Jossain alempana oli kirjoitus, missä väitettiin Suomessa tapahtuneen vain muutamia poliittisia murhia tai muita surmaamisia. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Poliittisia tappamisia on lukumääräisesti järisyttävän paljon enemmän.
Punaisen terrorin uhreina on laskettu tapetun noin 1600 ihmistä vuonna 1918. Valkoisen terrorin uhreina tapettiin tai näännytettiin nälkään vankileireillä yli 20000 ihmistä. Pääosa valkoisten ilman mitään oikeudenkäyntiä tappamista ihmisistä surmattiin sisällisodan jo päätyttyä. 20- ja 30-luvulla tällaisten murhien olemassaolo jopa kiistettiin eikä sellaista historiantutkimusta sallittu, missä asia olisi tuotu päivänvaloon. Vain punaisten suorittamasta terrorista oli lupa puhua. Myöhemmin valkoisten terroria on käsitelty myös historiankirjoituksessa. Merkittävin osa tästä tutkimuksesta on tehty vasta viimeisen vuosikymmenen aikana.
Näiden murhien motiivi on selkeästi poliittinen. Valkoisen terrorin uhrit olivat punaisten puolella olleita tai heihin sympaattisesti suhtautuvia, alempein sosiaaliluokkien jäseniä, jotka kannattivat sosiaalidemokraattista puoluetta. Punaisen terrorin uhrit olivat puolestaan yläluokkaan kuuluneita, usein ruotsinkielisiä kartanonherroja, teollisuuspatruunoita ja virkamiehiä.
Punaisen terrorin uhreina on laskettu tapetun noin 1600 ihmistä vuonna 1918. Valkoisen terrorin uhreina tapettiin tai näännytettiin nälkään vankileireillä yli 20000 ihmistä. Pääosa valkoisten ilman mitään oikeudenkäyntiä tappamista ihmisistä surmattiin sisällisodan jo päätyttyä. 20- ja 30-luvulla tällaisten murhien olemassaolo jopa kiistettiin eikä sellaista historiantutkimusta sallittu, missä asia olisi tuotu päivänvaloon. Vain punaisten suorittamasta terrorista oli lupa puhua. Myöhemmin valkoisten terroria on käsitelty myös historiankirjoituksessa. Merkittävin osa tästä tutkimuksesta on tehty vasta viimeisen vuosikymmenen aikana.
Näiden murhien motiivi on selkeästi poliittinen. Valkoisen terrorin uhrit olivat punaisten puolella olleita tai heihin sympaattisesti suhtautuvia, alempein sosiaaliluokkien jäseniä, jotka kannattivat sosiaalidemokraattista puoluetta. Punaisen terrorin uhrit olivat puolestaan yläluokkaan kuuluneita, usein ruotsinkielisiä kartanonherroja, teollisuuspatruunoita ja virkamiehiä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
>Jossain alempana oli kirjoitus, missä väitettiin Suomessa tapahtuneen vain muutamia poliittisia murhia tai muita surmaamisia.<
Tarkoitit varmaankin tätä avausta. Mikä siinä on väärin? "Suomessakin on tehty muutamia poliittisia murhia." Nuo kaikki kolme olivat varmasti puhtaasti poliittisia murhia. Muista ei ole sanottu mitään, eikä mihinkään suuntaan. Ei siinä ole puhuttu mitään määristä.
Suomen poliittiset murhat ja
Kirjoittanut: tekijät 1.6.2007 klo 18.49
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000026709181&view_mode=flat
Suomessakin on tehty muutamia poliittisia murhia. Yhteistä niille on suomenruotsalainen murhaaja!
-Tandefeld ampui raukkamaisesti selkään sisäministeri Ritavuorta tämän kotiovella
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Ritavuori
-Eugen Schauman ampui venäläisen kenraalikuvernööri Bobrikovin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Bobrikov
-Lennart Hohenthal ampui prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eliel_Soisalon-Soininen
Tandefelt oli todellinen kämmäri.
Hän hermoili ja hosui niin, että asetta vetäessään 1. kuti meni ns. reisille! Noinhan se tuppaa nöösipojilla tapahtumaan lähinnä naisten kanssa. No hurrithan on tottuneita touhuamaan myöskin miesten kanssa...
Tandefelt ampui ensin jalkaansa!
...kaikissa murhaaja oli aatelissukua. Myös uhri oli kaikissa Ritavuorta lukuunottamatta aatelinen.
Määristä ei puhuttu mitään, mutta kuitenkin sanottiin, että "muutamia". Halusin oikaista tätä kuvaa, ettei tulisi väärinkäsityksiä ja luultaisi, että Suomessa on tosiaan tapahtunut vain muutama poliittinen murha. Itse kirjoitukseen minulla ei muuten ole mitään sanomista ja ymmärrän kyllä sen, että vuoteen 1918 ajoittuva käsittämätön joukkomurha on voinut jäädä huomiomatta.
Kyse on todellakin joukkomurhasta, sillä punaisten puolella taisteli arviolta noin 100 000 ihmistä. Tästä joukosta tapettiin sitten joka kymmenes terroritoimilla, mikä lienee maailmanennätys lajissaan. Tai ainakin vastaavaa joutuu etsimään jostain pimeän Afrikan ilmitulleista joukkomurhista. Valkoisten puolelta on esitetty arvio, että vastaavasti noin 10 000 miestä osallistui näihin veritalkoisiin.
ovat äärioikeistolaisten tekemiä.
Tilausmurhana lisäksi ruotsinkielisten tekemä ammattimurha Savossa.
Punaiset aloittivat vallankumouksen ja murhaamisen.
Taas on aihe esillä.
Ja sekö oikeuttaa kostotoimien täysin yliampuvan mittakaavan ja sen, etteivät valkoiset ole lopettaneet terroriaan vasemmistoa kohtaan käytännössä oikeastaan vieläkään?
Jos mielestäsi täysin ylimitoitetut kostotoimet ovat hyväksyttyjä ja vieläpä varsinaisen kahakan jo päätyttyä, niin olisiko siinä tapauksessa myöskin oikein, että juutalaiset tappaisivat vaikkapa kymmenesosan saksalaisista, noin niinkuin oikeutettuna kostona 40-luvun murhaamisista?
näistä massamurhista mitään.
Se on kiellettyä Suomessa.
Murhaajat saivat armahduksen 7.12.1918.
Mitenkäs nämä käyttämäsi "murhan", "muun surmaamisen" ja "tappamisen" käsitteet ajattelussasi asettuvat?
Valitset termin "tappaminen" kun rupeat puhumaan sisällissodasta. Tämä on viisasta, jos Durkheimisi lukeneena tiedät, että siellä missä yhteisö taantuu kollektiivivoimien määräämään alkutilaan kyse on tappamisesta eikä erityisistä suunnitelluista murhista.
Taitaa rikosoikeudellisesti olla niin että murhasta puhuminen edellyttää teolta sellaisia tunnusmerkkejä kuin järkianalyysilla kuvattavissa olevaa motiivia ja suunnittelua. Eli jos yleisellä tasolla puhutaan, murhaamisesta on kysymys kun teko on keino jolla pyritään päämäärään. Riittääkö sitten se että sisällisotaa käydään poliittisten ideologioiden nimissä määrittelemään tappamisen murhaamiseksi? Kumpi painaa vaa'assa enemmän, poliittinen motiivi vai yhteisön tila, jossa mitään yksilöllisesti eriytyneitä motiiveja ja tekoja ei voida poimia erilleen?
"Näiden murhien motiivi on selkeästi poliittinen." Niinpä niin. Selkeää on kun selkeästi nähdään. Mutta tässä törmäämme historiankirjoituksen ongelmiin. Onko selkeys vain päälleliimattua? Jos Durkheimia uskomme, emme voi kirjoittaa murhien historiaa vaan joukkotaantuman kohdanneen kansan historiaa. Ja jos emme kirjoita tällaista psykohistoriaa, teemme historialle selkeästi vääryyttä.
Voidaan puhua yleisesti tappamisesta taikka teloituksista, jota termiä näiste teoista varsin yleisesti käytetään. Kuitenkaan murha ei ole poissuljettu.
Jos murhan kriteeriksi otetaan vakaa harkinta, se saattaaisi monessakin tapauksessa täyttyä. Olihan niin, että varsinaisen sodan jo loputtua punaisia jahdattiin ja sitten tapettiin. Osa oli paikallisia kostotoimenpiteitä, osa väkivaltaan viehtyneiden teloittajien päänsisäisiä niksahduksia. Osassa tapauksista on kyse joukkomurhasta. Samalla kertaa tai eri kerroilla tapetaan useita ihmisiä. Kyllä sellainen on aika suunnitelmallista toimintaa. Tässä ei siis ole kyse enää siitä ajasta, jolloin vielä käytiin sotaa, vaan sen jälkeisestä ajasta.
Mielenkiintoinen kysymys on että koska tämä kapina sitten noin virallisesti loppui?
Eduskuntahan pystyi taas kokoontumaan työhönsä 15.5.1918 jolloin voidaan katsoa, että sotatila oli ohi.
Laillisesti aloitettu kapina kukistettiin myös laillisesti. Kukaan ei saanut tuomiota laittomuuksista valkoisten puolella.
Sen sijaan valtiopetoksesta langetettiin useita kuolemantuomioita punaisille joita kylläkin sitten paljon muutettiin vankeudeksi.
Maailman edistyksellisin demokratia tuhottiin asein muutaman öykkärin toimesta 28.1.1918.
>> Maailman edistyksellisin demokratia tuhottiin asein muutaman öykkärin toimesta
Mannerheim oli tietysti ylin. Mutta keitä kaikkia muita tarkoitat?
ne sitä yrittivät. Mannerheimin johdolla turvattiin suomalainen demokratia. Se kestää vieläkin äärivasemmiston yrityksistä huolimatta.
Voidaan kai ajatella, että sisällissodan aikana kyse oli tappamisesta. Mutta ne surmaamiset, jotka tapahtuivat sisällissodan jo päätyttyä, olivat selkeästi murhia. Kyse ei tuolloin enää ollut mistään taistelusta, vaan silmittömästä kostotoimesta.
” Maailman edistyksellisin demokratia tuhottiin asein muutaman öykkärin toimesta 28.1.1918.”
Mutta ne ovat eri puolen öykkäreitä, joiden takia sitä edistyksellistä demokratiaa ei sen koommin ole saatu rakennetuksi uudelleen.
Eikä ymmärtääkseni se 1900-luvun demokratia niin hirveän demokraattista ollut, kansan kurjat olot kaiketi sitä kapinaa osaltaan ruokki.
"Valkoisen terrorin uhreina tapettiin tai näännytettiin nälkään vankileireillä yli 20000 ihmistä. Pääosa valkoisten ilman mitään oikeudenkäyntiä tappamista ihmisistä surmattiin sisällisodan jo päätyttyä. 20- ja 30-luvulla tällaisten murhien olemassaolo jopa kiistettiin eikä sellaista historiantutkimusta sallittu, missä asia olisi tuotu päivänvaloon. Vain punaisten suorittamasta terrorista oli lupa puhua. Myöhemmin valkoisten terroria on käsitelty myös historiankirjoituksessa. Merkittävin osa tästä tutkimuksesta on tehty vasta viimeisen vuosikymmenen aikana."
Valkoisen terrorin uhreina ammuttiin noin 7 000 punaista kapinallista. Vankileireillä ei ketään näännytetty, mutta heikko ruoka ja sairaudet surmasivat noin 11 000 kapinallista. Sodan päätyttyä ammuttiin vain oikeusistuimissa kuolemaantuomituja. Viimeisen kymmenen vuoden ajan tutkimus on nimenomaan korostanut puanisten syyttömyyttä, mikä ei pidä paikkaansa.
"Punaisen terrorin uhrit olivat puolestaan yläluokkaan kuuluneita, usein ruotsinkielisiä kartanonherroja, teollisuuspatruunoita ja virkamiehiä."
Taas valetta. Kyllä punaisen terrorin uhreissa oli noitakin, mutta nimenomaan uhreissa oli kaikkiin kansanluokkiin ja ammatteihin kuuluvia,. myös työläisiä. Se selviää jokaiselle, jopka lukee Jaakko Paavolaisen tutkimuksen "Punainen terrori".
Punaista ja valkoista terrroria on käsitelty kattavasti historiankirjoituksesta 1960-luvun lopulta alkaen.
Avaajankin olisi kannattanut siihen perehtyä. Nyt tuli enimmäkseen valehdeltua.
"poliittisella murhalla", tarkoitetaan maailmalla vähän muuta asiaa kuin vankileirillä kuollutta vankia.
Yleensä kyseessä on "poliitikko" vähintäänkin, ei jokaista tapettua ja teloitettua lasketa poliittiseksi murhaksi.
Onko uudestaan samojen aikjen henki? Köyhää väkeä alistetaan ja rangaistaan valtion huonon talouspoilitiikan johdosta..
Poliitikkona olisin melkoisen herkkäkorvainen nyt.
"Onko uudestaan samojen aikjen henki? Köyhää väkeä alistetaan ja rangaistaan valtion huonon talouspoilitiikan johdosta.."
Leikkaukset ja säästäminen johtuu täysin selkeästä asiasta: Valtion ttulot ovat pienemmät kuin menot! Mitä hallitus tekee? Se leikkaa menoja, kuten jokainen yksityishenkilökin tekisi vastaavassa tilanteessa!
Ei velanottoa voi jattkaa maailman tappiin!
Mikähän tulevaisuus Suomella olisi ollut edessä jos punaiset olisivat voittaneet ja Suomen sosialistinen työväentasavalta aloittanut yya-neuvottelut Neuvosto-Venäjän kanssa?
Historialla ei ole vaihtoehtoisia teitä, mutta aina voi spekuloida.
Suomen sosialistinen työväenvalta olisi sulautunut N-Liittoon 20-luvun alussa samaan tapaan kuin esim. Ukraina, joka tuolloin pyrki itsenäiseksi, mutta Stalin lopetti haihattelut lyhyeen!
Mitä todennäköisimmin juuri noin olisi käynyt. Tämän hetkisten arkistotietojen mukaan Stalinin vainoissa teloitettiin 10-20 000 suomalaista, joista osa kutsuttiin jopa ulkomailta takaisin Neuvostoliittoon, vain tullakseen teloitetuiksi. Melkoinen osa tuomituista oli suomalaisia kommunisteja, SKP:n jäseniä, mutta mikäköhän olisi ollut kokonaismäärä tuossa vaihtoehtoisessa historiassa?
Arvelen, että monta kertaluokkaa enemmän kun Suomen "kulakkeja", "luokkavihollisia" ja "sabotöörejä" olisi alettu teurastamaan.
Suomen porvarillinen johto alistui Saksan valtaan monilla sopimuksilla. Valittiin saksalainen kuningas ja Saksalla oli määräysvalta Suomen ulkomaankaupassa. Oli Suomen hyvää tuuria että Saksa hävisi I maailmansodan ja sopimukset raukesivat.
Meille ei valittu saksalaista kunugasta vaikka asiaa harkittiin ja väliaikaiseksi ajateltu sopimus purkaantui itsestään!
Suomi itsenäistyi eikä Tiltut ole siitä vieläkään toipuneet!
Porvarit eivät ole vieläkään toipuneet siitä, että sitä saksalaista kuningasta ei sitten lopultakaan saatu. Nimenomaan oikeiston tavoitehan se oli.
mutta 1918 Suomen hallitus oli paha koska laittoi sinne leirille lintuinfluenssaviruksen ihan ilkeyttään
Vänrikki Nappulan historiankurssi Kirjoittanut Aarno Laitinen 30.8.2010
https://blogit.iltalehti.fi/aarno-laitinen/2010/08/30/vanrikki-nappulan-historiankurssi/
”eivätkä suomenruotsalaisen kasvatuksen saaneet tiedä juuri mitään isänmaamme historiasta.
Heidän esikuvansakin on Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf, tämä 1600-luvun tyranni ja massamurhaaja, jolla vieläkin pelotellaan lapsia ympäri Eurooppaa.”
KOMMENTTIOSIA ON MIELENKIINTOINEN:
<<Mietipäs, kuinka paljon paremmin punavangeille olisi voinut käydä Saksassa.
Saksassa he olisivat olleet sotavangin asemassa. Sotavankeinahan siellä oli mm. venäläisiä, ranskalaisia, englantilaisia ja jenkkejä. Historian kirjojen mukaan keisarillinen Saksa kohteli sotavankejaan paremmin, kuin ihkauusi Suomen valtio.<<
Kuinka monta ihmistä media on välillisesti tuhonnut? Ajojahdit ovat varmasti johtaneet pahoihin tuhoihin. Moraalista tahoa tämä varmasti vaivaisi.
Kouvolan veripellot
Kouvolan ja Korian joukkomurhat tapahtuivat Suomen sisällissodan aikana keväällä 1918. Kouvolassa teloittajina olivat ensin punaiset, jotka surmasivat Kouvolan veripelloksi kutsuttuun paikkaan yli sata valkoista, joukossa kymmeniä Kymiyhtiön virkamiehiä. Korian sillalla tapahtui teloituksia huhtikuun loppupuolella 1918. Ammuttujen joukossa olivat Kymiyhtiön johtaja Gösta Björkenheim ja kirurgi Kaarlo Hjelt.
Perimätiedon mukaan punaiset olivat kiduttaneet uhrejaan ja pian sisällissodan päätyttyä ruumiit kaivettiinkin ylös tämän todentamiseksi. Uhreissa todettiin kidutusjälkiä, mikä herätti vihaa valkoisten puolella. Seuraavaksi samoihin hautoihin teloitettiin kostoksi yli 120 punakaartilaista.Toimittaja-tutkija Mirja Turunen osoitti vuonna 2005 hyväksytyssä väitöskirjassaan, että valkoisten vammat olivat oikeasti luonnollisia mätänemismuutoksia eikä kidutusjälkiä.
Kouvolaa on pidetty yhtenä kansalaissodan ankarimpana punakaartin terrorikeskuksena. Kostoksi valkoiset teloittivat Kouvolan vallattuaan muun muassa runoilijan ja vallankumouksellisen ylioikeuden sihteerin Kasperi Tantun ja Kouvolan naiskaartin komentaja Elli Kokon.
Sisällissodan käynnistyttyä valkoiset räjäyttivät Korian rautatiesillan hidastaakseen punaisten etenemistä. Huhtikuun lopussa punaiset ampuivat sillalla 45 valkoista. Joukossa olivat muun muassa Kymiyhtiön johtaja Gösta Björkenheim ja kirurgi Kaarlo Hjelt.
Viipurin lääninvankilan joukkomurha tapahtui Viipurissa 27.-28. huhtikuuta välisenä yönä 1918, juuri ennen Suomen sisällissodan loppua. Vankilaan tunkeutui joukko punakaartilaisia, jotka surmasivat yli 30 henkeä. Viipurin lääninvankilan surmia pidetään suurimpana punaisten joukkojen suorittamana yksittäisenä joukkomurhana. Punakaartilaisjoukkiota johti Taipalsaaren rintaman päällikkö Hjalmar Kaipiainen. Tunkeuduttuaan vankilaan humalainen aseistettu joukko tappoi ensin Karjalan Kansalaisliiton johtajan ja kansanedustajan Leander Ikosen, tehtailija ja kansanedustaja Matti Pietisen, ratainsinööri Tallgrenin ja vankilan entisen vahtimestarin Ahlgrenin. Sen jälkeen pidettiin istuntoa, jossa silminnäkijäkertomuksen mukaan mukana ollut nainen olisi valinnut surmattavat. Joukko murhasi vankilan johtajan Johan Stråhlmanin, Vuoksenniskan asemapäällikön Edvard Tojkanderin ja joitakin muita. Lopuksi joukko meni vankien yhteistilaan. Vangit yrittivät puolustautua asein ja rytäkässä Kaipiainen itse haavoittui. Hän luovutti johdon Albin Piskoselle. Albin Piskonen oli entinen vanki ja juuri hän ampui vankilanjohtajan. Joukko heitti vankien yhteistilaan käsikranaatin surmaten 4–5 henkilöä ja haavoittaen useita. Myöhemmin yöllä tapettiin vielä vankilan uusi vahtimestari Mannermaa.