Tänään minun ei pitäny oksentaa. Tiesin, että siihen ei yksinkertaisesti ole aikaa. Halusin ehtiä poikaystäväni bändin keikalle ja sitä ennen oli sata asiaa hoidettavana.
Olin siis päättänyt asian jo ajat sitten, enkä siksi ostanut edes mitään ruokaa ja herkkuja kaappiin. Mutta no, kuinka ollakkaan, viimeisen päivän kunniaksi sain töistä mukaan ison keksipaketin ja pussillisen ruokaa. Tämä ei vielä horjuttanut vakaata aikomustani olla oksentamatta, vaan...
Matkalla kotiin, huomasin loppuunmyynnin yhdessä kaupassa, siellä myytin kaikki -70%!!! Pakkohan sinne oli mennä!!! (vaikka oikeastaan ei olisi ollut hetkeäkään tuhlattavana, saatika rahoja... :/) Tässä vaiheessa olin jo nälkäkuoleman partaalla. En ollut ehtinyt syödä koko päivänä kuin 2 leipää. Yllättäen kaupassa oli hirvittävä ryysis ja jonot, että siellä vierähtikin monta tuntia..... noh..
Kun vihdoin ja viimein olin saanut raahattua itseni viimeisillä voimilla kotiin nälkäisenä ja rahattomana, hyökkäsin ruuan kimppuun ajatellen, että tässä testataan vain sitä, kuinka pysyn päätöksessäni. Yritin rauhallisesti keskittyä vain siihen että saan edes vähän ruokaa...mutta...
Sitten satuin vilkaisemaan kelloa ja kauhukseni huomasin, kuinka paljon se onkaan! Aloin vimmatusti laskemaan päässäni, kuinka kauan kestää värjätä hiukset, käydä suihkussa, kuivata hiukset meikata jne.jne... samalla ahdistuksen kasvaessa, huomaamatta lappasin ensin vähän enemmän ruokaa naamaan, kunnes tajusin etten millään ehdi tehdä kaikkia, jolloin tahti vain kiihtyi ja kiihtyi, ja kohta istuin keksipaketin ja kaikkien ruokien kanssa epätoivoisena olohuoneen lattialla vetäen kaikkea käsillä olevaa naamaan, kuin viimeistä päivää. .. noh..
n. puoli tuntia häipyi maailmastani, kun psykoottisena, tästä maailmasta poistuneena lapoin ruokaa kiduksiini, ja seuraavaksi löysinkin itseni, no, arvaatte kyllä mistä...
Eikä tämä päivä tähän loppunut nimittäin...
Arvatkaas, alkoiko vituttaan, että kaikki oli mennyt piloille!!! Eniten vitutti oksentaminen!!! NO mutta, tästä kaikseta vittuuntuneena, vetelin votkaa tyhjään mahaan sillä seurauksella, että kohta pää oli taas pöntössä!!!
Tämä aiheutti taas ahdistusta, jota yritin lievittää kekseillä, jäätelöllä, yms.yms... ja taas olin tervehtimässä pönttöä...
Lopputulos oli siis se, että en ehtinyt poikaystäväni keikalle, en ehtinyt suihkuun, enkä värjätä edes hiuksia ja täällä kulutan yksin aikaa epätoivoisena netissä roikkuen, ainoana lohtuna kohtalotoverit... :`(
No ehkä tapahtui myös jotain hyvää, nimittäin kaikseta oksentamisesta voipuneena söin myös oikeaa ruokaa melkein normaalin annoksen, enkä edes oksentanut, en yksinkertaisesti kyllä jaksanut, mutta silti...
Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvää...
Olin siis päättänyt asian jo ajat sitten, enkä siksi ostanut edes mitään ruokaa ja herkkuja kaappiin. Mutta no, kuinka ollakkaan, viimeisen päivän kunniaksi sain töistä mukaan ison keksipaketin ja pussillisen ruokaa. Tämä ei vielä horjuttanut vakaata aikomustani olla oksentamatta, vaan...
Matkalla kotiin, huomasin loppuunmyynnin yhdessä kaupassa, siellä myytin kaikki -70%!!! Pakkohan sinne oli mennä!!! (vaikka oikeastaan ei olisi ollut hetkeäkään tuhlattavana, saatika rahoja... :/) Tässä vaiheessa olin jo nälkäkuoleman partaalla. En ollut ehtinyt syödä koko päivänä kuin 2 leipää. Yllättäen kaupassa oli hirvittävä ryysis ja jonot, että siellä vierähtikin monta tuntia..... noh..
Kun vihdoin ja viimein olin saanut raahattua itseni viimeisillä voimilla kotiin nälkäisenä ja rahattomana, hyökkäsin ruuan kimppuun ajatellen, että tässä testataan vain sitä, kuinka pysyn päätöksessäni. Yritin rauhallisesti keskittyä vain siihen että saan edes vähän ruokaa...mutta...
Sitten satuin vilkaisemaan kelloa ja kauhukseni huomasin, kuinka paljon se onkaan! Aloin vimmatusti laskemaan päässäni, kuinka kauan kestää värjätä hiukset, käydä suihkussa, kuivata hiukset meikata jne.jne... samalla ahdistuksen kasvaessa, huomaamatta lappasin ensin vähän enemmän ruokaa naamaan, kunnes tajusin etten millään ehdi tehdä kaikkia, jolloin tahti vain kiihtyi ja kiihtyi, ja kohta istuin keksipaketin ja kaikkien ruokien kanssa epätoivoisena olohuoneen lattialla vetäen kaikkea käsillä olevaa naamaan, kuin viimeistä päivää. .. noh..
n. puoli tuntia häipyi maailmastani, kun psykoottisena, tästä maailmasta poistuneena lapoin ruokaa kiduksiini, ja seuraavaksi löysinkin itseni, no, arvaatte kyllä mistä...
Eikä tämä päivä tähän loppunut nimittäin...
Arvatkaas, alkoiko vituttaan, että kaikki oli mennyt piloille!!! Eniten vitutti oksentaminen!!! NO mutta, tästä kaikseta vittuuntuneena, vetelin votkaa tyhjään mahaan sillä seurauksella, että kohta pää oli taas pöntössä!!!
Tämä aiheutti taas ahdistusta, jota yritin lievittää kekseillä, jäätelöllä, yms.yms... ja taas olin tervehtimässä pönttöä...
Lopputulos oli siis se, että en ehtinyt poikaystäväni keikalle, en ehtinyt suihkuun, enkä värjätä edes hiuksia ja täällä kulutan yksin aikaa epätoivoisena netissä roikkuen, ainoana lohtuna kohtalotoverit... :`(
No ehkä tapahtui myös jotain hyvää, nimittäin kaikseta oksentamisesta voipuneena söin myös oikeaa ruokaa melkein normaalin annoksen, enkä edes oksentanut, en yksinkertaisesti kyllä jaksanut, mutta silti...
Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvää...
Vastaukset 2
Vanhimmat
moikka, tietääkö sun poikaystävän sun bulimiasta? mietin vaan että miten muiden poikaystävät suhtautuu tähän asiaan...
Ei tiedä, sillä ei ole harmainta aavistustakaan... :/ Monesti on tehnyt mieli kertoa, mutta en ole vain pystynyt... Tiedän, että hän ei mitenkään ymmärtäisi eikä sulattaisi asiaa. Paljon lievempienkin asioiden käsittely on tuottanut vain tuskaa ja ahdistusta hänelle, ja on kaduttanut jälkeenpäin että olen edes kertonut mitään..
Miten sinulla?