Heippa!
Asiani kuullostaa ehkä toisten mielestä itsekkäältä ja lapselliselta; mutta on kuitenkin minun mieltä vaivannut ja ollut paha mieli.
olemme avomieheni kanssa seurustelleet jo vuodesta 98. ja olemme kumpikin tulleet toistemme vanhempien kanssa hyvin toimeen.
anoppini asuu parinsadan kilsan päässä joten emme kovin usein näe.
mieltäni on vaivannut minun 30-vuotis päivä joka oli sunnuntaina.
kun miehelläni oli 30vuotis päivä reilu neljä vuotta sitten mieheni sai minun äidiltä kultaisen kaulaketjun.
itse olen saanut anopilta jouluisin mieheni kanssa yhteisen rahalahjan.
mieheni on yleensä saanut omalta äidiltä synttärilahjoina 50-100e ja nimipäivälahjana 30-50e.
itse en ole koskaan saanut anopilta synttäreinä edes korttia.
oma äitini on kyllä muistanut joka vuosi miesystävääni.
jännityksellä odotin omaa 30vuotispäivää että muistaisiko anoppi minua ; ei muistanut.
miehelläni kuoli perjantaina setä josta hän soitti äidilleen ja kertoi miehen kuolleen. mies mainitsi myös samalla että minulla on 30v synttärit, johon anoppi käski lähettää minulle onnittelut.
en tarkoita todellakaan että olisin odottanut mitöään kallista lahjaa.. mutta toivoin kuitenkin että anoppi olisi edes lähettänyt minulle vaikka ässäarvan ja onnittelukortin.
omasta mielestäni ainakin 30vuotis päivä on tärkeä .. tai no ehkä väärin sanottu mutta kuitenkin päivä jona olisi kiva muistaa.
katkerana ehkä ajattelen jopa myös että on väärin kun oma äitini on muistanut minun miestä pienillä tuloillaan. hän on meinaan velkajärjestelyssä. ja tulot ovat todella olemattomat.
mitä mieltä te olette tästä ?
olenko lapsellinen ja itsekäs kun murehdin tälläistä asiaa ?
kaapissa minulla odottaa anopin äitienpäivä lahja jonka hankin viime kuussa että vien sen seuraavaksi hänelle kun menemme ennen juhannusta.
nyt on vaan sellainen olo kun minua hyljeksittäisiin perheessä...
kuullostan varmasti aika tyhmältä.
Olenko lapsellinen ?
44
5583
Vastaukset
- taidat
olla. ihmisillä nyt vaan sattuu olemaan erilaiset tavat muistamisien ja lahjojen ostojen välillä. kuka sen äitis on käskenyt vähistä rahoistaan osteleen lahjoja. eli nyt kun äitisi muistaa miestäsi niin oletat että hänen äitinsä on pakko sinulle lahja antaa.
- lapsellinen
30-vuotiaan pitäisi jo tajuta, ettei enää tarvitse mitään synttäreitä lahjoineen viettää. Eikä 30 ole vielä mikään "tasaluku", jota pitäisi erityisesti juhlistaa. Ei kai siinä nyt muutenkaan mitää lahjoja ajatella aikuiselle ihmiselle, jos suvussa on kuolemantapaus. Sitäpaitsi asialliset välit riittävät appivanhempiin, ei heidän tarvitse muistaa vävyjään/miniöitään edes ässäarvoilla. Sekin on jo mukavaa, että sait edes onnittelut. Puhelun aihe vei varmasti ajatukset muualle kuin "aikuisen" synttärilahjan vatvominen. Jos oma äitisi haluaa antaa vävylleen lahjoja, oma anoppisi ei ole velvollinen samaan sinun kohdallasi. Jotkut haluavat pitää vain asialliset ja hieman etäiset välit miniöihinsä/vävyihinsä. Toiset taas omivat "omiksi lapsikseen". Molempiin on oikeus.
- alkuperäinen kysyjä
tuo mies joka kuoli.. ei ollut mitenkään läheinen anopille... anoppi sattumoisin tiesi henkilön ulkonäöltä.
eikä minua häiritse se että äitini on ostanut lahjoja miehelleni...
vaan mietin että jos jatkossa sopisin esim. äitini kanssa ettei hän osta kummallekkaan meille lahjoja.
äitini luulee "olettaa" että saamme kalliita lahjoja miehen puolelta, vaikka olen yrittänyt muuttaa hänen käsitystään. - ymmärretty
alkuperäinen kysyjä kirjoitti:
tuo mies joka kuoli.. ei ollut mitenkään läheinen anopille... anoppi sattumoisin tiesi henkilön ulkonäöltä.
eikä minua häiritse se että äitini on ostanut lahjoja miehelleni...
vaan mietin että jos jatkossa sopisin esim. äitini kanssa ettei hän osta kummallekkaan meille lahjoja.
äitini luulee "olettaa" että saamme kalliita lahjoja miehen puolelta, vaikka olen yrittänyt muuttaa hänen käsitystään.Miksi nykyisin ei saa antaa lahoja hänelle kenelle tahtoo ja milloin katsoo tarpeelliseksi ?
Jos äitisi tahtoo lahjoa miestäsi, se on hänen asiansa ja sinä et siihen puutu. Jos miehesi äiti ei tahdo lahjoa sinua, sekin on häönen oma asiansa ja kukaan ei siihen puuutu.
Näine sen pitäisi mennä. Lahjanantajan täytyy saada päättää se kenelle antaa ja milloin ja mitä.
- yleis sivistystä
Syntymäpäiväjuhliin lähetetään kutsukortti. Kutsukortin saaja ostaa lahjan, tai tuo lahjakortin tullessaan, jos tulee juhliin.
Jos juhliin ei jostain syystä voi saapua, kutsuttu ilmoittaa asiasta, kertoen syyn ja silloin riittä onnittelukortti.
Olitko siis lähettänyt anopillesi kutsukortin, tai soittanut ja kutsunut häntä henkilökohtaisesti. Vain noissa tapauksissa voi odottaa saavansa jotain.- todella
Siis ei hän ollut kutsunut anoppia juhliinsa, mutta hienoa kallista lahjaa odottaa silti saavansa. Hyi helvetti.
Hienoa, itserakkaus sai näpäytyksen. Olet tyhmä ja lapsellinen, ei elämä noin mene. Sinä et ole kuninkaallinen, joten katkeroidu rauhassa.
- on todella
aivan asiallista odottaa, että anoppi muistaa poikansa avosiipan syntymäpäiviä, varsinkin kun täyttää 30 ja siitä on erikseen mainittu!
Kertoo aika paljon anopin suhtautumisesta ja läheisyydestä moinen käytös! - olet
oma anoppi ei ole koskaan muistanut syntymäpäiviäni tai nimipäiviäni. oman poikansa nimpparit ja synttärit muistetaan koko suvun voimin. en kyllä ole koskaan edes odottanut mitään. kertoohan sekin jo jotain kun häiden jälkeen muistelin ruokatarjoilua ja anoppi sanoi että me ei oikein kyllä syöty kun juuri ennen häihin tuloa olin itse tehnyt ruoan.
- joku kukaLie
Anoppi muisti mieheni ja lasten synt.päivät pikkulahjalla, ja minua vain Onnitteli lämpöisesti se riitti hyvin.
Oma pienellä eläkkeellä toimeentullut äitini, kutoi sukkia ja lapasia lasten synt.päiväksi, ja meitä aikuisia vain Onnitteli lämpöisesti, se oli meistä ihan riittävää. - Saara
minä en edes muista oman tyttäreni merkkipäiviä lukuunottamatta kenenkään syntymäpäiviä, nimipäivätkin vain, jos sattuu työpäivänä osumaan nettiä avatessa silmiin. Mikäli syystä tai toisesta havahdun jonkin merkkipäivän vuoksi, lähetän e-kortin. Jouluisin ja muina yleisjuhlapäivinä lähettelen e-kortteja. Varsinaisia lahjoja en lähetä kenellekään (paitsi tyttärelleni), ellei ole erikseen kutsuttu juhlimaan päiviä.
Jonkin verran olen lipsunut hyvin iäkkäiden sukulaisten osalta, joulukortteja (oikeita) en tosin koskaan muistaisi postittaa ajoissa, joten soitan pari puhelua jouluisin.
Näin täällä, kaikki tuntevat minut, hajamielisyyteni sekä periaatepäätökseni, etten sählää aikuisten ihmisten lahjojen kanssa, eikä kukaan ainakaan ole ilmoittanut että olisi loukkaantunut :)
Enkä muuten koskaan hankkinut anopille äitienpäivä- tai muuta lahjaa, se oli silloisen mieheni, hänen poikansa tehtävä. Korttiin kyllä laitoin nimen.- mummuliina
Olen pitkään ihmetellen lukenut palstoilta, kuinka huolellisesti suku hoivaa toistaan, vastahakoiset miniät siivoavat anopeille, vallanhaluiset anopit hoivaavat lapsia viikonloput, miniät suuttuvat, anopit suuttuvat, ja syynä on liiallinen neuvominen ja asioihin puuttuminen. Valitetaan alituisista yllätyskäynneistä tai jatkuvasta puhelinterrorista.
En tunnista siinä itseäni missään. Minä elän elämääni, poikani omaansa. Minulle ei tulisi mieleenkään vaatia poikani perhettä kuskaamaan minua kauppareissuille, eikä sieltä päin ole toistaiseksi pyydetty ottamaan lapsia hoitoon lomamatkojen vuoksi.
Mitä tulee merkkipäiviin, niin me vietämme joulut yhdessä. Silloin annamme lahjoja toisillemme, mutta muina aikoina jokainen perhe hoitaa omat nimpparinsa ja synttärinsä ihan omin avuin.
Minulle meni vuosia oppia muistamaan vävyjen ja miniöiden iät, ja heidän syntymäpäiviään en ole koskaan oppinut.
En liioin muista koska on hääpäivät tms. juhlat missäkin perheessä.
Nimipäiviä en muista koskaan, en omien lasten, enkä muiden sukulaisten.
Eivät hekään muista minua. Ei ole tarpeenkaan.
Jos minut kutsutaann jollekin synttärille, menen lahjan kanssa. Jos ei kutsuta, niin ei sitten, en edes tiedä menettäväni mitään. - laija61
mummuliina kirjoitti:
Olen pitkään ihmetellen lukenut palstoilta, kuinka huolellisesti suku hoivaa toistaan, vastahakoiset miniät siivoavat anopeille, vallanhaluiset anopit hoivaavat lapsia viikonloput, miniät suuttuvat, anopit suuttuvat, ja syynä on liiallinen neuvominen ja asioihin puuttuminen. Valitetaan alituisista yllätyskäynneistä tai jatkuvasta puhelinterrorista.
En tunnista siinä itseäni missään. Minä elän elämääni, poikani omaansa. Minulle ei tulisi mieleenkään vaatia poikani perhettä kuskaamaan minua kauppareissuille, eikä sieltä päin ole toistaiseksi pyydetty ottamaan lapsia hoitoon lomamatkojen vuoksi.
Mitä tulee merkkipäiviin, niin me vietämme joulut yhdessä. Silloin annamme lahjoja toisillemme, mutta muina aikoina jokainen perhe hoitaa omat nimpparinsa ja synttärinsä ihan omin avuin.
Minulle meni vuosia oppia muistamaan vävyjen ja miniöiden iät, ja heidän syntymäpäiviään en ole koskaan oppinut.
En liioin muista koska on hääpäivät tms. juhlat missäkin perheessä.
Nimipäiviä en muista koskaan, en omien lasten, enkä muiden sukulaisten.
Eivät hekään muista minua. Ei ole tarpeenkaan.
Jos minut kutsutaann jollekin synttärille, menen lahjan kanssa. Jos ei kutsuta, niin ei sitten, en edes tiedä menettäväni mitään.En muista,en kai edes tiedä miniöiden ja vävyjen syntymäpäiviä.Olen yrittänyt muistaa omien lasten syntymä-ja nimipäivät (5 kpl) kummilasten syntymä- ja nimipäivät(4 kpl)lastenlasten päivät (3 kpl tällä hetkellä),oma sisko ja vanhempani.Näissä on jo niin paljon muistamista,että enempään en pysty.Tietenkin onnittelen,jos tulee puheeksi ja vien lahjan,jos kutsutaan kylään.Joululahjat ja valmistujaislahjat ovat tietenkin saaneet.Muutenkin olen pyytänyt muistuttamaan lastenlasten päivistä,etteivät suotta loukkaannnu,jos ei mummo muista.Muistettavia kun on kertynyt tässä iän karttuessa.
- niitä saa ostaa
laija61 kirjoitti:
En muista,en kai edes tiedä miniöiden ja vävyjen syntymäpäiviä.Olen yrittänyt muistaa omien lasten syntymä-ja nimipäivät (5 kpl) kummilasten syntymä- ja nimipäivät(4 kpl)lastenlasten päivät (3 kpl tällä hetkellä),oma sisko ja vanhempani.Näissä on jo niin paljon muistamista,että enempään en pysty.Tietenkin onnittelen,jos tulee puheeksi ja vien lahjan,jos kutsutaan kylään.Joululahjat ja valmistujaislahjat ovat tietenkin saaneet.Muutenkin olen pyytänyt muistuttamaan lastenlasten päivistä,etteivät suotta loukkaannnu,jos ei mummo muista.Muistettavia kun on kertynyt tässä iän karttuessa.
Mielestäni on hiukan outoa tuossa aloittajan tapauksessa juuri se valikoivuus - ketä muistetaan, ketä ei. Säännöllisesti siis. On se minusta hiukan loukkaavaa.
Minulla ainakin syntymäpäiväkirja, josta voin aina vilkaista milloin kukakin täyttää vuosia. Nimipäivät pitäisi pystyä katsomaan almanakasta muutenkin. Jos siis vaivautuu muistamaan vaikka miniän nimen.
En ole valikoinut vain omia verisukulaisiani syntymäpäiväkirjaan. Kyllä siihen mahtuvat ihan kaikki sukulaiset ja myös tuttavat.
- ja antaminen
Lahjan antaja antaa lahjan, jos haluaa. Jollei hän syystä tai toisesta anna lahjaa, et voi mitään.
Ihmiset, jotka kuvittelevat saavansa sukulaisensa antamaan lahjaan vastalahjan, ovat kurjia. En halua antaa sukulaiselle lahjaa, jotta saisin tai perheenjäseneni saisi vastalahjan. Se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Myös kummilapset, sukulaiset sun muut, jotka "tilaavat" lahjan, joutavat jäädä ilman.
Kokemukseni mukaan yleensä lahjan saajat eivät vaivaudu lahjastaan edes kiittämään. - alkuperäinen kysyjä
täällä on tullut melkein kaikille kuva minusta että oletan kun mieheni on saanut kaulakorun tms niin automaattisesti oletan itsekkin saavan vastalahjan.
kyse ei todellakaan ole siitä.
vaan siitä kun anoppini onnittelee sivumennen puhelimessa kun mieheni alkoi siitä puhua.
olisin ollut tyytyväinen vaikka tekstiviestiin tai onnittelukorttiin.
en mittaa koskaan lahjan arvoa/mielenkiintoa rahassa.
mielestäni henkilökohtainen onnittelu on parempi kun sivumennen heitetty onnittelu. - miniä vm.69
pahoitit mielesi syystä.
asia olisi toisin jos anoppi ei yleisestikkään muistaisi ketään lahjoilla.
oma anoppini on alusta asti muistanut minun jokaisen merkkipäiväni pienellä lahjalla , johon olen ollut enemmän kuin iloinen.
ei se lahjan arvo vaan muistaminen on tärkeintä.
voit aivan hyvin sopia äitisi kanssa ettette osta enää lahjoja toisillenne.
jatkakaa anopin kaavalla eteenpäin.
tsemppiä. - eri suvuissa eri tavat
Minä en ole saanut anopilta koskaan mitään syntymäpäivälahjaa, eikä miehenikään äidiltään, eikä nimppariakaan ole koskaan muistettu minun aikanani. Emmekä tarvitsekaan, vaikeaa on keksiä näin "vanhoille", yli 30-v jotain lahjaa, vuosia kestänyt joululahjahässäkkä oli tästä hyvä esimerkki, ja rahalahjaa en anoppilasta huolisi.
Jos saisimme jonkun lahjan tai käteistä, tuntuisi tarpeelliselta tehdä jonkun sortin vastapalvelus, vaikka mieheni tekee heille näitä vastapalveluksia jo ihan ilmaiseksi.
Mieheni sisaruksille tarjoamme joskus lounaan, viemme tuliaisia kylään kutsuttaessa, kuten tapana on, hekun puolestaan auttavat meitä eräissä askareissa, ja mieheni sisko tarjoaa kahvit usein hänen luonaan ex tempore. Mutta tästä ei tule sellaista pakon makua, että täytyy, että pitää, kuin jos vertaisin tätä anoppilaan.
Anopille ja äitini luo viemme mukanamme tuliaisia, tietenkin. Koska näemme anoppia yleensä heillä, ei hänkään tietenkään meille tuo mitään koskaan, koska ei tule meille käymään.
Äitini, pienituloinen, ostaa miehelleni ja minulle jonkun suklaarasian tai arpoja, lähettää ne postissa, tai jos käymme, ojentaa, vaikka olemme sanoneet, että ei tarvitse ostaa. Ehkä hänkin kuvittelee, että saamme jotain anoppilasta, enemmän kuin hän pystyy tarjoamaan ikinä, en tiedä.
Lopetimme joululahjojenkin vaihdon molempien sukujen kanssa muutama vuosi takaperin. Ostan äidilleni tietenkin äitienpäivälahjan, kuten anopille, ja isänpäivälahjan apelle, vaikkemme koskaan ole saaneet heiltä mitään.
Eri suvuilla on eri tapansa, meillä asiat ovat näin. Aina ei ole helppoa oppia uuden suvun tavoille, mekin alkuaikoina ostimme hieman liikaa heille, verrattuna muihin mieheni sisaruksiin, nyt tahti on normalisoitunut. - ihanhukassa
moi!itselläni on ehkä aika samanlainen tilanne,mutta hiukan eri mittakaavassa.Olen seurustellut naisenikanssa jo vuodesta 98 ja kihloissakin ollan oltu jo kuusi vuotta.Kun menimme kihloihin juhannuksena 2000,saimme kihlajais lahjan uutenavuotena.Appivanhempani ovat maanviljelijöitä.Olen auttanut joka kesä maatalous töissä ilman palkkaa.appiukkoni ei ole kiittänyt kuin kaksi kertaa yhdeksänvuodenaikana.olen kaupunkilaispoika ammatteja omaan kaksi kokki ja kirvesmies.silti en kelpaa heille ja heidän sukulaisilleen.Minun pitäisi olla insinööri pappi lääkäri tai jonkin sortin johtaja!olen todella sinut oman osaamiseni ja ammattieni kanssa.Kun käymme anoppilassa saan joka kerta kuulla ns piilovittuilua ja sitä että avovaimoani kannustetaan vaihtamaan minut insinööriin tai johtajaan.appiukkoni ei edes syö kanssani samassapöydässä.Ainoastaa silloin kun olen raatanut useamman päivän ilmaiseksi,ja mikä minut saa raatamaan,avovaimoni koska rakastan häntä todella paljon jaksan kuunnella ja sietää solvauksia omasta asemastani yhteiskunnassa.Avovaimoni ei juuri minua puolusta kun sattuu kuulemaan minun nälvimistäni,ja tästähän olemme keskustelleet jo useampaan otteeseen.Ja kun nyt alkaa taas maajussille morsian ohjelma viotte kuvitella kuinka appiukkoni sisar suosittelee televisioohjelmasta miestä hänelle.Ja tämähän tapahtuu aina kun minä olen läsnä.Onneksi asumme 150 km päässä anoppilasta.Mutta jokainen vierailu on minulle kuin helvetti,lukuunottamatta joulua koska emme ole viettäneet sitä koskaan yhdessä..En ole saanut kutsua jouluksi koskaan..Joten olen viettänt sen yksin ja joulu minunosaltani on menettänyt merkityksensä.Kun sitten tapaninpäivänä olen mennyt kylään lahjojeni kanssa,olen saanut vastaan aina niin happaman ilmeen ja heman vittuilun sävyisiä jutusteluhetkiä.Vastalahjat no ne on paniikissa ostettuja ei edes mietittyjä,ajattelevat että no se tulikin taas??Eli kelpaan ilmaiseksi työvoimaksi,talkoolaiseksi mutta en tyttären tulevaksi aviomieheksi,vaikka olen tehnyt selväksi jo että jos menemme naimisiin teemme avioehdon jossa minulla ei ole minkäänlaista perintöoikeutta avovaimoni omaisuuteen tai suvun omaisuuteen.Kunhan saisin vain rakastaa ja olla kirvesmies ja minut hyväksyttäisiin.Mutta usko alkaa mennä ja kolmenkympin kriisi luo lisää paineita.Hyvää kesää maajussit!!
- voi...
olla typeriä,idiootteja ihmisiä!! En kestäisi tuollaista kohtelua ollenkaan vaan lähtisin kylmästi pois koko vierailulta. Jättäisin puolisonikin,mutta ei ole kokemusta oikeasta rakkaudesta,etten voi sanoa miten edes sellaisen vuoksi voisin kestää itseeni kohdistuvaa ilkeilyä...
- help me
On se näköjään muillakin vaikeaa. Mutta avovaimoltasikin on aika röyhkeää lähteä jouluksi sinne ja jättää sinut yksin kotiin, minä en tuollaista jaksaisi. Mielestäni kenenkään ei tarvitsisi joutua kokemaan noin huonoa kohtelua, teet itseäsi kohtaan todella väärin. Naisesi pitäisi puolustaa sinua ja olla sinun puolellasi.
Tosin omamiehenikin oli aika hiljaista poikaa, kun kerroimme hänen vanhemmilleen että olemme menossa naimisiin. Hänen äitinsä ilmaisi suoraan miten paljon on häitämme vastaan, ilmoitus oli hänelle pahempi kuin että olisimme kertoneet jonkun kuolleen. Mieheni kuunteli vain tyynesti äitinsä haukut ja sillä siisti, minua joka sana loukkasi ja olin aivan itku kurkussa. Seuraavana päivänä mieheni meni kertomaan vanhemmilleen kuinka paljon minun ja häidemme mitätöinti oli häntä loukannut. En tiedä mutta vaikeita nuo anoppi suhteet... - tarinaa
tämän on täytyny kirjoittaa naisihmisen. Mieheltä ei onnistu. Piilorooli.
- suomeksi
tarinaa kirjoitti:
tämän on täytyny kirjoittaa naisihmisen. Mieheltä ei onnistu. Piilorooli.
se on jakomielitautia
- aivanhukassa
tarinaa kirjoitti:
tämän on täytyny kirjoittaa naisihmisen. Mieheltä ei onnistu. Piilorooli.
Vai ei onnistu,ei ehkä tunneköyhältä ja sulkeutuneelta.Multa onnistuu moni muukin naisellinen asia kuten ruuan valmistus,siivous.Ei ole epämiehekästä kertoa tunteistaan..Miehekästä on tunnustaa mitä asioista ajattelee..Aika hienosti kirvesmieheltä vai mitä..ja meitä on varmasti paljon..
- samat kokemukset
Itse olen miniä, mutta kohtelu miehen suvulta on peilikuva omastasi.
Olen ollut 30 vuotta naimisissa, 15 vuotta suostuin pitämään sukuun yhteyttä.
Ja kadun katkerasti, etten lopettanut yhteydenpitoa heti alussa, tai ainakin tehnyt selväksi, että lopetan, ellei tahti muutu.
On turha odottaa, että tällaiset ylimieliset pullistelijat muuttavat omatoimisesti käytöstään. Päinvastoin, käytös huononee ja huononee vuosi vuodelta jos otat sen aina kiltisti vastaan.
On tasan samaa systemaattista ilkeyttä kuin koulukiusaaminen tai työpaikkakiusaaminen ja tuntuu myös yhtä pahalta. Jättää ikuiset arvet.
PIDÄ PUOLESI. Ellet saa sanotuksi, kirjoita!
Sinun isintyttövaimosi ja minun mammanpoikamieheni ovat huipputörkeitä, kun eivät pidä puoliamme. Ainoa puolustus mieheni kohdalla on, että hän itsekin on ollut perheensä simputettu uhri. Sillä erolla minuun, että hän on saanut suvultaan moitteitten ohella myös kiitosta ja kiintymystä.
Väitän, että vaimosikin muuttaa käytöstään kun kieltäydyt tapaamasta hänen sukuaan.
Se, että alistut kerrasta toiseen, pelkästään ylläpitää huonoa kohtelua.
PIDÄ PUOLESI.
Sinulla, aikuisella miehellä, on oikeus odottaa asiallista kohtelua ja kohteliasta käytöstä kaikilta ihmisiltä, tutuilta ja vierailta. Olet tasan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin ihmiset.
Hyvää jatkoa, parempaa tulevaisuutta! - ihanhukassa
samat kokemukset kirjoitti:
Itse olen miniä, mutta kohtelu miehen suvulta on peilikuva omastasi.
Olen ollut 30 vuotta naimisissa, 15 vuotta suostuin pitämään sukuun yhteyttä.
Ja kadun katkerasti, etten lopettanut yhteydenpitoa heti alussa, tai ainakin tehnyt selväksi, että lopetan, ellei tahti muutu.
On turha odottaa, että tällaiset ylimieliset pullistelijat muuttavat omatoimisesti käytöstään. Päinvastoin, käytös huononee ja huononee vuosi vuodelta jos otat sen aina kiltisti vastaan.
On tasan samaa systemaattista ilkeyttä kuin koulukiusaaminen tai työpaikkakiusaaminen ja tuntuu myös yhtä pahalta. Jättää ikuiset arvet.
PIDÄ PUOLESI. Ellet saa sanotuksi, kirjoita!
Sinun isintyttövaimosi ja minun mammanpoikamieheni ovat huipputörkeitä, kun eivät pidä puoliamme. Ainoa puolustus mieheni kohdalla on, että hän itsekin on ollut perheensä simputettu uhri. Sillä erolla minuun, että hän on saanut suvultaan moitteitten ohella myös kiitosta ja kiintymystä.
Väitän, että vaimosikin muuttaa käytöstään kun kieltäydyt tapaamasta hänen sukuaan.
Se, että alistut kerrasta toiseen, pelkästään ylläpitää huonoa kohtelua.
PIDÄ PUOLESI.
Sinulla, aikuisella miehellä, on oikeus odottaa asiallista kohtelua ja kohteliasta käytöstä kaikilta ihmisiltä, tutuilta ja vierailta. Olet tasan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin ihmiset.
Hyvää jatkoa, parempaa tulevaisuutta!kiitos,hienoa etä voin jakaa kokemuksiani muidenkin kanssa.Näin kesäisin kun maalla paiskitaan hommia olen varmasti odotettu vieras,nyt muutamaan kertaan olen jättänyt menemättä ns talkoihin,kun omakin työ vaatii kestävyytä ja kuntoa.Ovat alkaneet ihmetellä miksi en käy tai tullut.Palkkaa avustani en ole koskaan pyytänyt enkä pyydä.Toivon että appiukkoni tajuaisi että ihminen pystyy pelkästä rakkaudesta vaikka mihin.Jos käytös muuttuu saatan jopa remontoida koko talon heille ilmaiseksi,mutta se vaatii kiitoksen.Saatikka potun nostot ym maatalous työt.Arvostan suuresti maanviljelystyötä ja olen jopa harkinnut maanviljelijäksi ryhtymistä.Mutta tällaiset ajatukset kaupunkilais pojan suusta pahentavat niinsanottua vastakkainasettelua.On todella arvokas ja tärkeä asia että me suomalaiset saamme syödä hyvää ja turvallisesti tuotettuja elintarvikkeita.Hyvää kesää myös sinulle.
- Joko-tai
Ymmärsinkö tekstistäsi oikein, että avokkisi menee jouluksi kotiin ja jättää sinut yksin?
Joulu on perhejuhla, Suomalainen ihminen on sukupolvesta toiseen viettänyt joulun rakkaan perheensä kanssa, niin että aikaisempina ikoina ei ollut edes sopivaa mennä kyläilemaan joulupäivänä, koska silloin ollaan kotona.
Joulun viettäminen on näin ikään kuin mittari ihmiset läheisyydestä. Vaimokkeesi siis panee omat vanhempansa sinun edellesi kun hän miettii, mikä on perhe. Sinä et ole hänen perheensä? Hän mene kotiin jouluksi? Hänellä on pokkaa jättää sinut yksin vuoden tärkeimpänä juhlana?
Ainoa järkevä selitys tähän on, että olet Jehovan todistaja, jolle joulun viettoa ei sallita.
Tarkista hyvä mies nyt asetelma uudelleen. Miksi menet tekemään työtä avovaimosi isälle? Mikä sinut siihen pakottaa?
Jos he eivät sinua arvosta, niin miksi lahjoitat heille työpanoksesi? Kelpaako se heille?Mitä sanoo tyttöystäväsi? Oletko ns. tossun alla?
Tai oletko tosiaan jonkun sellaisen uskontokunnan jäsen, jota avokkisi ja hänen perheensä eivät voi hyväksyä?
Siinäkin tapauksessa sinun on viisainta miettiä elämäsi uusiksi. - aivanhukassa
Joko-tai kirjoitti:
Ymmärsinkö tekstistäsi oikein, että avokkisi menee jouluksi kotiin ja jättää sinut yksin?
Joulu on perhejuhla, Suomalainen ihminen on sukupolvesta toiseen viettänyt joulun rakkaan perheensä kanssa, niin että aikaisempina ikoina ei ollut edes sopivaa mennä kyläilemaan joulupäivänä, koska silloin ollaan kotona.
Joulun viettäminen on näin ikään kuin mittari ihmiset läheisyydestä. Vaimokkeesi siis panee omat vanhempansa sinun edellesi kun hän miettii, mikä on perhe. Sinä et ole hänen perheensä? Hän mene kotiin jouluksi? Hänellä on pokkaa jättää sinut yksin vuoden tärkeimpänä juhlana?
Ainoa järkevä selitys tähän on, että olet Jehovan todistaja, jolle joulun viettoa ei sallita.
Tarkista hyvä mies nyt asetelma uudelleen. Miksi menet tekemään työtä avovaimosi isälle? Mikä sinut siihen pakottaa?
Jos he eivät sinua arvosta, niin miksi lahjoitat heille työpanoksesi? Kelpaako se heille?Mitä sanoo tyttöystäväsi? Oletko ns. tossun alla?
Tai oletko tosiaan jonkun sellaisen uskontokunnan jäsen, jota avokkisi ja hänen perheensä eivät voi hyväksyä?
Siinäkin tapauksessa sinun on viisainta miettiä elämäsi uusiksi.En ole minkään niinsanotun lahkon jäsen,mutta en tuomitse ihmistä hänen uskonnollisen vakaumuksensa perusteella.kuulun evlut kirkkoon,olen ihminen jolla on sydän,ja tunteet.En kuitenkaan vaikka kirkkoon kuulunkin,tee siitä suurta numeroa tai kuljeskele huudellen asiasta.On jokaisen oma asia mihin kuuluu tai mihin uskoo.Ihminen voi olla hyvä ja suvaitsevainen ilman rahaakin,mutta kunhan vuorovaikutus suhde pysyy positiivisena kaikki on hyvin,ainahan näin ei tapahdu.Hyvää kesää!!
- harkitsijatar
ihanhukassa kirjoitti:
kiitos,hienoa etä voin jakaa kokemuksiani muidenkin kanssa.Näin kesäisin kun maalla paiskitaan hommia olen varmasti odotettu vieras,nyt muutamaan kertaan olen jättänyt menemättä ns talkoihin,kun omakin työ vaatii kestävyytä ja kuntoa.Ovat alkaneet ihmetellä miksi en käy tai tullut.Palkkaa avustani en ole koskaan pyytänyt enkä pyydä.Toivon että appiukkoni tajuaisi että ihminen pystyy pelkästä rakkaudesta vaikka mihin.Jos käytös muuttuu saatan jopa remontoida koko talon heille ilmaiseksi,mutta se vaatii kiitoksen.Saatikka potun nostot ym maatalous työt.Arvostan suuresti maanviljelystyötä ja olen jopa harkinnut maanviljelijäksi ryhtymistä.Mutta tällaiset ajatukset kaupunkilais pojan suusta pahentavat niinsanottua vastakkainasettelua.On todella arvokas ja tärkeä asia että me suomalaiset saamme syödä hyvää ja turvallisesti tuotettuja elintarvikkeita.Hyvää kesää myös sinulle.
Suosittelisin kovasti harkitsemaan erityisen tarkkaan tuota remontoimis-asiaa. Luulen tietäväni miksi haluat auttaa ihmisiä, jotka eivät sinua arvosta edes kiitoksen verran.
Itse olen kärsinyt samasta ongelmasta koko elämäni. Olen tuntenut olevani vähempiarvoinen (kiitos rakkaan isäni) kuin muut, tyhmä, laiska, saamaton, eikä mikään ole koskaan kelvannut.
Mitä vähemmän olen kiitosta saanut, sitä kovemmin olen tehnyt työtä sen eteen, että edes sen pienen kiitoksen sanan jostain saisin.
Se, kuinka paljon sinä teet työtä puolisosi vanhempien eteen, ei tule koskaan muuttamaan heidän asenneettaan sinua kohtaan.
Eri asia olisi jos sinä MAKSAISIT heidän talonsa remontin (he ilmeisesti arvostavat vain rahaa ja niitä kenellä sitä on).
Kyse ei varmastikaan ole siitä, mitä sinä olet ja kuinka paljon rakastat avopuolisoasi. Uskon, että kyse on ennemminkin siitä, etteivät puolisosi vanhemmat ole saaneet päättää puolisoa lapselleen. Ja ainahan sitä halutaan kymmenen kaunista ja ykstoista hyvää.
Suosittelen unohtamaan koko porukan, anna heidän talkoilla itse omat hommansa. Kehitä sinä oma joulutraditiosi (kerää ystäviä lähelle, lähde reissuun yms., ehkäpä avopuolisosikin innostuu sinun joulustasi) ja unohda puolisosi vanhemmat.
- help me
Meillä anoppi kyllä on muistanut poikansa juhlat on tullut korttia ja lahjaa, minun juhla päivänäni ei olla muistettu.
Vaikkei anoppi muistakaan niin ei se minua haittaa, anoppi tuntuu muutenkin olevan minua vastaan.
Appeni on sentään toinen juttu, hän soitti syntymäpäivänäni ja lauloi onnittelut. Samoin hän oli hommannut minulle joululahjaksi kalevala korun, joka oli samalla niin ikään joulu ja kihlajaislahja. Mielestäni hyvin huomaavaista. Tuntui todella ihanalta.
Appiukko muistaa mutta anoppi on mitä on ja antaa hänen vain olla.
Mutta kyllä minuakin varmaan tuossa tilanteessa harmittaisi, olisi voinut pyytää sinut edes puhelimeen ja onnitella. Unohda sinäkin anoppi ja jätä omaan arvoonsa tuollaiset epämuistamiset... - ................
et ole lapsellinen ja itsekäs, vaan ajatteleva ja tunteva ihminen. Yleensä on tapana muistaa läheistä ihmistä merkkipäivinä. Anopillasi on vielä paljon opittavaa toisen huomioimisessa.
- turha jäädä miettimään
Mielestäni on inhimillistä pahastua alkuperäisen kirjoittajan tavoin. Mutta eri asia sitten, miten paljon asialla kannattaa itseänsä tai parisuhdetta rasittaa.
Lahjoissa on turha odottaa vastavuoroisuutta. Ja jokaisella on omat tapansa. Siihen ei välttämättä liity mitään henkilökohtaista. Ja vaikka liittyisikin, minkäs sille voi. Se kuinka oma äitisi vävyään muistaa, on kuitenkin täysin eri asia ... anoppia ei voi sen perusteella velvoittaa.
Yritä unohtaa anopin tapa. Vaikka pahoitat mielesi ymmärrettävästi, älä anna asian jäädä vaivaamaan. - ...
Kukin antaa lahjoja miten huvittaa.
Sinun äitisi antakoon lahjoja kenelle tykkää.
Anoppisi ei tarvitse antaa jos ei nappaa.
Perheessä on kuolemantapaus ja sinä vingut lahjoista? Teet itsestäsi pellen.
PS.
Aikuisille ihmisille ei ole sopivaa ruinata lahjojen perään, jos olisit alle kouluikäinen niin asian ymmärtäisi. - cattimus
Minun mielestäni et ole lapsellinen. 30-vuotispäivä on kuitenkin tasaluku, mielestäni jotenkin pitäisi anopinkin miniäänsä muistaa. Onnittelut sait ja se on sentään parempi kuin ei mitään.
Tavallaan kuitenkin miniä kuuluu anopinkin perheeseen. Joten jos pojan syntymäpäivistä hössötetään niin paljon, niin miksei voisi miniäänsä pienellä lahjalla muistaa?
Äläkä välitä näistä katkeroituneista kirjoittaista. Kerran erehdyin tänne kirjoittamaan ongelmistani, niin olin jo anopin hyväksikäyttäjä ja mieheni laiska paska: :D Täällä ei saa muuta kuin sontaa niskaansa. - sinä itse
antanut anopillesi lahjoja? Jos et, älä valita.
- alkuperäinen kysyjä
kun kysyit että olenko antanut anopille lahjoja; niin olen kyllä. jatkosta en tiedä. varmasti kortilla ainakin muistan.
ja lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia vastaajia.
- Miniä itsekin
Olen itse perheestä, jossa päivän sankareita muistetaan jotenkin ja jouluna ostetaan lahjoja. Minusta oli tosi outoa, että mieheni suku ei juhli pyöreitä vuosia, joululahjojen osto on pakkopullaa jne. Miehestäni oli taas omituista, että sisareni osti miehelleni joululahjan. Minusta lahjojen ostamisessa on mieltä vain, jos se tapahtuu mielellään ja kohteena on tykätty henkilö. Appeni ja anoppini ovat mielestäni kummallisia muutenkin kuin vain juhla-vihansa takia. En siis koe olevani mitenkään heidän sukunsa jäsen ja olen vain tyytyväinen, jos he eivät osta minulle mitään. He tuskin edes osaisivat ostaa mitään minulle mieleistä. Lasten puolesta olen vähän surullinen, mutta onneksi omat vanhempani korvaavat isän puoleisten isovanhempien välinpitämättömyyden.
Appivanhmepien ja miniän/vävyn perheiden tavat ovat harvoin 100% samanlaisia. Jokainen joutuu etsimään sen kultaisen keskitien. Koska ketään ei voi pakottaa esimerkiksi ostamaan lahjoja, valitettavasti kohteliaampi ja parempi tapainen joutuu taipumaan vastapuolen tahtotilaan.- särähti silmään
Onko tyhjänpäiväinen turhien tavaroiden antaminen niin hyvätapaista, siitä voidaan olla montaa erimieltä.
Muistaa voi muutenkin!
Paljastit itsesi lauseella: "En siis koe olevani mitenkään heidän sukunsa jäsen ja olen vain tyytyväinen, jos he eivät osta minulle mitään. He tuskin edes osaisivat ostaa mitään minulle mieleistä."
Miksi moiselle nirppanokalle pitäisi jotakin ostella? Miehesi suku tekee viisaasti ja käyttää rahansa paljon paremmin kuin tuhlailemalla jonkun nirsoilijan lahjuksiin. - alkuperäistä kirjoittajaa
särähti silmään kirjoitti:
Onko tyhjänpäiväinen turhien tavaroiden antaminen niin hyvätapaista, siitä voidaan olla montaa erimieltä.
Muistaa voi muutenkin!
Paljastit itsesi lauseella: "En siis koe olevani mitenkään heidän sukunsa jäsen ja olen vain tyytyväinen, jos he eivät osta minulle mitään. He tuskin edes osaisivat ostaa mitään minulle mieleistä."
Miksi moiselle nirppanokalle pitäisi jotakin ostella? Miehesi suku tekee viisaasti ja käyttää rahansa paljon paremmin kuin tuhlailemalla jonkun nirsoilijan lahjuksiin.Jos muita muistetaaan, on miniääkin muistettava.
Kurjaa, että näillä palstoilla tarvitsee jonkun aina valutella ilkeyksiään, kirjoittaa loukkaavasti, ylimielisesti ja epäkohteliaasti.
"Käsialasta" päätellen taitaa liikkua sama henkilö muissakin aiheissa.
Jos jollakin on paha olo, hankkikoon apua itselleen. Ilkeyksien lateleminen pelkästään lisää pahaa oloa.
Auta itseäsi, hanki vaikka masennuslääkitys, tai hakeudu terapiaan! - ...
särähti silmään kirjoitti:
Onko tyhjänpäiväinen turhien tavaroiden antaminen niin hyvätapaista, siitä voidaan olla montaa erimieltä.
Muistaa voi muutenkin!
Paljastit itsesi lauseella: "En siis koe olevani mitenkään heidän sukunsa jäsen ja olen vain tyytyväinen, jos he eivät osta minulle mitään. He tuskin edes osaisivat ostaa mitään minulle mieleistä."
Miksi moiselle nirppanokalle pitäisi jotakin ostella? Miehesi suku tekee viisaasti ja käyttää rahansa paljon paremmin kuin tuhlailemalla jonkun nirsoilijan lahjuksiin.En ole tosiaankaan pahoillani, etten saa lahjoja ihmisiltä, joille lahjojen ostaminen on vastenmielistä. Minusta on ihana antaa lahjoja ihmisille, jotka tunnen ja joille osaan ostaa "mieleisiä" lahjoja. Anoppi ja appi ovat minulle vieraita ihmisiä outoine tapoineen. Emme ole koskaan asuneet muutamaa sataa kilometriä lähempänä toisiamme, joten sekin selittää tuota vierauden tunnetta. Miten tuntemattomat ihmiset voisivat muistaa toisiaan, jos vielä toinen osapuoli inhoaa kaikenlaista juhlimista ja lahjojen antamista? Minunkin mielestäni on ihan hyvä, etten saa anopiltani lahjoja.
Täsmennän vielä sen verran, että emme minunkaan sukuni piirissä ostele kalliita lahjoja. Lapseni saavat isovanhemmiltaan joskus kalliimpia urheilutarvikkeita tai muuta hyödyllistä, mutta yleensä pitäydytään noin kirjan hintaisissa tavaroissa. Lahjojen arvo on kuitenkin toissijaista idean rinnalla. Ja ideaa voi olla ainoastaan toisensa tuntevien ihmisten lahjoissa.
Ja kyllä minusta on ihan aikuisten oikeesti huonotapaista, ettei esimerkiksi kiitetä saaduista muistamisista. Ostin avioliittoni alkuaikoina anopille syntymäpäivälahjan, koska en tiennyt hänen lahjavihastaan. Hän ei kiittänyt, ei avannut pakettia, enkä koskaan hänen nähnyt käyttävän antamaani lahjaa. Kyllä se minusta oli moukkamaista. Hän olisi voinut kiittää ja muutaman viikon kuluttua vaikka soittaa ja kertoa, ettei hän jatkossa halua lahjoja.
- yks
Moi, ole onnellinen kun SULLA ON NIIN HYVÄ ÄITI. Ajattele kuinka mukava ihminen hän on ja täýsin epäitsekäs kun muistaa jopa miehesi juhlapäivät, äitisi on todella harvinainen ihminen. Ei sellaisia löydy kovin usein joten nauti siitä että saat omistaa sellaisen äidin. Anoppisi ei yllä samalle tasolle, mutta viis siitä. Älä pilaa elämääsi murehtimalla millainen anoppisi pitäisi olla, nauti siitä että äitisi on paras maailmassa ja miehesikin kyllä ymmärtää, että kaikki eivät voi olla yhtä ihania. Muista ota oppia äidistäsi ja yritä tulla yhtä hyväksi ja ajattelevaiseksi kuin hän jo on. Elämän viisautta sitä hänellä riittää jaettavaksi. Älä silti ota riidan aiheeksi äitienne erilaisuutta, anna vain olla kyllä elämä opettaa. Ja ajattele että juuri sinun äitisi on niin ajattelevainen ihminen.
- nainen 43 v
Kyllä, mielestäni olet lapsellinen ja itsekeskeinen.
- ÄITIENPÄIVÄLAHJA!?
Sehän on ihan omaa hulluutta ostella anopille äitienpäivälahjoja. Tuo se eniten kirjoituksessasi kummastutti! Ei mikään muu, meillä ei ainakaan ole lahjottu kuin korkeintaan lapsia, ei lasten puolisoita. Itse en ainakaan ole loukkaantunut moisesta. Kullakin tapansa.
- anoppi
mitä jos laittaisit siihen äitienpäivä lahjaan/kortiin vain miehesi nimen pienenä mielenosoituksena .josko anoppisi alkaisi vähäsen miettiä mistä moinen johtuu.itse sain vävy kokelaaltani äitienpäivä lahjan ja myös itse muistin häntä syntymäpäivänä mielestäni vävyt/miniät kuuluvat perheeseen ja lahja ei tarvi olla kallis riittää et huomioi. hyvää kesää sinulle
- samaa
itsekkään en saa korttia syntymäpäivänä tai mitään onnittelua..joululahjaksikaan en saa mitään..mutta miehelleni tulee aina kortti vanhemmiltani ja joululahjojakin hän saa..tulee vaan mieleen etten ole kovin mieleinen.......
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2053141Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391600Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus951462- 921369
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461324Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1561236Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121178Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze1231009Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89922Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.44803