Kiina-ilmiö

Kiina-ilmiöllä meillä on näihin saakka tarkoitettu sitä, miten meidän ja muiden kehittyneiden maiden teollisuus valuu Kiinaan sen halvan palkkatason vuoksi. Sitä varmaan tapahtuu edelleen ainakin vielä jonkin aikaa, mutta Kiina-ilmiö pitäisi jo nyt käsittää paljon laajemmin.

Kiinan elintason nousu on ollut maailman huippua jo kohta parikymmentä vuotta. Se näkyy Kiinassa kaikkialla ja kaikessa. Vähiten maaseudulla, jossa vielä on paljon köyhääkin, ja tämänpäiväisen lehtiuutisen mukaan siellä vielä 300 miljoonaa ihmistä elää n. dollarilla päivässä. Kiinassa kuitenkin dollari tai euro on ihan eri arvoinen kuin täällä, sillä saa mitä tahansa moninkertaisesti sen mitä meillä. Ja 300 miljoonaa ihmistä Kiinassa on vain parikymmentä prosenttia sen väkiluvusta 1,4 miljardista.

Olin juuri Kiinan kiertomatkalla. Edellisestä matkastani on kohta 12 vuotta. Sen jälkeen tapahtunut kehitys on valtava, ihan uskomaton, mutta silmiään oli pakko uskoa. Edellinen matkani suuntautui Pekingiin, josta käsin teimme monia pistokkeita melko kauaskin ympäristöön, mm,. Kiinan muurille, jossa täytin 60 vuotta. Nyt kiertomatkamme reitti oli Shanghai-Hangzhou-Suzhou-Nanjing-Shanghai.

Liikuimme tosin Kiinan kehittyneimmällä alueella, jota matkasimme 12 päivän aikana n. 1500 km, ja pienin yöpymiskaupungeistamme oli Suzhou, jossa on ”vain” 6 miljoonaa asukasta, ja suurin Shanghai, 20 miljoonaa. Mutta sittenkin! Kaupungit ovat uskomattoman upeita, aivan valtavasti uutta ja pilvenpiirtäjiäkin niin, että Manhattan taitaa jo jäädä toiseksi Shanghain Pudongin rinnalla, moottoritiet kolme-neljäkaistaisia suuntaansa ja ne ruuhkiksi asti täynnä autoja, jotka ovat uudempia ja parempia kuin meillä. Matkani jälkeen Helsinki tuntui kääpiöltä ja niin kuluneelta ja likaiselta!

Laitoin matkakertomukseni palstalle Matkailu>Aasia>Kiina>Yleistä kiinastam, ja tässä on linkki siihen. Sieltä voitte halutessanne lukea paljon enemmän kokemaani ja näkemääni ja ajatuksiani Kiinasta:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=104&conference=4500000000000864&posting=22000000026531698


Tämän aamun Helsingin Sanomissa on siis lehden pääkirjoitussivulla päätoimittaja Janne Virkkusen hyvä juttu ”Ympäristö haastaa Kiinaa”. Siinä kuvataan Kiinaa, sen nousua ja nykyistä taloudellista ja muutakin mahtia monesta näkökulmasta ja monilla mittareilla arvioiden. Ihan vähän vain referoin juttua:

”Kiina on nostanut itsensä parissakymmenessä vuodessa maailman mahtavimpien talousmahtien joukkoon. Kiinan kaupungit ovat valtavia rakennustyömaita, jotka nielevät terästä ja betonia enemmän kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Talouskasvu on jälleen kerran siellä, mistä se lähti; se jauhaa 10 % vuosivauhdilla.”

”Kiinasta on tullut maailmantalouden suuri tuotantotehdas. Maalla on vahva kauppataseen ja myös vaihtotaseen ylijäämä. Kiina on Yhdysvaltain velkaisen talouden suurin ulkopuolinen rahoittaja, mikä vähentää Yhdysvaltojen mahdollisuuksia painostaa Kiinaa korjaamaan valuuttansa renmimbin ulkoista arvoa”.

Sitten puhutaan pitkään Kiinan kasvun edellytyksenä olevasta energiatarpeen tyydyttämisestä, jonka johdosta nyt on rakenteilla 16 ydinreaktoria (matkakertomuksessani taisin sanoa 6 ja 16 suunnitteilla) ja suurin hanke tietysti on Jangtse-joen (Jangtekiang) kolmen rotkon jättiläispato. Sen pelätään – muualla enemmän kuin Kiinassa – tuottavan myös arvaamattomia ympäristöongelmia, jopa katastrofeja, sillä niin valtavasta luonnonmullistuksesta on kysymys. Patoallas, jonka tieltä on siirretty pois miljoonia ihmisiä, on 600 km pitkä, eli ulottuisi Helsingistä Oulun yläpuolelle! Sillä tulee olemaan jopa ilmastollisia vaikutuksia, joista puhun hieman matkakertomuksessani.

Jo lähes valmiin padon laidalla on kyltti, jossa lukee ”Ei ole epäilystäkään luonnon valtaisasta voimasta, muttei myöskään ihmisen kyvystä voittaa luonto”. Me emme matkallamme käyneet padolla, mutta ylitimme kyllä Jangtsen 4,5 km pitkää siltaa pitkin Nanjingissa. Sillan rakentamisen aloittivat aikoinaan neuvostoliittolaiset, mutat välirikon tultua lähtivät pois jättäen homman kesken ja kiinalaiset itse saattoivat työn päätökseen. Se voimanponnistus antoi heille uskoa, joka nytkin tuottaa hämmästyttäviä tuloksia. Sillan pielessä myös on kyltti, jossa lukee Mao Zedongin silloin lausumat sanat: ”Ihminen tekee maailmanhistoriaa, vain ihminen”. Sitä kiinalaiset ovat tehneet jo tuhansia vuosia sitten ja tekevät taas.


Hesarissa on toinenkin juttu Kiinan noususta, sivulla B4. Jutussa todetaan, että Kiinan valtionpankki on nousemassa maailman suurimmaksi kehitysrahoittajaksi, eli ihan pian Maailmanpankki jää jälkeen!