Raamis; Jaakob 2:14-26 Usko ja teot

USKO JA TEOT
Jaakob 2:14-26
--
2:14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
2:15 Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
2:16 ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
2:17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
2:18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
2:19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
2:20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
2:21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
2:22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
2:23 ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
2:24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
2:25 Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?
2:26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.
--
Vanhan Testamentin aja profeettojen saarnojen pysyvä sanoma kohdistui rikkaitten harrastamaa köyhien sortoa vastaan (Aamos 8:4, Miika 2:2, Jes. 10:2, Jer. 5:28, Hes. 22:29 jne.).

Almujen anto oli Israelissa jokaisen velvollisuus. Sillä haluttiin lieventää köyhien hätää. Jeesus piti itsestään selvänä, että hurskaat antoivat almuja. (Matt. 6:1), mutta Hän varoittaa vääristä vaikutteista.
Alkuseurakunnan ensimmäisiä tehtäviä oli järjestää köyhien avustaminen (Apt. 4:32, 6:1).

Kristittyjen tehtävänä on kautta aikojen ollut köyhien ja syrjäytyneiden avustaminen. Tänä päivänäkin avuntarvitsijoiden määrä maassamme on lisääntynyt. Sen huomaamme ruokajonoista.

Vaikka elämme ns. hyvinvointiyhteiskunnassa, niin kuinkahan moni loppujen lopuksi voi hyvin. Jaakob varoittaa meitä ummistamasta silmiämme, kun näemme hädässä olevan ihmisen (15,16) lähellämme.
Älkäämme olko välinpitämättömiä. ”Hätä ja tuska maailman, suurempi on kuin aavistan. Ken tahtoo kärsivää auttaa”?
--
Tekstimme sisältää "ongelman", jota on pidetty vaikeimpana Jaakobin kirjeessä. Äkkiseltaan katsoen näyttää siltä, että Jaakob kirjoittaa vastoin Paavalin opetuksia. Paavalihan opettaa uskon vanhurskautta (Room. 3:27-31).
Opettaako Jaakob nyt vastoin Paavalia tekojen vanhurskautta (14,24)?
Mitä mieltä sinä olet?

Yhtä mieltä molemmat ovat siinä, että pelastava usko ilmenee rakkauden teoissa (Gal. 5:6, 1. Kor. 6:9).

Jaakob tuo pari esimerkkiä Vanhasta Testamentistä käsitykselleen, ettei uskoa voi olla ilman tekoja. Aabraham havaittiin uskovaksi, kun hän totteli Jumalan sanoja (23). Portto Raahab pelastui uskon ja vieraanvaraisuutensa kautta (25).
--
3. Lähimmäisten kärsimykset, puute, tuskat vaikeatlahjojamme, voimiamme palvelukseen kutsuvat.
Auta, että heitä emme huomaamatta jättäisi,
jotta armokasvojasi pois et meistä kääntäisi.
(Virsi 423:3)