Kun mormoni tekee jotain sellaista, että hänet eroitetaan kirkosta, joko määräajaksi, tai lopullisesti, asettuu MAP-kirkko tavallaan Jumalan asemaan eroittaessaan jäsenensä myös yhteydestä Jumalaansa. Minusta tämä on räikeä vääryys, jos muistetaan mitä Jeesus sanoi. Jeesus nimenomaan sanoi, että ei Hän tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan.
Ei oikea kirkko hylkää jäsentään hädän hetkellä, mutta onko MAP-kirkko oikea palautettu kirkko, kuten se itsensä määrittelee.
Ei oikea kirkko hylkää jäsentään hädän hetkellä, mutta onko MAP-kirkko oikea palautettu kirkko, kuten se itsensä määrittelee.
Vastaukset 29
Vanhimmat
erottaessaan niskureita palvelustehtävistä. Sama asia.
Seurakunnan jäsenyys ja kristittyjen yhteys on aivan eri asia kuin se, osaako ja pystyykö joku hoitamaan hyvin tehtävänsä. Jos seurakunnan työntekijä ei hoida tehtäviään, on jonkun muun tehtävä nuo tehtävät - mutta seurakunnan ja uskon yhteydestä ei tällaista työssään epäonnistunutta henkilöä eroteta, olipa pappi tai piispa tai haudankaivaja, jonka kaivamiin kuoppiin vainajat ei mahdu kuin pystyasennossa.
Duuni on duunia, eikä missään pidetä työssä ihmisiä, jotka eivät hoida työtään.
unohtamaan, että MAP-kirkossa jäsenet huolehtivat paikallistason tehtävistä kirkon toiminnassa. Silloin heidät voidaan rinnastaa palkkapappeihin työsuhteen vaatimusten osalta. Tehtävistä voidaan vapauttaa, jos luottoa ei rikkeen johdosta tilapäisesti ole.
Uskon yhteydestä ei rikkomuksen tekijöitä eroteta. Kirkon penkissä saa istua kuka tahansa. On toki tilanteita, jolloin, jäsen selkeästi sanoillaan ja teoillaan sanoutuu selkeästi irti kirkon perusopeista ja aktiivisesti sen myös tuo esille. Silloin lienee syytä kysyä henkilöltä, haluaako jatkossa toimia kirkon ehdoilla vai muilla ehdoilla.
Jos ei tunne joukkoon kuuluvansa, ehkä parempi hakeutua muiden samanhenkisten joukkoon, eipähän ole pysyvästi paha mieli. Eikö tämä ole uskonvapauden periaatteen mukaista.
" Pahin kurinpitotoimenpide on erottaminen kirkosta. Kurinpitotoime riippuu rikoksesta. Esimerkiksi pysäköintisakko ei tavallisesti johda toimenpiteisiin (en tosin ole juridisesti pätevä puhumaan asioista oikeilla termeillä, mutta eiköhän idea kuitenkin tullut selväksi). Eli asia riippuu rikoksesta, itse asiassa tarkemmin ottaen asia riippuu synnistä."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000259&posting=22000000026731302
johdatus todella katoaa. On kuin olisi tyhjiössä. Se on raskasta... erittäin raskasta... mutta tieto siitä että aiemmin tiesin että kirkko on totta ja kaikki se mitä näen ympärilläni todistaa kirkon totuudesta... toisaalta tiedän sen tavallaan edelleen... mutta Henki on poissa, se ei enää johda minua.
Onneksi minulla on perhe, joka on vahvana uskossa...ainakin jotkut heistä. Sekä aviopuoliso, joka pystyy istumaan vierelläni rikkomuksetani huolimatta (ja siitä, että sana kiertää) pää pystyssä..... niin hän me luvattiin; niin myötä- kuin vastoin- käymisissä. Hän olisi voinut jättää minut kuin nalli kalliolle eikä kirkko olisi sanonut mitään, mutta hän valitsi minut... mistä olen ikuiseti kiitollinen.
Antasisin mitä tahansa saadakseni tehdyn tekenmättömäksi, mutta se ei ole mahdollista. Olen ikuiseti velkaa perheelleni...ja Jumalalle.
Minulla oli ennen jäsenyys ja jäsen oikeudet jotka menetin avio rikoksen seurauksena. Olen käynyt erottamisen jälkeen kaksi kertaa kirkossa, koska häpeän. Tiedän evankeliumin olevan toden ja sen periaatteet on oikeassa, sillä en vain pystynyt pitämään kiinni taso vaatimuksista. Nyt olen menettänyt kaiken hengellisyyden elämästäni ja myös perheemme elämästä. Onneksi vaimo ja lapset rakastaa minua ilman hengellisyyttä ja pappeutta. Pappeuden menettäminen oli suuri isku. Olisin halunnut itse siunata nuorinman lapsemme. Myös päästä uuteen suomen temppeliin.
Rakas veli.Mitä sanoisin. Asiasi on niin lähellä omaani, mutta kuitenkin niin kaukana. Kaikki erotetut tuntevat samoin, oli erotuksen syy mikä tahansa. Jo se, että kaiki tietävät, että ennen erotusta ON täytynyt tapahtua jokin hyi hyi asia on vaikeata niellä.
On todella nöyrryttävää mennä kokoukseen, eikä saa ottaa sakramenttia. Vaikka ei sitäkukaan vahdikkaan niin aina joku sattuu huomaamaan ja siitäkös se pienessä piirissä se juttu lähtee luistamaan... Pahinta on että se EI ole vain nöyryyttävää sinulle, vaan myös armaalle aviopuolisollesi sekä lapsillesi, jos he ovat sen ikäisiä, että ymmärtävät jotain. Lapsethan voivat olla vielä lisäksi kovinkin julmia toisiaan kohtaan.
Itku silmässä minäkin sinne aluksi menin. Olisin mielummin vaipunut maan alle. Mutta tein sen lasteni vuoksi, vaimoni vuoksi...joka kyllä toivoi minut kauemmaksi kuin pippiri kasvaa useammin kuin kerran. Mutta tuon päätöksen seurauksena minulla on ilo nähdä poikani kasvavan pappeudessa ja valmistutuvan lähetystyöhön.
Kesti kauan, mutta minut on taas hyväksytty jonkinverran joukkoon, vaikka menetinkin pappeuden. Vaimollani on enemmän tunteita hyväksymättömyydestä...eihän kukaan tervejärkinen nainen VOI olla eroamatta sellaiseta kuin minä! Minun onnekseni hän kai ei siten ole ihan... (no nyt se tulee keittiöstä kaulimen kaa).
Yhden neuvon haluan sinulle antaa.... mene takaisin kirkkoon se kirpaisee vain aluksi. Tulet huomaamaan että sinut otetaan avosylin vastaan. Puhu piispan kanssa. Olethan jo kauan sitten tunnustanut tekosi, nyt on aika kasvaa ja saada anteeksi ja pyytää anteeksi.
Vaikka usein tuntuu että on ainoa jolle näin tai muuta vastaavaa on käynyt et todellakaan ole ainoa! Kirkon penkit ovat täynnä syntisiä jotkut ovat tunnustaneet syntinsäjotkut elävät edelleen synneissään. Sinulla on mahdollisuus pestä ne pois.
Tietenkään tekoa ei koskaan saa tekemättömäksi. Myöhemmin saamme nähdä mihin ne, jotka ovat todellisen kääntymyksen tehneitä todellisesta synnistä joutuvat ja jotenkin en usko että heidän paikkansa on kovinkaan huono! Juuri meitä varten Jeesus tuli maailmaan. Pelastamaan meitä synneistämme EI synneissämme!!
Puhu perheesi kanssa. On ihana kun vaimosi on edelleen virheestäsi huolimatta rinnallasi... ehkäpä hänelläkin on halu takaisin.
Minäkin olisin ja etenkin vaimoni olisi halunnut että olisin kastanut lapsenmme, mutta näin ei käynyt. Mut ehkä ehdin antaa melkesedekin pappeuden vanhimmalle pojalleni tai ehkä hän kastaa minut takaisin... pääsia on että olemme kaikki mukana! En ole ollut kertaakaan poissa kirkolta vaikka olen ollut useamman vuoden erotettuna, paitsi jos olen ollut kipeä.
Suomen temppeli on muuten upea...kävin sen läpi kun se näytettiin...ja vaimoni on mennyt sen läpi muutamia kertoja. En jaksa odottaa että kerran vielä voisin olla siellä minäkin!
En voi kun sanoa että en minä elämältä tällasita odottanut...mutta sain sen mukaan mitä tein. Vaimoani se rassaa enemmän, hän kärsii tavallaan syyttä suotta, samoin lapsemme.
Jos haluat kirjoita [email protected]
virheistänne huolimatta. Vaatii todella rohkeutta tunnustaa syntinsä ja sen kautta tehdä parannus. Kristuksen sovitus koskee kaikkia ja antaa mahdollisuuden parannukseen, vaikka syntimme ovat veriruskeat voi hän pestä ne lumivalkeiksi.
Minua käy enemmän sääliksi ne, jotka eivät kykene tkemään todellista parannusta, vaan salaavat syntinsä. Uskon, että niiden kanssa on raskasta elää. Toivon teille hyvät veljeni menestystä elämässänne ja että voitte saattaa perhe-elämänne taas oikeille uomille. Ei niitä syntejä enää muisteta, kun parannus on tehty. Toivon myöskin jäseniltä suurta sydäntä ymmärtää tapahtunut ja suhtautua jälleen asioihin puhtaalta pöydältä.
Unski
hädän hetkellä.
Luultavasti olette käsittäneet väärin sen, mitä kirkosta erottaminen tarkoittaa.
Tuskin ketään potkitaan kirkostamme pois väkisin. Käytännössä lienee useimmiten niin, että kirkosta on vaikea päästä eroon - ainakin jotkut ovat sen kokeneet niin.
Tuntuu siltä, että jotkut ihmiset haluavat tulkita kaiken kirkkoomme liittyvän pahimmalla mahdollisella tavalla, usein aivan väärinkäsityksiin ja oletuksiin perustuen.
Itse en haluaisi toimia siten, olipa kysymys mistä asiasta hyvänsä. Minusta olisi ikävää olla ahdasmielinen ja ennakkoluuloinen.
Sitähän täällä juuri on yritetty kysellä, että miten kirkkonne toimii - millaisissa tapauksissa kirkosta erotetaan, onko muita rankaisutapoja ja miten rangaistuihin suhtaudutaan.
En tunne henkilökohtaisesti ketään mormoneista erotettua henkilöä, itsekin erosin kymmenen vuotta ennen sitä aikaa, kun minua keksittiin alkaa erottaa kirkosta. Sen sijaan tunnen jehovantodistajista ja lestadiolaisista erotettuja henkilöitä. Ainakaan heillä ei ole minkäänlaisia kokemuksia siitä, että erottamisessa olisi ollut kysymys heidän hyväkseen toimimisesta, vaan nurkkakuntaisesta pahanilkisyydestä ja kaunaisuudesta.
tietoa muiden uskonsuuntien menettelystä.
MAP-kirkosta voidaan erottaa ääritapauksissa. Murha ja insesti lienevät sellaisia. Jotkut jäsenet myös pyytävät itse erottamista, koska eivät halua enää kuulua kirkkoon.
Tavallisempi ilmiö on jäsenoikeuksien poistaminen. Se merkitsee, että henkilö ei voi toimia kirkon tehtävissä eikä käydä temppelissä. Jäsenoikeuksien poistaminen on määräaikaista ja riippuu tapauksesta, puoli vuotta tai vuosi lienee tavallisin aika. Muut jäsenet eivät tiedä, onko joltakulta poistettu jäsenoikeudet tai onko hänet erotettu kirkosta, ellei henkilö itse sitä kerro.
Huhut siitä, että kirkosta erotettu henkilö eristettäisiin jäsenistä tms. eivät pidä paikkaansa. Joskus vain on niin, että tällainen henkilö ei enää halua olla tekemisissä kirkkomme tai sen jäsenten kanssa.
Kaikki nämä asiat käsitellään tapauskohtaisesti ja erittäin luottamuksellisesti, joten täsmällisempiä tietoja ei ole saatavissa. Erotetulta jäseneltä voi saada kuulla toisen puolen asiasta: pappeusjohtajat eivät voi salassapitovelvollisuutensa vuoksi kertoa toista puolta.
oikein, mutta kyllä siihen erotettavien listaan muitakin kuin nuo kaksi ryhmää kuuluu. Erotus päätös riippuu myös jäsenen tehtävien tärkeydestä, eli vaarnan johtajaa rangaistaan enemmän kuin rivijäsentä. Joku on päässyt vain nuhtelulla siitä mistä toinen erotetaan vuosiksi. Jolle paljon annetaan siltä paljon vaaditaan.
Minulle on kyllä syntynyt tässä vuosien saatossa vahvasti käsitys, että MAP-kirkko erottaessaan jäsenen kirkosta erottaa hänet samalla ulkopuolelle pelastuksen (pelastus = yhteys Jumalaan). Kirkkohan opettaa, että pelastus kaikkine kirkkauksineen ynnä muine ihanuuksineen on mahdollista vain tietyin rituaalein suoritettuna.
oikeassa ja se todella koskee...mutta sitä ihanampaa on saada anteeksi ja palata takaisin puhtaana, eikä tarvitse odottaa pelolla ylösnousemusta, jolloin ne virheet, joista ei ole tehnyt parannusta otetaan esiin ja niistä saa rangaistuksen. Siksi on tärkeätä, että rangaistus on tarpeeksi suuri, että ei siitä enään joudu kärsimään myöhemmin.
On kuitenkin sellaisiakin tekoja kuten murha... jota ei voi saada täällä anteeksi ja jonka tehnyt joutuu odottamaan viimeistä tuomiota...
Ero Jumalsta on todellinen. Menetin täysin jo heti rikkomuksen tapahduttua Hengen johdatuksen. Siksikin on tärkeätä heti otta yhteys johtajiin kun on tehnyt väärin, sillä Henki ei enäänn jhda ja saattaahan tapahtua että johdan muita harhaan koska Henki ei enään asu minussa. Henki ei asu epäpyhissä Temppeleissä...
Usein johtaja voi toisen käytöksetä huomata että ko. on menettänyt Hengen johdatukse..... eli paras on mennä heti kertomaan jos on jotain raskaita virheitä tehnyt, ei se auta jos asiaa yrittää peitellä. Peittely aiheuttaa vain surua jan usein myös kirkosta eroamisen ... tosin "muiden syiden tähden".
Kirjoituksesi haiskahtaa trolllaukselta, niin höpsöltä se kaikkine totuudenmukaisuuksineen kuulostaa.
voi niinkin ajatella... Anteeksi tietenkin mielellään pyytää ja vielä mielummin saa siltä, jo0t akohtaan on tehnyt väärin tai joka on kärsinyt. Mikäli anteeksi pyydetään todella vakain mielin, mutta ei saada, niin synti ei enään ole anteeksipyytäjän eli rilkkojan päällä vaan sen joka estää toisen kehitystä kieltäytymällä antamasta anteeksi. Eli vaikka ei anteeksi saisikaan kyllä aina todella katunut pääsee takaisni kirkkoon parantavan anteeksiannon upostuskasteen kautta.
ei menekään takaisin kirkkoon, vaan meneekin Jeesuksen tykö tekoineen päivineen eli kohtaa Armon?
jos en haluakaan kastautua vaan haluankin sen sijaan sukeltaa?
Minusta oli aivan oikein erottaa minut kirkosta. Tällä toimenpiteellä kirkko haluaa näyttää, että Jumalan kirjoissa on paikka vain niille, jotka todella haluavat seurata Jeesusta ja hänen oppejaan. Kirkon kokuksissa voi tosin olla kaikki, kuten minäkin, vaikka en olekkaan saanut vielä jäsenyyttäni takaisin.
Tekoni oli typerä mielijohde, mutta se ei vähennä tekoni vakavuutta tai typeryyteni suuruutta. Olen havainnut että parannuksenteon mahdollisuus on aivan sanoinkuvaamattoman ihana. Se ei varmastikkaan tuntuisi niin hyvältä ja en varmastikkaan siihen niinnkovasti pyrkisikään, jollei minua olisi erotettu.
Kirkosta erottaminen voi saada aikaan kahdenlaisia tunteita: yksi viha kirkkooa kohtaan, koska tuntee tulleensa poljetuksi, kaksi nöyryyttä, havaitessaan todella tehneensä väärin. Vihaa tuntee ne jotka ovat edelleen liian ylpeitä tunnistaakseen virheensä ja usein heidä mielestään he eivät ole tehneet mitään väärin. Kuten eräs tuntemani henkilö joka teki useaan otteeseen insestirikoksen puolustautuen sillä, että niin teki myös Loot. Hän vihaa kirkkoa tänäkin päivänä, eikä ymmärrä miksi häntä ei voi kastaa uudelleen.
Toisaalta minulla on ystävä, joka aikanaan erotettiin väärien syytösten takia. Hän ei halua ymmärrrettävästi olla missään tekemisissä kirkon kanssa, mutta ei levitä siitä valheita eikä lietso vihaa. Virhe on inhimillinen, mutta se on pilannut hänen elämänsä ja on siis vakava rikos kun se aikanaan otetaan esiin.
Usea kirkko ei erota ihmistä tämän tekojen takia, eikä vaadi parannusta, jotta pääsisi takaisin. Mielestäni se vesittää tuon kirkon uskottavuuden. On kuin sitä joka teki väärin vain taputettaisiin päälaelle ja sanottaisiin voi pikku ressu, ei se mitään.
Minusta on hyvä että kirkko vakavimmissa virheissä ottaa kantaa vaikkakin joidenkin mielestä radikaalisti. Kuten sanottu rikkomus ja siitä parannuksen teko ON vain rikkoneen ja Jumalan välinen asia. Joskus tietenkin tapahtuu että rikkonutta ehkä rangaistaan liian vähän tai liian paljon... mutta se on inhimillistä. Avain sana on nöyryys,jota ei maailmassa nykyään ole paljoakaan. On pystyttävä antamaan anteeksi.
Muut kirkot hyväksyvät nykyajan anteeksiantamattomuuden. Mutta MAP kirkossa, kun asia on annettu anteeksi ei sitä enään ole. Muualla viha voi jatkua koko elämän toisen rikkomuksen tähden. Vaikeaksi asian tietenkin tekee se jos toinen osapuoli ei ole MAP kirkossa tai on eronnut siitä ... sillon tuo osapuoli pitää useinkin ns. "oikeutettua vihaa" yllä kun taas MAP lainen haluaisi eteenpäin ja unohtaa menneet.
Esimerkkinä muutama päälleajo onnettomuus, jossa nuori on ajanut jonkun lapsen yli....eräässä tapauksessa he kaikki itkivät lasta yhdessä ja nuoren elämää. Lapsen vanhemmat jopa anoivat vapautusta vankilasta nuorelle jotta tämän elämä ei menisi pilalle... mutta oikeulaistos ei voinut näin tehdä, koska laki määräsi että rangaistus oli annettava...
Joh. 3:17
"Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
Joh. 12:47
Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. [Joh. 3:17]
Onko MAP-kirkko asettunut tuomioita antaessaan Jumalan yläpuolelle.
Silloin kun rikotaan Jumalan käskyjä, niin isommissa tapauksissa täytyy saada anteeksianto sekä kirkolta, että Jumalalta. Eli sen takia kun on rikottu Jumalan käskyjä vastaan, niin on myös rikottu kirkkoa vastaan. Kirkon johtajat voivat antaa anteeksi Kirkon puolesta sillä valtuudella mikä heille on annettu tuomita. Mutta Lopullinen anteeksianto tulee Jumalalta ja sitä ei kirkon johtajat tai kukaan ihminen pysty tekemään. Kyseessä on siis kaksi anteeksi antoa.
näin on.
Jaksan omalta kohdaltani uskoa että kirkko antaa minulle minun syntini anteeksi. Olen katunut kovasti ja minulle on luvattu että saan takaisin jäsen oikeudet. Kirkkoon meneminen on ehto siihen. Häpeän näyttää itseäni siellä kaikkien nähden. Vaimon pettäminen tapahtui seurakunnan sisällä ja koti seurakunnassa kaikki tietävät avio rikoksestamme.
Koska rikokseni oli niin raskauttava minut siis myös erotettiin kirkosta. Pääsen uudelleen kasteelle määrä ajan kuluttua, sikäli mikäli haluan. Haluan kyllä koska on raskasta olla menettänyt kaikki hengellisyytensä ja henkinen sekä Jumalan johdatus elämästä.
olet, mutta tervetuloa takaisin!
Kirkkomme ei ole täydellisten klubi vaan epätäydellisten koulu. Tärkeitä täällä opittavia läksyjä ovat anteeksiantaminen toisille ja itselle. Niin kuin Kristuskin antaa anteeksi.
Anteeksipyyntösi on sinun kohdistettava Jumalalle ja vaimollesi, ei kirkolle.
Eräs tämänkin palstan vakiokirjoittajista on tehnyt aviorikoksen useampaan kertaan kristillisen moraalikäsityksen mukaan. Hän on myös sinetöinyt edelliset vaimot itseensä, uskoen todennäköisesti, että taivaassa heillä kaikilla jatkuu yhteiselämä.
Vaimojen kanta asiasta ei ole tiedossani, mutta mormonien keskuudessa naisten mielipide ei näissä asioissa ilmeisesti paljoakaan paina.
taas julista omia ajatuksiasi totuutena. Etenkään ajatuksiasi mormonismista, koska kaikestä päätellen tutustumisesi mormonismiin on ollut lähinnä pitkällä tikulla kokeilemista, ettei vain mitään (hyvää) tarttuisi.
Moniavioisuuden oppi on yhä kirkon pyhässä kirjassa Opin ja liittojen kirja, luku 132. Mormoneille opetetaan, että moniavioisuutta ei harjoiteta maan päällä, mutta se sallitaan taivaassa. Jos temppeliavioliiton solminut mormonimies jää yksin, hän voi hankkia toisen sinetöinnin temppelissä toisen naisen kanssa. Tämä takaa hänelle kaksi vaimoa taivaassa. Moniavioisuus on kuitenkin niin arka aihe, että sitä vältellään kaikin tavoin.
niin arka asia kuin päiväunissasi kuvittelet. Kuvitelmiasi on myös lause:
>mormonien keskuudessa naisten mielipide ei näissä asioissa ilmeisesti paljoakaan paina.<
Tulkitsijan onkin siis hyvä jättää oletuksiin aina sana ilmeisesti, jolloin se kertoo, että tulkitsija näkee asian hänelle ilmeisenä, vaikka aito todellisuus onkin tyystin jotakin muuta.