KIRJOITA KUOLEVAISUUDESTA
Oletko ajatellut omaa kuolemaasi?
Valmistelen Helsingin yliopistoon pro gradu -tutkielmaa kuolemantietoisuuden vaikutuksista nuorten aikuisten (18-39 vuotta) elämänkatsomukseen. Olisin kiitollinen, jos aiheesta kiinnostuneet nuoret aikuiset kirjoittaisivat minulle ajatuksistaan. Voit pohdiskella suhdettasi omaan kuolevaisuutesi esimerkiksi seuraavanlaisten kysymysten pohjalta:
Mikä on havahduttanut sinut pohtimaan omaa kuolemaasi/kuolevaisuuttasi?
Millaisia tuntemuksia elämän rajallisuus sinussa herättää?
Tunnetko oman kuolevaisuutesi äärellä tarvetta pohtia omaa identiteettiä, elämän tarkoitusta tai muita olemassaolon suuria kysymyksiä?
Oletko suunnitellut tai tehnyt erityisiä valmisteluita oman kuolemasi suhteen? Miksi?
Voit lähestyä aihetta sellaisesta näkökulmasta, jonka koet henkilökohtaisesti läheiseksi, vapaalla tyylillä ja mieleisellä tekstinpituudella. Tarpeen tullen lisätietoja saa tiedustella sähköpostitse.
Lähetä kirjoituksesi 30.9.2007 mennessä postitse tai sähköpostitse. Toivon, että liittäisit kirjoituksesi yhteyteen tiedot iästä, sukupuolesta ja kotipaikkakunnasta.
Käsittelen vastaukset ehdottoman luottamuksellisesti.
Uskontotieteen laitos
Pyry Hannila, fil. yo
PL 59, 00014 Helsingin yliopisto
[email protected]
Oletko ajatellut omaa kuolemaasi?
Valmistelen Helsingin yliopistoon pro gradu -tutkielmaa kuolemantietoisuuden vaikutuksista nuorten aikuisten (18-39 vuotta) elämänkatsomukseen. Olisin kiitollinen, jos aiheesta kiinnostuneet nuoret aikuiset kirjoittaisivat minulle ajatuksistaan. Voit pohdiskella suhdettasi omaan kuolevaisuutesi esimerkiksi seuraavanlaisten kysymysten pohjalta:
Mikä on havahduttanut sinut pohtimaan omaa kuolemaasi/kuolevaisuuttasi?
Millaisia tuntemuksia elämän rajallisuus sinussa herättää?
Tunnetko oman kuolevaisuutesi äärellä tarvetta pohtia omaa identiteettiä, elämän tarkoitusta tai muita olemassaolon suuria kysymyksiä?
Oletko suunnitellut tai tehnyt erityisiä valmisteluita oman kuolemasi suhteen? Miksi?
Voit lähestyä aihetta sellaisesta näkökulmasta, jonka koet henkilökohtaisesti läheiseksi, vapaalla tyylillä ja mieleisellä tekstinpituudella. Tarpeen tullen lisätietoja saa tiedustella sähköpostitse.
Lähetä kirjoituksesi 30.9.2007 mennessä postitse tai sähköpostitse. Toivon, että liittäisit kirjoituksesi yhteyteen tiedot iästä, sukupuolesta ja kotipaikkakunnasta.
Käsittelen vastaukset ehdottoman luottamuksellisesti.
Uskontotieteen laitos
Pyry Hannila, fil. yo
PL 59, 00014 Helsingin yliopisto
[email protected]
Vastaukset 14
Vanhimmat
moi
kumma tutkimusaihe teillä..nooh
kun minä kuoolen toivon että lapsilla ja vaimolla on kaikki asiat hyvin. (ei jää tärkeempiä asioita, mitä voin antaa, antamatta)
vaimoni on aasiasta ja hän on välillä? aika harras budhalainen.
jotenkin öö "aito" ajatus on jäänyt mieleen: syntyminen tekee kipeää, elämä tekee kipeää , kuoleminen sattuu. mitälie tarkoittaa mutta jokainen otus ..on kuollut aikanaan
ei pelota kuolema.
matti
Olen joskus miettinyt että etten halua tulla haudatuksi kirkon tai uskovaisten hautuumaalle, enkä halua mitään ristejä hautakiveeni.
joku muu tarkempi suunnitelma kuolemasi jälkihoitoon?
-eihän se risti siellä hautakivessä vaikuta enää mitään, jos ei ole ollut uskossa Jeesuksen Kristukssen kuoleman hetkellä, helvetti on määränpää, olipa kivessäsi risti, tai ei.
-tietysti nyt sanot, että ei pidä tuomita, enhän minä sinua voikaan tuomita, Jeesus sinut tuomitsee oikein. Koska et usko helevettin, etkä taivaaseen, niin mihin sitten luulet meneväsi? Pakoon et pääse, koska sielusi on kuolematon. Et voi vain raueta tyhjiin, hävitä olemattomaksi. Kun olet elämän saanut, elämä on syntynyt, elämän henkeä ei voi sammuttaa. Ruumis kyllä kuoleee synnin tähden, muta henki jatkaa elämää, missä, se on siten toinen juttu!
Jumalan hullu
Olet hyvä esimerkki miksi yritän välttää kaltaistesi seuraa.
>
Mistä todisteena on... ?
>
Missä vaiheessa tämä "elämän henki" eli sielu ihmiseen tulee ? Silloin kun siittiö yhtyy munasoluun ? Vai silloin kun ensimmäinen aivosolu/joku muu solu kehittyy ? Syntymässä ?
Mistä se sielu tulee ? Missä se syntyy ? Vai sanotko vaan sieluksi ihmisessä kehittynyttä tietoisuutta (jonka mukaan et pitäisi pikkuvauvaa sielullisena; onko muuten eläimillä sielu vaikkei ainakaan kaikki eläimet ole tiedostavia ?) ?
pepsipurkki ristin tilalle? Minulle sopii hyvin.
"pepsipurkki ristin tilalle? "
ne ivät ole vielä keksineet kuinka Pyhällä Pepsipurkilla tapetaan ihminen tai peräti Jumalan Poika....
sitten pyörit uskonto palstoilla ns. keskustelemassa?
Kai tiesit ettei kristinusko ole ainoa uskonto?
Ateismi ei sinänsä ole uskonto vaan se on enemmänkin
uskomus Tiedätkö mikä on tämän osion nimi? aivan oikein Uskonnot & uskomukset
itsestäänselvyyksistä. Minusta on aika naurettavaa hurskastella sanoen "koitan välttää kaltaistesi seuraa" ja kuitenkin pyöriä uskonnot palstoilla joissa suuri osaa kuitenkin uskoo.
Tiedätkös sinä mikä palsta tämä on, yleistä uskonnosta. Eihän ateismi silloin liity tänne mitenkään jos se kerta on uskomus kuten väität.
Kyllä kai pepsipurkillakin nirri lähtee kun oikein kovasti yrittää. Ihminen on etevä tappamaan. Mutta Jumalan Poikaa ei voi tappaa millään siinä Raamattu puhuu pötyjään (?), tai tarinan kertojalla on juoni karannut käsistä.
Olen liian laiska joten pistän vastaukset suoran tänne
Ikä: 24, sukupuoli: mies ja paikkakunta on lahti
"Mikä on havahduttanut sinut pohtimaan omaa kuolemaasi/kuolevaisuuttasi? "
Ikääntyminen
"Millaisia tuntemuksia elämän rajallisuus sinussa herättää?"
Ei minkänlaisia, ateistina olen melko varma ettei kuoleman jälkeen ole mitään siksi en suhtaudu siihen mitenkään erityisesti. Kuolema on eräänlainen uni josta ei herrä ja siten minä suhtaudun siihen.
"Tunnetko oman kuolevaisuutesi äärellä tarvetta pohtia omaa identiteettiä, elämän tarkoitusta tai muita olemassaolon suuria kysymyksiä? "
En ole varsinaisesti kuolevaisuuteni lähellä mutta olen kuitenkin jossain määrin pohtinut nämä asiat.
Kuten mainitsin aikasemmin olen ateisti, sen tähden en usko että elämällämme olisi yhtään mitään tarkoitusta. Biologisesti ajateltuna meidän ainoa tarkoitus on lisääntyä, minun mielestäni niin sanottu "elämän tarkoitus" on nauttia elämästä, ei sen enempää tai vähempää.
"Oletko suunnitellut tai tehnyt erityisiä valmisteluita oman kuolemasi suhteen? Miksi? "
Ei, enkä ole enkä koskaan tee. Kuolemani jälkeen en ole täällä katsomassa mitä keholleni tai omaisuudelleni tapahtuu
Olisi pitänyt lukaista ennen lähettämistä muttei mahda enää mitään
Hei,
Ajattelin muistuttaa, että vielä on kaksi kuukautta aikaa osallistua. Siis jos aihepiiri koskettaa, kirjoita toki. Kiitos.
t. Pyry H