Tämä kysymys tuli mieleeni, kun oksensin kurkun palasen ja mehun pois. Ei, en tahallani. Sairastan siis bulimiaa, mutta ajattelin että tämä kuuluisi ennemminkin tänne palstalle.
Olen yleensä hirveä syöppö ja ahmin paljon. Syön muutenkin paljon. Maanantaina sain otettua itseäni niskasta kiinni sen verran, että söin vain 63g suklaata. Siinä oli sen päivän syömiset. Eilen tiedossa oli 135g ananasta plus se ananasmehu siitä purkista, sekä 135g purkki Pilttiä (siis sellaista vauvojen hedelmäsosetta). Tänään aamulla herätessäni oli tosi voimaton olo. Huimasi ja tärisin kuin horkassa. En meinannut pysyä pystyssä ja kasvot oli kalpeammat kuin ikinä. Vaikka olinkin suunnitellut syöväni seuraavan kerran puolen päivän aikaan, tajusin että jotain on pakko syödä.
Niinpä söin 5cm kurkkua ja join 2dl mehua. En pystynyt syömään enempää, koska oli niin paha olo. Tunnin kuluttua tästä aloin yökkimään, tahtomattani. Ei siinä vielä mitään. Kun seuraavan kerran tuli taas tällainen yökkimiskohtaus, niin oli pakko juosta vessaan. Sinne meni kurkku ja mehu, enkä itse tehnyt mitään.
Sen jälkeen oli vaan entistä pahempi olo ja meinasin koko ajan pyörtyä. On niin paha olo, etten pysty kertakaikkiaan syömään. Onko tässä kyse nyt elimistön kuivumisesta ja voiko elimistöni alkaa jo tässä vaiheessa jollakin tapaa hylkimään ruokaa? Näinä päivinä olen kyllä juonut, mutta aika vähän ja enimmäkseen vettä. Välillä myös sokeritonta/vähäsokerista mehua.
Olen välillä joutunut keräämään tänä aamuna energiaa sängyn pohjalla, sillä ei yksinkertaisesti ole voimia. Elimistöni on tottunut paljon suurempaan ruokamäärään. Olen ollut tässä joku aika sitten miltei 2 vuorokautta syömättä. Miksi silloin ei tullut näin kamalia oireita? Olen yrittänyt nyt pikkuhiljaa syödä jotakin ja saada pysymään sen mahassa. Olen juonut 1dl jugurttia ja otin itselleni kalapuikkoja ja muusia. Ruokaa en pystynyt kuitenkaan syömään, on niin paha olo. Tasantarkkaan pystyin siitä ruuasta syömään puolikkaan kalapuikon.
Itseäni pelottaa tämä tilanne, koska se on minulle täysin uusi. Tiedän, että pitäisi syödä enemmän, mutta tekin tiedätte varmasti sen mahtavan tunteen, kun tietää pystyvänsä kontrolloimaan itseään ja syömisiään ):
Olen yleensä hirveä syöppö ja ahmin paljon. Syön muutenkin paljon. Maanantaina sain otettua itseäni niskasta kiinni sen verran, että söin vain 63g suklaata. Siinä oli sen päivän syömiset. Eilen tiedossa oli 135g ananasta plus se ananasmehu siitä purkista, sekä 135g purkki Pilttiä (siis sellaista vauvojen hedelmäsosetta). Tänään aamulla herätessäni oli tosi voimaton olo. Huimasi ja tärisin kuin horkassa. En meinannut pysyä pystyssä ja kasvot oli kalpeammat kuin ikinä. Vaikka olinkin suunnitellut syöväni seuraavan kerran puolen päivän aikaan, tajusin että jotain on pakko syödä.
Niinpä söin 5cm kurkkua ja join 2dl mehua. En pystynyt syömään enempää, koska oli niin paha olo. Tunnin kuluttua tästä aloin yökkimään, tahtomattani. Ei siinä vielä mitään. Kun seuraavan kerran tuli taas tällainen yökkimiskohtaus, niin oli pakko juosta vessaan. Sinne meni kurkku ja mehu, enkä itse tehnyt mitään.
Sen jälkeen oli vaan entistä pahempi olo ja meinasin koko ajan pyörtyä. On niin paha olo, etten pysty kertakaikkiaan syömään. Onko tässä kyse nyt elimistön kuivumisesta ja voiko elimistöni alkaa jo tässä vaiheessa jollakin tapaa hylkimään ruokaa? Näinä päivinä olen kyllä juonut, mutta aika vähän ja enimmäkseen vettä. Välillä myös sokeritonta/vähäsokerista mehua.
Olen välillä joutunut keräämään tänä aamuna energiaa sängyn pohjalla, sillä ei yksinkertaisesti ole voimia. Elimistöni on tottunut paljon suurempaan ruokamäärään. Olen ollut tässä joku aika sitten miltei 2 vuorokautta syömättä. Miksi silloin ei tullut näin kamalia oireita? Olen yrittänyt nyt pikkuhiljaa syödä jotakin ja saada pysymään sen mahassa. Olen juonut 1dl jugurttia ja otin itselleni kalapuikkoja ja muusia. Ruokaa en pystynyt kuitenkaan syömään, on niin paha olo. Tasantarkkaan pystyin siitä ruuasta syömään puolikkaan kalapuikon.
Itseäni pelottaa tämä tilanne, koska se on minulle täysin uusi. Tiedän, että pitäisi syödä enemmän, mutta tekin tiedätte varmasti sen mahtavan tunteen, kun tietää pystyvänsä kontrolloimaan itseään ja syömisiään ):
Vastaukset 10
Vanhimmat
paastoajan paasto-oireilta. Hyvin normaalia ja menee ohi miedoilla soseruuilla. Iso osa ihan terveistäkin paastoharrastuksen aloittajista kokee vastaavia oireita, jotka pahimmillaan saattavat kestää useita päiviä. Epämiellyttävää, mutta ei vaarallista ellet ole muuten huonossa kunnossa.
Kiitos paljon vastauksestasi, ehdin jo pelästyä pahemman kerran. Ei nimittäin olisi kiva heittää mitään sairaalareissua sen takia, että elimistö olisi alkanut hylkimään ruokaa. Porukatkaan ei pahemmin taitais tykätä. Missään asennossa ei voi oikein olla kun on niin epämiellyttävä olo ja koskee joka paikkaan, mutta eiköhän tämä mene tästä jossain vaiheessa ohi (:
Mietityttää vain, että silloin kun olin miltei 2vrk kokonaan ilman ruokaa, niin miksiköhän silloin ei sitten tullut mitään oireita? Toki oli vähän voimattomampi olo, muttei mitään muuta.
sanotaan ettei paasto ole läheskään niin suuri taito kuin paaston lopettaminen.
Itselläni vesipaasto kokeilut kääntyvät aina oksennustautiin ja vasta tunnin pari sen jälkeen kun olen juonnut lasillisen mehua. En tiedä mistä se johtuu, miksi syömättömyys ei aiheuta oksennusta, vaan vasta syömättömyyden jälkeinen ravinto.
Mutta tietty sun kannattaa sitä oloasi nyt tarkkailla ja jos ei ala ollenkaan helpottamaan, niin voihan se olla jotain muuta; vatsatauti tai tulehdus tai jotain, mutta ei elimistö ruokaa tuosta vaan ala hylkimään, sitä ei kuitenkaan tarvitse pelätä.
"Tänään aamulla herätessäni oli tosi voimaton olo. Huimasi ja tärisin kuin horkassa. En meinannut pysyä pystyssä ja kasvot oli kalpeammat kuin ikinä."
Kuulostaa siltä että verensokerit on laskeneet liian alas. Vielä kun jatkat tuota menoa niin taju voi lähteä ja se ei ole ihan pikkujuttu. En sano tätä pelotellakseni vaan siksi koska olen nähnyt, mihin syömättömyys ja anoreksia voi pahimmillaan johtaa. Sitä näkyä ei helposti unohda. Ja olisi ollut estettävissä sillä, että ihminen olisi syönyt kunnolla ja hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on.
Kiitokset myös teille vastauksista. Olo alkaa olemaan jo vähän parempi ja sisko pakotti syömään pienen jäätelöpallon, sekin pysyi mahassa. Eipä tämän päivän syömisissä ole paljoa kehumista; 2dl mehua ja 5cm kurkkua (oksusin kaikki pois), puolikas kalapuikko, 1dl jugurttia ja pieni jäätelöpallo, mutta en vain pysty syömään yhtään enempää kun tulee entistä pahempi olo vain ruuan ajattelustakin :/
""Kuulostaa siltä että verensokerit on laskeneet liian alas. Vielä kun jatkat tuota menoa niin taju voi lähteä ja se ei ole ihan pikkujuttu. En sano tätä pelotellakseni vaan siksi koska olen nähnyt, mihin syömättömyys ja anoreksia voi pahimmillaan johtaa. Sitä näkyä ei helposti unohda. Ja olisi ollut estettävissä sillä, että ihminen olisi syönyt kunnolla ja hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on.""
Taju ei ole vielä onneksi lähtenyt, mutta niin on käynyt muutamia kertoja aikaisemmin. Tyhmäähän se on jättää syömättä, mutta toinen puoli minussa hallitsee paljon enemmän ja vahvemmin, kuin se toinen, joka pyytää syömään :/ Mutta ei hätiämitiä, normaalipainoinen olen. Painoindeksi oli sunnuntaina 19,4, nyt 18,9. Mutta ei tää paino tästä laske enää niin hurjaa vauhtia, koska pakko alkaa syömään jotakin. En halua nimittäin huomenna aamulla kokea samaa kuin tänä aamuna :// Eri asia vaan, pystynkö syömään, mutta yritän.
Joo, verensokerin kanssa ei tosiaan kannata leikkiä. Hypoglykemia vie hengen, Googleta vaikka. Ja toivon sydämeni pohjasta että taistelet tuota syömishäiriöitä vastaan vielä, kun olet normaalipainoinen ja ei ole myöhäistä. Laihuus ei tuo onnea eikä kiduttamalla jaksa kauaa. Hyvää kesää sinulle, pidä huolta itsestäsi!!
Sulla on MAHATAUTI !!
Kiitos paljon vastauksestasi. Tiedän todellakin, ettei siitä hyvää seuraa, mikäli paino vain putoaa, mutta sitä on niin sekaisin itsensä kanssa kun kaksi ääntä huutaa mielessä samaan aikaan. Välillä on päiviä, jolloin pystyn syömään normaalisti, välillä en syö mitään. Nuorisopsykiatrisella polillakin olen ollut terapiassa masennuksen ja syömishäiriön takia, mutta lopulta se alkoi ahditamaan niin paljon, kun se terapeuttini (keski-ikäinen ämmä) piti mua angstaajana, vaikka tulin kiireellisellä lähetteellä jonojen ohi. Viime marraskuussa lopetin terapian ja siitä lähtien ollaan kamppailtu kuoleman rajamailla vaikean masennuksen ja syömishäiriön kanssa.
Sen olen huomannut, että mikäli syömiset menee "paremmin" (ts. = syön vähän) on mielikin paljon parempi. Siltä osin tämä minimaalinen syöminen tekee hyvää mielelle - ja siksi tästä onkin niin vaikeaa päästää irti ):
Sitä toivoo, että ei pilais nuoruuttaan häröilemällä syömisien kanssa. Kaikkihan alkoi v. 2005 kesäll vähäisestä laihduttamisesta, vähän ennen kuin täytin 13-vuotta. Olin siis 12. Ikää nyt 14, tänä vuonna 15, eikä loppua vielä näy. Yritän kuitenkin taistella tätä vastaan, sillä haluan takaisin sen onnellisen elämän ennen tätä ja _ennen kaikkea_ haluan takaisin sen ystäväpiirin, joka minulla oli ennen kuin sulkeuduin.
Viimeisimmän kirjoittajan viestiin en vaivaudu edes vastaamaan.
oot kyllä tosi pahassa jamassa, äkkiä lääkäriin! Kuullostaa kyllä tosi huonolta...
Parempi olo jo tänään (: Samanlainen syöminen on jatkunut ja paino pudonnut, mutta vaikka tämä aamu olikin melkein samanlainen, niin kuitenkin olo parani iltaa kohden (: Ei siis mitään akuuttia hätää ainakaan tällä hetkellä. Kiitos vastauksestasi.