Te suomalaiset massaan kuuluvat ihmiset eli niin kutsutut tavikset olette autoritaarisia, kyynisiä, ehdottomia, ennakkoluuloisia, sisäänpäinkääntyneitä ja itsekeskeisiä. Menemättä sen enempää teidän asenteidenne määritelmään, kerron että sitä voi verrata sellaisten kansalaisten asenteeseen, jotka ovat samanlaisia kuin ennen asenteenmuutostanne laman jälkeen.
Suomalaiset lapset ja teini-ikäiset ovat samanlaisia kuin ulkomaalaiset kaikkialla Suomen rajojen ulkopuolella. Ulkomailla on tiettyjä yhtäläisyyksiä nimenomaan oikeistolaisissa länsimaissa suomalaiseen massaan, mutta nekin ovat tiettyjen kriteerien valossa hiukan parempia ja myös enemmän koko maailman ihmisten kaltaisia kuin te täällä Suomessa, eli liberaalimpia ja yksilöllisempiä, avarakatseisempia ja näköalallisempia, ymmärtäväisempiä ja suvaitsevaisempia, avoimempia ja sosiaalisempia.
Lapset ja teinit Suomessa eivät ole vielä joutuneet työelämään, jossa te levitätte uusia normejanne uusiin työntekijöihin, vaikka he joutuvatkin jatkuvasti opettajien, koulutovereiden ja vanhempien haukkumisen, suoritusvaatimusten ja kovuuden kohteeksi. Näen päivittäin kuinka lapset korottavat toisilleen äänensävyään niin kuin tässä kulttuurissa on tapana tehdä. Heidän habituksensa on vanhempiensa kaltainen, esimerkiksi lasten tapa pitää silmiään välinpitämättömässä, protektionistisessa, kyynisessä ja aggressiivisessa asennossa. Lapset myös käyvät vanhempiensa ja ikätovereidensa kanssa dialogia, jossa toinen määrää ja toinen hyväksyy autoritaarisen auktoriteetin työelämään tyypillisellä, suorituskeskeisellä ja tiukalla äänensävyllä. Näen myös kuinka vaikka lapset noudattavat tällaisia oppimiaan rooleja, he myös käyttävät omaa valtaansa ja kyseenalaistavat auktoriteetin. He yrittävät toimia itsenäisesti ja pitää hauskaa huolimatta tiukkapipoisesta vanhemmastaan ja omista "velvollisuuksistaan" hänen tottelemisessaan. Siinä ei ole kysymys kyvystä selviytyä uudessa ympäristössä vaan roolista, jolla ei ole lapsille vielä väliä, mutta joka saa omaksumaan uuteen totalitaariseen työelämään sopivan habituksen ja käyttäytymistaidot.
Muissa kulttuureissa yksilöllisyys, johon kiteytyy lasten käyttäytyminen, on historiallisista syistä paremmassa asemassa ja vaikka työelämä on sielläkin uusliberalistinen, sen roolit ja normit eivät ole levinneet perheeseen ja kasvatukseen. Suomessa ei ole perinteitä, jotka blokkaisivat suorituskeskeiset arvot. Suomessa nämä asiat etenevät ketjureaktion tavoin täyttäen kaikki elämänalueet. Sillä on tietysti tekemistä myös poliittisen johdon kanssa, joka ohjaa laitoksia, tekee lakeja ja hyväksyy tai vastustaa asioiden tulkintoja. Suomen poliittinen johto on päästänyt näin käymään.
Koko tämän uuden kulttuurin ydin on itse asiassa luokkahierarkian syntyminen, jossa alempiin luokkiin sijoittuvia opetetaan tottelemaan johtajien tahtoa. Samoin koko uusliberalistisen talouden tarkoitus on luoda luokkajakoa eriävillä oikeuksilla ja mahdollisuuksilla jakaantuviin ihmisiin. Se purkaa sosiaalidemokratian ja palauttaa länsimaisen luokkahistorian 1800-luvun puoleen väliin.
Tämä essee ei riitä läheskään kaikkien täällä ilmenevien arvoihin liittyvien oireiden kuvaamiseen.
Suomalaiset lapset ja teini-ikäiset ovat samanlaisia kuin ulkomaalaiset kaikkialla Suomen rajojen ulkopuolella. Ulkomailla on tiettyjä yhtäläisyyksiä nimenomaan oikeistolaisissa länsimaissa suomalaiseen massaan, mutta nekin ovat tiettyjen kriteerien valossa hiukan parempia ja myös enemmän koko maailman ihmisten kaltaisia kuin te täällä Suomessa, eli liberaalimpia ja yksilöllisempiä, avarakatseisempia ja näköalallisempia, ymmärtäväisempiä ja suvaitsevaisempia, avoimempia ja sosiaalisempia.
Lapset ja teinit Suomessa eivät ole vielä joutuneet työelämään, jossa te levitätte uusia normejanne uusiin työntekijöihin, vaikka he joutuvatkin jatkuvasti opettajien, koulutovereiden ja vanhempien haukkumisen, suoritusvaatimusten ja kovuuden kohteeksi. Näen päivittäin kuinka lapset korottavat toisilleen äänensävyään niin kuin tässä kulttuurissa on tapana tehdä. Heidän habituksensa on vanhempiensa kaltainen, esimerkiksi lasten tapa pitää silmiään välinpitämättömässä, protektionistisessa, kyynisessä ja aggressiivisessa asennossa. Lapset myös käyvät vanhempiensa ja ikätovereidensa kanssa dialogia, jossa toinen määrää ja toinen hyväksyy autoritaarisen auktoriteetin työelämään tyypillisellä, suorituskeskeisellä ja tiukalla äänensävyllä. Näen myös kuinka vaikka lapset noudattavat tällaisia oppimiaan rooleja, he myös käyttävät omaa valtaansa ja kyseenalaistavat auktoriteetin. He yrittävät toimia itsenäisesti ja pitää hauskaa huolimatta tiukkapipoisesta vanhemmastaan ja omista "velvollisuuksistaan" hänen tottelemisessaan. Siinä ei ole kysymys kyvystä selviytyä uudessa ympäristössä vaan roolista, jolla ei ole lapsille vielä väliä, mutta joka saa omaksumaan uuteen totalitaariseen työelämään sopivan habituksen ja käyttäytymistaidot.
Muissa kulttuureissa yksilöllisyys, johon kiteytyy lasten käyttäytyminen, on historiallisista syistä paremmassa asemassa ja vaikka työelämä on sielläkin uusliberalistinen, sen roolit ja normit eivät ole levinneet perheeseen ja kasvatukseen. Suomessa ei ole perinteitä, jotka blokkaisivat suorituskeskeiset arvot. Suomessa nämä asiat etenevät ketjureaktion tavoin täyttäen kaikki elämänalueet. Sillä on tietysti tekemistä myös poliittisen johdon kanssa, joka ohjaa laitoksia, tekee lakeja ja hyväksyy tai vastustaa asioiden tulkintoja. Suomen poliittinen johto on päästänyt näin käymään.
Koko tämän uuden kulttuurin ydin on itse asiassa luokkahierarkian syntyminen, jossa alempiin luokkiin sijoittuvia opetetaan tottelemaan johtajien tahtoa. Samoin koko uusliberalistisen talouden tarkoitus on luoda luokkajakoa eriävillä oikeuksilla ja mahdollisuuksilla jakaantuviin ihmisiin. Se purkaa sosiaalidemokratian ja palauttaa länsimaisen luokkahistorian 1800-luvun puoleen väliin.
Tämä essee ei riitä läheskään kaikkien täällä ilmenevien arvoihin liittyvien oireiden kuvaamiseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jo tässäkin, kiitos vaan.
Voisitko avata tekstisi toisen virkkeen eli kirjoittaa sen selkokielelle. Nyt ajatus ei oikein auennut.
Menemättä sen enempää teidän asenteidenne määritelmään, kerron että sitä voi verrata sellaisten kansalaisten asenteeseen, jotka ovat samanlaisia kuin ennen asenteenmuutostanne laman jälkeen.
Teetkö tutkimusta miten typeriin ja päättömiin kirjoituksiin ihmiset ottavat kantaa.
EI JÄRJEN HÄIVETTÄKÄÄN.
Kaikilla ei sitä ole.
luuraa ??
tiukkapipoiselta, kyyniseltä ja aggressiiviselta.
Koitapa olla liberaalimpi ja yksilöllisempi, avarakatseisempi ja näköalallisempi, ymmärtäväisempi ja suvaitsevaisempi, avoimempi ja sosiaalisempi, niin sinulla ja kaikilla on mukavampi olla.
varmaan?