Sadomasokismi, osa ihmiselämää

Sadomasokismi, osa ihmiselämää
Jokainen meistä tuntee käsitteen "sadomasokismi", "S/M". Eräänlainen tabu, jonka
kaikki tietävät. Olisi turha alkaa selostaa mitä sadomasokismi sisältää, koska
jokainen meistä jo tietää mitä se on. Eli ei kauheesti kiinnosta.

Sitä ihmistä, joka puhuu kuin totuutta julistavaa, pidetään uskonnollisesti
höyrähtäneenä, ellei hän sitten edusta sitä maallista, näennäisen
avaramielistä ja kaikkitietävää valtauskontoa, johon kuuluu 5-6 miljardia
"lahkolaista".

Mies, joka laittoi aluilleen blues- country- ja jazz-kulttuurin oli
täydellinen tyhjäntoimittaja. Hän raapusti pinnalliset mietteensä
kirjoituslehtiöön; alkaen toistaa niitä junnaavien rumpukomppien, kitaroiden
ja torvien säestyksellä.

Olen kokenut sadomasokismissa paljon, mutta paljon on vielä kokemattakin.
Sadomasokismi on kuin puu, joka kasvaa sitä myötä kun sen juurelle
siemennetään. Kehityksen tulee olla hienovaraista. Monet ovat soveltaneet
käsityksiään käytäntöön, vaikkei heillä ole edes tietoa sadomasokismin koko
elämää luotaavasta potentiaalista ja tarkoituksesta.

"Sadomasokismi yhdistää, vaatii, tuottaa ja hyödyntää niin monia erilaisia
asioita. ´S/M´ ei ole millään tavalla yksinkertaista toimiakseen, vaikka
aiheesta onkin vallalla kosolti halpoja jäljitelmiä ja väärinkäsityksiä".

Sadomasokismi jakautuu kahteen osalohkoon: sadismiin ja masokismiin.
Jokaisella ihmisellä on taipumuksia pääasiassa jompaan kumpaan. Molempia
kukaan _ei voi_ kokonaisesti edustaa. Monet sanovat, että sadomasokismi on
väkivaltaa. Tämä pitää paikkansa: on otettava huomioon, että sadomasokismi on
niin henkistä, kuin fyysistäkin väkivaltaa. Se on oppi vallasta.

Ihmiset, jotka pyrkivät mitätöimään sadomasokismin sen väkivaltaisuuden
perusteella, eivät suinkaan tuomitse väkivaltaisuutta kaiken kaikkiaan.
Hallitsematon mentaliteetti synnyttää heissä alati uudenlaisia valheita,
vallankäyttöä, eripuraa, ahdistusta ja skitsofreniaa antamatta mahdollisuutta
havahtumiseen, itsehallintaan ja sen kautta tapahtuvaan kohtalon muunteluun.
Näille ihmisille tiedostamaton, hallitsematon on aina voimakkaampi tekijä,
kuin se mitä tiedetään ja oikeasti hallitaan. Tällainen altistuminen ja
voiman pakoilu on toki mahdollista, muttei mitään siihen verrattuna, kun
tuntee ja hallitsee asioita, paitsi niitä asioita, joita ei ole edes
mahdollista hallita.

Seuraavaksi on syytä kirjoittaa sadisteista ja masokisteista: noista kahdesta
eri ihmistyypistä, jonka edustajiin jokainen meistä tahtoen tai aivan
tahtomattaan lukeutuu. Minä itse asetun masokistien ryhmittymään.

Masokistit eivät ole milloinkaan kovin mieleenpainuvia tai karismaattisia
ihmisiä. He aina jäävät jotenkin alle, menivätpä he minne tahansa. He ovat
ujoja, aliarvostettuja ja vaikuttaa usein siltä, etteivät he tahdo selviytyä
elon askareista kunnialla. He eivät ole ruumiillisesti saati asenteiltaan
kovapiirteisiä, vaikka kuntoa riittäisikin. Näinollen heitä täytyy aina tukea
ja älyllisesti (ja muutenkin) ruoskia elämässä eteenpäin.

Masokistien etu onkin siinä, että he ovat hyvin viisaita, luovia ja
monipuolisia yksilöinä, toisin kuin sadistit, jotka ovat vahvaluontoisia,
mutta tietyllä tapaa kovin yksituumaisia (voidakseen olla uskottavia
alistaessaan). Masokistit välittävät sadisteilleen vastalahjaksi omat vahvat
ominaisuutensa. Masokistit eivät ole lopullisessa yhteenvedossa lainkaan
heikompia, kuin sadistit. Kuten eivät naisetkaan ole miehiä heikompia.

Vaikka jotkut sadistinalut erehdyksissään nuolettavatkin masokisteilla omat
elimensä, tulee ottaa huomioon se fakta, että sadistin sukupuolinen
kiihottuminen alistamisen aikana tappaa suuren osan session potentiaalista.
Sadistin tehtävänä on kiihottaa ja sen varjolla pahoinpidellä masokisti
puolikuoliaaksi, mutta tähän operaatioon vaadittava keskittyminen ei kehkeydy
jos sadisti on itsekin sukupuolisessa kiihotustilassa. Sadistin tulee hankkia
tyydytys ylempiä reittejä. Jos hän haluaa naida ja laueta seksuaalisesti hänen
tulee yhtyä sadististen kolleegojensa parissa, eikä sotkea masokistia kuin
homoja soppaan. Useimmat minua alistavat naiset eivät koskaan kiihotu
seksuaalisesti. He vain kiihottavat.

Kiihottamista tulee erikseen harjoitella. Sadistin tulee tuntea oma ruumiinsa,
sen elegantit yksityiskohdat ja hioa sen käyttö niin täydelliseksi, että
masokisti voi tuntea voimakasta euforiaa käsittelyn aikana. Mikään
ylimalkainen strippaus ja esittely ei riitä, silloin kun vaaditaan
täydellisyyttä. Kiihottaminen on olennainen osa tietoista alistamista. Ja
alistamisella on useita tasoja. Sadomasokismi on yksi niistä.

Koska S/M ei ole Etolan tai minkään kaupallisen pornolehden keksintö, voidaan
vapaasti unohtaa kaikenlainen kumistelu. S/M ei siis yleisesti edellytä
erityistä pukeutumista; tietenkin tulee mennä aina tilanteesta riippuen.
Huonotasoisissa sm-piireissä vaalitaan kumiin- ja nahkaan pukeutumista. Kyse
ei ole makuasiasta, vaan pelosta alaa kohtaan. Ei uskalleta mennä omana
itsenään vallan kahvaan vaan tehdään siitä herranpelkoisten kumiukkojen- ja
akkojen saippuaooppera, joka kosiskelee massoja. Moisille juhlinnoille
raakkuvat jo variksetkin, eikä niihin kannata osallistua.

Yleisesti ottaen riittää ihan tavanomainen pukeutuminen. Levikset ja hillityt
paidat. Bändipaidatkin voivat olla kivoja ja toisinaan vähän koreampaa.
Hameet, puserot, korkokengät, buutsit ja ihan mistä vaan milloinkin eniten
tykkää. Erityistä sm-vaate varastoa ei kannata suuremmin kartuttaa, sillä S/M
on oppi vallasta! Parasta on juuri se valta, jonka kanssa on arkipäiväisin
tekemisissä. Tämä patoutunut energia tulee kääntää hyödykseen ja siksi
parasta on myöskin käyttää oikeita vallankäytön vaatteita ja oppia
kiihottumaan niiden kanssa.

Alatasoisissa sm-piireissä ei oikein tykätä käsiraudoista. Eikä ihme.
Käsiraudat on näet se keskeinen sitoma väline yhteisömme valtahierarkioissa.
Tässä joitain hupaisia selityksiä, joita olen käsirautojen käyttämättömyydestä
alan passiiviharjoittajilta kuullut: -käsiraudat hiertävät ja tekevät kipeää,
-voi mennä ranteesta luita poikki helposti, -käsiraudat on liian teinit,
-osataan käyttää naruakin.

Vakavastiotettavuus on kaukana tiessään, jos täytyy käyttää joitain hikisiä
nahkarannekkeita, silkkihuivia tai narua sen takia, että kunnioittaa
suomalaista poliisia enemmän kuin omaa päätäntävaltaansa. Käsiraudat on *aina*
aidot, kunhan ei osta mitään leluja. Niitä voi myös käyttää oikein ja ne voi
laittaa jopa liian kireälle, kuten varmaan tiedätte. En nyt suinkaan yritä
tässä leimata muidenkin sitomavälineiden käyttöä. ;)

Nahka soveltuu *mainiosti* saappaiden, takkien ja ruoskien valmistusaineeksi.
Se joka kehitti nahkakahleen (en tarkoita nyt niittirannekkeita) oli varmasti
kuitenkin idiootti. Hikinen, sätkivä ja rimpuileva nahkan hajustama ihmisliha
ei asettaudu eleganttiin S/M-draamaan. Sanontakin kuuluu: "ei nahka sido
nahkaa, vaan metalli".

Sadomasokismi on osa ihmiselämää. Ihmiselämä on taistelua. Siten taistelun
hallinta kuuluu sadomasokismiin. Sadisti voittaa taistelun ja masokisti häviää
sen. Tehdäkseen sen tyylillä sadisti opettelee jatkuvasti uusia taistelulajeja
ja tekniikoita masokistin pään menoksi. Ei vaarana ole niinkään se, että
masokisti voittaisi vaan se, että pahoinpitely ei onnistuisi ja näin ollen
jäisi osittain tai kokonaan toteutumatta. Ei masokistin tule antautua heti
vaan rimpuilla vastaan, vaikkakin turhaan. Rimpuilu on luonnollista silloin
kun on alakynnessä, vaikkei toivoa olisikaan.

Pienen ottelun jälkeen masokistimies makaa lattialla kädet selän takana
käsiraudoissa. Sadistinainen asettautuu seisomaan hänen päälleen ja
äkkiarvaamatta potkaisee häntä kiveksille. Masokisti pökertyy, sitten
hätääntyy ja yrittää livohkaan, mutta ei voi paeta. Nainen seisoo yhä hänen
yllään, sitten istuu hänen selälleen ja hieroo hänen puutuneet hartiansa.
Sormukset ja rannekorut tuntuvat miellyttäviltä vasten ihon pintaa.

-Blacker/Blackmad