Muita joilla todettu spondylolyysi ja -olisteesi?

Ja kysehän on siis nikaman rappeumasta ja nikaman siirtymästä? Miksi pitää käyttää niin vaikeita nimiä, kun ne voi esittää ihan suomeksikin...

Jos olet vasta 34v, niin mikä on sulla aiheuttanut nuo, tiedätkö?
Miten ne on todettu?

vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia, mulla on myös sama vaiva juuri todettu, ja tällä hetkellä olen täysin ihmeissäni kaikesta!
Jos haluat, voit laittaa mulle meiliä, osoite on [email protected]

Minulla todettiin 15mm siirtymä alimmassa nikamavälissä joulukuussa 2001. Silloin selkä oli niin pahassa kunnossa, etten meinannut sängystä päästä ylös ja seisominen paikallaan tuotti tuskaa. Kipu säteili oikeaan takareiteen, aluksi epäiltiinkin iskiasta.

Aluksi tarvitsin aika reilustikin lääkkeitä. Vuosina 2002 ja 2003 n. viikon kestäviä kipukohtauksia oli ehkä parin kuukauden välein. Lääkkeinä olen kokeillut vaikka ja mitä, Nimed on ollut paras mutta se vedettiin markkinoilta. Tällä hetkellä kaapissa on Sirdalud, Voltaren ja Burana 600, tosin en muista koska viimeksi olisin lääkkeitä ottanut selän takia. Lääkitys kyllä vähentää kipuja, mutta paremmaksi keinoksi hillitä kipuja on omalla kohdallani liikunta.

Pääsin heti 2001 fysioterapiaan, jolta sain todella hyviä neuvoja itsehoitoon. Hän kertoi mitä liikuntaa kannattaa harrastaa, näytti helppoja liikkeitä joita voi tehdä kotona joka ilta. Hän suositteli minulle syvälihaksia parantavia liikuntalajeja, ja vuodesta 2002 olen harrastanut pilatesta ja vuodesta 2004 joogaa. Molemmat ovat auttaneet! Kipuja ei juurikaan ole. Nämä lajit yhdistettynä arkiliikuntaan: kävelyyn, pyöräilyy, hiihtoon, sauvakävelyyn ja uintiin auttavat kohdallani.

Minua ei ole leikattu, eikä ortopedi ainakaan vielä puhu leikkauksesta. Leikkaus on ajankohtainen vasta kun kivut menevät todella pahoiksi, eli välilevy rappeutuu niin paljon tai siirtymä pahentuu niin, että hermokanava jää jumiin. Ortopedini mielestä luonnollinen luutuminen olisi paras vaihtoehto.

Itselläni istuminen ei tuota ongelmia, mutta paikallaan seisominen pitkään tuottaa ongelmia. Varsinkin jos jalassa on korkkarit.

Kysy jos jokin jäi vaivaamaan :)

Kyseleppä ennen jäykistystä mahdollisuutta välilevyproteesiin.On uudenpi vaihtoehto jäykistykselle.Täällä toivutaan juuri siitä leikkauksesta. Toipuminen on nopeampaa ainakin joskin rauhallisilla liikkeillä mennään :)

Tuntui heti että varsinaiset kivut jäivät sinne leikkaussaliin, nyt en ole leikkauksen jälkeen syöny yhtään kipulääkettä.Ainoastaan Lyricaa jota jo pudotellaan pikku hiljaa pois.
Tämä näyttäisi antavan ainakin minulle avun:)
Syy miksi leikattiin oli alimman välilevyn madaltuma/rappeuma,sekä saman välilevyn pullistuma.Pullistuma oli loppujen lopuksi paha vaikka ei näyttänyt siltä mangneettikuvassa(?) Oli "räjähtänyt" hermojen väliin.Hermovauriota ei vielä ollut.Lääkärin mukaan leikattiin viime tingassa.Mitähän olisi käynyt jos ei olisi leikattu kun jalat jo reistaili ja kädetkin tikkuili....
Hermoratatutkimuksessa noin kaksi kuukautta sitten ei löytynyt mitään vauriota, joten epäilivät ettei pullistuma painaisi pahasti hermoja....Leikkaava lääkäri oli toista mieltä, hermot olivat pullistuma kohdassa suorastaan välilevypuurossa.

Niin aikaisemmin olin käyttänyt jo kaikki mahdolliset lääkkeet.Kipulääkkeistä ei ole apua vaan sellaisista jotka vaikuttavat suoranaisesti aivoihin ja sammuttavat kivun tunteen.Sekä tietenkin lisäksi jokin vahva kipulääke somardir comp oli minulle hyvä, mutta siihen jää koukkuun. Nyt olen päässyt siitä eroon, mutta vieroitus oli hirveää.Arcoxiasta ei ollut mitään apua, kallista lystiä tyhjästä.Triptyliä söin tovin, mutta siihen elimistö tottuu eikä se sitten enää auta.Tramalista ei kokemusta sen enempää kuin etten allergian vuoksi voi syödä.Panacodia meni joskus vähän liikaakin...sekoitti pään joten ei tuntenut kipua tai ei välittänyt.
JOten on tässä kaikki yritetty ennen leikkausta.On tullut aika narkkari olo jo noista lääkkeitä eikä niistä mikään auta kunnolla.Eikä auta mikään "ihme"käsittelykään mitä tällä palstalla ainakin yksi nimimerkki ehdottelee.Ei todelliseen vikaan auta kuin puukko:)
Tämä oli oma mielipiteeni näin kahden viikon takaisen leikkauksen jälkeen...
Tsemppiä sinulle, ja voimia kipujen kanssa.Minä olen hengessä mukana tiedän mitä kivut ovat:(

Oma kiputarinani alkoi jo 10v sitten. Odotin neljättä lastani kun joku niksahti selässä ja sen jälkeen ei ole kivutonta päivää ollut.kipu on oikean jalan reidessä ja polven alapuolella. kävelylenkin jälkeen koko jalka on ihan hervoton ja eikä tarvitse yöllä nukkua kun jalkaa ei voi lainkaan pitää yhdessä kohti. Olin lähes 10 vuotta kotiäitinä ja lääkärin kehoituksesta olen opetellut elämään kivun kanssa. Nyt kuitenkin työ elämään lähdettyäni pääsin magneetikuvauksiin jossa todettiin L V:n spondylolyysi ja lievä 4mm siirtymä. Selkää tuskin leikataan, mutta katsotaan nyt sitten kun olen lääkäri luona käynyt keskustelemasssa. laskin, että jos elän yli 80vuotiaaksi kerkiän 50vuotta opetella elämään jatkuvan kivun kanssa.
Kävely liikunta muotona kaikkein pahinta myrkkyä ja yhteen kohti asettuminen. Luistelu onnistuu ja pyöräily. Tsemppiä kaikille kivuista kärsiville=)

Mä oon 30 v ja joutunut lopettamaan työt ja urheiluharrastukset saman vian takia.Mulla on siirtymä 8,2 mm.Nyt sain b-lausunnon ja alan laittamaan eläkevakuutusyhtiölle uudelleenkoulutushakemuksen.Eli kouluun joutuu näin 12 vuoden töiden jälkeen :)
Istuminen on parasta meikäläisen selälle ja kävellä pystyy alun kovan kivun jälkeen joka sit pikkusen helpottaa.Pyörää oon hommaamassa et pääsee vähän paremmin urheilemaan.Seisominen ja nostelu on tuskaa.
Ois kiva tietää et onko tuo siirtymä pahentunut/siirtynyt muilla ajan myötä ja miten paljon tarvii olla siirtymää et elämä käy jo turhan tuskalliseks?Minkälaisella aikavälillä nämä on tapahtunut?Tottakai se on yksilöllistä mutta haetaan vähän osviittaa.

Olen 30v nainen ja minulla "fasettinivelen kaulan murtuma" ja L5:n nikamasiirtymä todettiin 2006 magneetissa. Syypäänä notko alaselkä ja yliliikkuvat nivelet, ja kaksi alinta välilevyä olivat jo tuolloin 2006 (25-vuotiaana) aika pahoin rappeutuneet. Ongelmia selän kanssa on ollut kausittain. Kipusäteilyä on vasempaan jalkaan ja akillesrefleksi on siinä heikentynyt. Välilevyn pullistumia tulee herkästi, kun rasitus on epätasainen ja välilevyt huonossa kunnossa. Kahdesti kivut ovat vieneet pilliautolla sairaalaan, kun kipu on yhtäkkiä yltynyt sietämättömäksi ja estänyt aivan pienetkin liikahdukset; kipu naulitsi lattiaan ja jo pienet selkälihasten nykäykset saivat karjumaan. Viime kerralla viime marraskuussa selästäni leikattiin suuri pullistuma päivystysleikkauksena, niin armottoman kipeä olin. (Vasta Oxycontinilla kipu hellitti sen verran, että pystyin hellittämään kädet irti patjasta enkä joka kerta liikahtaessani huutanut kivusta.) Todella rankkoja kokemuksia, joiden vuoksi saan nykyisin jonkinlaisia paniikkikohtauksia, kun yllättäen selkä muistuttelee kivulla tauon jälkeen; kivun pelko on niin kova, että se johtaa lihasten tärisemiseen, sykkeen nousuun ja kontrollin menettämisen tunteeseen. Leikkauksen jälkikontrollissa erikoistuva lääkäri totesi, että kaikki on kunnossa ja seuraava potilas; toki olinkin toipunut leikkauksesta hyvin, mutta sellainen tunne on, että homma jäi vähän kesken (hoidettiin oire, mutta ei syytä). Potilastietoni on muuttojen ja yksityisillä lääkäriasemilla asioimisten vuoksi niin hajallaan, ettei kokonaiskuvaa ole missään koottuna. Olen hakeutunut YTHS:n kautta fysioterapiaan, mutta käynti oli aivan naurettava (lopulta en saanut toivomiani jumppaohjeita selkälihaksille, vaan erinäisiä arvioita purentaviasta, eripituisista jaloista ja naksuvista olkapäistä.) Avun hakeminen lannistaa, koska totuus on, että ongelma on omani ja kiinnostaa vain itseäni, ei muita.
Kiropraktikolla kävin selkäkipujen alettua; kun kyseessä oli SI-nivelen lukko, tästä olikin apua, mutta myöhemmin vain haittaa. Kiropraktikon nimellä tekee töitä kaikenlaisia kouluttamattomia tai itseoppineita kansanparantajia; tarkista pätevyys aina Suomen Kiropraktikkoliiton listoilta!! Itse kävin (tietämättäni) juuri puoskarilla, joka runteli kipeää rankaani melkoisesti juuri tuolloin 2006, kun ongelma lopulta paljastuikin välilevytyräksi. Fysioterapian tekemästä akupunktiosta on ollut apua kipujaksoina, kun selkälihakset alkavat väsyä jatkuvasta jännityksestä. Tuokin hyvä fysioterapeutti vain jäi muuton vuoksi entiseen kaupunkiin. =(

Mulla nikamakaaren murtuma ja kaksi nikaman liukumaa ( hermokanavan ahtaumat) korjattiin leikkauksella (PLIF). Eli omalla luulla ja tiaanilla luudutettiin/jäykistettiin, sekä sain rappeutuneen välilevyn tilalle uuden välilevyn tapaisen. Kivut jäi sinne, sitä ennen 8 kk kärsin kivuista ja napsin opiaatteja. Kyllä kannattai.

Luudutusleikkaus kokemuksia kaipailen. Lähden marraskuussa selän luudutusleikkaukseen. Mitä rajoituksia teillä on ollut luudutuksen jälkeen? Miten olette toipuneet? Ortopedin on tarkoitus luuduttaa L4-5 väli ja vaputtaa toisesta välistä hermo. Otetaan lonkastani luuta ja laitetaan titaanikehikko ja muistaakseni jotkut rautaruuvit. Selkääni on leikattu aikaisemmin kaksi kertaa. Leikkaavan lääkärin mukaan lihastulehduksen vaara on suurempi kun selkääni on leikattu aikaisemmin.

Nyt sitten sain taivutusröntgenin lausunnon. Eteentaivutuksessa siirtymä 6 mm ja taaksetaivutuksessa 4,5 mm. En tiedä paljonko nikamamaliukuma oli ollut läpivalaisussa leikkauspöydällä kuvattuna. Neurokirurgit olivat leikkauspöydällä päättäneet ettei hermojuurta vapauteta vaan tehdään luudutusleikkaus. Taivutuksessa oli kivun takia rangani jäykkä etten paljoa pystynyt taivuttamaan. Neurokirurgi sanoi, että nukutuksessa lihasten ollessa rentona liukuma näkyy paremmin. Enpä tiedä lähteekö ortopedi leikkaamaan vaikka osastolla oli leikkauksen kannalla kolme lääkäriä. Tiedä häntä sitten mitä tekevät? Kivut ovat kovat. Norspan kipulaastari ja Tradolan Retard 150 mg lääkityksenä ja Imovane 7,5 mg pari yöksi, että saa jotenkin unta. Lisäksi Panadol forte 1 g/3 vrk.

Luudutusleikkaus tehtiin noin kuukausi sitten. Tässä pikku hiljaa toivutaan. Lääkityksenä Tradolan Retrad 150 mg 1 1/2/vrk. Panadol forte 2/vrk. Norspan laastarin lopetus oli vaikeaa vieroitusoireiden vuoksi. Norspan lopetettiin viikko leikkauksen jälkeen. Käytin Norspania noin puoli vuotta. Oikea jalka on välillä ulkosyrjästä tunnoton, mutta kyllä se varmaankin siitä kuntoutuu. Oireilut vaihtelevat päivittäin samanlaista päivää ei ole ollut leikkauksen jälkeen kivun suhteen. Jatkuva hermokipu on poissa ja se on jo paljon. Verta jouduttiin laittaa pari pussia lisää rauta-arvot laskivat. Leikkaus kesti noin 4 tuntia. Muuten kaikki OK! Hyvää joulun odotusta kaikille ja jaksamista kipujen kanssa.

Hei! Minulla on 2001. todettu nikamansiirtymä, tapaturman yhteydessä näkyi röngenkuvissa. 2007, vuonna alkoi oireilemaan jatkuvasti, sain lähetteen magneettikuvauksiin ja pääsin sitten ortopetin vastaanottolle, hän määräsi kokeiltavaksi fysioterapia kuntoutusta puoleksi vuodeksi sitten uusi aika katsotaan joutuuko leikkaukseen. Kun menin niin oli eri lääkäri kirurgi ja hän ei paljon kyllä ottanut mihinkään kantaa, sanoi vain että jos on kipuja niin olla sairaslomalla. Kivut jatkuu, istuminen on kivuliasta minulla on voltareni lääke kyllä siitä on apua vähäksi aikaa 2,tabl päivässä. Olen jo 53,v minulla ainakin on mennyt usko noihin lääkäreihin, mutta kun ei ole varaa mennä yksityiselle asiantuntevalle lääkärille.

Kolmisen kuukautta sitten olin siis luudutusleikkauksessa L 4-5. Tällä hetkellä sinnittelen Tradolanin lopetuksen aiheutuvista vieroitusoireista. Kylmäämisen tunne (horkka) iskee päälle päivittäin ja aivastuttaa. Muisti pätkii ajottain ja on hermot kireällä. Viimeisen neljänneksen otin Tradolania noin 2 viikkoa sitten. Söin tätä "myrkkyä" noin 6 vuotta ja olen nyt sen lopettamisen kanssa helisemässä. Fysiatrian polilta tuli tieto, että jonotusaika on lääkärille noin 3 kk jonne 26.1. 2012 loppukontrollissa ortopedi laittoi lähetteen. Panadol fortea otan päivittäin ja Imovanea yöksi, että silleen. Jatkuvia kipuja ei ole paitsi oikeanjalan ulkosyrjässä on juilimista ja tunnottomuutta. Luudutusleikkaus kohdallani oli hyvä ratkaisu, mutta tehtiinkö se liian myöhään? Ehtikö hermot vaurioitua kun hoidettiin 2 vuotta plantaarifaskiitti diagnoosilla oireitani. Hyvää jatkoa ja aurinkoisia päiviä Teille kaikille kivun kanssa kamppaileville kohtalotovereille! Kyllä se siitä!

Haluaisin luudutus ja myös muita kokemuksia teiltä jotka olette vielä 30v. korvilla. Mikä on taustanne, mitä olette vaivalle tehneet ja nykyhetken kunto?

Itse 30v. (kohta entinen) urheilija ja takakaarien murtumasta aiheutunut kovin oireinen lievä liukuma lannerangassa.
Kuntouttanut olen yli vuoden mutta ei auta kipuihin ja lääkkeitä en haluaisi syödä. Harkitsen leikkuuseen menoa.

Itselläni todettiin juuri muutama viikko sitten vuoden kestäneiden selkäsärkyjen jälkeen MRI-kuvasta spondylolyysi ja muutaman millin olisteesi (ei nyt muista tarkkaa määrää). En tiedä kuinka kauan tuo vaiva on jo ollut koska olen nyt puolentoista vuoden ajan syönyt tramal, lyrica, panadol, burana, celebra jne vaihtelevalla kokoonpanolla mutta tramal on aina ollut pääasiallinen särkylääke. Särkylääkkeiden syönti johtuu pahasta artroosista ja molempien polvien OCD-syndroomasta (polvet leikattu 12 kertaa). Huomasin säryt selvästi vasta maaliskuussa osteotomia leikkauksen jälkeen; kun yksi aamu aivastin, tuntui että lähtee taju ja lääkäri epäili heti prolapsia mutta MRI-kuva sitten kertoi mikä on vialla.

No, lääkäri nyt sanoi, että ei leikata, mutta fysioterapiaan laittoi lähetteen. Liekö sitten siitä apua, koska sanoi että selkälihakset on jo muutenkin niin hyvässä kunnossa. Ei kyllä itsekään haluaisi mennä leikkaukseen, kun on noita leikkauksia jo tähän ikään mennessä ollut riittävästi (ikää 20 vuotta ja 17 leikkausta, joista 12 polviin mukaan lukien osteotomiaa ja rustosolusiirrettä).

Ilmeisesti nyt joutuu särkylääkkeillä ja fysiolla etenemään. Tiedä sitten miten pitkän päälle nuo särkylääkkeetkään ovat hyviä; tulehduskipulääkkeet on jo kielletty, koska toukokuussa lakkasi toinen munuainen toimimasta, joten ainoa vaihtoehto enää on opioidit ja esim. lyrica siihen rinnalle.

Leikkaukseen kannattaa mennä vasta sitten kun kipujen takia tuntuu että on pakko, tästä näkökulmasta kannattaa neuvotella oman lääkärisi kanssa.

Minulla oli kovanpuoleiset selkäkivut. naama punasena vuosikausia. Olen vuosimallia 1953. Penskana elämä oli aika ankaraa, sähkötön koti, linjuripysäkille 3 km, kouluun pitemmästi, josta umpi metsää pari kilsaa. Selkä on saanut monet kolhut ennen sotaväkiaikaa, ja paljohkosti fyysistä rasitusta sotapoika-ajan jälkeenkin, ruumiillisissa töissä. Kolhut kestettiin. Selkä on kipuillut aina. Varsinkin paikallaan seisonta on ollut kauheata. Liikuntaa olen tehnyt aina, sanosko että paljohkosti. No sitten: Oltuani konttorihommissa pitkään, kävi niin, että1996 syksyllä työkaverit sanoivat, että hullu mies kun et mene lääkärille. Oli jo vaikea näpytellä tietokonenäppäimiä. Menin. Samana päivänä työpöytä ergonomia laitetttiin kuntoon. Oys tutki selkäpiitäni moneen otteeseen, sanosko että koko talven. Sen muistan, että hermoratojen toimivuutta tutkittiin monin laittein ja piuhoin. Magneettikuvauksista en muista, kait ei tehty! Lopulta lääkäri totesi vaihtoehdot:
1) leikkaus, koska takapuolen yläosassa on liukumavika, ja tuossa kaulan alapuolela toinen nikamavika. Ikäänkuin yksi nikama häipynyt, kummassakin paikassa. Jos alamme operoida noita, makaat 3-6 kk mahallasi. Sairasloma 1-2 v. Aika iso todennäköisyys, että olet eläkkeellä ja kivulias viiskymppisenä, siis 2003. Ja pieni todennäköisyys, että olet parempi kuin puhetta pidettäessä.
2) kehität aamu- ja iltajumpan. Vapaamuotoisen. Työmatkoilla, joka paikassa teet sitä. Aina. Tulet paremmaksi. Vika ei poistu, mutta auttaa. Valitse.
Valitsin vaihtoehdon 2)
Tein voimistavaa lihaskuntoharjoitetta ja venytystä vuosia. Myös työmatkoilla. Kivut alkoivat lähteä, samoin puna naamalta.Havainnoin vuoden 2000 tietämissä, että jos jätän aamu/iltajumpat tekemättä, kivut hiipivät selkään. Viisi päivää alkaa tarkottaa katkokävelyn tapaista menoa. Siis: tilanne kartoitettu. Olen jatkanut samaa rataa, kylläkin jostakin 2007:n korvilta olen jo voinut vähentää olohuonejumppaa. Muuta liikuntaa kyllä, joka pv. 1/2- ja täysmaratooneja, hiihtoa, rullaluistelua, kuntosalia,.. teen vielä jonkun verran.
Nyt kävi niin, että löysivät minusta lymfooman, pari viikkoa sitten. Pahus. Mutta lueskellessani vartalon laajaa TT tutkimusta, niin kas. Siellä sanotaan myös näin, että: L5:ssä on spondylolyysi ja prescaalivälissä 1 cm:n olisteesi. Ihmettelin aikani että mitähän tuokin tarkottaa. Nyt sitten hilpaisn tänne Nettisivulle, ja kas - asiahan paljastui ja muistui mieleen koko stoori.
Selkäni on herkkä. Suojelen sitä mm. kylmältä, hankalilta asennoilta, ja velttoudelta. Tänäänkin se antoi merkkinsä, kun kävin prätkällä kylillä. Ja taas, kun tuossa putsasin autotallin seiniä, maalausta varten.
Saapa nähdä pitääkö sitä leikkailla vai ei, jossakin vaiheessa. No, nyt ensin lymfooma pois. Sekin on ehtinyt luuytimeen asti. Sitä jo ajattelen pelolla, että jos joudun olemaan petipotilaana lymfoomani vuoksi päiviä, selkä on varmasti kaputt (=helkatin kipiä) sivutuotteena. Siis, onko neuvoa?

Hei! Olen 33 vuotias nainen ja työskentelen lähihoitajana. Minulla todettu spondylolyysi ja olisteesi vuonna 2007. Silloin tehty kaikki tutkimukset ja kuntoutettu mutta nyt taas selkä vaivannut enemmin kuin koskaan. Nyt otettiin uudet röntgen kuvat ja menossa magneettiin.Fysiatri suositteli leikkausta mutta saa nähdä mitä ortopedi siihen sanoo. Nyt kysynkin onko kellään kokemuksia leikkauksen jälkeen pystyykö tekemään töitä missä joutuu nostelemaan ja kyykkimään! Onko kuntoutuksesta ollut hyötyä ja miten olette pärjänneet töissä? Itelläni suositeltiin ammatin vaihtoa mutta istuma ja seisoma työkin on tällä hetkellä tuskaa enkä olisi vielä valmis vaihtamaan alaa.

mikä on L5 spondylolyysi ja olisteesi 8-9 mm

Minulle tehtiin jäykistysleikkaus 2014 eikä kivut ole helpottaneet yhtään, ainut ilo leikkauksesta oli että nyt pystyn liikkumaan, käymään töissä ja saan nukuttua yöt. Teen pitkiä kävelylenkkejä, mielellään pehmeässä maastossa 3-4 krt/vk, käyn salilla 1-2 krt/viikko, vesijuoksu on parasta liikuntaa ja selkä/jalkakipu helpottaakin melkein kokonaan muutamaksi tunniksi sen jälkeen. Yleensä liikkuminen helpottaa kipuja paremmin kuin särkylääkkeet. Olen kuitenkin joutunut syömään tosi paljon kipulääkkeitä leikkauksenkin jälkeen, tällä hetkellä menee banacod 5-6 kpl/pv, gabapenthin 300 mg 4-8/pv, lisäksi rentouttamaan on oxamin 15 mg x 2 pv, buranaa kuuriluontoisena. Itse en ole ollut tyytyväinen, kipujen piti jäädä leikkauspöydälle, korkeintaan paikallista kipua mahdollisesti. Mutta tuttavalleni tehtiin sama leikkaus ja hän on ollut tyytyväinen, Se on hyvin yksilöllistä onko apua vai ei. Minulla kivut vaivasi yli 14 vuotta ennenkuin päätettiin leikata. selkä magneettikuvattiin ensimmäisen kerran 2000-vuonna ja siinä oli jo näkyvissä kipujen syyt mutta kun leikkausta pitkitettiin näin kauan niin hermovaurio jäi vasempaan jalkaan, Ja leikkaava lääkäri kertoi että jäykistystä joudutaan ehkä vielä jatkamaan mutta antaapi olla, tuskin se auttaa. Nyt olen menossa jälleen kerran kipupolille, jossa mietitään taas kerran lääkitystä, ja mahdollista hermojuuriaukon puudutusta?? Mutta haluan mahdollisimman paljon tietoa ennen sitä operaatiota kun ei kuulema ole riskitön sekään..ja onko siitäkään apua - vai enemmän haittaa.. Masentaa kun ei tiedä kuinka kauan pystyn olemaan työelämässä, kun on asuntolaina yksin hoidettavana, menee vielä asunto myyntiin. Kivut ovat myös vaikuttaneet ihmissuhteisiinkin.

Täällä myös lyysi ja listeesi, murtuma ja siirtymä. Ikää 33vuotta ja nuo olleet luultavasti lukiosta asti. Selkäkipuja on ollut aina jos on joutunut paikallaan seistä tai olla pitkään jaloillaan. Olen kuitenkin aina liikkunut paljon ja vielä viime vuonnakin juossut esimerkiksi 128km pituisen vuoriultrajuoksun. Keskimäärin olen liikkunut noin 10h/viikkoon juosten, pyöräillen. Tänä vuonna on ollut ajoittain isompia ongelmia takareiden ja ITB jänteen kanssa ja nuo yllä olevat löydettiin kun selkä kuvattiin. Nyt odotellaan mitä lääkäri keksii. Ilmeisesti ainakin jumppaa tulee ohjelmaan lisää.

Noin 14 vuotta sitten todettiin 11mm nikamasiirtymä. Selkärangan hermokanavat ovat ahtautuneet, mikä aiheutti kipua selässä ja puutumista jaloissa. Aamuisin piti kierähtää lattialle polvilleen ja sieltä pikkuhiljaa ylös. Kirurgin mielestä minun ei olisi pitänyt pystyä kävelemään. Vaihtoehtoina hän tarjosi selän jäykistämistä metallilevyllä tai syvien lihasten vahvistamista. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Ensin törkeän kallis Fustra valmentaja 20 kertaa. Se toimi, ja selkäkivut hävisivät, tai muuttuivat satunnaisiksi. Sen jälkeen olen käynyt säännöllisesti salissa treenaamassa vatsa ja selkälihaksia, lähe koko ajan ohjatusti. Pelaan jääkiekkoa ja sulkapalloa sekä lenkkeilen. Puolikas maratoni tuli juostua Helsinki City Run 2020 tapahtumassa. Lähes aina venyttely ja lihastreeni auttaa selkäkipuihin. Lääkkeet turruttavat, mutta eivät auta itse ongelmaan. Terveyden ylläpito vaatii työtä. Jos passivoidut ja jäät makailemaan, niin kivut lisääntyvät.