Tässä puolen vuoden ajan olen seurannut keskustelua siitä kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei.
Aikoinaan seuroissa kuuntelin saarnoja seuraavan kaavan mukaan: kun uskot näin ja kun uskot näin kuin minä sanon ja kun uskot näin kuin Paavali sanoo ja kun uskot näin kun sinulle täällä opetetaan ja käännät selkäsi ja mielesi kaikelle muulle, mitä maailmassa on ( sillä kaikki muu kuin lestadiolaisuus on pahasta ) niin pääset nauttimaan Taivaan Onnesta.
Laestadiolaisuuden omia sisäisiä asioita ei saanut asettaa kyseeseen vaikka joskus mättikin se mieletön kanssauskovaisten sisäinen vartiointi ja kyräily, sekä vallanhimo jopa niin pitkälle, että saarnaaja ei toisen saarnaajan kanssa saattanut istua samassa pöydässä.
Joko sitten, että olisi voinut mainita siitä, että jos on kristitty, niin uskonhan pitäisi tulla tutustumalla Kristuksen saarnoihin, noudattamalla Hänen oppejaan; lähimmäisen rakastaminen, rajojen poistaminen, Jumalan sanaan uskominen ( olen jopa kuullut neuvoja, että on parempi noudattaa apostolien tekojen ohjeita, kuin Uuden Testamentin )...
Jotta Minä Pääsisin Taivaaseen, kaikki muut opit johtavat helvettiin. Siinä on mielestäni laestadiolaisuuden kirkas kuva ja päämäärä, keinoja kaihtamatta.
En ole löytänyt lähimmäisenrakkautta -paitsi oman piirin sisällä- lainkaan ko. "herätysliikkeestä" johon olen syntynyt, mutta josta olen vähitellen irronnut omasta halustani.
Mitähän Jeesus sanoisi saarnaajista, jotka ottavat seurakuntalaisilta vastaan rahalahjoituksia ja käyttävät ne omaan hyvinvointiinsa?
Tämähän on tabu ja siitä ei puhuta, mutta pikkutyttönä ihmettelin usein, miksi isälläni on taskussa rahaa ja odottaa sitten vuoroansa hyvästellä saarnaajaa ja sitten salavihkaa pistää sen rahan saarnajan käteen ja saarnaaja sujauttaa sen taskuun tosi nopeasti. Myöhemmin huomasin, että ei se ole ainoastaan meidän isi; siksi sillä saarnaajalla oli niin kiirekin, kun jonossa oli satakunta muuta.
Jos joku sanoo, että sitä ei tapahdu, niin pyydän seuraamaan laestadiolaisten saarnaajien toimeentuloa ja heidän osallistumistaan hyväntekeväisyyteen.
*Minulle Taivasosuus Täällä sekä Tuolla Puolen.*
Jos uskonto perustuu siihen, että minulla olisi hyvä olla, en voi tunnustaa sitä uskontoa. Kun vielä se tehdään niin selkeästi; muut on paha ja me, lue minä, hyvä. Aika syntisen egoistista, mielestäni, saatte mielihyvin kommentoida, kiitos!
Aikoinaan seuroissa kuuntelin saarnoja seuraavan kaavan mukaan: kun uskot näin ja kun uskot näin kuin minä sanon ja kun uskot näin kuin Paavali sanoo ja kun uskot näin kun sinulle täällä opetetaan ja käännät selkäsi ja mielesi kaikelle muulle, mitä maailmassa on ( sillä kaikki muu kuin lestadiolaisuus on pahasta ) niin pääset nauttimaan Taivaan Onnesta.
Laestadiolaisuuden omia sisäisiä asioita ei saanut asettaa kyseeseen vaikka joskus mättikin se mieletön kanssauskovaisten sisäinen vartiointi ja kyräily, sekä vallanhimo jopa niin pitkälle, että saarnaaja ei toisen saarnaajan kanssa saattanut istua samassa pöydässä.
Joko sitten, että olisi voinut mainita siitä, että jos on kristitty, niin uskonhan pitäisi tulla tutustumalla Kristuksen saarnoihin, noudattamalla Hänen oppejaan; lähimmäisen rakastaminen, rajojen poistaminen, Jumalan sanaan uskominen ( olen jopa kuullut neuvoja, että on parempi noudattaa apostolien tekojen ohjeita, kuin Uuden Testamentin )...
Jotta Minä Pääsisin Taivaaseen, kaikki muut opit johtavat helvettiin. Siinä on mielestäni laestadiolaisuuden kirkas kuva ja päämäärä, keinoja kaihtamatta.
En ole löytänyt lähimmäisenrakkautta -paitsi oman piirin sisällä- lainkaan ko. "herätysliikkeestä" johon olen syntynyt, mutta josta olen vähitellen irronnut omasta halustani.
Mitähän Jeesus sanoisi saarnaajista, jotka ottavat seurakuntalaisilta vastaan rahalahjoituksia ja käyttävät ne omaan hyvinvointiinsa?
Tämähän on tabu ja siitä ei puhuta, mutta pikkutyttönä ihmettelin usein, miksi isälläni on taskussa rahaa ja odottaa sitten vuoroansa hyvästellä saarnaajaa ja sitten salavihkaa pistää sen rahan saarnajan käteen ja saarnaaja sujauttaa sen taskuun tosi nopeasti. Myöhemmin huomasin, että ei se ole ainoastaan meidän isi; siksi sillä saarnaajalla oli niin kiirekin, kun jonossa oli satakunta muuta.
Jos joku sanoo, että sitä ei tapahdu, niin pyydän seuraamaan laestadiolaisten saarnaajien toimeentuloa ja heidän osallistumistaan hyväntekeväisyyteen.
*Minulle Taivasosuus Täällä sekä Tuolla Puolen.*
Jos uskonto perustuu siihen, että minulla olisi hyvä olla, en voi tunnustaa sitä uskontoa. Kun vielä se tehdään niin selkeästi; muut on paha ja me, lue minä, hyvä. Aika syntisen egoistista, mielestäni, saatte mielihyvin kommentoida, kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
taidatkin olla ex-lese joo. Taskut täyteen rahaa. Missä välissä saarnaajat (joita muuten lestadiolaiset sanovat puhujiksi, vinkki vinkki) keräävät rahaa? Eiväthän he seurakuntaa edes kättele. Ainakan vl-seuroissa.
Jos ihmiset antavat rahaa, niin minkäs saarnaaja sille voi? Ja eikö Raamatussakin käsketä jakamaan kaikkea hyvää opettajille? Joten mitään väärää siinä ei tuskin ole, mutta tietysti pitää muistaa kohtuus kaikessa.
Eikä se minun mielestäni ainakaan esikoislestadiolaisuudessa ole mikään tabu tai vaiettu salaisuus, että paikkakunnalle vierailulle tuleville "lähetyssaarnaajille" annetaan rahaa. Kaikki sen tietävät. Itse en sitä ole harrastanut, mutta ehkä pitäisi parantaa tapojani. Eihän siitä mitään tulisi, jos ei kukaan antaisi rahaa, ja saarnaajien pitäisi omalla kustannuksellaan ravata ympäri maata.
Ja jos uskovaiset antavat rahaa saarnaajalle, niin ne saa saarnaaja käyttää ihan miten haluaa. Jos matkakulujen peittämisen jälkeen jää jotain käteen, niin ne voi sitten vaikka käyttää omaan hyvinvointiinsa, jos niin haluaa. Tai jos haluaa, niin voi lahjoittaa muuhun tarkoitukseen. En tiedä missä määrin saarnaajat käyttävät rahoja omiin tarkoituksiinsa ja missä määrin lahjoittavat eteen päin. Eikä ole mitään keinoa edes seurata kenenkään rahaliikennettä. Lahjoitustenhan pitäisi tapahtua mieluiten niin, ettei kukaan tiedä, kuka antaa ja miten paljon. Ja mieluiten vielä niin, ettei ihminen itsekään kovin paljon mieti sitä, miten paljon nyt oikein tulikaan annettua.
Minustakin kummallinen tarina kuten vl:stä. Ei minulla ole tuommoisia kokemuksia seuroista. Siltä varalta että sulla on käynyt huono tuuri tmv niin sanon, että kunpa olisit osannut katsoa noiden asioiden ohi ja yli ja ajatella että kaikki kummallisuus mitä ihmiset tekee ei johdu uskosta. Meitä on niin paljon, eri luonteisia, eri ammateista, eri taustoista, eri paikkakunnilta ja eri ikäpolvia,e ttä ei tarttis ollenkaan kaikkea ajatella lestadiolaisen uskon syyksi.
Toivon että uskot synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja pääset yli noista turhista mietetistäsi: ei niillä ole pääasian kanssa mitään tekemistä. Mukavaa kevättä sinulle