On hyvin yksinkertaista rakastaa rakastettavia ihmisiä - niitä, jotka ovat läheisimpiämme ja jokapäiväisessä elämässämme jatkuvasti läsnä.
Muut ihmiset tuntuvat kaukaisilta ja heitä kohtaan on vaikeampaa tuntea aitoa myötätuntoa ja kiintymystä.
Kuitenkin, kuuluimmepa mihin tahansa uskontoon, olimmepa ateisteja tai aivan yksilöllisellä tavalla uskovia, tulisi meidän ymmärtää, että voidaksemme saada myötätuntoa ja rakkautta osaksemme ; löytääksemme sen ystävän, joka hädässä tunnetaan, on meidän ensin itse luovuttava kaikesta puolueellisuudesta ja muistettava, ettei toisen ihmisen toisenlainen, omista näkemyksistämme kenties paljonkin poikkeava totuus, tee hänestä vihollista.
Minun on ponnisteltava että todella tiedostaisin ; jokainen ihminen on juuri niin kuin minä : jokainen tavoittelee onnellisuutta, jokainen iloitsee, jokainen kärsii, jokainen toivoo itseään kohdeltavan ihmisarvoisesti. Ja ihmiselle, joka uskoo toisin kuin minä, ovat hänen uskonkäsityksensä aivan yhtä tosia kuin omani minulle. Sitä minun pitää kunnioittaa - aivan niin kuin toivon hänen kunnioittavan omia käsityksiäni.
Minun on annettava itseni muille, minun on pyrittävä havaitsemaan tilaisuudet toimia muiden - myös tuntemattomien, hädänalaisten ihmisten, sekä eläinten ja luonnon - hyväksi, sillä mistä kaikissa uskonnoissa on kysymys, ellei rakkauden etsimisestä, sen löytämisestä ja sen myötä sen todeksi elämisestä ?
Ja kun epäonnistun, en saa olla liian ankara itselleni.
Kun toiset epäonnistuvat ja kenties loukkaavat minua, on minun pyrittävä asettumaan heidän asemaansa ja etsittävä sopusointuista tapaa olla eri mieltä, sen sijaan että antaisin vihalle ja suuttumukselle vallan. Sitä paitsi : päästämällä vihani ja negatiiviset tunteeni valloilleen, vahingoitan itseäni vähintään yhtä paljon kuin halveksuntani kohdetta.
Muihin kohdistuvaa vihaa, toisin ajattelevien halveksuntaa tai itsekeskeistä ylpeyttä ruokkivat ajatukset eivät tee kenenkään sydäntä onnelliseksi :)
Aurinkoista kevättä ihan joka iikalle :)!
Muut ihmiset tuntuvat kaukaisilta ja heitä kohtaan on vaikeampaa tuntea aitoa myötätuntoa ja kiintymystä.
Kuitenkin, kuuluimmepa mihin tahansa uskontoon, olimmepa ateisteja tai aivan yksilöllisellä tavalla uskovia, tulisi meidän ymmärtää, että voidaksemme saada myötätuntoa ja rakkautta osaksemme ; löytääksemme sen ystävän, joka hädässä tunnetaan, on meidän ensin itse luovuttava kaikesta puolueellisuudesta ja muistettava, ettei toisen ihmisen toisenlainen, omista näkemyksistämme kenties paljonkin poikkeava totuus, tee hänestä vihollista.
Minun on ponnisteltava että todella tiedostaisin ; jokainen ihminen on juuri niin kuin minä : jokainen tavoittelee onnellisuutta, jokainen iloitsee, jokainen kärsii, jokainen toivoo itseään kohdeltavan ihmisarvoisesti. Ja ihmiselle, joka uskoo toisin kuin minä, ovat hänen uskonkäsityksensä aivan yhtä tosia kuin omani minulle. Sitä minun pitää kunnioittaa - aivan niin kuin toivon hänen kunnioittavan omia käsityksiäni.
Minun on annettava itseni muille, minun on pyrittävä havaitsemaan tilaisuudet toimia muiden - myös tuntemattomien, hädänalaisten ihmisten, sekä eläinten ja luonnon - hyväksi, sillä mistä kaikissa uskonnoissa on kysymys, ellei rakkauden etsimisestä, sen löytämisestä ja sen myötä sen todeksi elämisestä ?
Ja kun epäonnistun, en saa olla liian ankara itselleni.
Kun toiset epäonnistuvat ja kenties loukkaavat minua, on minun pyrittävä asettumaan heidän asemaansa ja etsittävä sopusointuista tapaa olla eri mieltä, sen sijaan että antaisin vihalle ja suuttumukselle vallan. Sitä paitsi : päästämällä vihani ja negatiiviset tunteeni valloilleen, vahingoitan itseäni vähintään yhtä paljon kuin halveksuntani kohdetta.
Muihin kohdistuvaa vihaa, toisin ajattelevien halveksuntaa tai itsekeskeistä ylpeyttä ruokkivat ajatukset eivät tee kenenkään sydäntä onnelliseksi :)
Aurinkoista kevättä ihan joka iikalle :)!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Näin Jeesus opettaa vihamiehien rakastamisesta (Matt. 5:38-48):
" Teille on opetettu: `silmä silmästä, hammas hampaasta.` Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan(n.1,5 km) matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta.
Teille on opetettu: `Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.` Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin(tullien ja verojen kerääjiä, jotka palvelivat vallanpitäjiä omaksi edukseen) tee niin? Jos tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niinkuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. "
Avan kirjoitus pätee kaikkiin, uskosta riippumatta ja hän perusteli väitteensä hyvin. Sinun kirjoituksesi ilmeisesti pätee vain kristittyihin ja mitään perusteluita ei tietenkään "jumalan sanalla" ole.
Erinomainen kirjoitus ava. Aplodit ovat paikallaan.
"Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan(n.1,5 km) matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta."
Aivan niin, Edmond - tuossa on suuntaviittaa meille kaikille.
Itse ajattelen, että meillä kaikilla - minkälaista uskoa tai filosofiaa sitten tunnustammekaan - on yhteistä matkaa edessämme enemmän kuin tuo mainittu "virsta" : on kokonainen elämä, jonka sisällöstä ja mielekkyydestä päätämme kaikki yhdessä.
Yksilöllisetkin valintamme - joita joudumme joka päivä tekemään - ja ajatuksemme ( joiden näköisiä tekomme ovat ) omaavat paljon laajemman vaikutuspiirin kuin vain itsemme ja henkilökohtaisen "reviirimme".
Toisin sanoen kaikki vaikuttaa kaikkeen, ts. elämä on ikään kuin peili, joka näyttää meidät itsellemme rehellisessä valossa.
Yhteinen maailmamme on - ei enempää eikä vähempää kuin tekojemme ja valintojemme summa.
( Nämä ovat henk.kohtaisia ajatuksiani enkä väitä että hän, joka mahdollisesti ajattelee aivan toisella tapaa, olisi väärässä )
Hän opetti suunnilleen näin: " Ajattele ensin itsesi tasapainoisena puolueettomana tarkkailijana. Ajattele sitten aukio. Aukion vasemmalle puolelle ajattele "ikävä itsesi", jolla on taipumusta ylpeyteen, ahneuteen tms. Ajattele sitten oikealle puolelle aukiota suuri joukko ihmisiä: köyhiä, nälässäkärsiviä, apuatarvitsevia, jotka kuitenkin hymyilevät. Sitten katso puolueettomasti "ikävää itseäsi" ja ihmisjoukkoa. Kumman luo haluaisit mennä? Tässä huomaamme, ettemme kuitenkaan halua mennä itsemme luo, vaan joukkoon iloiseen.
Tämä on alunperin ollut ns. harjoitus opettaa luopumaan itserakkaudesta.
" on kokonainen elämä, jonka sisällöstä ja mielekkyydestä päätämme kaikki yhdessä"
"Yhteinen maailmamme on - ei enempää eikä vähempää kuin tekojemme ja valintojemme summa."
Siis tuo sinun ajatuksesi tai "sanomasi", on kuin suoraan Jeesuksen opeista.
Mahtavaa, että on olemassa tuolla tavoin ajattelevia ihmisiä.
Anna aurinkosi vaan paistaa edelleenkiin ava!!!!
Onnea ja rauhaa elämääsi ;)))
Kaikkea hyvää ja aurinkoista kevättä myös sinulle !
Vaihteeksi piristävää luettavaa!
Kiitän siitä
Buddhanko oppeja?
Kiitos kommentistasi, Nitro. Ja kyllä : olen buddhalainen.
MAHTAVAA AVA , että toit nuo ajatuksesi tänne
"valittujen" luettavaksi.
"Muihin kohdistuvaa vihaa, toisin ajattelevien halveksuntaa tai itsekeskeistä ylpeyttä ruokkivat ajatukset eivät tee kenenkään sydäntä onnelliseksi :)"
-Noihin sanoihin sanon Amen
-Tuo on täyttä totta.
Hienoa ;)))
Heimoveljemme sanovat, ettei koskaan tule osoittaa toista ihmistä syyttävällä sormella, koska kolme sormea osoittaa aina omaan itseen päin.
(Karhunsydän, navajo)
* * *
Tämän maan alkuperäisenä kansana me olemme saapuneet tähän Kirkkojen Maailmanneuvoston kokoukseen osoittaaksemme teille, että kaikesta siitä huolimatta, mitä te olette meille tehneet, me yhä tunnemme sydämessämme kiintymystä ja ystävyyttä teitä kohtaan.
(Segwalise, Genevessä 1977: Akwesasne)
* * *
Isoisoäitini on haudattu Fort Gibsoniin, Oklahomaan. Hän osallistui pakkosiirtoon, joka tunnetaan Kyynelten tien nimellä. En tiedä, mikä haudoista on hänen - nimettömiä ristejä on seudulla paljon. Voisin kantaa sydämessäni niin paljon vihaa, mutten tee sitä. Jossakin vaiheessa minulle on selvinnyt, mitä suuren Luojan suuri rakkaus merkitsee, ja sitä rakkautta seuraa anteeksianto.
(Karhunsydän, navajo)