Kristinusko

voiraanko edes puhua muinais uskonnoista. Esimerkiksi karhunkaataja Martti Kitunen uhrasi uhrikuuselle karhun verta, vaikka oli harras kirkossakäviä. Tämä tapahtui vielä 1800 luvulla. Eikä nykyäänkään oikeat erämiehet tee metsäpolulle nuotiota, koska haltiat käyttää niitä kulkureittinään, samoin kun erämies yöpyy autiokämpässä hän kysyy kämpän haltialta, "saisiko täälä yönsä viettää" olen sen itse kuullut vanhan erämiehen kysyvän. Ettei ehkä vieläkään kaikki "luota" raamatun Jumalaan. Ja se on oikein luonnonjumalat kuuluu Suomalaiseen perinteeseen, vaikka niiden "palvonta" ei kaikkia miellytäkkään..

Ero on vain siinä ettei laiskat valehtelijat saaneet periä veroja ja ettei osattu tappaa toisia ennenkuin kristinusko tuli sitä lähimmäisen rakkautta osoittamaan.

Kristinusko levitettiin suomeen "pakkokeinoin",

Viikingit toivat uskon mukanaan etelänmatkoiltaan melko varhain.

kun taas Suomalaisten muinaisjumalien palvonta perustui vapaaehtoisuuteen.

Kuinkahan on? Ainakaan vaihtoehtoja ei runsaasti tarjolla ollut.

Esimerkiksi kun ihmiset uhrasi seitakivelle, tai uhrikuuselle, se tapahtui vapaaehtoisesti, ja autoi ihmisiä yhtä paljon kuin raamatun Jumala.

Mistä tiedät, miten paljon em. jumalan kuvat ihmisiä mahtoivat auttaa? Aika tontuksi itseni kokisin, jos jonkun männyn juurella kontillani könyäisin ja apua siltä anelisin.

Se ero vain uhrauksessa oli ja on ihmiset joutuivat uhraamaan papille sen suuremman kalan katiskasta, jos siellä oli kaksi kalaa, kun taas muinaisjumalille voi jokainen uhrata paljon pienemmän uhrin, siis ne tyytyi vähempään..

Hahaha! Siis hyötyajattelu primitiivisen uskonkuvan mukaan? No, sehän kuuluu asiaan. Paska jumala, jollei auta, kun silakankin toin. ja viinaa.

Lahjomalla, kiristämällä ja uhkailemalla voi tietysti tehdä - ainakin mielessään - sopimuksen, jolla jumala saadaan lupautumaan vastapalveluksiin ja uhkeista lahjoista entistä auliimmin ja laajamittaisemmin. Palvelus palveluksesta, iso isosta ja pieni pienestä. Sinäkin uhraisit mielelläsi sen pienemmän kalan. Säästäähän siinä, mutta miten sijoitustesi tällä systeemillä käy?

Kristus oli kertakkinen uhri puolestamme, opettaa raamattu. Meidän ei tarvitse enää suorittaa uhrimenoja tai maksaa siitä elämällämme.

Se on jo kerran maksettu. Ainoa maksumme voisi olla "kiitos". Uskoakseni kristinuskon nöyryytys on siinä, ettei lunastusta voi itse maksaa, millään. Että sen voi vain ottaa lahjana vastaan ja kiittää. Ihmisen luontoon sopisi paremmin saada maksaa edes osa. Että "ei nyt ihan niin kehno tapaus ole, ettei MITÄÄN pelastuksensa eteen voisi tehdä.

Tätä "pakkouskonto"-juttuahan aina jauhetaan, kun ei asiasta oikeastaan juuri mitään tiedetä. Tämä usein kumpuaa katolisten toiminnasta keskiajalla, jolla ei ole todellisen kristinuskon/Raamatun ilmoitusten kanssa mitään tekemistä. Kristinuskon ydin on nimenomaan vapaaehtoisuudessa (jokaisen on henkilökohtaisesti sisimmässään tehtävä ratkaisu lähteä seuraamaan Jeesusta). Nykyään kaikki pakanauskonnot ym. huuhaa kiinnostaa ihmisiä yhä enemmän (tarjoavat kaikkea "mielenkiintoista" himphammppua, joissa ei tarvitse oikeasti kasvaa ihmisenä, eikä sitoutua mihinkään). Kristinuskon keskeiset asiat joko ymmärretään väärin tai niitä pidetään vanhanaikaisina ja tylsinä varsinkin nykyisessä luterilaisessa ilmapiirissä, jossa opetus valitettavasti usein poikkeaa Raamatun ilmoituksesta. Olisi mielenkiintoista tietää miten se "seitamurikka" on ihmisiä auttanut, kun näkee kuinka Jeesus nykyäänkin vapauttaa ihmisiä syvästä huume/rikoshelvetistä täyteen ja tasapainoiseen elämään.