukon, «Matt. 26:53»; tuskan hetkenä e. todella tulikin häntä vahvistamaan, «Luuk. 22:43». Myös Daniel sai e:n vahvistusta, «Dan. 10:17-18». Muita esimerkkejä: «Ps. 91:11»; «Dan. 6:22»; «Ps. 34:7»; «Mark. 1:13». E:n tehtävänä saattaa myös olla velvollisuuden muistuttaminen, «Tuom. 6:12», varoittaminen ja ojentaminen, «Tuom. 2:1». E:n tehtävänä on auttaa kuolevia, «Luuk. 16:22», ja toimia Herran apulaisina hänen toisessa tulemisessaan, «Matt. 25:31». E:t kokoavat viljan ja erottavat lusteet nisusta, «Matt. 13:39», «Matt. 13:41»; «Matt. 24:31»; «1. Tess. 4:16»; «2. Tess. 1:7».
Jeesus puhuu e:eistä harvoin, mutta kuitenkin niin paljon, että selvästi näkee niiden olleen hänelle todellisuutta. Hän omaksui VT:n ja aikansa juutalaisten käsityksen, mutta ei näiden tavoin pitänyt e:eitä välittäjinä, jotka vievät rukouksia Jumalalle, ja kielsi suorastaan niitä rukoilemasta. Samoin apostolit varoittavat e.-palvonnasta, «Kol. 2:18»; «Ilm. 22:8-9». Valitut pyhät saavat tuomita e:eitä, «1. Kor. 6:3».
Raamatusta ilmenee myös, että e:t ovat joutuneet uskollisuudessaan koettelemuksiin, jolloin muutamat lankesivat, «Juud. 6»; «Joh. 8:44». Saatana oli asetettu maata hallitsemaan. Hänen langettuaan, «Jes. 14:12-15», Jumala loi ihmisen hänen sijalleen, mutta se juuri aiheutti saatanan kiukun ihmistä vastaan, niin että hän tekee kaikkensa saadakseen hänet kapinaan Jumalaa vastaan ja eroon hänestä.
Muutamin paikoin VT:ssa puhutaan 'Herran e:stä' aivan kuin tämä olisi ollut itse Jumala. Tämä liiton e. oli Herran erityisen läsnäolon ilmestys, ja se oli vanhan liiton ajalla sen jumalallisen ilmoituksen välittäjä, joka uudessa liitossa on ilmennyt Jeesuksessa. Se on Sanan väliaikainen ruumiillistuma, koska sillä on valta antaa syntejä anteeksi, «2. Moos. 23:20-21». Vrt. «1. Moos. 18»; «1. Moos. 22:11-12»; «1. Moos. 24:7», «1. Moos. 24:40»; «1. Moos. 31:11-12»; «1. Moos. 32:24-25»; «2. Moos. 3»; «2. Moos. 13:21»; «2. Moos. 14:19»; «2. Moos. 32:34»; «2. Moos. 33»; «Joos. 5:13»; «Joos. 6:2»; «Tuom. 2:1-5»; «Tuom. 6:11-13». Tämä e. oli 'Herran läsnäolo', joka myös asui pyhäkössä armoistuimella.

Raamatussa arkkienkelin arvonimeä kantaa vain Mikael, mutta eri uskonnoissa nimeä käytetään useammista enkeleistä. Tässä tulee muutama nimi, mutta niitä ei löydä raamatusta.

Kristinuskossa Uusi testamentti puhuu todella harvoin enkeleistä, ja muistaakseni on vain kaksi kohtaa, joissa mainitaan arkkienkeli Mikael. Vaikka monesti toisin luullaan niin Gabrielia ei olla koskaan kutsuttu arkkienkeliksi Evankeliumissa. Myöhemmin on alettu kutsua kolmea enkeliä arkkienkeliksi: Mikael, Gabriel ja Rafael; toisinaan Uriel mainitaan neljänneksi.

Osa protestanteista pitää Mikaelia ainoana arkkienkelinä, ja koska Raamattu ei mainitse Rafaelia niin protestantit eivät pidä häntä arkkienkelinä. Rafael kuitenkin mainitaan deuterokanonisessa kirjassa. Myös Lucifer luetaan usein entiseksi arkkienkeliksi.

Ortodoksit puhuvat ”seitsemästä enkelistä”, joihin kuuluu neljän edellä mainitun lisäksi Selaphiel, Jegudiel ja Barachiel.

Juutalaisuus uskoo arkkienkeleiden olevan pääasiassa Mikael, Rafael ja Gabriel. Kahdeksan seuraavan enkelin suhteen on sekaannusta, sillä yhtä niistä ei uskota arkkienkeliksi. Uriel, Sariel, Raguel, Remiel, Zedkiel, Jophiel, Haniel ja Chamuel.

Islam katsoo arkkienkeleiksi Mikaelin, Gabrielin sekä Azraelin, myös Luciferin.

Jehovan todistajat uskovat, että Jeesus on itse arkkienkeli Mikael. Tästä näkökulmasta Mikael on ensimmäinen ja suurin Luojan olennoista, ja tämä pohjautuu siihen, että Raamatussa vain Mikaelia kutsutaan arkkienkeliksi.