Room. 7:22
sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
Ef. 3:16
että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta
Tämän lihallisen ihmisen sisällä valvoo tai nukkuu sisällinen ihminen, eli kun puhumme herätyksestä, puhumme siitä, että sisällinen ihmisemme on herännyt valvomaan.
Miten sinä ymmärrät sisällisen ihmisen?
Kutsutaanko juuri tätä sisällistä ihmistä sieluksi.
Tiedämme, että lihallinen ihmisemme tulee maaksi jälleen, mutta mihin sisällinen ihmisemme menee kuoleman yhteydessä.
sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
Ef. 3:16
että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta
Tämän lihallisen ihmisen sisällä valvoo tai nukkuu sisällinen ihminen, eli kun puhumme herätyksestä, puhumme siitä, että sisällinen ihmisemme on herännyt valvomaan.
Miten sinä ymmärrät sisällisen ihmisen?
Kutsutaanko juuri tätä sisällistä ihmistä sieluksi.
Tiedämme, että lihallinen ihmisemme tulee maaksi jälleen, mutta mihin sisällinen ihmisemme menee kuoleman yhteydessä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kysymykseesi; Uskoessasi Jeesukseen Kristukseen, "sisällinen" ihminen, eli henki menee Jumalan luo taivaan ihanuuteen, mutta joka ei usko, se menne kadotukseen, helvettiin! Kovaa puhetta, mutta Sana näin ilmoittaa ja meidän on syytä uskoa se!
Markus 16:
16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Tv; Jumalan hullu
sitten on ja mitä sille tapahtuu, jos henki vain menee Jumalan luokse?
hakusanalla "sielu" tämän verran tietoa sielusta.
Sielu näyttäisi olevan Raamatun mukaan veressä ja Raamattu kertoo, että Aadamista tuli elävä sielu ja Jeesus tuli tekemään eläväksi Hengessä.
Miten tämä pitäisi käsittää.
1. Moos. 2:7
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
1. Moos. 9:4
Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.
3. Moos. 17:11
Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.
3. Moos. 17:14
Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.
5. Moos. 12:23
Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa.
1. Kun. 17:22
Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.
Job 12:10
hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" -
Job 24:12
Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
Ps. 86:4
Ilahuta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni.
Sananl. 11:25
Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.
Sananl. 13:4
Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.
Sananl. 21:10
Jumalattoman sielu himoitsee pahaa, lähimmäinen ei saa armoa hänen silmiensä edessä.
Jes. 15:4
Hesbon ja Elale huutavat; Jahaaseen asti kuuluu niiden parku. Sentähden Mooabin varustetut miehet vaikeroivat, sen sielu vapisee.
Jes. 26:8
Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee.
Hes. 18:4
Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu-ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee-sen on kuoltava.
Hes. 18:19
Ja vielä te kysytte: 'Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee-sen on kuoltava.
Hes. 25:6
Sillä näin sanoo Herra, Herra: Koska sinä käsiä taputit ja jalkaa poljit ja, sielu täynnä ylenkatsetta, pidit iloa Israelin maasta,
Hes. 36:5
Sentähden sanoo Herra, Herra näin: Totisesti, kiivauteni tulessa minä puhun muita kansoja vastaan ja koko Edomia vastaan, jotka ovat kaikesta sydämestään iloiten ja sielu täynnä ylenkatsetta ottaneet omakseen minun maani karkoittaaksensa siitä ihmiset ja ryöstääksensä sen.
Hab. 2:4
Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa.
Luuk. 12:19
ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.
Ap. t. 4:32
Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.
1. Kor. 15:45
Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
Sielu ja henki
(hepr. nefe^s ja ruah, esiintyvät useasti VT:ssa, jossa niiden ero ei kuitenkaan ole yhtä ilmeinen kuin UT:ssa, jossa psykhe ja pneuma ovat selvästi erilliset). S. ja h. esiintyvät rinnakkain esim. «1. Tess. 5:23»:ssa. Paavali ensimmäisestä ja toisesta Aadamista puhuessaan erottaa toisistaan käsitteet "elävä sielu" ja "eläväksitekevä henki", «1. Kor. 15:45». Ei voida pitää näitten sanojen käyttöä pelkkänä puhetaidollisena lavennuksena, varsinkin kun myös «Hepr. 4:12» sanoo: "Jumalan sana erottaa s:n ja h:n."
Henki. UT:ssa pneuma (henki) merkitsee sekä tuulta, «Joh. 3:8», että henkeä, «Matt. 27:50». Nämä kaksi merkitystä sanalla olikin klassillisessa kreikassa. Uutta sisältöä sanalle antavat Jeesuksen sanat: "Jumala on henki." Sama merkitys on käsitteellä "Pyhä Henki" (esim. «Ef. 4:30»). Enkelit ovat henkiä. On myös olemassa "saastaisia henkiä". Mutta sanaa "henki" käytetään myös ihmisolemuksen tietystä osasta. Jumalaa on palveltava "hengessä", «Joh. 4:24». Vrt. myös «1. Kor. 2:11»; «Luuk. 24:39».
Siirtyessämme hengestä muuhun ihmisluontoon kohtaamme ensin käsitteen sielu. «1. Kor. 2:13»,«1. Kor. 2:14»:ssä "hengellisen ihmisen" vastakohtana on "luonnollinen" ("sielullinen") ihminen. Juudaan kirje («Juud. 1:19») mainitsee nimenomaan "sielullisen" ihmisen olevan "henkeä vailla". Hengen vastakohtana mainitaan liha, «Matt. 26:41»; «Room. 8:4-14». Vertaamalla Raamatun kohtia huomaa "sielullisen" ja "lihallisen" olevan sukulaiskäsitteitä.
Sana sydän (kardia) merkitsee Paavalilla samaa kuin "henki", esim. "sydämen ympärileikkaus Hengessä", «Room. 2:29». Vrt. «2. Kor. 1:22» ja «Room. 8:16», joista ilmenee, että sydän ja henki ovat Jumalan Hengen vaikutusalaa, sekä «Matt. 15:8» ja «Joh. 4:23», joissa ne samastuvat Jumalaa palvovana olentomme osana. Vrt. «Ap. t. 4:32»; «Luuk. 1:46». Raamatussa sydän ei ole tunteitten keskus; vain Jumalasuhteesta puhuttaessa sydän ja rakkaus yhdistyvät, vrt. «Matt. 22:37»; «Mark. 12:30»; «Luuk. 10:27». Sitä vastoin se esiintyy ajattelun tyyssijana, «Luuk. 9:47»; «Luuk. 21:14»; «Mark. 2:8». Tämä "sydämen" ja "hengen" samastaminen laajentaa käsitystämme jälkimmäisen sanan raamatullisesta merkityksestä. Henki siis on se, mikä ihmisessä on jumalallista. Henki on se alue, jossa usko asuu, se osa, jossa me voimme olla Jumalan lapsia, luontomme sisin osa, joka tekee meidät enkelien kaltaisiksi ja Jumalan sukulaisiksi.
Sielu on ulkonaisempi ihmisluonnon osa. Jumalaa ei koskaan nimitetä sieluksi eikä Kolminaisuuden kolmatta persoonaa "Pyhäksi Sieluksi". Kun henkeä ja hengellistä samalla tavoin mainitaan sekä luonnollisen, sielullisen että lihallisen vastakohtana, voi näitä viimeksi mainittuja pitää jossakin määrin toisintoina. Niinpä «Jaak. 3:15»:ssä mainitaan "maallista, sielullista, riivaajien viisautta". "Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti", «1. Kor. 2:14». "Lihallinen" on turmeltu, «Room. 7:14»; «Gal. 6:8», heikko, «2. Kor. 10:4». Liha, mikäli se ei tarkoita pelkästään olentomme ruumiillista puolta, sisältää aina huonon vivahduksen: "Ei minussa, se on lihassani, asu mitään hyvää", «Room. 7:18». "Lihan mieli on kuolema", "vihollisuus Jumalaa vastaan", «Room. 8:6», «Room. 8:7». S. ja h. ovat siis olentomme eri osia.
Hengen toiminta on erityisen persoonallista. «1. Kor. 2:11» esittää sen itsetajunnan keskuksena. Hengen toimintoihin kuuluu myös usko. "Sydämellä uskoen", «Room. 10:10». Se on omantunnon tyyssija, «1. Joh. 3:20», «1. Joh. 3:21». Toiselta puolen kaikki, mikä liittyy ruumiin aisteihin ja älyyn, kuuluu sielun piiriin.
Ennen kääntymistapahtumaa ihminen on hengellisesti kuollut, «Ef. 2:1». Tämä tila ei merkitse mitään älyllistä puutetta, päinvastoin sanotaan tämän maailman viisaitten jääneen kutsumatta, ja sen, mikä oli mieletöntä maailmassa, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään, «1. Kor. 1:26-30». Tämä kuolema vallitsee vain ihmishenkeä, sitä ihmisolemuksen osaa, joka yksinään pystyisi seurustelemaan Jumalan kanssa. Luomisessa ihminen tuli Jumalan kuvaksi, mutta syntiinlankeemuksessa hän kadotti sen ja tuli hengellisesti kuolleeksi. Surkastuneen jäsenen tavoin tämä kuollut henki periytyi sukupolvesta sukupolveen. Se oli kuitenkin vain Jumalaan päin kuollut. Ihmisen sieluun ja ruumiiseen se suhtautui täysin toimivana. Luomisessa ihmisestä tuli "elävä sielu". Sielu tuli hänen jumalallista henkeänsä ja aineellista ruumistaan yhdistäväksi elimeksi. Ainakin Justinus Marttyyri opettaa selvästi näin. Meille säilyneessä katkelmassa, jossa puhutaan kuolleista nousemisesta, on sanat: "Ruumis on sielun asunto, sielu on hengen asunto." Samantapainen on lausunto, jonka hän antaa Tryfon sanoa: "Niin kuin ruumis ilman sielua on kuollut, on sielu kuollut ilman eläväksi tekevää henkeä."
Kolminaisuusoppi ei muodollisesti esiinny VT:ssa, mutta sen käyttämä kieli soveltuu kyllä kristillisiin käsityksiin kolmannen persoonan toiminnasta, kuten «1. Moos. 1:2»; «2. Aik. 15:1». VT mainitsee useassa kohdin ihmishenkeä, esim. «Job 32:8»; «4. Moos. 16:22». Sana nefe^s vastaa samalla tavoin miltei täysin UT:n psykhe-sanan käyttöä. Sen sijaan ei heprean sanaan "liha", basar, näytä liittyvän Paavalin kreikkalaisen vastineen sisältämää pahan vivahdusta. Kuten UT:n sydän (kardia) oli melkein rinnastettava pneuma-sanaan, on VT:n leb, sydän, miltei ruah (henki) sanan toisinto. "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi", «Sananl. 3:5». Justinuksen mukaan: "Sydän tuntee sielunsa surun".
Ks. myös .
Kirjallisuutta:
ja muuttuu Hengen johdatettavaksi, pelastuu.
Ap. t. 4:32
Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.
1. Kor. 15:45
Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
Eli, sielu on lihallinen ihminen, jossa psyyke määräilee, antaen kylläkin niin sielullisia määräyksiä, että ne johdattavat harhaan.
Sisäinen ihmisemme on henki ja sen voi herättää vain Jumalan Henki ja tämä rakas Henki johdattaa henkemme kautta sieluamme parannukseen ja näin psyykemme muuttuu vapaaksi ja iloiseksi, eli Jumalan Hengen herätettyä meidät valvomaan, entinen menee ja uusi alkaa.
On turhaa luulla, että tämä vapaaksi tuleminen tapahtuu hetkessä. Ei tapahdu, vaan se tapahtuu sen mukaan, mitä enemmän Kristus saa meissä sijaa, eli mitä kuuliaisemmaksi me tulemme Jumalan Sanalle. Täydellinen totuus tuo vapauden, eli lihantahto tulee ristiin naulituksi Hengen tahdon tieltä, eli taipuu Jumalan tahtoon.
Sielu, joka ottaa ravintonsa maailmasta, taipuu hiljalleen ottamaan ravinnon hengen kautta Hengeltä ja siksi psyyke taipuu rakastamaan ja tulee rakkaudentäyteiseksi ja näin ajatusmaailma ja asenteet muuttuvat aivan kokonaan.
Se ei tarkoita sitä, että kerkeäisimme tällä matkalla täydelliseksi ja siksi lankeemuksiakin tulee, mutta me saamme nousta hetipaikalla, kun havaitsemme langenneemme, synnin tunnustamisen ja parannuksen kautta.
Nämä lankeemukset tapahtuvat ajatusksissa ja koska me tunnustamme ne heti Jeesukselle, eivät ne kerkeä tulla teoiksi.
Tästä voin kertoa omakohtaisen totuuden, sillä kauan sitten, ennen kuin Jumala herätti minut, oli pelkuri, sillä mielikuvitukseni oli vilkas ja pelotteleva ja olin ahdasmielinen ennenkaikkea itseäni kohtaan ja vaadin itseltäni täydellisyyttä ja ahdistin itseäni nurkkaan ja ajatelin usein lähimäisistäni Jeesuksen lain mukaan tappavasti, eli pahaa, mutta kun Jumala tuli ja armahti minut ja jodatti täydelliseen vapauteen, opin rakastamaan itseäni tälläisenäni ja lähimäistäni opin rakastamaan sellaisenaan, kuin he ovat ja Jumalaa rakastan yli kaiken ja sain tulla ihmeellisen vapauteen ja rauha vallitsee kaiken keskellä sydämessäni. Maailman melskeet eivät kykene sitä rauhaa rikkomaan.
Ihminen syntyy kahdesti ja saa Jumalallisuuden kasteen äidin lapsivedessä.
/Ensin lapsi syntyy raskauden alkaessa ja silloin lapsi saa Jumalallisuuden sielun, elämän kirja ja elämäm ohjeet.
/Toinen, siis se uudelleen syntyminen tapahtuu kun lapsi tulee pois äidinsä kohdusta Jumalallisen kasteen saaneena äidinsä lapsivedessä.
Ihminen kuolee kerran tai/ja kahdesti.
/Ensimmäinen kuolema on kun fyysilliset toiminnot kehossa loppuu.
/Toinen kuolema koskee heitä joita Valtakunta ei kelpuuta taivaaseen. Joka eläessään hylkää Jumalan ja Jeesuksen tahdon, kuolevat sielullisesti; "...sen sielun on kuoltava."