No teenpäs nyt vielä yhden aloituksen.
Täällä on useasti määritelty ateismin tarkoittavan "uskon puutetta jumalaan/-liin".
Tuon määritelmän mukaan vaikkapa karismaatikkokristitty, joka alkaa vähän epäillä Jumalan olemassaoloa, voisi sanoa itseään ateistiksi, koska hänellä on uskon puutetta jumalaan.
Eli onko karismaatikkokristitty, joka käy karismaattisissa riennoissa hihhuloimassa, rukoilee, kuuluu kristilliseen seurakuntaan yms. ateisti silloin kun hänellä on uskon puutetta jumalaansa? Siis silloin kun hän alkaa epäillä jumalansa olemassaoloa?
Jos ei ole, perustelkaa miksi.
Täällä on useasti määritelty ateismin tarkoittavan "uskon puutetta jumalaan/-liin".
Tuon määritelmän mukaan vaikkapa karismaatikkokristitty, joka alkaa vähän epäillä Jumalan olemassaoloa, voisi sanoa itseään ateistiksi, koska hänellä on uskon puutetta jumalaan.
Eli onko karismaatikkokristitty, joka käy karismaattisissa riennoissa hihhuloimassa, rukoilee, kuuluu kristilliseen seurakuntaan yms. ateisti silloin kun hänellä on uskon puutetta jumalaansa? Siis silloin kun hän alkaa epäillä jumalansa olemassaoloa?
Jos ei ole, perustelkaa miksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ole vielä ateismia.
Jos kieltää Jumalan olemassaolon julkisesti ja henkilökohtaisesti,on käsittääkseni ateisti. Jos on ollut uskovainen ja alkanut epäilemään, se ei ole siis ateismia,,, vielä.
Täytyy olla ehdoton varmuus Jumalan olemattomuudesta, ennen kuin on ateisti ja voi sanoa itseään siksi .
Voi myös olla jopa ns. tunnustava kristitty, mutta sisimmässään on täysi ateisti. Elää siis valheessa, on tekopyhä. Mutta Jumala tietää kaikkien ajatuksetkin ja tuomitsee oikein!
teidän kanssanne:
"Jos kieltää Jumalan olemassaolon julkisesti ja henkilökohtaisesti,on käsittääkseni ateisti..."
En ole kyllä vielä henk.koht. käynyt torilla huutelemassa, etten usko jumalaan. Eiköhän ne huutelut ole enempi uskovien puuhia.
Jos siltä tuntuu, että jeesustelussa on jotain kummallista ja ihmeellistä, jota ei oikein ymmärrä ja mikään muukaan uskonto ei oikein iske kipinää tulukseen, niin voi katsoa olevansa ateisti. Ei siihen pääsykokeita vaadita:)
Ideana varmaan oli, että vakaumustaan ei pelkää tuoda julki ja että kysyttäessä myöntää olevansa ateisti.
Kaduilla huutelua tarvitsevat vain uskovaiset.
-aivan oiein olit käsittänyt, päinvastoin, kuin edellinen.
>
-emme mekään tarvitse kaduilla huutelua, vaan huutelua tarvitsevat uskosta osattomat. Tarve on heillä kuulla evankeliumi! Me uskovat olemme jo kuulleet, heh heh..
1 Pietari 3:
15. vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla,
16. pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat.
tuo sulkakynä tahdo pysyä käpälässä. Menisit ottamaan vaikka nokoset:)
"Voiko uskovainen olla ateisti?"
Kyllä. Jumala itsekin on ateisti, eikä oikein tahdo uskoa itseensä. Taivaalliset huhut kertovat, että Jumala olisi aikeissa ryhtyä uskomaan Semokseen.
Epäilevä uskovainen olisi kai lähinnä agnostikko, jos hän ei ole aivan varma minkään hänelle jumalasta kerrotun olevan totta, mutta ei silti ryhdy mielessään tai julkisesti sitä kiistämään.
Onhan ollut paljon huhuja ns, 'leipäpapeista', joiden oma usko on murentunut, mutta jatkavat samaa rataa kuin ennenkin, ollen usein jopa erinomaisen hyvissä väleissä sekä seurakuntaansa että esimiehiinsä.
muuta pohdittavaa löydy. Omituista sakkia. Maailma hukkuu paskaan, ihmisiä tapetaan sodissa ja täällä sitä vaan mietitään mikä on oikea nimitys millekin ajatussuuntaukselle. Tehkää edes kerran päivässä jokin konkreettinen hyvä teko kanssaihmisille tai eläimille ja nauttikaa elämästä.
Voinko uskoa ja olla uskomatta jumalaan samanaikaisesti?
Entä jos olen yhtenä hetkenä ateisti, toisena agnostikko, ja hetken kuluttua hindu? Entä jos käyn samanaikaisesti sekä kristittyjen, muslimien, hindujen, jedien ja vielä joidenkin muidenkin uskonriennoissa, ja vieläpä uskon kaikkien edellä mainittujen maailmankäsitykseen ja oppeihin niiden keskinäisistä ristiriidoista huolimatta, niin mitä olen silloin? Mielisairasko?
Ja pitäisi tietysti asettaa tarkat määrittelyt sille, mikä on kvalifioisi minut ateiksi/agnostikoksi/hinduksi/kristityksi, jne.
agnostikolta. Agnostikoilla ei tietääkseni ole puutetta uskoon. He eivät vain tiedä uskoako vai ei. Jos minulle on salaa lahjoitettu 1000000 euroa ja en tiedä minulla olevan rahaa, niin voinko silloin sanoa kärsiväni rahan puutteesta? Agnostikolla ei siis ole tuohon vedoten uskon puutetta, mutta ateisteilla voi olla.
Ateistit eivät usko tai kieltävät jumalien olemassaolon. Henkilö joka ei usko on agnostinen ateisti. Siinä tapauksessa henkilöllä on usko johonkin "talletettuna". Agnostinen ateisti voi luetella itsensä kallistuvan enemmän joko agnostismin tai ateismin suuntaan.
Jos olen väärässä, niin valaiskoon joku minua.
( Asiaan liittymätön kysymys. Mitä eroa on negatiivisella ateistilla ja agnostisella ateistilla? )
Riippuu tietenkin ihan siitä, miten haluat termit määritellä, mutta normaalisti kai:
- uskovainen on ihminen, joka uskoo jumalan olemassaoloon
- ateisti on ihminen, joka ei usko jumalan olemassaoloon
On loogisesti mahdotonta olla samanaikaisesti kumpaakin.
Sitten on tietenkin ihmisiä, jotka vastaavat "en tiedä", kun heiltä kysyy uskovatko he jumalaan. Itse pitäisin tätä uskon puutteena (=ateismina), mutta toisinkin voi joku haluta asian tulkita.
voi.
Jos uskonto on sellainen, jossa ei ole jumalia. Esimerkkinä vaikka alkuperäinen buddhalaisuus, jossa elämä on tuskaa ja kärsimystä ja kiertokulusta vapautuminen, lopullinen olemattomuus, tavoite.
Ensinnäkin jo määritelmällisesti ei voi. Toiseksi ajoittainen epäusko kuuluu uskoon. Monet kirkkoisätkin ovat siitä puhuneet. Se kuuluu hengelliseen kehitykseen ja pahan voiman kiusauksiin. Lopuksi täysi usko voittaa.
niin ja haluan vielä tähdentää että kysymys oli osoitettu ateisteille, ei uskovaisille.
Ja kysymyksen pointti oli kyseenalaistaa määritelmä jonka mukaan ateismi on VAIN "uskon puutetta jumalaan/- liin".
Mielestäni tuo määritelmä ei vastaa ateismia edelleenkään (omaa käsitystäni siitä), ja siksi halusin kysyä ateisteilta itseltään miten ateismi voidaan määritellä noin.
Mielestäni tuo määritelmä kuvaisi paremmin esim. skeptisismiä.
Ateismin määritelmänä tuo lause osuisi paremmin kohdalleen jos sen sanoisi niin, että "ateismi on uskon PUUTE jumalaan/-liin", eikö? Huomatkaa sävyero. Silloin ilmenisi että henkilö ei usko ollenkaan jumalan/-lien olemassaoloon. Kun sanotaan että "uskon puutetta" niin se voi tarkoittaa ihan pientäkin uskon puutetta, kuten pelkkää epäilyä jumalan olemassaolosta.
Kielenkäyttö on tärkeää sen suhteen että asiat ymmärretään oikein. Turhahan se on valittaa jos se oma ismi on väärin ymmärretty jos sitä selitetään liian monitulkintaisesti, tai jos käytetään selkeästi harhaanjohtavia ilmaisuja.
Uskon puute = uskon puutetta. Ei niissä mitään sävyeroa ole.
Kielet harvoin ovat yksiselitteisiä ja monilla sanoilla on erilaisia arvolatauksia.
1) Uskon puute: joko uskoo jonkin jumalien olemassaoloon tai ei.
2) Uskon puute: uskoo (luottaa olemassaoloon tai itsensä puolella oloon) jollain mielivaltaisella määrällä jumaliin tai ei usko ollenkaan.
Käsite yksi on melko yksinkertainen ja sen seurauksena mukana ei tule taakkana tulkintasekamelskaa.
Käsite kaksi on lähinnä uskuvaisten käyttämä määritelmä. Sitä voi käyttää sanallisena lyömäaseena ja se on vapaasti tulkittavissa (vaikkapa Raamatun mukaan) omien mieltymysten mukaan.
Ongelmiahan seuraa, kun nuo kaksi erilaista määritelmää kohtaavat. Oman kokemukseni mukaan ongelma on yleinsä uskovaisten ajatuksissa. He riitelevät siitä keskenään ja peilaavat omaa tulkintaansa myös ateisteihin omalla uskonnollisella tavallaan.
Ateisti ei usko jumalien olemassaoloon. Se, miksi näin on, tietysti vaihtelee, mutta lopputulos on kuitenkin sama. Uskovaisen luottamus jumalien olemassaoloon tai siihen, että hän luottaa jumalien toimivan siten, miten hän asian käsittää on varsinainen sekametelisoppa. Lopputuloksia on kaikenlaista äärifundiksien ja maallistuneiden ja liberaalien uskovien välillä (vrt. esim. lukemattomat suuntaukset ja lahkot).
Kumpikin vastaajista jätti oleellisen pois, eli lauseen alkuosan.
- Ateismi on uskon puutetta jumaliin/-laan = uskoa voi puuttua kuinka vähän tai paljon tahansa (vrt. ottamani esimerkki aloituksessa, tämän määritelmän mukaan jumalansa olemassaoloa epäilevä hihhulikin voisi olla ateisti). Tässä määritelmässä ei kuitenkaan jää sijaa ajatukselle, että usko voisi puuttua kokonaan.
Ateismissa usko jumalaan/-liin puuttuu kokonaan, eikö?
- Ateismi on uskon puute jumaliin/-laan = usko puuttuu kokonaan.
Asiasisältö muuttuisi taas, jos sanan "on" tilalle laittaakin sanan "tarkoittaa".
- Ateismi tarkoittaa uskon puutetta jumaliin/-laan = tässä määritelmässä voidaan tarkoittaa kumpaakin, sekä sitä, että uskoa voi puuttua kuinka vähän tai paljon tahansa tai että usko puuttuu kokonaan.
Itse en usko jumaliin, mutta miten mielestänne määriteltäisiin henkilö, joka uskoo että Jumala tai jumalia on olemassa, mutta kieltäytyy palvomasta näitä syystä tai toisesta?
Kristityt ehkä määrittäisivät tällaisen henkilön suoraan saatananpalvojaksi (vaikka saatananpalvojien itsensä mielestä epäilemättä pitäisi palvoa sitä Saatanaa saadakseen tämän nimityksen), mutta mikä on muiden näkökulma asiaan?
Koska omasta mielestäni tuollainen suhtautuminen olisi hyvin tervettä uskovaiselle, en ole huomannut mitään näyttöä siitä että jos maailmasta on vastuussa jonkilainen jumala, olisi kyseessä mitenkään 'hyvä' tai hyödyllinen olento...
Eli, jos henkilö vaikkapa todellakin uskoo kristinuskon Jumalaan, mutta ei hyväksy tämän tekoja, ja sanoo yksinkertaisesti että ei käy. Helvetin pelossa monillakaan tuskin on ns 'munaa' tähän, mutta kuitenkin...
Sellainen henkilö on teisti, ei ateisti. Vaikkakin monet uskovaiset voisivat häntä väittää ateistiksi juuri sen takia, että hänellä ei ole luottamususkoa Jumalaan.