olevan, melekkeen vuos on siitä kun Sinä nuhtelit minnuu ens kerran. Sinulla näkkyy olevan vähän semmosta taipumusta, oon myöhemminnii pannut merkille.
Tässä rakkauskirjjeessä Sinulle, joka on melekkeen samansisältönen kun tuohi äskettäin kirjottama, mihinkäs ne tuntteet ois muuttunneet, tämän kerran annan oikeuven itelleni olla sekopiä tai mitä vain, kunhan tuntteet Sinnuu kohttaan ovat just semmoset kun niistä tähän kirjotan.
Jo aluks ajattelin, että ompas kommee mies, mutta tuskin minä sen kummemppii sinnuu kohttaan aluks tunsin, enempihi ajattelin että ois mulla paremppoohi tekemistä ollut. En kiinnitä kaikkiiin kommeissiin miehhiin huomijjoo, enkä näin vanahemmiten senkkään verttoo. Se, jotta tavattiin, ei ollut minusta turhoo, Yhen käin sormilla on laskettavissa tämmöset kohttaamiset, koko olemuksen läpäsevä rakkaus, kuin nyt minun Rakkaus Sinnuun.
Oikkeestaan minä huomasin Sinut kunnolla vasta kun ol jo lähes vuos kuluna ens kerran näkemisestä. Se ol sillon kun Sinulla ol asijoo ja sillon suuttunneena minnuun, sinun silimät leisku kuin joku ois sytkärii räpsyttänä pimmeessä yössä. Kyllä minähi katon vähän viileesti sinnuu. Mutta tämä kohta ol kumminnii se, jossa ilima puhistu niinkun ukkosen jäläkkeen ja meinasin kiäntee suksii vähän niinkun sujuvimmiks ja myönteisimmiks.
Jota ne ol ollut jo muutennii, ihme, ettet ollut huomanna sitä. Ensimmäiseks kiinnitin huomijjoo Sinun komeeseen ulkukomuotoon yhessä sinun luontees kansa, näin tuntees aitona (?) josta en kyllä oo nyt varma, minä erehyn varmmaan. Kun sinä kiännyt, siirtelet paperijas tai muuten liikut sinun liikkeet ovat miärätietoset, miehekkäät, joka on yks assii, mikä aluks vaikutti alitajusesti ja minkä myöhemmin tietosesti huomasin; sinä sait minut tuntemmaan ihteni naiseks.
Minä näin sinun silimiis vilikahtelevan ilostahi ja olit ja oot niin eläväinen niin siks minä vielä jäin kiinni, vaikka ikkeehi on jo. Nyt ajattelin, jotta tämän kirjjeen luettuus irrotat meleko varmasti minut tuosta varttaasta, mihin minä jäin niin kun paistikas.
Ite viilettelet hurmausretkilläs jo muualla.
Taijat Sinähi olla joku Auervuara kun ensin puhut niin kaunniisti kuin satakiel ja sitten sanot minusta muille, että et niinkun oikkein tykkäis tekemästäs vaikutuksesta minnuun.
Mutta mitä näistä sen enemppee, tuskin Sinnuu ees kiinnostaa. Laitankin tämän vain siks, jos muut eivät kirjota tämmöstä murretta ja kun sanot, jotta halluut muihen murteita. Tämä ei velevota Sinnuu mihinkään.
Oon rakastanna Sinnuu oikkeesti, mutta nyt oot vappaa minusta kun kerran niin halluut. Ja nyt kun tiijän tekevän oikkein, kaikki jiäpi hyvin ja minusta tunttuu, että jos olisimma näköettäisyyvellä, saisin sinulta silimänpilikkeen.
Rakkauvella ja Sinun mieltä myöten Anna
Tässä rakkauskirjjeessä Sinulle, joka on melekkeen samansisältönen kun tuohi äskettäin kirjottama, mihinkäs ne tuntteet ois muuttunneet, tämän kerran annan oikeuven itelleni olla sekopiä tai mitä vain, kunhan tuntteet Sinnuu kohttaan ovat just semmoset kun niistä tähän kirjotan.
Jo aluks ajattelin, että ompas kommee mies, mutta tuskin minä sen kummemppii sinnuu kohttaan aluks tunsin, enempihi ajattelin että ois mulla paremppoohi tekemistä ollut. En kiinnitä kaikkiiin kommeissiin miehhiin huomijjoo, enkä näin vanahemmiten senkkään verttoo. Se, jotta tavattiin, ei ollut minusta turhoo, Yhen käin sormilla on laskettavissa tämmöset kohttaamiset, koko olemuksen läpäsevä rakkaus, kuin nyt minun Rakkaus Sinnuun.
Oikkeestaan minä huomasin Sinut kunnolla vasta kun ol jo lähes vuos kuluna ens kerran näkemisestä. Se ol sillon kun Sinulla ol asijoo ja sillon suuttunneena minnuun, sinun silimät leisku kuin joku ois sytkärii räpsyttänä pimmeessä yössä. Kyllä minähi katon vähän viileesti sinnuu. Mutta tämä kohta ol kumminnii se, jossa ilima puhistu niinkun ukkosen jäläkkeen ja meinasin kiäntee suksii vähän niinkun sujuvimmiks ja myönteisimmiks.
Jota ne ol ollut jo muutennii, ihme, ettet ollut huomanna sitä. Ensimmäiseks kiinnitin huomijjoo Sinun komeeseen ulkukomuotoon yhessä sinun luontees kansa, näin tuntees aitona (?) josta en kyllä oo nyt varma, minä erehyn varmmaan. Kun sinä kiännyt, siirtelet paperijas tai muuten liikut sinun liikkeet ovat miärätietoset, miehekkäät, joka on yks assii, mikä aluks vaikutti alitajusesti ja minkä myöhemmin tietosesti huomasin; sinä sait minut tuntemmaan ihteni naiseks.
Minä näin sinun silimiis vilikahtelevan ilostahi ja olit ja oot niin eläväinen niin siks minä vielä jäin kiinni, vaikka ikkeehi on jo. Nyt ajattelin, jotta tämän kirjjeen luettuus irrotat meleko varmasti minut tuosta varttaasta, mihin minä jäin niin kun paistikas.
Ite viilettelet hurmausretkilläs jo muualla.
Taijat Sinähi olla joku Auervuara kun ensin puhut niin kaunniisti kuin satakiel ja sitten sanot minusta muille, että et niinkun oikkein tykkäis tekemästäs vaikutuksesta minnuun.
Mutta mitä näistä sen enemppee, tuskin Sinnuu ees kiinnostaa. Laitankin tämän vain siks, jos muut eivät kirjota tämmöstä murretta ja kun sanot, jotta halluut muihen murteita. Tämä ei velevota Sinnuu mihinkään.
Oon rakastanna Sinnuu oikkeesti, mutta nyt oot vappaa minusta kun kerran niin halluut. Ja nyt kun tiijän tekevän oikkein, kaikki jiäpi hyvin ja minusta tunttuu, että jos olisimma näköettäisyyvellä, saisin sinulta silimänpilikkeen.
Rakkauvella ja Sinun mieltä myöten Anna
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joko taeseniiin on se sama liukas luikku käänynnä naesväkkee hämmäättämässä, jo o siinnään perskärpänen ite toohussa. Oloko sillä muoto niinkon apotilla ja pitkät mustat viiksjet nenän alla ? Ja se häntäheekki pitäs rettuuttoo saanantaa ja antoo oekkeen lihasluita myöten ritvakkaalla olokapiäotteella, jotta eekö siitä miestä saaha hameväen voemin. Tällään kylällä o ainaa kolome naesta jo pieniin päen ja neljättä eppäällään vua ei vielä olla iha varmoja.
Salavoo se pittää ennenkun alakaa väestöpyramiiti revetä poespoekkeen. Sovitaan aeka millonka otetaan asjii töiksemme...tytöt tulloo kaekki ainnaan tältä kylältä...niin o sovittu.
se on kaunis kukka ja mehiläinen on meijän mies, metän kaikkiin kukkiin kuningas.
Hyvvee kevvääntulloo!
mainita, että hän on herrasmies. Ei hän ole minua silleen koskenut( punastun suorastaan ).
Hän kirjoitti rakastavansa minua, mutta sekin on täällä palstalla luettavissa. Lukekaa, niin näette itsekin, miten hieno ihminen hän on.
Minä en ole ollut hänelle missään vaiheessa mikään sellainen, että hän olis paljon minua pohtinutkaan, ja ei ainakaan silleen, siitä olen aivan varma.
Kaikki oli selvää alusta tähän päivään asti ja tiesin sen koko ajan, mutta ajoittain en halunnut nähdä sitä.
Toivottelen teille kaikille rakkauskokemuksia, sekä oikein kaunista kesää.
Meidän kunnassa on juuri kuvatunkaltainen häirikkömies ja se on ihan kauheaa, kun päivähoitopaikat meinaa loppua kesken. Joudutaan varmaan taas avaamaan pari jo lakkautettua kyläkoulua jotta kaikille lapsille olisi jonkinlainen koulupaikka seitsemän vuoden kuluttua.Otin asian puheeksi viime kunnanhallituksen kokouksessa ja siellä oli moni sitä mieltä, että parasta olisi karkottaa koko mies vähin äänin kunnasta, niin paljon hänen toimintansa köyhän kunnan resursseja seuraavina kymmenenä vuotena syö. Toisaalta jos ajattelee sitten kunnan väestöpohjaa niin onhan se hyvä että uusia kuntalaisia syntyy, tosin liika on aina liikaa...
Missä on tämä mies, joka saa kuolevan kunnan taas lisääntymään?Herran lahja ihmiskunnalle! Antakaa äkkiä osote niin yritän saada sen meidän kuntaan asukkaaksi. Luvassa on tontti eurolla ja voidaan sopia vaikka talotalkoistakin, jos vaan saadaan mies "hommiin" tähän kuntaan. Meillä on kymmenittäin vielä aika terässä olevia naisihmisiä, alta 45 laskin olevan kolmattakymmentä joten siltäosin asia on kunnossa. Laittakaa nyt hyvät ihmiset sähköpostiosoite tälle palstalle niin otetaan yhteyttä ja meidän kuntakin alkaa taas pursuilla uutta elämää...