vapaasta isänmaasta.
Lippu salkoon hulmuamaan
Se kertoo
5290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näin on, vaikka K-linja yrittikin kaikkensa.
Valitettavasti vain "vapaudesta" puhuminen ei kerro mitään.
Kaikki sotiminen ja teurastus kautta koko inhimillisen historian on aina tapahtunut vapauden nimissä. Ei pidä sulkea silmiä siltä, että kaikki ovat aina olleet vapauden puolustajia.
Eikä "vapaus" arvona tarkoita mitään tiettyä. Ei sitä voi määritellä niin että "kun vapauden menettää, tietää sen arvon". Ei siitä mihinkään päästä että eri kehitystasoilla olevat ihmiset, erilaisissa kulttuureissa elävät ihmiset ja eri historiallisina aikoina eläneet ihmiset ovat kokeneet ja tarkoittaneet "vapaudella" ihan päinvastaisiakin asioita.
Esimerkiksi meillä elettiin ennen sotia vahvassa isänmaallis-uskonnollisessa yhtenäiskulttuurissa, ja vapaudella tuollaiset autoritaariset ihmiset tietenkin tarkoittivat vapautta määrätä itse oman maan ja valtion asioista. Ettei siis tule vieras ja ala meitä määrätä.
Monikulttuurissa kasvaneelle ihmiselle taas vapaus tarkoittaa nimenomaan vapautta tuollaisisa ajattelua lukitsevista koti-uskonto-isänmaa -raameista. Niin se vain on. Ja väitänpä vielä, että tällainen kokemus on historiallisesti myöhäsyntyisempi ja kehittyneempi kuin valtiouskonnollinen mielenlaatu.
Meillä on vielä näitä viiveitä, yhä naurettavammiksi kläyviä, kuten tämä puolustusvoimain lippujuhlan viettäminen Mannerheimin syntymäpäivänä. Tuntuu kummalta, että samat ihmiset jotka naurskelevat Pohjois-Korealaiselle meiningille ja sikäläiselle henkiöpalvonnalle, samaan hengenvetoon haluavat pyhittää Mannerheimin syntymäpäivän valtiolliseksi juhlapäiväksi.
Voi voi. Vielä on pitkä matka ennen kuin suomalaisista kasvaa aikuisia.
Eläköön vapaus.
Sosialismi ei tappanut yhtäkään ihmistä. Myöskään kristinusko ei ole tappanut yhtään ihmistä. Sekä sosialismin että kristinuskon nimissä on kyllä tapettu paljonkin ihmisiä. Tappamiselle kun pitää löytää välillä myös pitävä teoreettis-filosofinen legitimitaationsa.
Tappamisen taustalla on aina vallanhimo ja ihmisten väliset eturistiriidat. Ne voivat syntyä milloin ja missä vain. Ihmismielen saloihin voi tässä suhteessa tutustua vaikkapa William Shakespearen näytelmäkirjallisuuden pohjalta.
Prosessit, joilla valtaa hajautetaan ja intressit tehdään yhteisiksi tai ainakin mutkikkaiksi, näyttävät torjuvan valtioiden keskinäistä vallanhimoista väkivaltaa. Kun valta hajautetaan pieniksi erillisiksi paloiksi, kukaan ei voi kaapata valtaa väkivalloin kaappaamalla vain yhden osasen siitä. Demokraattiset järjestelmät muodollisanakin valtakonstruktioina toimivat tämän tavoitteen saavuttamisessa kohtuullisen hyvin. Monikansalliset yritykset ja kauppayhteisöt kuten EU taas tekevät intresseistä yhteisiä. Väkivalta jotakuta kohtaan osuu silloin aina omaankin nilkkaan yhteisön sisällä.
Sosialismista on tehty hyvä vihollinen. Sen avulla pyritään kätkemään todelliset ongelmat ja kysymykset. En tarkoita tässä nyt yksitasoiseen ajatteluun kykeneviä kuten edellisen kirjoittaja, vaan yleisemmin.
Yksitasoista ajattelua tai pikemminkin kykenemättömyyttä ajatteluun edustaisi väite, että kristinusko on tappanut ihmisiä, miljoonia. Ja sitten hurrattaisiin perään, että eläköön vapaus, kun siitä riesasta on päästy.
Pidetään mielessä, että isänmaa on alue jossa äidinkielellään toimien voi tehdä rahaa ja rikastua.