ouija-lauta

Tuskin edes kenenkään meiliosoite on nancy@sally.

Vitsa? Sana ei esiinny ainakaan tällä sivulla:
http://top-rajaton.com/listen/kappaleet/J. Karjalainen/nancy ja sally

Ampersand kirjoitti:

Tuskin edes kenenkään meiliosoite on nancy@sally.

Vitsa? Sana ei esiinny ainakaan tällä sivulla:
http://top-rajaton.com/listen/kappaleet/J. Karjalainen/nancy ja sally

Lue lisää

Siinä lauletaan vitsalaudasta, ellen sitten erehdy, mikä tietysti mahdollista. Tarinan mukaan Lännen Jukka vanhoilla päivillään Suomessa käytti lautaa leipälautanaan.

Nancy.. kirjoitti:

Siinä lauletaan vitsalaudasta, ellen sitten erehdy, mikä tietysti mahdollista. Tarinan mukaan Lännen Jukka vanhoilla päivillään Suomessa käytti lautaa leipälautanaan.

...eikä tuulen viemää:

”Sormus se kulki itteksensä

Sormus se kulki itteksensä
sen vitsalaudan päällä.
Missä, missä mun kultain on,
kun ei ole täällä?

Sormus se kulki itteksensä,
ja ensiks se toppas D:hen.
Missä, missä mun kultain on?
Kaukana kulkenee.

Sormus se kulki itteksensä,
ja sitten toppas E:hen.
Missä, missä mun kultain on?
Kukapa sen tietänee.

Sormus se kulki itteksensä
ja sitten se toppas A:han.
Missä, missä mun kultain on?
Kohtahan sen tietää saa.

Viimeisen kerran se sormus kulki,
ja sitten se toppas D:hen.
Kuollut, kuollut sun kultais on
ja sormusta ohjailee.

Sormus se oli paikallansa
sen vitsalaudan päällä.
Kuollut, kuollut sun kultais on,
ja siks ei ole täällä. ”

http://www.lyricshornet.com/676493/J.-Karjalainen-Sormus-Se-Kulki-Itteksensä-Lyrics
http://www.lannenjukka.com/tarinat/sormus.htm

Näköjäkseensä kirjoitti:

...eikä tuulen viemää:

”Sormus se kulki itteksensä

Sormus se kulki itteksensä
sen vitsalaudan päällä.
Missä, missä mun kultain on,
kun ei ole täällä?

Sormus se kulki itteksensä,
ja ensiks se toppas D:hen.
Missä, missä mun kultain on?
Kaukana kulkenee.

Sormus se kulki itteksensä,
ja sitten toppas E:hen.
Missä, missä mun kultain on?
Kukapa sen tietänee.

Sormus se kulki itteksensä
ja sitten se toppas A:han.
Missä, missä mun kultain on?
Kohtahan sen tietää saa.

Viimeisen kerran se sormus kulki,
ja sitten se toppas D:hen.
Kuollut, kuollut sun kultais on
ja sormusta ohjailee.

Sormus se oli paikallansa
sen vitsalaudan päällä.
Kuollut, kuollut sun kultais on,
ja siks ei ole täällä. ”

http://www.lyricshornet.com/676493/J.-Karjalainen-Sormus-Se-Kulki-Itteksensä-Lyrics
http://www.lannenjukka.com/tarinat/sormus.htm

Lue lisää

Henk.koht. arvostan Kangasniemen suuren pojan Hiskias Mötön lyriikkaa ja performanssia vieläkin enemmän kuin oksidentaalisen kaimani aikaansaannoksia.

Hiljentykäämme kuuntelemaan:
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4 arkisto%2F02727_3

Idän Jukka kirjoitti:

Henk.koht. arvostan Kangasniemen suuren pojan Hiskias Mötön lyriikkaa ja performanssia vieläkin enemmän kuin oksidentaalisen kaimani aikaansaannoksia.

Hiljentykäämme kuuntelemaan:
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4 arkisto%2F02727_3

Lue lisää

Tämän kirjoittaja matkusti äitinsä kanssa VR:n kiskoilla, Ukko-Pekan vetämällä pikajunalla kesällä 1962. Veturin kivihiilentuoksuisten tuprahdusten ohella jäi mieleeni juttuseuraksi osunut turpea, joviaalinen, varttuneempi herrasmies. Kertoi olevansa John Watanen, amerikansuomalainen siirtolainen. Oli saanut elämäntyönsä veturinkuljettajana päätökseen ja tullut eläkepäiviensä ratoksi katsomaan synnyinmaataan. Ja milläpäs muulla rautatieläinen täällä olisi liikkunut ellei junalla!

John Watanen antoi luvan kutsua itseään Juna-Jussiksi. Mukava tarinoitsija, vaikka en varsinaisia juttuja enää näin 45 vuoden takaa muistakaan.

Ketjun aloittaja saa antaa anteeksi, ettei tämä vaatimaton muistelus koske ouija-lautoja millään muotoa.

Minäpähän kirjoitti:

Tämän kirjoittaja matkusti äitinsä kanssa VR:n kiskoilla, Ukko-Pekan vetämällä pikajunalla kesällä 1962. Veturin kivihiilentuoksuisten tuprahdusten ohella jäi mieleeni juttuseuraksi osunut turpea, joviaalinen, varttuneempi herrasmies. Kertoi olevansa John Watanen, amerikansuomalainen siirtolainen. Oli saanut elämäntyönsä veturinkuljettajana päätökseen ja tullut eläkepäiviensä ratoksi katsomaan synnyinmaataan. Ja milläpäs muulla rautatieläinen täällä olisi liikkunut ellei junalla!

John Watanen antoi luvan kutsua itseään Juna-Jussiksi. Mukava tarinoitsija, vaikka en varsinaisia juttuja enää näin 45 vuoden takaa muistakaan.

Ketjun aloittaja saa antaa anteeksi, ettei tämä vaatimaton muistelus koske ouija-lautoja millään muotoa.

Lue lisää

Minäpähän kirjoitit, että olit tavannut Juna-Jussin junassa vuonna 1962 ja kuunnellut hänen tarinoitaan. Juna-Jussi nimi oli siis John Watanen. Hänen vaimonsa oli Sandra ja heidän lapsensa olivat John jr. ja Sukie. Jr. oli Michiganin yliopistossa professorina ja Sukie teki ansiokkaan uran pelastustoimen puitteissa. Molemmat lapset samoin kuin Sandra ovat kuolleet. Juna-Jussin suku on lähtöisin Iisalmen seudulta, jossa vieläkin asuu samaa sukua olevia. Lisäksi hänen läheistä sukuaan asuu Porvoon seudulla. Minulle Juna-Jussi oli mummoni ensimmäinen serkku. Huomaat, että kirjoitan Juna-Jussistakin menneessä aika muodossa. Juna-Jussi on kuollut vuonna 1995.
Muistatko millä rataosuudella silloin 1962 matkustit? Samaisena kesänä Juna-Jussi vieraili myös Savossa sukulaistensa luona pitkästä aikaa. Meillä toisella kymmenellä oleville lapsille oli paljon kuultavaa ja ihmeteltävää Amerikan ihmeistä. Muutamia vuosia myöhemmin Jussi vieraillessa meillä minulle tarjoutui tilaisuus lähteä hänen mukanaan New Yorkin osavaltioon. Kaikki matkaa varten oli jo kunnossa, mutta ei sitä silloin vuonna 1966 ollut rohkeutta lähteä niin kamalan kauaksi vieraalle maalle - suoraan hiljaiselta maalaiskylältä. Joskus on käynyt mielessä, että millainen mahtaisi olla elämäni nyt, jos silloin olisin lähtenyt. Elämääni täällä rakkaassa kotimaassa olen ollut tyytyväinen, joten ei ole harmittanut.
Juna-Jussi oli ahkera kirjoittamaan. Äitini kanssa kävimme hänen kanssaan kirjeenvaihtoa ja näin saimme tiedon heidän kuulumisista tuon tuostakin pitkien kirjeiden ja valokuvien välityksellä. Hän oli persoona, joka osasi ottaa kuulijansa ja/tai lukijansa. Vaikka hän jo nuorena oli muuttanut siirtolaiseksi hänen mielessään oli vahvana kaipuu synnyinmaahan ja juurilleen. Siksi Suomi-seura oli yksi hänen keskeisistä vapaa-ajan viettomuodoista. Näin vuosienkin jälkeen hänen karismaattinen persoonansa nousee esiin eri asioiden yhteydessä. Viimeksi veljeni pienen tyttären kastejuhla reissulla. Sen keskustelun seurauksena tämäkin yhteys löytyi - kiitos veljelleni.
Juna-Jussi on saanut viimeisen leposijansa New Yorkin osavaltion Laurensin hautausmaalta yhdessä vaimonsa kanssa.

Nimetön kirjoitti:

Minäpähän kirjoitit, että olit tavannut Juna-Jussin junassa vuonna 1962 ja kuunnellut hänen tarinoitaan. Juna-Jussi nimi oli siis John Watanen. Hänen vaimonsa oli Sandra ja heidän lapsensa olivat John jr. ja Sukie. Jr. oli Michiganin yliopistossa professorina ja Sukie teki ansiokkaan uran pelastustoimen puitteissa. Molemmat lapset samoin kuin Sandra ovat kuolleet. Juna-Jussin suku on lähtöisin Iisalmen seudulta, jossa vieläkin asuu samaa sukua olevia. Lisäksi hänen läheistä sukuaan asuu Porvoon seudulla. Minulle Juna-Jussi oli mummoni ensimmäinen serkku. Huomaat, että kirjoitan Juna-Jussistakin menneessä aika muodossa. Juna-Jussi on kuollut vuonna 1995.
Muistatko millä rataosuudella silloin 1962 matkustit? Samaisena kesänä Juna-Jussi vieraili myös Savossa sukulaistensa luona pitkästä aikaa. Meillä toisella kymmenellä oleville lapsille oli paljon kuultavaa ja ihmeteltävää Amerikan ihmeistä. Muutamia vuosia myöhemmin Jussi vieraillessa meillä minulle tarjoutui tilaisuus lähteä hänen mukanaan New Yorkin osavaltioon. Kaikki matkaa varten oli jo kunnossa, mutta ei sitä silloin vuonna 1966 ollut rohkeutta lähteä niin kamalan kauaksi vieraalle maalle - suoraan hiljaiselta maalaiskylältä. Joskus on käynyt mielessä, että millainen mahtaisi olla elämäni nyt, jos silloin olisin lähtenyt. Elämääni täällä rakkaassa kotimaassa olen ollut tyytyväinen, joten ei ole harmittanut.
Juna-Jussi oli ahkera kirjoittamaan. Äitini kanssa kävimme hänen kanssaan kirjeenvaihtoa ja näin saimme tiedon heidän kuulumisista tuon tuostakin pitkien kirjeiden ja valokuvien välityksellä. Hän oli persoona, joka osasi ottaa kuulijansa ja/tai lukijansa. Vaikka hän jo nuorena oli muuttanut siirtolaiseksi hänen mielessään oli vahvana kaipuu synnyinmaahan ja juurilleen. Siksi Suomi-seura oli yksi hänen keskeisistä vapaa-ajan viettomuodoista. Näin vuosienkin jälkeen hänen karismaattinen persoonansa nousee esiin eri asioiden yhteydessä. Viimeksi veljeni pienen tyttären kastejuhla reissulla. Sen keskustelun seurauksena tämäkin yhteys löytyi - kiitos veljelleni.
Juna-Jussi on saanut viimeisen leposijansa New Yorkin osavaltion Laurensin hautausmaalta yhdessä vaimonsa kanssa.

Lue lisää

Oli varmaan parempi, että jäit Suomeen! Juna-Jussi oli erinomainen tarinoitsija, mutta ei niinkään kuuntelija. Hän oli isäni veli ja minä veljentytär Tammisaaresta, se Porvoolaissukulainen oli näin ollen isäni. Olen käynyt "Poika-Jussin", kanssa Iisalmessa siellä Vatasen suvun synnynsijoilla 1964 luulisin, silloin oli myös Juna-Jussin vaimo Sandra ja "Jussi jr "vaimo Marie mukana, siihen aikaan asustivat tilaa Matti vaimoineen , Juliana-täti , sekä nuorempaa polvea.ensimmäistä kertaa näin muurinpohjanlettujen valmistuksen ja herkullinen maku on jäänyt mieleeni. Nyt eläkeläisenä tulee talvisena päivänä vietettyä aikaa tietokoneen äärellä ja selailemassa "Vatasia", Juna- Jussi hankki aikoinaan Kuopion seurakunnasta virkatodistuksen ja sieltä käy selville, että ensimmäinen Vatanen mainitaan 1724 Påhl Watain, joka muuttui Paavo Vataseksi....kuoli 1810. Sinä olet sitten kait minun pikkuserkkuni....luultavasti

Nimetön kirjoitti:

Minäpähän kirjoitit, että olit tavannut Juna-Jussin junassa vuonna 1962 ja kuunnellut hänen tarinoitaan. Juna-Jussi nimi oli siis John Watanen. Hänen vaimonsa oli Sandra ja heidän lapsensa olivat John jr. ja Sukie. Jr. oli Michiganin yliopistossa professorina ja Sukie teki ansiokkaan uran pelastustoimen puitteissa. Molemmat lapset samoin kuin Sandra ovat kuolleet. Juna-Jussin suku on lähtöisin Iisalmen seudulta, jossa vieläkin asuu samaa sukua olevia. Lisäksi hänen läheistä sukuaan asuu Porvoon seudulla. Minulle Juna-Jussi oli mummoni ensimmäinen serkku. Huomaat, että kirjoitan Juna-Jussistakin menneessä aika muodossa. Juna-Jussi on kuollut vuonna 1995.
Muistatko millä rataosuudella silloin 1962 matkustit? Samaisena kesänä Juna-Jussi vieraili myös Savossa sukulaistensa luona pitkästä aikaa. Meillä toisella kymmenellä oleville lapsille oli paljon kuultavaa ja ihmeteltävää Amerikan ihmeistä. Muutamia vuosia myöhemmin Jussi vieraillessa meillä minulle tarjoutui tilaisuus lähteä hänen mukanaan New Yorkin osavaltioon. Kaikki matkaa varten oli jo kunnossa, mutta ei sitä silloin vuonna 1966 ollut rohkeutta lähteä niin kamalan kauaksi vieraalle maalle - suoraan hiljaiselta maalaiskylältä. Joskus on käynyt mielessä, että millainen mahtaisi olla elämäni nyt, jos silloin olisin lähtenyt. Elämääni täällä rakkaassa kotimaassa olen ollut tyytyväinen, joten ei ole harmittanut.
Juna-Jussi oli ahkera kirjoittamaan. Äitini kanssa kävimme hänen kanssaan kirjeenvaihtoa ja näin saimme tiedon heidän kuulumisista tuon tuostakin pitkien kirjeiden ja valokuvien välityksellä. Hän oli persoona, joka osasi ottaa kuulijansa ja/tai lukijansa. Vaikka hän jo nuorena oli muuttanut siirtolaiseksi hänen mielessään oli vahvana kaipuu synnyinmaahan ja juurilleen. Siksi Suomi-seura oli yksi hänen keskeisistä vapaa-ajan viettomuodoista. Näin vuosienkin jälkeen hänen karismaattinen persoonansa nousee esiin eri asioiden yhteydessä. Viimeksi veljeni pienen tyttären kastejuhla reissulla. Sen keskustelun seurauksena tämäkin yhteys löytyi - kiitos veljelleni.
Juna-Jussi on saanut viimeisen leposijansa New Yorkin osavaltion Laurensin hautausmaalta yhdessä vaimonsa kanssa.

Lue lisää

>Muistatko millä rataosuudella silloin 1962 matkustit?

Rataosa oli Savon rata jossakin Kajaanin ja Helsingin välimailla.

Viestien väliä näkyy tuossa olleen viidettä kuukautta, joten mukava muistelusjuttusi on mennyt minulta ohi silmien ja luin sen vasta nyt pari vuotta myöhemmin tämän ketjun noustua takaisin "framille".

Hauskaa, että tällaisellakin palstalla löytyy yhteisiä tuttuja (ja näköjään sukulaisetkin onnistuvat löytämään toisensa)!

Minäpähän kirjoitti:

>Muistatko millä rataosuudella silloin 1962 matkustit?

Rataosa oli Savon rata jossakin Kajaanin ja Helsingin välimailla.

Viestien väliä näkyy tuossa olleen viidettä kuukautta, joten mukava muistelusjuttusi on mennyt minulta ohi silmien ja luin sen vasta nyt pari vuotta myöhemmin tämän ketjun noustua takaisin "framille".

Hauskaa, että tällaisellakin palstalla löytyy yhteisiä tuttuja (ja näköjään sukulaisetkin onnistuvat löytämään toisensa)!

Lue lisää

Suomi on "pieni-maa".......usein törmää johonkin sukulaiseen, joskin kaukaiseen. Vatasen suku oli lapsirikas aikoinaan ja levittäytyneet ympäri Suomea, minun isoisäni aikoinaan Hankoon, monet Amerikkaan , kuten Juna-Jussi ja hänen kolme sisarrustaan, loput jäivät Suomeen. Juna-Jussin pikkusisko on vielä elossa 93v pirteä" grand old lady" , jos liikkuminen ei rajoittaisi niin Savossa kävisimme verestämässä muistelmia.
En taida olla pikkuserkku "nimettömälle" vaan "toisenasteen pikkuserkku"